Paavali puhuu kirjeissään itserakkaista, jotka eivät pelkää "herjata henkivaltoja". Paavali kuvaa näitä ihmisiä holtittomiksi ja pinnallisiksi uskon elämässään. Holtottomuus ja pinnallisuus on lihallista, koska tämä maailma on erittäin holititon ja pinnallinen, etten sanoisi jopa typerä, luonnehäiriöisten ihmisten johtaessa sirkusta.
Monesti eksytysten suhteen on niin, että jollain lailla psyykeeltään vammautuneet ihmiset johtavat niitä ihmisiä sirkuksessa, joka on tarkoitettu lihallisille ja sukonnollisille ihmisille. Sellainen toiminta vetoaa uskosta osattomiin, koska sen piirissä olevat eivät tuomitse syntiä, ovathan he yhtä syntisiä kuin maailman ihmiset.
Nämä uskonnollisen sikuksen johtajat ovat suuria hegnellisiä sotureita ja vähättelevät pahan valtaa. He komentavat pahuuden voimia ja ovat typerällä tavalla rohkeita niiden suhteen. Heillä on herjaava asenne pahuuden voimia kohtaan, eivätkä he ymmärrä olla varovaisia puheissaan ja toiminnassaan.
Maaailma on itserakas aina naurettavuuteen saakka, ja maailman ihmiset ovat kaikessa tekemisessään röyhkeitä ja piittaamattoomia. Sitä ovat myös uskonnolliset ihmiset. He kohtelevat kanssakulkijoita merkityksettöminä, tai sitten "suuruuksina". Itse he pyrkivät keinolla millä hyvänsä suurien joukkoon ja pollkevat, sekä hyväksikäyttävät muita niinkuin maailman ihmiset tekevät pyrkiessään saavuttamaan jotain. Keskinkertaisten on aina käytettävä hyväksi muita, koska heillä itsellään ei ole tarpeeksi.
Eksytykset siis sovat keskinkertaisten ja pöyhkeiden ihmisten temmellyskenttiä. Nämä ihmiset eivät älyä ajatella itsestään niin kuin on Paavalin mukaan sopivaa ajatella. Harmillista, että monet helluntailaiset ovat omaksuneet itserakkaan asenteen pyrkiessään olemaan hengellisesti jotain. Hengellinen ylpeys johtaa aina eksymykseen. En muuten väitä, ettenkö voisi jossain määrin katsoa peiliin. Katso sinäkin.
Monesti eksytysten suhteen on niin, että jollain lailla psyykeeltään vammautuneet ihmiset johtavat niitä ihmisiä sirkuksessa, joka on tarkoitettu lihallisille ja sukonnollisille ihmisille. Sellainen toiminta vetoaa uskosta osattomiin, koska sen piirissä olevat eivät tuomitse syntiä, ovathan he yhtä syntisiä kuin maailman ihmiset.
Nämä uskonnollisen sikuksen johtajat ovat suuria hegnellisiä sotureita ja vähättelevät pahan valtaa. He komentavat pahuuden voimia ja ovat typerällä tavalla rohkeita niiden suhteen. Heillä on herjaava asenne pahuuden voimia kohtaan, eivätkä he ymmärrä olla varovaisia puheissaan ja toiminnassaan.
Maaailma on itserakas aina naurettavuuteen saakka, ja maailman ihmiset ovat kaikessa tekemisessään röyhkeitä ja piittaamattoomia. Sitä ovat myös uskonnolliset ihmiset. He kohtelevat kanssakulkijoita merkityksettöminä, tai sitten "suuruuksina". Itse he pyrkivät keinolla millä hyvänsä suurien joukkoon ja pollkevat, sekä hyväksikäyttävät muita niinkuin maailman ihmiset tekevät pyrkiessään saavuttamaan jotain. Keskinkertaisten on aina käytettävä hyväksi muita, koska heillä itsellään ei ole tarpeeksi.
Eksytykset siis sovat keskinkertaisten ja pöyhkeiden ihmisten temmellyskenttiä. Nämä ihmiset eivät älyä ajatella itsestään niin kuin on Paavalin mukaan sopivaa ajatella. Harmillista, että monet helluntailaiset ovat omaksuneet itserakkaan asenteen pyrkiessään olemaan hengellisesti jotain. Hengellinen ylpeys johtaa aina eksymykseen. En muuten väitä, ettenkö voisi jossain määrin katsoa peiliin. Katso sinäkin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuossa katsomassa peiliin äsken.
Ihan asia-kirjoitus.
Mitä luulet tunnistavatko nämä ihmiset, joita kuvasit kirjoituksessasi, miten helposti itsestään näitä piirteitä?
Voisi ajatella että ovat monesti sokeita sille. Luulisin.
Ihmisluontoon kuuluu jostain syytä se, että omia virheitä on vaikea, tai hyvin vaikea havaita. raamattu muutenb sanoo myös, että Jumala lähettää monesti eksytyksen. Ihmisen elämässä on kai mennyt vähän yksi sun toinen asia vinksalleen, kun eksytyksen henget saavat alkaa manipuloida ihmistä. Synnin houkutukset langettavat ja sitten tarvitaan itsepetosta...
Et ole koskaan ottanut onkeesi yhtään neuvoa luonnehäiriöittesi korjaamiseksi, saati sitten ymmärtänyt kritiikkiä.
Jumalaan? Minusta on naurettavaa vääntää luonnehäiriötä jokaisesta syntisen lihan tuotoksesta.
ajatella minkä varran itseesi sopii minkä sanot toisista.
Miksi noin sanoit? Etkö huomannut sitä, mitä kirjoitin aloituksen loppuun?
En kylläkään oikein välitä katsoa peiliin: näkyy niin ruma naama.
Tuskin sinä niin ruma olet. Jotta olisi oikeasti ruma, niin täytyy olla todella ruma. Nokka pystyyn vain!
ruma että pikkulapsia voisi hyvin pelotella mutta sinänsätämä asia ei ole kovinkaan kiinnostava, joten: se siitä.
Mutta eikös se ole vanhemmilla ihmisillä semmoinen kohtalo, että ulkonäöstä ei ole mitään jäljellä jossain vaiheessa? Ei sitä kannata surra, koska sehän on vain ervokasta ja osoittaa että elämää on eletty... Tuskin kukaan ulkonäköäsi huomioi mitenkään negatiivisessa mielessä.
kehoittaa häntä seuraavia karttamaan kaikenkaltaista pahan puhumista ja ajattelemista ja käskemään perkelettä lähtemään itsestämme aina, kun itse sen havaitsemme elämässämme.
Ja kun me käskemme perkelettä lähtemään elämästämme, niin me toteutamme Jumalan mielen mukaisesti Jeesuksen antamaa ohjetta demonisten voimavaltojen torjunnassamme. Sillä emmehän me Jeesukseen uskovat suinkaan omalla voimallamme taistele pimeyden henkivaltoja vastaan, vaan Jumalan antamalla Pyhän Hengen voimalla.
Onko se sinun oma peilisi kovinkin pieni ja pölyn peittämä, jonka edessä seistessäsi sinä luonnehdit uskovia lähimmäisiäsi luonnevikaisiksi ja holtittomiksi sirkustelijoiksi, vaikka heissä asuvan Jumalan Henki itse todistaa heidät kelvollisiksi taivastielle.
Tee parannus ja usko Raamattuun kirjoitetun evankeliumin ilosanoman johdattavan lähimmäisesi Taivasten Valtakuntaan, niinkuin sinä uskot itseäsikin johdatettavan.
en nyt suoranaiseti tarkoita Pentascolea! Vaan ihan jokaiselle sopivaa miettittävä, oli hyvä ajatus pitkään aikaan tällä palstalla, kiitos !
aloitukseni tarkemmin.