Sanottua sanaa ei voi ottaa takaisin eikä ammuttua laukausta. Kovin moni koki melko vahvasti joulukuun 2002 ja maaliskuun 2003 tapahtumat ja osallistui niihin henkilökohtaisesti äänestäjänä. Ilta-Sanomien toimittaja Pekka Ervasti teki tapahtumista kirjankin, Irakgate, josta ei koskaan tullut Lauantaiseuran Tamminiemen pesänjakajat-kirjan veroista merkkipaalua. Laaja-alainen historiantutkimus edellyttää aineistoa, mitä ei ole vielä vuosiin tai vuosikymmeniin saatavissa.
Tuskin kaikki sosialidemokraatit pyrkivät maaliskuun 2003 vaalituloksen seurausten muuttamiseen kesällä 2003, mutta ilmeisesti sellainenkin mahdollisuus olisi tarjoutunut ja vaikka ei olisi tarjoutunutkaan, olisi voitu huomattava osa keskustaministereistä vaihtaa. Miksi muuten Jouni Backmanin Timo Kallille tuomassa paperissa olisi lukenut, että vain pääministerin olisi vaihduttava - ei muita muutoksia?
Kun ottaa huomioon euroedustaja Ville Itälän todistuksen, minkä mukaan oppositiopuolue Kokoomukselle tarjotun mahdollisuuden aloitteeseen antaa hallitukselle epäluottamuslause, mihin olisi osan sosialidemokraatteja ollut helppo yhtyä, olivat ilmeisesti kaikki vaihtoehdot auki hallituspohjan vaihtamisesta Keskustan ministeriryhmän merkittävään vaihtamiseen ja sitten vähimmäisratkaisuun, pääministerin vaihtamiseen ja uuden puolustusministerin nimittämiseen. Tilanne oli siis avoimempi ja vapaampi kuin vaalien jälkeen, missä Keskustan voitto pääministerikriittisellä teemalla ehkäisi pääministeri Lipposen jatkaminen ja Kokoomuksen tappio teki siitä oletusarvoisesti oppositiopuolueen.
Voisi sanoa, että sen jälkeen kun Kokoomus SDP:n tuella kiristi 1990-luvun alussa Keskustan hyväksymään EMU:n on Kokoomus toiminut parlamentaaristen pelisääntöjen mukaan melko tai jopa erittäin kunniallisesti.
Pääministerivaalin julistaminen saa ihmiset luopumaan puolueen ajattelusta. Siksi myös pääministerikilpaa käyväksi julistautuneiden henkilöiden persoonaan kohdistuu erityinen huomio. Eduskuntavaalin muuttaminen tiedotuksessa pääministerivaaliksi tuottaa henkilöön liittyviä julkisuusriskejä.
Tuskin kaikki sosialidemokraatit pyrkivät maaliskuun 2003 vaalituloksen seurausten muuttamiseen kesällä 2003, mutta ilmeisesti sellainenkin mahdollisuus olisi tarjoutunut ja vaikka ei olisi tarjoutunutkaan, olisi voitu huomattava osa keskustaministereistä vaihtaa. Miksi muuten Jouni Backmanin Timo Kallille tuomassa paperissa olisi lukenut, että vain pääministerin olisi vaihduttava - ei muita muutoksia?
Kun ottaa huomioon euroedustaja Ville Itälän todistuksen, minkä mukaan oppositiopuolue Kokoomukselle tarjotun mahdollisuuden aloitteeseen antaa hallitukselle epäluottamuslause, mihin olisi osan sosialidemokraatteja ollut helppo yhtyä, olivat ilmeisesti kaikki vaihtoehdot auki hallituspohjan vaihtamisesta Keskustan ministeriryhmän merkittävään vaihtamiseen ja sitten vähimmäisratkaisuun, pääministerin vaihtamiseen ja uuden puolustusministerin nimittämiseen. Tilanne oli siis avoimempi ja vapaampi kuin vaalien jälkeen, missä Keskustan voitto pääministerikriittisellä teemalla ehkäisi pääministeri Lipposen jatkaminen ja Kokoomuksen tappio teki siitä oletusarvoisesti oppositiopuolueen.
Voisi sanoa, että sen jälkeen kun Kokoomus SDP:n tuella kiristi 1990-luvun alussa Keskustan hyväksymään EMU:n on Kokoomus toiminut parlamentaaristen pelisääntöjen mukaan melko tai jopa erittäin kunniallisesti.
Pääministerivaalin julistaminen saa ihmiset luopumaan puolueen ajattelusta. Siksi myös pääministerikilpaa käyväksi julistautuneiden henkilöiden persoonaan kohdistuu erityinen huomio. Eduskuntavaalin muuttaminen tiedotuksessa pääministerivaaliksi tuottaa henkilöön liittyviä julkisuusriskejä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.