Miksi tarvitsemme uskontoa lainkaan?
Miksemme voi yksinkertaisesti hylätä uskontoa, tieteen eduksi?
Koska pelkkä tiede ei riitä tyydyttämään syvempiä tarpeitamme.
Kaupungistuneessa maailmassa, jossa eristäytyminen on niin kovin tavallista, meillä on tarve uskoa johonkin itseämme suurempaan. Johonkin vähemmän eroittelevaan, kuin etninen tai kansallinen identiteettimme. Johonkin laajemmin meitä ympäröivään, kuin pilkkoutuneet naapurustomme. Johonkin pysyvämpään, kuin mieletön globaali sirkuksemme.
Tarvitsemme lähteen elämän arvolle ja tarkoitukselle. Tiede selittää asioita - mutta se ei voi antaa asioille arvoa tai tarkoitusta. Jotkut tiedemiehet todella ilmaisevat selityksensä - erityisesti elämästä ja tieteestä - tavalla, joka vähentää niiden arvoa ja tarkoitusta. Ihmiset eivät silti oletyytyväisiä joutuessaan alennetuiksi pelkiksi mekanismeiksi, tai edes sokean itsekkäiden geenien palvelijoiksi. Eivätkä nämä selitykset ole edes tieteellisesti tarkkoja.
Tarvitsemme kiinteämmän perustan moraalijärjestelmillemme. Tiede käsittelee faktoja, ei etiikkaa. Monet filosofit ovat yrittäneet luoda moraalijärjestelmiä, jotka perustuisivat valistuneelle omanvoitonpyynnille. Mutta omanvoitonpyynnin on tarkoitus hallita maailmaa, houkutus valistumattomalle omanvoitonpyynnille tulee aina olemaan voimakas.
Vaikkakin jotkini eläimet, kuten norsut, näyttäisivät olevan tietoisia muiden perheenjäsenten kuolemasta, me ihmiset olemme luultavasti ainoat eläimet, jotka ovat tietoisia omasta vääjäämättömästä kuolemastamme. Tarvitsemme keinon tulla toimeen kuoleman kanssa, sekä toivoa siitä, että edes osa meistä eläisi kuolemamme jälkeen.
Meidän täytyy etsiä jotain keinoa näiden syvempien tarpeittemme tyydyttämiseksi, joita myös perinteiset uskonnot yrittävät tyydyttää.
Meidän tulee silti samalla säilyttää kaikki tieteellisen lähestymistavan ankaruus. Emme milloinkaan saa luopua todisteiden ja järjen käytöstä. Kun aikakautemme oli nuori, uskoimme ja ajattelimme kuten lapset ajattelevat. Olemme nyt aikuisia, on aika panna lapselliset jutut pois. On aika löytää uskonto, joka tyydyttää uskonnolliset tarpeemme, joka toivottaa avaruus-aikakauden tervetulleeksi, joka tukee rakkauttamme luontoon ja pyrkimyksiämme maapallon suojeluun täysin ottein. Tuo uskonto on panteismi. Jos uskot luontoon, jos rakastat taivasta, jos näet jumalallisuuden kaikissa luonnollisissa asioissa, olet panteisti.
Miksemme voi yksinkertaisesti hylätä uskontoa, tieteen eduksi?
Koska pelkkä tiede ei riitä tyydyttämään syvempiä tarpeitamme.
Kaupungistuneessa maailmassa, jossa eristäytyminen on niin kovin tavallista, meillä on tarve uskoa johonkin itseämme suurempaan. Johonkin vähemmän eroittelevaan, kuin etninen tai kansallinen identiteettimme. Johonkin laajemmin meitä ympäröivään, kuin pilkkoutuneet naapurustomme. Johonkin pysyvämpään, kuin mieletön globaali sirkuksemme.
Tarvitsemme lähteen elämän arvolle ja tarkoitukselle. Tiede selittää asioita - mutta se ei voi antaa asioille arvoa tai tarkoitusta. Jotkut tiedemiehet todella ilmaisevat selityksensä - erityisesti elämästä ja tieteestä - tavalla, joka vähentää niiden arvoa ja tarkoitusta. Ihmiset eivät silti oletyytyväisiä joutuessaan alennetuiksi pelkiksi mekanismeiksi, tai edes sokean itsekkäiden geenien palvelijoiksi. Eivätkä nämä selitykset ole edes tieteellisesti tarkkoja.
Tarvitsemme kiinteämmän perustan moraalijärjestelmillemme. Tiede käsittelee faktoja, ei etiikkaa. Monet filosofit ovat yrittäneet luoda moraalijärjestelmiä, jotka perustuisivat valistuneelle omanvoitonpyynnille. Mutta omanvoitonpyynnin on tarkoitus hallita maailmaa, houkutus valistumattomalle omanvoitonpyynnille tulee aina olemaan voimakas.
Vaikkakin jotkini eläimet, kuten norsut, näyttäisivät olevan tietoisia muiden perheenjäsenten kuolemasta, me ihmiset olemme luultavasti ainoat eläimet, jotka ovat tietoisia omasta vääjäämättömästä kuolemastamme. Tarvitsemme keinon tulla toimeen kuoleman kanssa, sekä toivoa siitä, että edes osa meistä eläisi kuolemamme jälkeen.
Meidän täytyy etsiä jotain keinoa näiden syvempien tarpeittemme tyydyttämiseksi, joita myös perinteiset uskonnot yrittävät tyydyttää.
Meidän tulee silti samalla säilyttää kaikki tieteellisen lähestymistavan ankaruus. Emme milloinkaan saa luopua todisteiden ja järjen käytöstä. Kun aikakautemme oli nuori, uskoimme ja ajattelimme kuten lapset ajattelevat. Olemme nyt aikuisia, on aika panna lapselliset jutut pois. On aika löytää uskonto, joka tyydyttää uskonnolliset tarpeemme, joka toivottaa avaruus-aikakauden tervetulleeksi, joka tukee rakkauttamme luontoon ja pyrkimyksiämme maapallon suojeluun täysin ottein. Tuo uskonto on panteismi. Jos uskot luontoon, jos rakastat taivasta, jos näet jumalallisuuden kaikissa luonnollisissa asioissa, olet panteisti.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Miksi perinteinen uskonto ei sovi kolmannelle vuosituhannelle?
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
[Paavali, 1Kor. 13:11]
Elämme maailmassa tietoisempina kosmoksen valtaisuudesta, lajien suunnattomasta kirjavuudesta, ja kaikilla tasoilla olevien yhteyksien määrästä, kuin koskaan aiemmin. Elämme kaupungistuneessa ja teollistuneessa maailmassa, joka perustuu tieteeseen, teknologiaan ja informaation nopeaan välitykseen.
Maailmaa tänä päivänä hallitsevat uskonnot kehittyivät kuitenkin maanviljelys- ja keräilykulttuureissa, aikoina joina taikausko kukoisti. Aikoina, jolloin auringon uskottiin kiertävän maata, ja tähtien olevan vain reikiä katossa.
Muinaisten maataloususkontojen seuraamisella teollistumisen jälkeisessä maailmassa on vakavia haittapuolia.
Ensinnäkään, heidän eettiset järjestelmänsä eivät olleet sopeutuneet modernin maailman haasteille. Kuten olemme nähneet, yksikään hallitsevista läntisistä uskonnoista ei tue luonnonsuojelua voimakkaasti. Kaikkien läntisten uskontojen pyhät kirjoitukset tukevat, vaihtelevissa määrin, niitä jotka haluavat vastustaa naisten tasa-arvoisuutta.
Toisekseen, ne vaativan usein uskoa tapahtumiin, jotka kokemustemme ja tieteen mukaan ovat mahdottomia. Ne pakottavat meidät jakamaan mielemme kahteen osaan. Olemme arkipäiväisessä käytännön elämässämme luihuja kuin ketut: jatkuvasti tutkimassa, kokeilemassa, etsimässä ratkaisuja, tarkistamassa todisteita.
Elämämme uskonnollisella alueella olemme kuitenkin höynäytettävissä kuin vastasyntyneet. Uskomme asioihin, jotka uhmaavat kokemuksiamme ja tiedettä - ihmeisiin, ylösnousemuksiin, jumalallisiin tai enkelien ääniin, pelastajiin taivaalta. Jotkin ihmiset ovat todellakin valmiita uskomaan lähes mihin hyvänsä.
Tämä uskonnollinen alue on useimmille ihmisille keskeisen tärkeää. Se ohjaa elämämme tärkeimpiä hetkiä, lapsuudesta avioliittoon, vanhemmuuteen ja kuolemaan. Se ohjaa odotuksiamme kuolemasta ja elämästä kuoleman jälkeen.
Järjenkäytön ja uskonnon välinen riita on kuitenkin vaarallinen. Uskonnollinen alue hoitaa ja hautoo myös muita, poliittisia ja rodullisia järjettömyyden muotoja, sekä muuta kieltäymystä kohdata todellisuus ja todisteet. Meidän tulee lopettaa jumalallinen. Tarvitsemme täydellisesti järjenkäyttöön perustuvan uskonnon, joka on avoin todellisuudelle ja todisteille. Tuo uskonto on panteismi.
jos te tarvitsette uskontoa, niin sitten tarvitsette.
Meistä ateisteista harvempi tarvitsee.
Olen sen täällä useamman kerran sanonut. Kaikilla ihmisillä sellaista tarvetta ei ole. Toisilla on. Jos sinulla ei ole, ookoo, hyväksyn sen täysin.
Joka tapauksessa tuo teksti on pastettu toisesta paikasta, enkä itse allekirjoita siitä aivan kaikkea. Keskustelu asiasta on kuitenkin tervetullutta.
Minä olin jossain vaiheessa ateisti, mutta yksinkertaisesti tunnistin itsestäni tarpeen uskoa johonkin suurempaan. En kuitenkaan halunnut uskoa satuolentoihin. Niille joilla vastaavat tarpeet ovat, tieteellinen panteismi on tutustumisen arvoinen vaihtoehto.
kun tarvii, ei ole enää ateisti.
Naturalistiseen/tieteelliseen (itse vierastan jälkimmäistä nimeä) panteismiin sisältyy ateismi, koska siinä ei uskota persoonallisiin jumaliin. Sen kuva maailmankaikkeudesta on naturalistinen/tieteellinen, eli sillä ei kokonaisuutena katsota olevan persoonaa/tietoisuutta, kuten panpsyykkisessä panteismissa. Se että nat. pan. kutsutaan uskonnoksi ja maailmankaikkeutta/luontoa jumaluudeksi tai pyhäksi, saattaa olla turhaa ja harhaanjohtavaa, mutta toisaalta se saattaa myös paremmin välittää sen emotionaalisia merkityksiä, jotka ovat olemassa rationaalis-empiiristen rinnalla. Useimmat/monet ateistit varmaankin kokevat luonnon kauniiksi ja ihmeelliseksi, rakastavat, kunnioittavat, arvostavat näitä puolia siinä ja haluavat suojella sitä, ja tästä nat. pan. on juuri kyse. Se haluaako kutsua tunnesidettään luontoon uskonnolliseksi vai ei on pikemminkin makuasia, mitään maailmankuvallista tai -katsomuksellista eroa näillä ei itseään ateistiksi tai panteistiksi kutsuvan välillä välttämättä ole. Itse olen ateisti, mutta se ei kerro vielä maailmankuvastani muuta kuin että siihen ei kuulu persoonallisia jumalia, ja katsomuksestani, arvoistani ja etiikastani se ei kerro mitään. Sitten voin kuvailla itseni sekulaarihumanistiksi, mutta koska haluan edes pyrkiä olemaan vähän vähemmän antroposentrinen (joka tietysti on aina väistämätöntä jossain määrin koska olemme ihmisiä emmekä jotain muuta) ja enemmän tunteellinen suhteessani luontoon (pitäen kuitenkin faktat ja fantasiat erillään), nat. pan. kuvaa minua paremmin, vaikka ero sek. hum. on melko pieni.
Ja tämän epäselvän selvityksen jälkeen voisin käyttää määritelmää jonka olen kerran aiemmin muotoillut. Panteismissa on kyse rakkaudesta, tai vähintään positiivisesta suhtautumisesta, maailmankaikkeuteen/Luontoon. Se pyrkii yhdistämään rationaalis-empiirisen, tieteellisen, realistisen kokemuksemme todellisuudesta sitä kohtaan tuntemamme rakkauden ja kunnioituksen kanssa. Se inspiroi osallistumaan tässä ja nyt syvemmin kokemukseen sen sykkeestä niin elävissä olennoissa kuin vuodenaikojen ja taivaankappaleiden kierrossakin, ja suojelemaan sen loputtoman monimuotoista kauneutta ja ihmeellisyyttä. Luonto on luonut meidät ja me olemme ja tulemme aina olemaan osa sitä.
Heikki
Ainakin osasit sanoa ihan just mun ajatukseni selkeämmin kuin mihin itse kykenen...
on luonnehdintasi maailmankuvastasi (nat. panteismista). Osuvalta se kai tuntuu siksi, että se vastaa täysin omaa kuvaani.
En tiennytkään olevani panteisti. Nyt tiedän ;-)).
>> En tiennytkään olevani panteisti. Nyt tiedän ;-)).
Joo, tätä kuulee todella paljon, oikeastaanhan kyse on vain sen kaiken yhteen kokoavasta nimestä jonka löytää sille olemassaolevalle kuvalle asioista. Jonkun se toki voi saada myös ajattelemaan asioita uudella tavalla.
Heikki
" Meidän tulee silti samalla säilyttää kaikki tieteellisen lähestymistavan ankaruus. Emme milloinkaan saa luopua todisteiden ja järjen käytöstä."
Tuosta sen verran että ei teillä ole tähänkään mennessä kaikki palikat olleet kohdallaan. Ja monesti lähestymistapa on mitä surkein ja todistetaakka käännettynä ylösalaisin.
Jos tuohon kivikautisuuteen pyritte niin minä sitä vastustan.
vapahtajasi
Kenellä "teillä" ei ole palikat kohdallaan, ja minkä takia? Mikä oli kivikautista? Millä tavalla todistetaakka on ylösalaisin? Onko siinä, että uskoo konkreettisiin todisteisiin, jotakin kivikautista? Pitäisikö järjen käytöstä luopua? Jos pitäisi niin miksi? Pitäisikö tilalle ottaa taikausko?
johon sinä viittaat sanoassesi meidän.Oliko se jokin yleismaailmallinen julistus vai yritätkö saada valtaa itsellesi ja joukkioillesi?
Juuri teillä ei ole palikat kohdallaan jotka sanelevat jonkilaista "totuutta".
Todistetaakka ylösalaisin:usein sitä näkee ja kuulee niin "tieteilijöiden" kuin uskovaistenkin toimesta. Molemmilla on "totuus" joka muiden on todistettava vääräksi. Toki "tieteilijöillä" vähemmän kuin uskovaisilla. Ja tieteilijät osaavat myöntää olleensa väärässä.
Konkreettisiin todisteisiin uskomisessa ei ole mitään väärää. Mutta entäs ne ei konkreettiset kuten esim.alkuräjähdysteoria. Kyseessähän on nimen omaan teoria, mutta kuitenkin sitä esitellään totuutena ja "konkreettisena" uskon aiheena. Minun tietääkseni kukaan ei ole todistanut että kaikkeus on syntynyt, mutta siitä huolimatta te rakennatte teorioita siitä miten kaikkeus on syntynyt. Helvetin typerää ja kivikautista. Onko tahallinen väärän kuvan antaminen yhtään sen parempi vaihtoehto kuin taikausko?
Järjenkäytöstä ei pidä luopua. Mutta valitettavasti kaikilla jotka uskovat käyttävänsä järkeä, järeä ei ole. Tai se on ainakin sumentunut.
Taikauskoa minä en ole ottamassa esille, mutta sinä ilmeisesti olet ottamassa vaihtoehdoksi "tiedetaikauskon".
vapahtajasi
Tiedätkö, mitä tarkoittaa "copy paste"? Pastesin tuon toiselta sivulta, jolla on mun mielestä fiksuja ajatuksia. Kopioin. Pastesin. En kirjoittanut itse. Ymmärrätkö eron?
"Tieteilijät" osaavat myöntää olleensa väärässä, kun tarvitsee. Tiede todistaa jatkuvasti itseään vääräksi, siksi se kehittyy. Asioita, joita ei voida aukottomasti todistaa, arvioidaan todennäköisyyksien avulla. Yksi asia on todennäköisempi kuin toinen, ja nykyisyydestä voidaan päätellä jonkin verrran sitä, miten maailmankaikkeus on syntynyt.
>> Konkreettisiin todisteisiin uskomisessa ei ole mitään väärää. Mutta entäs ne ei konkreettiset kuten esim.alkuräjähdysteoria. Kyseessähän on nimen omaan teoria, mutta kuitenkin sitä esitellään totuutena ja "konkreettisena" uskon aiheena. Minun tietääkseni kukaan ei ole todistanut että kaikkeus on syntynyt, mutta siitä huolimatta te rakennatte teorioita siitä miten kaikkeus on syntynyt. Helvetin typerää ja kivikautista. Onko tahallinen väärän kuvan antaminen yhtään sen parempi vaihtoehto kuin taikausko? > Järjenkäytöstä ei pidä luopua. Mutta valitettavasti kaikilla jotka uskovat käyttävänsä järkeä, järeä ei ole. Tai se on ainakin sumentunut. > Taikauskoa minä en ole ottamassa esille, mutta sinä ilmeisesti olet ottamassa vaihtoehdoksi "tiedetaikauskon"
"Tiedätkö, mitä tarkoittaa "copy paste"? Pastesin tuon toiselta sivulta, jolla on mun mielestä fiksuja ajatuksia. Kopioin. Pastesin. En kirjoittanut itse. Ymmärrätkö eron?"
Oletko sinä nyt tuota mieltä mitä sinä copy pastesit vai et?
Kummastelen vaan uskoa suurempaan ja samaan tekstiin liitettyä tieteen kriittisyyttä. Aika outoa puhua todennäköisyydestä fiksuna ajatuksena uskoa että ei ole jumalaa ja kuitenkin uskoa siihen.
Järjenkäytön kuulumisesta keskusteluun tiedän vain sen että itse copy pastesit sen aloituksessasi.
Kenties et edes lukenut copy pasteustasi!
"ja nykyisyydestä voidaan päätellä jonkin verrran sitä, miten maailmankaikkeus on syntynyt."
Ensin päätät ottaa totuudeksi että maailmankaikkeus on syntynyt ja nyt sitten voit päätellä "jonkinverran sitä, miten maailmankaikkeus on syntynyt". Upeaa kähäpäätelmää joka tosin ei enää jaksa edes naurattaa.
"Usko epätodennäköisimpään vaihtoehtoon on huomattavasti lähempänä taikauskoa kuin usko todennäköisimpään vaihtoehtoon. Jumalan olemassaolo on epätodennäköisempää kuin se, ettei Jumalaa ole. Evoluutio on huomattavasti todennäköisempää kuin kreationismi. Tämä ei ole minkään sortin taikauskoa. Jos olet eri mieltä, ole hyvä ja perustele, miksi pitäisi uskoa kahdesta vaihtoehdosta epätodennäköisempään."
Kaikki taikauskolla valtaa hamuavat ilmoittavat että tämä ei ole taikauskoa vaan totuus (sinä käytät sanaa todennäköisyys).
Oletko lammas vai paimen?
Minun on hyvin hankalaa, kenties mahdotonta olla hyvä ja perustella jonkun toisen henkilön todennäköisyys ja epätodennäköisyys uskoa. Tai sitä miksi pitäisi tai ei pitäisi uskoa "todennäköisempään" tai epätodennäköisempään".
Pystytkö itse?
>> Oletko sinä nyt tuota mieltä mitä sinä copy pastesit vai et? > Kummastelen vaan uskoa suurempaan ja samaan tekstiin liitettyä tieteen kriittisyyttä. Aika outoa puhua todennäköisyydestä fiksuna ajatuksena uskoa että ei ole jumalaa ja kuitenkin uskoa siihen. > Ensin päätät ottaa totuudeksi että maailmankaikkeus on syntynyt ja nyt sitten voit päätellä "jonkinverran sitä, miten maailmankaikkeus on syntynyt". Upeaa kähäpäätelmää joka tosin ei enää jaksa edes naurattaa. > Kaikki taikauskolla valtaa hamuavat ilmoittavat että tämä ei ole taikauskoa vaan totuus (sinä käytät sanaa todennäköisyys). > miksi pitäisi tai ei pitäisi uskoa "todennäköisempään" tai epätodennäköisempään" > Oletko lammas vai paimen?
Krisselipuuroa
"Totuudella ja todennäköisyydellä on suuri ero. Suosittelen käyttämään sanakisjaa. "
Kehäpäätelmä mikä kehäpäätelmä. Vastaan vastauksellasi itsesi esittämään kysymykseen seuraavasti:
"Koko todellisuus ja kaikki mitä siitä voidaan tietää, on pelkkää todennäköisyyksien laskelmointia. Jokainen tekee sitä omassa päässään, käyttäen aineistona kuka mitäkin. Toiset raamattua, jotkut koraania, jotkut eri tieteenalojen tutkimustietoa."
Joten mielestäsi eroa ei kuitenkaan ole (totuudella ja todennäköisyydellä) jos kerran
"Koko todellisuus ja kaikki mitä siitä voidaan tietää, on pelkkää todennäköisyyksien laskelmointia."
Jos totuus jota ei ole mielestäsi olemassa kuin todennäköisyyksissä, mikä on totuuden ja todennäköisyyden ero? Älä katso sanakirjasta, tule järkiisi.
"Ei sinun ole pakko mihinkään uskoa, mutta kahdesta vaihtoehdosta on ihan fiksua valita todennäköisempi. Jos näen lattialla kaatuneen maitolasin, voin epäillä että meillä on riehunut paha henki. Kuitenkin kallistun uskomaan, että lasin kaataja on tyttäreni. Mitä ilmeisimmin uskon jälkimmäiseen teoriaan huolimatta siitä, että tytär väittää pahan hengen kaataneen lasin (ja mummin piirtäneen olohuoneen seinään tussilla, huoh)."
Nii, tai sitten voi siivota sotkun, koska se on siinä, riippumatta siitä, mistä se on aiheutunut.
Syyllisten etsintä...vanha uskovaisten perinne.
"Minä olen se, joka nojaa aitaan, katselee sekä lammasta että paimenta ja nauttii näkemästään maailmasta."
Ennen vai jälkeen todennäköistetyn syyllisen etsinnän?
kääntyilly muutaman kerran liikaa.
>> Nii, tai sitten voi siivota sotkun, koska se on siinä, riippumatta siitä, mistä se on aiheutunut.
Syyllisten etsintä...vanha uskovaisten perinne. > Jos totuus jota ei ole mielestäsi olemassa kuin todennäköisyyksissä, mikä on totuuden ja todennäköisyyden ero? Älä katso sanakirjasta, tule järkiisi.
>>En löydä silmälasejani. Voin uskoa että jokin salaperäinen voima on ne piilottanut, tai että olen itse laittanut ne johonkin paikkaan jota en musita. Puolen tunnin etsinnän jälkeen tunne olisi valmis kallistumaan ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, mutta järki sanoo että jälkimmäinen on todennäköisempi. Näin siis kallistun pitämään sitä totuutena.>Sukulaiseni on kuollut auto-onnettomuudessa. Voisin ajatella, että syyllinen on jumala, joka on päättänyt että on hänen aikansa lähteä. Pidän kuitenkin todennäköisempänä liian suurta tilannenopeutta ja promillelukemaa. Oletan siis jälkimmäisen vaihtoehdon totuudeksi. >Totuus on yksi ja muuttumaton. Se minkä ihmiset pystyvät aistiensa välityksellä tietämään (tai "tietämään"), perustuu puhtaasti todennäköisyyksien arviointiin.
>> ...tai voit olla uskomatta niin salaperäiseen voimaan kuin siihenkään että olet laittanut ne liian varmaan talteen...ja pitää totuutena sitä että lasit on kadoksissa...ja jatkaa etsimistä.
"Millä todennäköisyydellä todennäköisyyden arviointi muuttaa todellisuutta? Ei mitenkään, se muuttaa sinun käsitystäsi todellisuudesta." ööh, eikse vaan auta ymmärtämään todellisuutta? sitten voi seuraavallakerralla välttää samaa virhettä tai joku muu voi oppia siitä jos löydetään se todennäkösin selitys sille mitä on tapahtunu? miten sä luulet et rikostutkonta toimii ja miks sitä tehdään? :DDDD
>>Onhan se ihan mahdollista elää koko elämänsä miettimättä mitään syitä, taustoja, motiiveja, todennäköisyyksiä tai yleensäkään yhtään mitään. Tavallisesti ihmisillä on kuitenkin sisäinen tarve miettiä asioiden syitä. Sen vuoksi tiedettäkin tehdään. Tiedettä tehdään samalla menetelmällä kuin noissa esimerkeissä: kun jokin koe on toistettu riittävän monta kertaa ja riittävän monella kerralla on riippumattomasti saatu sama tulos, tätä voidaan pitää todennäköisimpänä vaihtoehtona = "totuutena". Tiede on kuitenkin itseään kehittävää, eikä siksi väitä mitään totuudeksi. On aina kyse vain todennäköisimmästä vaihtoehdosta.>Kukaan ei kuitenkaan pakota sinua miettimään tätä.>Kukaan ei edellytä sinun tietävän miksi ja miten maailma pelaa, mutta jos et tätä tee, todennäköisesti et tule menestymään elämässäsi kovinkaan hyvin.
En oikeasti ymmärrä. Mitkä rituaalit? Uskonto? Myönnän olevani ex-adventisti. Sitten näin todellisen maailman ja tulin järkiini. Rituaaleja en harrasta, ellei esim. jokailtaista hampaidenpesua tai kerran vuodessa tapahtuvaa joulukuusen koristelua sellaiseksi lasketa.
>> "Todennäköistä" minun mielestäni (lähteenä keskustelu) on että olet käännynnäinen persoona. Tuuliviiri.
Montako kertaa olet kääntynyt? > Se että asian tekee monimutkaiseksi ottamalla kerta toisensa jälkeen syy-seuraus vastakohdaksi salaperäisen voiman, kuten sinä, on kenties sinun tarve, jonka uskonto on sinuun istuttanut. > -Totta, kukaan ei edellytä minua miettimään miten maailma pelaa. Mutta sinä ilmeisesti edellytät minua miettimään motiivia "miksi maailma pelaa".
Tuo eteeni henkilö joka rikostutkinnassa nykyisin ottaa vaihtoehdoksi että kuollut, kadulla makaava henkilö on henkivoimien tappama.
Kyseistä tapaa on noudatettu mm.keskiajalla.
>>En oikeasti ymmärrä. Mitkä rituaalit? Uskonto? Myönnän olevani ex-adventisti. Sitten näin todellisen maailman ja tulin järkiini. Rituaaleja en harrasta, ellei esim. jokailtaista hampaidenpesua tai kerran vuodessa tapahtuvaa joulukuusen koristelua sellaiseksi lasketa.>En ole kääntynyt kuin kerran - poispäin adventismista. Sen jälkeen olen ensin pikkuhiljaa ymmärtänyt ettei jumalaa ole, minkälainen maailma oikeasti on ja sitten alkanut kysyä itseltäni miksi. Miksi tämä maailma on olemassa, sen sijaan ettei mitään olisi olemassa? Miksi asiat ovat niinkuin ovat? Olen pyrkinyt kyseenalaistamaan kaiken, ja joutunut toteamaan ettei lopullista totuutta pysty löytämään. Totuus itsessään on muuttumaton, ihmisillä ei vain ole keinoja sen todistamiseen. Ei ole muuta kuin todennäköisyyksiä. Tiede korjaa itseään jos huomataan että jokin todennäköisenä pidetty teoria onkin vähemmän todennäköinen kuin jokin toinen. Minä muutan maailmankuvaani sitä mukaa, kun uutta tietoa saadaan. Tiedostan hyvin, että esim. mun kymmenen vuoden takaiset käsitykset oli virheellisiä. Ne kuitenkin vastasi sen hetkistä parasta tietoa.>Tätä en ymmärrä. Otin sen noissa esimerkeissä siihen, koska se on normaali kristityn tai muun taikauskoisen selitysmalli silloin kun hän ei jotakin asiaa ymmärrä. Jumalan tahto ja teko. Ei tarvitse miettiä mikä olisi todennäköisempi selitys, koska jumalalla pystyy selittämään /kaiken/. >Minä olin jossain vaiheessa ateisti, mutta yksinkertaisesti tunnistin itsestäni tarpeen uskoa johonkin suurempaan. En kuitenkaan halunnut uskoa satuolentoihin. Niille joilla vastaavat tarpeet ovat, tieteellinen panteismi on tutustumisen arvoinen vaihtoehto.>En _edellytä_. Toivoisin kyllä että tekisit niin. Se on tie ulos kristinuskosta, taikauskosta tai ns. tiedeuskosta, jolla tarkoitan tässä yhteydessä sitä että maailma pelkisestään numeroiksi, tilastoiksi ja faktoiksi miettimättä koskaan kysymystä miksi. "Miksi" on joka tapauksessa tärkein kysymys; esimerkkinä politiikka: jos tehdän kauhealla vauhdilla päätöksiä miettimättä koskaan mihin pyritään, miksi niitä päätöksiä tehdään? Pitäisi ensin vastata kysymykseen "miksi", mikä on tämän homman pointti? Mihin tällä pyritään? Vasta sitten päätösten teossa on jotakin järkeä>Miksi jumala pitäisi ihmisiä tuhansia vuosia maan päällä odottamassa taivaspaikkaa? Miksi maailmankaikkeus olisi niin laaja jos vain maapallolla olisi elämää? Miksi on tärkeää tavoitella talouskasvua vaikka sitten ympäristön kustannuksella (vai onko se?) Miksi ihmiset käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät? Miksi maailmankaikkeus on olemassa?
>> Minun mielestäni juuri ajattelurituaalit ovat kaikkein kammotavimpia. Niitä tunnut harjoittavan, vai etkö tunnista ajatteluasi kaikelta muulta menttaalikohinalta? > Mihin tarvitaan panteismiä jos sen kuvaa muutetaan jatkuvasti "populismin" mukaan? Ei mielipiteensä vaihtamiseen tarvita ideologiaa. > Arvataan kaikki vaihtoehdot kuten panteismissä:tahdon uskoa hihhulismiin mutta tahdon uskoa myös tieteen tiukkoihin kriteereihin vaikka en siihen kykene. Siispä kutsun itseäni panteistiksi. > Maailmankaikkeus ei tiettävästi tarvitse motiivia toimiakseen niin kuin se toimii. > Miksi. Miksi. Miksi, inhimillisyyden nimeen!
Oletko nyt jo selvilla siitä kuinka upottava suo uskonto on. Vieläkin paistaa läpi "miksi" kysymykset joita sinulle ilmeisesti adventistit ovat ikäsi syöttäneet. Yritä niistä päästä yli. Tsemppiä! yritykseen.
Jos olisit uskovainen, voisit ajatella että jumala on halunnut henklön kuolevan. Jos olet rationaalisesti ajattelea ihminen, mietit mikä on todennäköisin vaihtoehto. Näinollen jumala suljetaan ensimmäisenä pois. Sen jälkeen etsitään mahdollisten syyyllisten joukko, ja kerätään todisteita. Todisteet arvioidaan sen perusteella, mikä on todennäköisin selitys. Tämän jälkeen epäiltyjen joukosta valitaan syytettäväksi se, joka vaikuttaa todennäköisimmältä murhaajalta. Toisinaan tässä tapahtuu virheitä, mikä kertoo osaltaan siitä ettei monissa asioissa voi saada sataprosenttista varmuutta. On ainoastaan kilpailevia teorioita, joista voidaan valita loogisesti pätevin = todennäköisin.
Ymmärrätköhän vieläkään?
"Vaikuttaa siltä, ettet ole tajunnut sanaakaan siitä mihin olet vastannut. Mikä on ajattelurituaali? Jos viittaat tällä siihen ajatustyöhön, mitä ihminen tekee ymmärtääkseen ympäröivää todellisuutta ja sen luonnetta, olet vakavasti eksyksissä pitäessäsi sitä kammottavana. Tämä ajatustyö on nimittäin jokaisen ihmisen sisäänrakennettu tarve."
Ideologiat kertovat miten ajatella ja sitten sinä parhaasi mukaan niitä sovellat (useimmiten kohtuullisen tiukasti). Innostuksissa uudesta "leikkikalusta", tavasta ajatella, jää huomaamatta ideologian (tai sen perustajan) motiivit.
Jossain vaiheessa, ei aina, ideologiaan hurahtanut huomaa että "ei se nyt ihan noin mennytkään", ja alkaa epäillä ideologiaa, kuten sinä ex-adventistina, jättää ideologian ja...hurahtaa seuraavaan ideologiaan (ei tosin aina).
Sinä hurahdit panteismiin!
Miksi tarvitaan panteismia ohjaamaan ajattelua jos terve järki ja tiedon halu riittää?
Ihmistä ohjaillaan nimenomaan kysymyksillä!
Eräs typerimpiä "viisauksia" joita tiedän on:ei ole olemassa huonoja kysymyksiä, on olemassa vain huonoja vastauksia.
En tiedä mistä tuo on peräisin mutta jos arvailla pitää niin joltakin hihhuli-ideologialta.
>>>> Mihin tarvitaan panteismiä jos sen kuvaa muutetaan jatkuvasti "populismin" mukaan? Ei mielipiteensä vaihtamiseen tarvita ideologiaa. Miksi-kysymys on juuri se kysymys, jonka avulla kyseenalaistetaan asioita. Yksikään kristillinen lahko ei toivo kannattajiensa miettivän miksi.
>>Miksi tarvitaan panteismia ohjaamaan ajattelua jos terve järki ja tiedon halu riittää?>>
Ei panteismi ohjaa ajattelua, se on vain kätevä nimi sille mitä pidän totena ja mitä olen huomannut monien muidenkin pitävän totena. Todella usein saa lukea että ihmiset ovat käytännössä ajatelleet tavalla jonka he ovat vasta myöhemmin omaavan myös tälläisen nimikkeen. Ainakin sitten kun ihmiset alkavat paremmin tietämään mitä nat. pan. pitää sisällään, se on helpompi tapa ilmaista maailmankuvansa ja -katsomuksensa, kuin ruveta luettelemaan yksittäisiä asioita kuten "terve järki ja tiedonhalu".
Heikki
>>Ei panteismi ohjaa ajattelua, se on vain kätevä nimi sille mitä pidän totena ja mitä olen huomannut monien muidenkin pitävän totena.>Ainakin sitten kun ihmiset alkavat paremmin tietämään mitä nat. pan. pitää sisällään, se on helpompi tapa ilmaista maailmankuvansa ja -katsomuksensa, kuin ruveta luettelemaan yksittäisiä asioita kuten "terve järki ja tiedonhalu".