Onko uuden valittavan paavin oltava välttämättä kardinaali, vai voidaanko virkaan valita "pelkkä" piispa ?
Entä, pitääkö todennäköisen paavin ollut toimia kardinaalina "pitemmänkin" aikaa, että olisi realistiset mahdollisuudet tulla valituksi ?
Onko olemassa jotain "paremmat mahdollisuudet" omaavaa ryhmää kardinaaleja/piispoja, mitä tulee tulevaan paavin valintaan ?
t:harrastelija
Entä, pitääkö todennäköisen paavin ollut toimia kardinaalina "pitemmänkin" aikaa, että olisi realistiset mahdollisuudet tulla valituksi ?
Onko olemassa jotain "paremmat mahdollisuudet" omaavaa ryhmää kardinaaleja/piispoja, mitä tulee tulevaan paavin valintaan ?
t:harrastelija
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ajattelitko alkaa rakentamaan uraa? ;)
"Onko uuden valittavan paavin oltava välttämättä kardinaali, vai voidaanko virkaan valita "pelkkä" piispa?"
Teoriassa paaviksi valittavan ei tarvitse olla edes pappi. Katolisen kirkon kanoninen laki edellyttää vain, että hänen on oltava kastettu ja konfirmoitu, kirkon ehtoollisyhteydessä oleva mies. Vielä erikseen määrätään, että jos valituksi tulee henkilö, jota ei ole vihitty piispaksi, tulee hänet vihkiä piispaksi heti, kun hän on ottanut vaalin vastaan.
Käytännössä paaviksi valitut ovat renessanssiajalta saakka olleet aina kardinaaleja, eikä ole todennäköistä, että käytäntö muuttuisi.
"Entä, pitääkö todennäköisen paavin ollut toimia kardinaalina "pitemmänkin" aikaa, että olisi realistiset mahdollisuudet tulla valituksi?"
Tästä ei ole määräyksiä. Kardinalaatin pituutta tärkeämpi kriteeri on tunnettavuus. Henkilöhän voi olla hyvinkin tunnettu olematta silti kardinaali.
"Onko olemassa jotain "paremmat mahdollisuudet" omaavaa ryhmää kardinaaleja/piispoja, mitä tulee tulevaan paavin valintaan?"
Tätäkään ei voi näin sanoa. Viimeisen 500 vuoden aikana paaveiksi on yleensä valittu joko kuuriassa työskenteleviä kuuriakardinaaleja (esim. nykyinen paavi Benedictus XVI) tai sitten Pohjois-Italian suurten hiippakuntien (Venetsia, Milano, Firenze, Genova, Torino) arkkipiispoja. Puolalaisen Karol Wojtylan valinta Johannes Paavali II:ksi vuonna 1978 pisti pakan aika lailla sekaisin, ja nykyään myös Italian ja jopa Euroopan ulkopuolisilla kardinaaleilla on realistisia mahdollisuuksia.
Entä, pitääkö todennäköisen paavin ollut toimia kardinaalina "pitemmänkin" aikaa, että olisi realistiset mahdollisuudet tulla valituksi ?
- Realistiset mahdollisuudet ovat niillä kandidaateilla, jotka sopivat parhaiten paaviksi senhetkisen historiallisen, poliittisen, uskonnollisen jne. tilanteen perusteella. Kirkon hyvä etusijalla!
- Tämä vastaus myös kohtaasi 3.
Latinalainen Amerikka taitaa odottaa yhä omaa paaviaan. Kenties seuraava paavi onkin sieltä - ken tietää?
Edellisten viisauksien keskellä emme tietenkään saa unohtaa, että itse Kristus on kirkon pää ja Pyhän Henkensä vaikutuksella ohjaa kirkkoaan.
"Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra".
Koska Pyhä Henki on näkymätön, on asiassa paha mennä väittämään vastaankaan. Tosin on todettava, että jos Pyhä Henki todellakin ohjaa paavinvaalia, on Hänellä joko tavallista karkeampi sihti tai sitten Henki on kovin erehtyväistä (vaiko huumorintajuista?) lajia.
Viimeisin Hengen oudoista valinnoista oli Johannes Paavali I. Ei henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia, vaan siksi, että hän jätti tämän maailman jo paaviutensa 33. päivänä. Miksi ihmeessä Pyhä Henki olisi valituttanut kirkolleen paavin, joka kuolee kuukauden kuluttua valinnasta?
Jos sitten katsotaan kauemmaksi historiassa, vaikka renessanssiin tai keskiaikaan, niin Hengen valintakriteerit käyvät jo hyvin mielenkiintoisiksi. Miksiköhän Henki valitsi kirkolle paaveiksi huorintekijöitä, avionrikkojia, murhamiehiä, lapsiinsekaantujia, juoppoja jne.?
tarkoittaa surumielinen hymy made bu gösta sundqvist
sinä plagioit.
Totta on, että mielenkiintoista on miksi paaveiksi on valittu ketä on. Silti, ei paavi JP I suinkaan ollut "turha"; hän esimerkiksi vahvisti kruunamattomuus traditiota, jota nykyisetkin paavit jatkavat.
Mielenkiintoista on myös, miksi Jumala kaikkivaltiudessaan antaa muutamien lasten syntyä kuolleena, toisten elää vain päivän pari, ja jotkut eivät ota kuollakseen millään...
Ja vielä kiinnnostavampaa on se, että Jeesus valitsi Pietarin kalliokseen ja kirkon perustaksi, vaikka hän varmasti tiesi että tämä tulee hänet pettämään ja kieltämään ihmisten edessä kukon lauleskellessa...
"ei paavi JP I suinkaan ollut "turha"; hän esimerkiksi vahvisti kruunamattomuus traditiota, jota nykyisetkin paavit jatkavat."
Itse asiassa JP I taisi luoda koko tradition. Paavali VI:han vielä kruunattiin, vaikka hän sen jälkeen myikin kruununsa.
Omalaatuista toimintaa olisi silti Pyhältä Hengeltä valita paaviksi mies, jonka meriittilista koostuu pääosin siitä, ettei häntä kruunattu.
No, itse asiassa mieleeni tuli kyllä toinenkin meriitti. JP I on tainnut olla ainoa paavi, joka puhui Jumalasta, paitsi Isänä, myös Äitinä. Tämä nyt ei ehkä ollut feministiteologiaa radikaaleimmillaan, mutta kuitenkin vähän eri mittaluokassa kuin seuraajiensa kohdalla.
...myös Johannes Paavali II vertasi Jumalaa äitiin. Kysymys on kummassakin tapauksessa nimenomaan vertauskuvasta: Jumalalla meihin nähden on sekä isiin että äiteihin liitettäviä piirteitä. Jumala on siis kuin äiti ja kuin isä. Tällaista kieltä Raamattukin ajoittain käyttää, samoin kirkkoisät.
Asiassa on myös analoginen puolensa: Jumala on paitsi kuin isä (ja kuin äiti), hän myös on Isä. Meihin nähden hän on sitä luomisjärjestyksen kautta. Hän luo ihmiskunnan itsensä ulkopuolelle, kuten ihminenkin saa alkunsa isänsä ulkopuolella (ja teosta, jossa isä on kahdesta osapuolesta tietyssä mielessä aktiivisempi). Jeesukseen nähden Jumala on aivan erityisessä mielessä Isä.