Rippi esikoislestadiolaisuudessa

Annan edesmenneen esikoislestadiolaisuuden vanhimpiin kuuluneen Gunnar Jönssonin vastata saarnassaan opetuslasten kääntymisestä:

Siellä missä Jumala sanansa ja henkensä kautta on tällä tavoin saanut valmistaa itselleen julistajia, on Jumala näiden työaseiden avulla voinut vaikuttaa suuria myös meidän ajassamme, jolloin sadat ja tuhannet ovat saaneet pistoksen sydämiinsä. Omattunnot ovat heränneet, sydämet ovat särkyneet ja suureksi kysymykseksi on tullut: Mitä minun tulee tehdä jotta saisin iankaikkisen elämän? Mutta tässä on tärkeä paikka: ei pappi eikä maallikko voi johdattaa syntistä pitemmälle, kuin minne hän itse on päässyt. Jos minä olen jäänyt lain vaatimusten alle, saa omatunto olla kuinka herännyt tahansa, mutta elävän uskon kipinä ei ole vielä syttynyt sydämeen, ja Jeesus ei ole ylösnoussut sydämessä. Ei syntien anteeksiantamusta voi ottaa vastaan ilman uskoa. Ja siksi tulee Kristuksen oppi julistaa sellaisella tavalla, niin kuin apostoli Paavalikin vahvistaa, että usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (ruotsiksi: usko tulee saarnasta jne). Ja kaikkien oikeitten kristittyjen kokemus on, että kun Kristuksen oppi Pyhän Hengen valkeudessa on avannut syntiset sydämemme niin, että olemme voineet uskoa, että Jeesus Kristus on kärsinyt kuoleman edestäni, hän on täyttänyt Jumalan pyhän ja vanhurskaan lain puolestani, hän on verisillä käsivarsillaan Golgatan ristillä avannut paratiisin portit suurille syntisille ja kun saatoimme uskoa tämän, niin olimme vastaanottavaisia ja myös itse tarvitsimme pyytää saada kuulla todistuksen syntien anteeksiantamisesta. Kuinka ihana olikaan se hetki, kun koko synninvelka haihtui aivan kuin sumu aamuauringon edestä...

Rippi ei esikoislestadiolaisuudessa kuulu ollenkaan vanhurskauttamiseen. Se on kokonaan toinen juttu, kylläkin hyödyllinen ja tarpeellinen.

Armo vanhurskauttaa.

Kyllähän rippikin voi vanhurskauttaa. Kysymys on vain siitä, millaiseksi se ajatellaan. Jos sillä tarkoitetaan syntien tunnustamista, se ei vanhurskauta, mutta jos sillä tarkoitetaan molempia ripin osia, sekä synnin tunnustusta että synninpäästöä, silloin se kyllä myös vanhurskauttaa.

Mitä se muutakaan on. Jos epäuskossa elänyt synnin hädässä tulee tuntemansa rippi-isän puheille ja purkaa omantuntonsa tälle ja uskoo sen sanan, minkä rippi-isä Jumalan puolesta lausuu, varmasti syntinen siinä vanhurskautetaan, jos hän siihen päästösanaan uskoo.

Ei kuitenkaan sovi sotkea asioita toisiinsa. Avainten vallalla voidaan ymmärtää paitsi rippiä, niin myös parannussaarnaa, jossa on sekä laki että evankeliumi. Laki tuomitsee ja sulkee oven epäuskoisilta, muttei voi sulkea sitä jo uskossa olevilta, evankeliumi päästää taas syntejänsä katuvat ja evankeliumiin uskovat ja avaa pääsyn Jumalan armoon.

Molemmat avaimet ovat parannukseksi ja ihmisen parhaaksi. Sideavain uhkaa ja kurittaa Kristuksen luo, kun taas päästöavain houkuttelee ja parantaa haavoista ja lohduttaa syntien murehduttamaa sielua ja omaatuntoa.

Raattama sanoi, että jos jompi kumpi avaimista jätetään käyttämättä, avataan helvetin ovi ja taivaan ovi suljetaan.

Armoa ei oteta mistä vaan ja koska se sattuu ihmiselle sopimaan, se on armo eikä oikeus, se annetaan, sitä ei oteta. Jos epäuskossa ollut haluaa löytää Jumalan, hänen tulee etsiä Häntä seurakunnasta, puhutusta sanasta, näin Raamattu opettaa Room. 10:6-8, 2 Kor. 5:18-21. Nämä kohdat suorastaan kieltävät hakemasta vastausta rukoilemalla suoraan taivaasta. Itse uskon kyllä, että uskovia seurakuntia on muitakin kuin omamme. Eivät kuitenkaan kaikki, jotka huutavat Herra, Herra, ole oikea seurakunta, en näe niitä joka kulmassa.

Rukoilemalla ei Jumalaa tavoiteta, eikä sitä tietä voida koskaan saada varmuutta, onko Jumala armollinen minulle vai ei.

Varmuuden saamiseksi on annettu sakramentit ja suullinen todistus, josta Johannes kirjeissään kirjoittaa 1 Joh. 1-3. Luther kielsi myös hakemasta vastausta ja armoa suoraan Jumalalta, koska se Jumala on salattu ja kauhistuttava Jumala.
Jumala on ilmoituksen ja sanan Jumala Kol. 1:25-26. Hän on antanut jo välineet ja viran, jonka kautta Hän tahtoo itseään jakaa Matt. 18:18.20. Tämä on selkeä, terveellinen ja Raamatullinen oppi, joka on lohdullinen ja joka antaa lujan pelastusvarmuuden, koska se nojaa eittämättömiin Raamatullisiin lupauksiin. Uskovaisten rukous on asia erikseen, he tulevat kuulluksi, mutta heillähän onkin jo Isä.