Tallinnassa nauttimassa sujuvasta ajelusta, sekä vetävistä vihreistä aalloista.
Hankin samalla halpaa täydennystä tsekkiolut valikoimaani.
Ostin myös uusia vuosikertaviinejä ja laatusikareita, joita nautiskelen iltaisin takkatulen räiskeessä.
Siinä istuskellessani vetäytyy suuni usein maireaan hymyyn, kun muistelen kuluneen päivän aikana kouluttamieni nysväreiden ja vatipäiden toilailuja.
Satamasta kotiini kurvaillessa, tuli taas kerran nähtyä idiootin manööverejä, jotka jätin taakseni räkäisen ivanaurun kaikuessa loistoautoni kabiinissa.
Nimittäin Paciksenkatua alaspäin ajellessani, jouduin käyttämään vasenta laitakaistaa ohittaakseni vitkulipellejä.
Ennen Huopalahdentietä oli pakko vaihtaa keskimmäiselle päästäkaseen Turunväylälle päin.
Keskellä takanani ajanut, nähtyään suuntamerkin välkkeen, vetikin välin kiinni edellään kulkeneeseen estääkseen aikeeni.
Kylmän rauhallisesti jatkoin kurssiani töötin soidessa uhmakkaasti takanani.
Eipä kehdannut joustaja naarmuttaa autoaan, vaan antoi minun lopulta suorittaa liikkeeni loppuun.
Äärimmäisenä oikealla oli edessä kuitenkin paremmin tilaa ja vilkun välkkyessä jatkoin suoraan sinne seuraten peilistä joustajan tekevän saman liikkeen.
Torvi soi ja pitkät välkkyivät raivokkaasti koko ajan.
Joustajaa vitutti suunnattomasti kepeä etenemisni ja se vaihtoikin takaisin keskikistalle tarkoituksenaan ohittamiseni, vaan eipä päässytkään mihinkään valon palaessa edessä punaisina.
Pääsi raukka vain siihen rinnalleni irvistelemään ja näki taatusti keskarini heilumisen.
Valo vaihtui vihreäksi ja jonot lähtivät liikkeelle. Onnekseni oikea veti paremmin ja takaani tuli muita pussittamaan joustajan keskikaistlle.
Lisäksi edetessämme viisi autoa edestäni vaihtoi kaistaa vasemmalle ja joustaja jäi vähitellen, kuin tikku paskaan.
Lopulta minulle oli edesäni tyhjä kaista ja valo motarille paloi vihreänä. Kiihdytin keveästi, vaihdoin vasemmalle ja käännyin motarille.
Motarilla polkaisin reilusti pedaalia ja loistoauto kiihtyi vaivatta sopivaan matkanopeuteen.
Joustaja oli siinä vaiheessa reilu kymmenkunta autoa takanani ja jäi todennäköisesti vielä punaisiin.
Varmaa on että olin jo Leppävaaran liittymän kohdalla, kun joustaja puristeli muniaan suoran avautuessa.
Mitä tästä opimme?
Hankin samalla halpaa täydennystä tsekkiolut valikoimaani.
Ostin myös uusia vuosikertaviinejä ja laatusikareita, joita nautiskelen iltaisin takkatulen räiskeessä.
Siinä istuskellessani vetäytyy suuni usein maireaan hymyyn, kun muistelen kuluneen päivän aikana kouluttamieni nysväreiden ja vatipäiden toilailuja.
Satamasta kotiini kurvaillessa, tuli taas kerran nähtyä idiootin manööverejä, jotka jätin taakseni räkäisen ivanaurun kaikuessa loistoautoni kabiinissa.
Nimittäin Paciksenkatua alaspäin ajellessani, jouduin käyttämään vasenta laitakaistaa ohittaakseni vitkulipellejä.
Ennen Huopalahdentietä oli pakko vaihtaa keskimmäiselle päästäkaseen Turunväylälle päin.
Keskellä takanani ajanut, nähtyään suuntamerkin välkkeen, vetikin välin kiinni edellään kulkeneeseen estääkseen aikeeni.
Kylmän rauhallisesti jatkoin kurssiani töötin soidessa uhmakkaasti takanani.
Eipä kehdannut joustaja naarmuttaa autoaan, vaan antoi minun lopulta suorittaa liikkeeni loppuun.
Äärimmäisenä oikealla oli edessä kuitenkin paremmin tilaa ja vilkun välkkyessä jatkoin suoraan sinne seuraten peilistä joustajan tekevän saman liikkeen.
Torvi soi ja pitkät välkkyivät raivokkaasti koko ajan.
Joustajaa vitutti suunnattomasti kepeä etenemisni ja se vaihtoikin takaisin keskikistalle tarkoituksenaan ohittamiseni, vaan eipä päässytkään mihinkään valon palaessa edessä punaisina.
Pääsi raukka vain siihen rinnalleni irvistelemään ja näki taatusti keskarini heilumisen.
Valo vaihtui vihreäksi ja jonot lähtivät liikkeelle. Onnekseni oikea veti paremmin ja takaani tuli muita pussittamaan joustajan keskikaistlle.
Lisäksi edetessämme viisi autoa edestäni vaihtoi kaistaa vasemmalle ja joustaja jäi vähitellen, kuin tikku paskaan.
Lopulta minulle oli edesäni tyhjä kaista ja valo motarille paloi vihreänä. Kiihdytin keveästi, vaihdoin vasemmalle ja käännyin motarille.
Motarilla polkaisin reilusti pedaalia ja loistoauto kiihtyi vaivatta sopivaan matkanopeuteen.
Joustaja oli siinä vaiheessa reilu kymmenkunta autoa takanani ja jäi todennäköisesti vielä punaisiin.
Varmaa on että olin jo Leppävaaran liittymän kohdalla, kun joustaja puristeli muniaan suoran avautuessa.
Mitä tästä opimme?
Vastaukset 25
Vanhimmat
ole edelleenkään ottanut lääkkeitäsi. Hus lääkekaapille siitä, renttu.
Nyt kirjotit liian pitkän tekstin, en jaksa nyt kekittyä...
Mutta olehan varovainen niiden "laadukkaiden" "halpojen" Viron pullojen kanssa, jos on vähänkin epämääräisemmästä paikasta ostettu.
Ei ole kauaa aikaa, kun kaverini heräsi Meilahdesta juotuaan paluumatkalla "laadukasta" "halpaa" Viron litkua, mitä lie metanolia lienee ollut, mutta yksi asia on varma, ko. pullo ostettiin hämärissä olosuhteissa...
Jätän aivan omaan rauhaansa.
Keskityn ainoastaan LAATUtavaraan, joka on Virossa OIKEAN verotuksen takia "halpaa"...
Suin surminkaan en viitsi maksaa ylimääräistä veroa pohjattoman ahneelle SUOmaalaiselle karhulle.
Böömiläinen olut on tunnetusti parasta maailmassa. Viineissä suosin Chileläisiä Gran Reserva pullotteita.
Sikaritkin ovat parhaita Kuubalaisia
Autoista puheenollen on sanomattakin selvää, että EUssa(HUOM!!!ei Venäjällä) tehdään parhaat kiesit.
Loistoautoni hankin asustellessani Saksassa pari vuotta vain kiertääkseni verot.
SUOmaalainen verokarhu olisi tienannut pelkkiä veroja muutaman sata tuhatta, jos olisin tarpeeksi TYHMÄ!!!!
Minulla on niille parempaakin käyttöä, LAATUelämä!!!
Välillä käytän jopa LAATUnaisia. Niitäkin saa rahalla. Missitasosta ei tarvitse tinkiä.....
Ja vielä nauttii missitasostakin! Jaa no muutamat on ollu huonomman näköisiä ja tapaisia kuin ilman missin titteliä tepastelevat kaunottaret, joita minulla on tapana hivellä...kun en kaipaa julkisuutta. Mutta ei se Saksasta hankittu Bemu tainnut sulla kestää vuottakaan kun vielä vanhana sen ostit? Eikä uutta bisneskeikkaakaan ole kuulemma tiedossa sinne. Ja loppujen lopuksi kalliiksi taisi tulla se sakemannikimma, meni vissiin ne SUOmaalaiselta verottajalta säästyneet sentit marlenen pimppaan? Ajotyylisi on kyllä melko vetävä, myönnetään. Onko muuten se nykyinen autosi ihan oma? Tietääkö joku?
ja tulin siihen tulokseen, että voisit kisailla suomi24:n tyhmimmän tittelistä yhdessä savoRULESin ja Antikanan kanssa.
Normaalisti lukemani ei nostata kierroksia, mutta sun jutuissa on sitä todellista paskanjauhantaa niin paljon, että voisin ottaa ihan asiakseni etsiä sinut ja vähän muksia luuvitosella.
Ajan tosin japanilaisella autolla, mutta luuletko sillä EU-kotterollasi pääseväs karkuun?
Baijerilainen. Lisäksi hankin sen uunituoreena.
Marleenetkin olivat periaatteessa SUOmaalaisen verottajan tarjoamia.
Riippuu Kuinka asiaa tarkatelee....
Kuitenkin loistoautoni alkaa pikkuhiljaa vanheta. Tosin tuhkakupit eivät ole vieläkään täynnä, koska en polta autossa.
Vaihtoa olen jo harkinnut, olenhan ajellut sillä jo muutaman vuoden.
Uudempi korimallikin on jo tullut, joten päivitys on alkanut kiinnostaa.
Muutto Saksaan tilapäisesti olisi myöskin tervetullut. Vituttaa liikaa nämä paikallist, nysväävät vatipäät.
Voisin muuttaa jonnekin Baijeriin vuoren juurelle pikku kylään, josta sitten raportoin jodlaten hiihtohississä, läppäri sylissä.
On se sakemanni olutkin hyvää...
BEMARISI ON KAUKANA LOISTOAUTOSTA! OLEN MERSULLANI, JOKA ON TODELLINEN LOISTOAUTO, OHITTANUT KYMMENIÄ TUHANSIA NUHAPUMPPUBEMAREITA EIKÄ YHDESTÄKÄÄN OLE OLLUT VASTUSTA!
Korollakuskeilta olen useasti ennenkin vääntänyt korvat ropelille ja nenän niskaan.
Juuuri niitä tapauksia on hauskaa muistella takkatulen räiskeessä, hyvien sikareiden ja laatuviinien ääressä.
Sillä on Lada 110, millä se kouluttaa nysväreitä. Sillä se sitten ohittaa maataloustraktoreita pää punasena miettien, että riittääkö koneessa tehot ja väännöt.
Kyllä siinä moni puristeli neniään, kun Antsa yritti saada sinisen savun saattamana Ladaansa kiihtymään muun liikenteen mukana. Mutta tientukkonahan se reppana koko ajan oli, ja sen myötä torvifanfaarien saattamana eteni Antsa-etana. Onneksi oli viime viikonlopulta Antsalle jäänyt kossupullon jämä, sen kun vetäsee illalla sätkää kääriessä, niin jospa harmitus vähän haihtuisi...
Katsoppa välillä peiliin niin näet kuvittelemasi tyypin irvistelemässä finnisillä poskillaan...
Vai semmottisia sieltä Antsan Latukan taustapeilistä näkyypi kun Antsa kurkistelee siitä taakse jäävää sinistä savupilveä..
Huopalahdentielle tultaessa EI ole sitä keskimmäistä kaistaa niistä kaikista NELJÄSTÄ (lue 4) kaistasta.
eli olet todella tainnut TUNAROIDA halvan tsekkioluenmakusuussas........
kun oon juonu kallista kotimaista olutta niin kirjaimet vaihtaa paikkaa........
Niin se viimeinen valoväli Paciuksenkadulla on osittain nelikaistainen suunnassaan Huopalahdentielle. Se neljäshän on vasemmalle kääntyviä varten.
Tietenkin seikkailin kolmella oikeassa reunasa kulkenella kaistalla, matkalla Turunväylälle. Niistähän vain kaksi kääntyy Huopalahdentielle.
Selkiytyikö asia?
Ps Otin kyllä malttamattomana pullon viereeni juomatelineesen ja maistelin siitä ajellessani. On se vaan herkkua....
Antero on tunnetusti perso muumilimsan perään, kun saa siemailla sitä takapenkillä isukin ajaessa.
MAAILMA on täynnä uskomattomia tarinoita,
mutta vain yksi kertoo kaveristani Taistosta.
Olen kuullut sen häneltä itseltään ja Taisto
ei pahemmin valehtele. Näin se kuuluu ja se
on karmea tarina:
Kuljetin bussia sinistä, kun kaverit alkoivat
iniastä. "Ajelet liian hiljaisesti!"
Kauan mun pinnani kesti, mutta viimein
mä päätin näyttää ja hevosvoimia käyttää.
En tiennyt, että lysti on kallista, kun
peruuttelin bussia tallista ja tarina alkaa:
Hallelujaa... Panin kaasulle jalkaa ja vedin
ykkösen sisään, hallelujaa... aloin kaasua
lisää ja tempasin portista oikeelle,
hallelujaa... pyörät ne vaikutti soikeelle,
kun vedin kahdella vanteella ja heittelin
ranteella nyt jo nelosta, hallelujaa...
Joku kirkaisi pelosta, ku mä hirveesti
kiihdytin ja itseäni viihdytin, hallelujaa..
Ja jätkä suojatieltä näytti mulle kieltä ja
se just pääsi karkuun ja rupes kauheesti parkuun, hallelujaa..
Tuli pikkunen huoli, kun yks kollikissa kuoli,
mut niitähän on muutenkin liikaa ja
tsiikasin yhtä piikaa, enkä meinannu kekata
yhtä hirveetä rekkaa, mut sattumalta pääsin
ite pois alta, hallelujaa..
Mä hirveesti kaahasin ja yht´äkkiä raahasin
kattotelineellä jotain torvensoittajaa,
hallelujaa... on monta koittanu, jotka ajaa
yhtä kovasti, mutta enpäs ole löytänyt
voittajaani.
Ja sitte kaatui yks rovasti, kun se ei
kävelly varovasti, hallelujaa... ja se
sanoi: "Hallelujaa!", hallelujaa..
Sitte tuli kapee kuja ja minä vedin nasta
laudassa, hallelujaa... ja tuumasin, että
huilataan vasta haudassa, hallelujaa..
Vähän tuli vaikeuksia, kun yks jätkä kanto
suksia ja sukset tuli sisään lasista,
hallelujaa... ja selvisin ratikka kasista
ja se meni vähän kiskoilta ja sitte mä
kyselin siskoilta, et tietääks ne tietä.
Ja mussa on miestä ajella harhassa ja
tempasin eläintarhassa, hallelujaa...
neljänsadan aidat niinku Tuomisen Jaakko
ja se auto oli ihan paska.
Taitas olla parempi vähän ajatella....
enste...
Laulua sinulle ÄIJÄLÄ muinaisen Raptorin malliin..
Hei rattijuoppo, mitä tekisin sinun kaltaisellesi mulkulle, joka vaimoni tappaa ja lapseni raiskaa ihan noin vaan vaihtamalla kaistaa.
Ja siinä ei edes hidastetöyssyt auta.
Äijälästäkin on tehty laulu. Äijälä on nimittäin Teuvo maanteiden ritari. Kuunnelkaa ja hämmästelkää. Bändin saatte selvittää itse. No laulaja oli edesmennyt Gösta Sundgvist...
Kävin Virossa huorissa ja kun ei ottanut eteen piti päteä liikenteessä.
Kiilasin kuin sika ja minulle töötättiin.
Muiden loistava ajotaito pelasti kolareilta.
Erittäin hyvin kiteytetty.
Vieläkö jaksat täällä jaaritella näitä samaa rataa kulkevia tarinoita? Lähtisit vaikka bahamalle lomalle elelemään leveää vapaaherran elämää.
Menishän se antsa muuten, mutta kun on muutaman kerran vuoteen keikkaa kuormurin kuskin tuuraajana. Muuten on kelan työttömyyspäivärahalla, niin on tekemistä kun joskus saa ladaan parilla kympillä bensaa ja litran öljyä, sekä muutaman pullon kaljaa ostettua. Lähdeppä siitä sitten bahamalle...
10km ennen turunväylää on toinenkin motari kun länsisatamasta lähdetään! Eikö veri kierrä päässä?
Vei juopot kaverini ensin Kallioon nauttimaan tuliaisista. Oli kova työ herätellä sammuneet takapenkiltä..