Suomenmaakin tyrmää Jäätteenmäen

..neuvoteltu hallitusohjelma on kyllä saanut kiitosta niin demareilta kuin oppositiopuolue kokoomukseltakin. Pääministerin vaihdos ei aiheuttanut tarvetta rukata hallistusohjelmaa, joten Jäätteenmäen poliittisia linjauksia on paha asiapohjalta arvostella.

"”(Jäätteenmäki:) Eräät SDP:n edustajat ovat kertoneet minulle, että kaiken takana oli tarkoitus palauttaa Lipponen pääministeriksi. Mutta pääministerinvaihdos minusta Vanhaseen kävi niin nopeasti, että demarit eivät uskaltaneet toteuttaa suunnitelmaansa.

(Iltalehden toimittaja:) Ketkä näin ovat kertoneet?

(Jäätteenmäki:) Sellaiset demarit, jotka tietävät asioista.”"

Juho Mauno: En usko, että oli mitään ”salajuonta” tai mitään muutakaan juonta punamultahallituksen kaatamiseksi. En uskonut sitä silloin vuonna 2003 enkä usko nytkään – paitsi tietysti, jos haluaa nimittää koko politiikkaa salajuoneksi...

Aikaisemmin Eero Lankia: En ole ollut SELLAISISSA pöydissä.

----------------------------------------------

Toisin sanoen sekä Juha Mauno että Eero Lankia TUNNUSTAVAT salaliiton mahdollisuuden, minkä Ville Itälä jo vahvisti, mutta kiistävät itse olleensa tietoisia todistajatasolla asiassa ajankohtana.

Sanottua sanaa ei voi ottaa takaisin eikä ammuttua laukausta. Kovin moni koki melko vahvasti joulukuun 2002 ja maaliskuun 2003 tapahtumat ja osallistui niihin henkilökohtaisesti äänestäjänä. Ilta-Sanomien toimittaja Pekka Ervasti teki tapahtumista kirjankin, Irakgate, josta ei koskaan tullut Lauantaiseuran Tamminiemen pesänjakajat-kirjan veroista merkkipaalua. Laaja-alainen historiantutkimus edellyttää aineistoa, mitä ei ole vielä vuosiin tai vuosikymmeniin saatavissa.

Tuskin kaikki sosialidemokraatit pyrkivät maaliskuun 2003 vaalituloksen seurausten muuttamiseen kesällä 2003, mutta ilmeisesti sellainenkin mahdollisuus olisi tarjoutunut ja vaikka ei olisi tarjoutunutkaan, olisi voitu huomattava osa keskustaministereistä vaihtaa. Miksi muuten Jouni Backmanin Timo Kallille tuomassa paperissa olisi lukenut, että vain pääministerin olisi vaihduttava - ei muita muutoksia?

Kun ottaa huomioon euroedustaja Ville Itälän todistuksen, minkä mukaan oppositiopuolue Kokoomukselle tarjotun mahdollisuuden aloitteeseen antaa hallitukselle epäluottamuslause, mihin olisi osan sosialidemokraatteja ollut helppo yhtyä, olivat ilmeisesti kaikki vaihtoehdot auki hallituspohjan vaihtamisesta Keskustan ministeriryhmän merkittävään vaihtamiseen ja sitten vähimmäisratkaisuun, pääministerin vaihtamiseen ja uuden puolustusministerin nimittämiseen. Tilanne oli siis avoimempi ja vapaampi kuin vaalien jälkeen, missä Keskustan voitto pääministerikriittisellä teemalla ehkäisi pääministeri Lipposen jatkaminen ja Kokoomuksen tappio teki siitä oletusarvoisesti oppositiopuolueen.

Voisi sanoa, että sen jälkeen kun Kokoomus SDP:n tuella kiristi 1990-luvun alussa Keskustan hyväksymään EMU:n on Kokoomus toiminut parlamentaaristen pelisääntöjen mukaan melko tai jopa erittäin kunniallisesti.

Pääministerivaalin julistaminen saa ihmiset luopumaan puolueen ajattelusta. Siksi myös pääministerikilpaa käyväksi julistautuneiden henkilöiden persoonaan kohdistuu erityinen huomio. Eduskuntavaalin muuttaminen tiedotuksessa pääministerivaaliksi tuottaa henkilöön liittyviä julkisuusriskejä.

Tasavaltalainen kirjoitti:

Sanottua sanaa ei voi ottaa takaisin eikä ammuttua laukausta. Kovin moni koki melko vahvasti joulukuun 2002 ja maaliskuun 2003 tapahtumat ja osallistui niihin henkilökohtaisesti äänestäjänä. Ilta-Sanomien toimittaja Pekka Ervasti teki tapahtumista kirjankin, Irakgate, josta ei koskaan tullut Lauantaiseuran Tamminiemen pesänjakajat-kirjan veroista merkkipaalua. Laaja-alainen historiantutkimus edellyttää aineistoa, mitä ei ole vielä vuosiin tai vuosikymmeniin saatavissa.

Tuskin kaikki sosialidemokraatit pyrkivät maaliskuun 2003 vaalituloksen seurausten muuttamiseen kesällä 2003, mutta ilmeisesti sellainenkin mahdollisuus olisi tarjoutunut ja vaikka ei olisi tarjoutunutkaan, olisi voitu huomattava osa keskustaministereistä vaihtaa. Miksi muuten Jouni Backmanin Timo Kallille tuomassa paperissa olisi lukenut, että vain pääministerin olisi vaihduttava - ei muita muutoksia?

Kun ottaa huomioon euroedustaja Ville Itälän todistuksen, minkä mukaan oppositiopuolue Kokoomukselle tarjotun mahdollisuuden aloitteeseen antaa hallitukselle epäluottamuslause, mihin olisi osan sosialidemokraatteja ollut helppo yhtyä, olivat ilmeisesti kaikki vaihtoehdot auki hallituspohjan vaihtamisesta Keskustan ministeriryhmän merkittävään vaihtamiseen ja sitten vähimmäisratkaisuun, pääministerin vaihtamiseen ja uuden puolustusministerin nimittämiseen. Tilanne oli siis avoimempi ja vapaampi kuin vaalien jälkeen, missä Keskustan voitto pääministerikriittisellä teemalla ehkäisi pääministeri Lipposen jatkaminen ja Kokoomuksen tappio teki siitä oletusarvoisesti oppositiopuolueen.

Voisi sanoa, että sen jälkeen kun Kokoomus SDP:n tuella kiristi 1990-luvun alussa Keskustan hyväksymään EMU:n on Kokoomus toiminut parlamentaaristen pelisääntöjen mukaan melko tai jopa erittäin kunniallisesti.

Pääministerivaalin julistaminen saa ihmiset luopumaan puolueen ajattelusta. Siksi myös pääministerikilpaa käyväksi julistautuneiden henkilöiden persoonaan kohdistuu erityinen huomio. Eduskuntavaalin muuttaminen tiedotuksessa pääministerivaaliksi tuottaa henkilöön liittyviä julkisuusriskejä.

Lue lisää

Mielestäni tähän salaliittoon on suhteellisen helppo uskoa:
1. Miksi Lipponen jättäytyi politiikan ulkopuolelle hienoon, mutta odottelevaan virkaan? Valittiin puhemieheksi, vaikka hänellä ei ole juuri tuohon tarvittavia kykyjä - on itse enemmän sellainen jyrä.

2. Miksei haluttu muita muutoksia hallitukseen? No sen takia, ettei keskustalta löytyisi kunnon ehdokasta pääministeriksi. Mielestäni ei oikein löytynytkään, vaikka pitkä olikin. Arvaan, että Vanhanan syö keskustan kannatusta jopa ehkä enemmän kuin Tanja.

3. Miksi faksit tulivat sdp:läiseltä presidentiltä?

Mielestäni ei ole poissuljettua, että koko homma oli suunniteltu ja melko hyvin toteutettu juoni. Sanoisin, että oli jopa todennäköistä. Luulen, että vastaavaa tehdään politiikassa vähän väliä, mutta useimmat politikot eivät ole niin yksinkertaisia että nielaisevat syötin.

En usko, että tässä missään vaiheessa yritettiin mitään salaliittoa kenenkään kanssa. Ei siis myöskään Kokoomuksen.

Toki Ville Itälä ryöpytti Jäätteenmäkeä aika vahvoin sanoin eduskunnassa tuolloin kesäkuussa 2003. Silloin Anneli Jäätteenmäki oli kyllä menettänyt Kokoomuksenkin luottamuksen.

Salaliitot ovat vain Jäätteenmäen ja Konna-Korhosen päässä. Tämä viime viikonloppuna alkanut kohu noudattaa tarkoin KEPUn likaisten temppujen osaston tekemää käsikirjoitusta. Tavoitteena on KEPUn omien rivien kokoominen, koska puolueessa ollaan todella huolissaan ensi kevään vaaleista.