Kysymykseni on erityisesti historian opiskelijoille, tuntijoille ja opettajille.
Kirjoitin yo:ksi 80-luvun loppupuolella. Meille kerrottiin, että Suomi kieltäytyi Marshall-avusta, muttei todellakaan muistettu mainita, että USA muuta kautta (vaikkakin toisella nimellä) antoi Suomelle jättilainan, jonka viimeisen erän Suomi suoritti v.-74(muistaakseni)(Ks. esim CIA country factbook). Suomi oli ainoa lainaa saanut maa, joka maksoi sen takaisin viimeistä penniä myöten.
Miksei kuitenkaan tästä "pikkuseikasta" muistettu historian tunneilla mainita? Oliko Suomi edelleen liian suomettunut 80-luvun lopussa? Kerrotaanko tästä oppikirjoissa vieläkään - entä suomalaisten hätäsijoituksesta Alaskaan?
Kirjoitin yo:ksi 80-luvun loppupuolella. Meille kerrottiin, että Suomi kieltäytyi Marshall-avusta, muttei todellakaan muistettu mainita, että USA muuta kautta (vaikkakin toisella nimellä) antoi Suomelle jättilainan, jonka viimeisen erän Suomi suoritti v.-74(muistaakseni)(Ks. esim CIA country factbook). Suomi oli ainoa lainaa saanut maa, joka maksoi sen takaisin viimeistä penniä myöten.
Miksei kuitenkaan tästä "pikkuseikasta" muistettu historian tunneilla mainita? Oliko Suomi edelleen liian suomettunut 80-luvun lopussa? Kerrotaanko tästä oppikirjoissa vieläkään - entä suomalaisten hätäsijoituksesta Alaskaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hätäsijoituksella tarkoitan suomalaisille valmisteltua joukkomuuttoa, jota USA:n johdossa oli pohdittu, mikäli Neuvostoliitto olisi maan onnistunut haltuunsa saamaan.
Suomi oli 80-luvun lopussa erittäin suomettunut ja on sitä vieläkin. (Esim. viimeisen stalinistisen linnakkeen, Yleisradion tapa uutisoida joskus) Tosin nyt on olemassa ilahduttavsti selviä merkkejä siitä, että suomettuminen on jäämässä lopullisesti sinne minne se kuuluukin, historian hämärään
on vaikeaa siitäkin syystä, etteivät ne ole niinkään historiallisia kuin taloudellisia faktoja. Talousteoriassa luottoraha on taas ongelma, jota ei voida ratkaista. Sen rooli talouden kokonaisuudessa ja esim. kasvun masinoimisessa on yhtä monitahoinen kuin selkiintymätönkin.
Lainaa ei oteta vaan myös annetaan. Lainat ovat keino sitoa lainanottajia. Lainoihin liittyy aina taustakytkentöjä. Lainojen takaisinmaksu ei aina todista lainanottajan luottokelpoisuutta ja korkeaa moraalia vaan voi todistaa esim. tarpeesta sitoutua toiseen suuntaan.
Valtioiden ja politiikan rooli lainamarkkinoilla on vieläkin kimurantimpi kuin yksityisten toimijoiden, koska valtioiden ja yksityisten tahojen välillä on suhteita jotka eivät ole sillä lailla avoimia että ne näkyisivät poliittisina päätöksinä. Demokraattisimmatkaan yhteiskunnat eivät ole tässä suhteessa läpinäkyviä. Meillä Suomessa tilanne on tyypillinen: olemme 1990-luvulta lähtien ollut velanmaksajavaltio, jonka olemassaolon oikeutus perustuu sille että valtio pelasti pankit 1980-luvun keinottelubuumia seuranneesta romahduksesta. Tuolloinhan maa oli tupattu täyteen lähinnä amerikkalaista lainarahaa (oli siis tehty aktiivinen lainakauppainvaasio tarkotuksella vallata taloudellisesti rahamarkkinansa holtittomasti vapauttanut pikkuvaltio), mutta valitettavasti yhdessä muiden yhteensattumien kanssa operaatio ei onnistunut vaan vaati valtion väliintulon. Nyt Suomi on olemassa paketoituna velkamanipulaattoreiden "lypsylehmänä", joka maksaa n. 15% kermat päältä jokaisesta valtion budjetista meidät valjastaneille globaalipankkiireille.
Luottorahan ja velan roolin määrittelemättömyydestä taloudessa, sekä talousteorian aukkopaikoista yleensä, katso esim: George Soros: "Kansainvälisen kapitalismin kriisi", talousajattelun ongelmista filosofiselta kannalta kannattaa tutustua esim. Seppo Oikkosen "Narkissos-esseiden" liberalismiesseeseen ja kokoelman loppulukuihin ( http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen )
Mitä "suomettumiseen" tulee, silla voidaan tarkoittaa myös kansallisesti laajalti omaksuttua ja varsin tervettä asennoitumista, jonka puitteissa idänsuhteita saatettiin parhaalla mahdollisella tavalla hallita. Suomettumisesta irtisanoituivat vain muutaman prosentin suuruusluokkaa olevat äärivähemmistöt, so. stalinistikommunistit äärivasemmalla ja ehrnroothilaiset äärioikeistolaiset vastapuolella. Suomettumisesta saa asiallista lisätietoa esim. Timo Vihavaisen kirjoituksista.
Sorosin kirjasta saa myös jonkinlaisen kuvan siitä miten yksityistämiset tapahtuivat sosialismin sortuessa Neuvostoliitossa. Järjestelmän transformoituessa toiseksi tuskin mikään toiminnan dynamiikassa muuttui. Syvätasolla tapahtui tuskin mitään. Vain asioiden nimet muuttuivat, vallanpitäjät ja vallan kuviot eivät.
Soros ei korosta tätä seikkaa. Se on kuitenkin luettavissa hänen tekstistään ikään kuin puoleksi eksplikoituna, osa on jätetty tai jää rivien väliin.
Taloudesta puhuttaessa tällainen määrittelemättömyys on tyypillistä. Se on jotenkin sisäänrakentunut siihen tapaan jolla asioita käsitellään. Sosialistisen järjestelmän heikkoudet eivät koskaan tulleet määritellyiksi - ja on korostettava että siinä näkyy nimenomaan SEKÄ talouden (so. KAIKELLE talousajattelulle, myös omalle nykyiselle ajattelullemme ominaisen) ETTÄ yhteiskuntajärjestelmän hyljintäreaktio. Kuin itsestään tällaisesta torjunnasta kasvaa toisinajattelijoiden vaino. Mitä kestämättömimmillä käsitteillä todellisuus määritellään, sitä aggressiivisemman puolustusreaktion ne tarvitsevat.
Sitä että reaalisosialismissakin oli kysymys sekä taloudelle ominaisen ajattelun että poliittis-ideologisen pakkovallan puolustamisesta täytyy aina muistaa korostaa.
Vertaus omaan talousajatteluumme ehkä selventää mistä on kyse. Koska oma ajattelumme on sosialismin isä tai veli - samaa sukujuurta joka tapauksessa - myös omaan ajatteluumme sisältyy piilopremissejä, joita emme kertakaikkiaan pysty kyseenalaistamaan.
Rahan olemus on yksi keskeinen piilopremissi: emme selvästi näe, että "kaikki raha on reaalitaloudesta otettua luottoa" (kuten mainituissa Narkissos-esseissä osuvasti todetaan), eikä periaatteellista eroa käteisen ja velkarahan välillä ole. Samaten meille on mahdotonta tajuta, etteivät velan "antaminen" ja "ottaminen" ole talouden toiminnan kannalta erilaisia toimituksia. Rahaa on PAKKO yhtä lailla myydä kuin ostaa jotta raha-arvonmuodostuksen ja kasvun mekanismit toimisivat.
Mutta arkipäivän talousajattelussa mekin määrittelemme rahan eri yhteyksissä eri tavoin. Ikään kuin sillä voisi olla erilainen substanssi eri yhteyksissä. Me joko annamme tai otamme velkaa - emme näe miten koko taloutemme on riippuvaista siitä että voimme operoida maagisella (luotto)rahalla.
Soros ei missään vaiheessa mene analyyseissaan niin syvälle että jäisi pohdiskelemaan rahan olemusta ja ominaisuuksia. Hän pysyttäytyy siinä mikä toimijoiden piirissä koetaan niinsanotusti realistiseksi. Kuitenkin Sorosin varsinainen viesti: se että globaalikapitalismi luo ongelmia joita vallitsevan ajattelun puitteissa ei voida ratkaista, implikoi myös raha-ajatteluun liittyvät vaikeudet.
tuo vastaus omaan tekstiisi vai kirjoittaako tänne palstalle kaksi aivan samantyylistä kirjoittajaa???
lueskelin nimittäin Sorosin kirjaa toistamiseen ja ajattelin panna jutunjatkeeksi muutaman siitä vielä syntyneen ajatuksen. Toivottavasti ei haittaa?
Palstalla on muuten (vähintäänkin) joku toinenkin kirjoittaja, jonka juttuja lukiessa minulle tulee sellainen olo että on kuin omasta kynästä lähtöisin. Vähän häkellyttävää, mutta saattaa tietysti johtua siitä että ollaan luettu samoja lähteitä. Monesti sitä sieppaa ajatuksia, käsitteitä ja lauserakenteitakin eikä edes itse tajua plagioivansa, vaikka olen kyllä pyrkinyt ilmoittamaan suoraan siteeraamani lähteet.
Joskus joku moitti minua siitä että vetoan auktoriteettien nimiin, mutta toisaalta se on jotenkin rehellisempää ilmoittaa lähde ainakin silloin kun on taipumusta imeä yksi-yhteen -vaikutteita muilta, kuten minulla paha kyllä on.
Koskapa olet asioista perillä niin kerrotko vielä miksei suomi voinut ottaa vastaa marshall-apua.
Neuvostoliiton takia. Avun ottaminen olisi merkinnyt tunnustautumista läntiseen vaikutuspiiriin ja sitä NL ei sallinut. Eli suomeksi sanoen, miehityksen pelossa.
jokin yksittäinen laina pitäisi nostaa esiin? Ainoa
maa joka maksoi velkansa oli ja on tunnettu sanonta.
Ei Fullbright-stipendien taustaa peitelty missään
vaiheessa. Marshall-apu oli maailmanpolitiikkaa siis
myös lukiotason historiaa jokin yksittäinen laina ei.