Pelastus on lahja jonka saamme Jumalalta ilman omia ansioita.Se perustuu yksin Jeesuksen tekoihin(John.1:29,5:24)Tekomme kuitenkin todistavat
yhteydestämme Jeesukseen,ja siksi Herra kiinnittää niihin huomiota."Usko ilman tekoja on kuollut."(Jaak.2:26)Ilmestyskirjassa mainitaan ainakin kolme kertaa, että meidät tuomitaan tekojemme perusteella(Ilm.2:23,20:12ja13,22:12)
Kristus sanoi myös toistuvasti seurakunnille:"Minä tiedän sinun tekosi."Teot tosiaan ilmaisevat jotain meidän suhteestamme Jeesukseen.Voidaan sanoa, että hengellinen kokemus ei ole aito ilman niitä.Salassa olevatkin asiat ovat Jumalan tiedossa(Saarn.12:13,14)Mutta ei kuitenkaan pidä
hyvillä teoilla kuulutella, vaikka jotkut näin tekevätkin.
yhteydestämme Jeesukseen,ja siksi Herra kiinnittää niihin huomiota."Usko ilman tekoja on kuollut."(Jaak.2:26)Ilmestyskirjassa mainitaan ainakin kolme kertaa, että meidät tuomitaan tekojemme perusteella(Ilm.2:23,20:12ja13,22:12)
Kristus sanoi myös toistuvasti seurakunnille:"Minä tiedän sinun tekosi."Teot tosiaan ilmaisevat jotain meidän suhteestamme Jeesukseen.Voidaan sanoa, että hengellinen kokemus ei ole aito ilman niitä.Salassa olevatkin asiat ovat Jumalan tiedossa(Saarn.12:13,14)Mutta ei kuitenkaan pidä
hyvillä teoilla kuulutella, vaikka jotkut näin tekevätkin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pyysikö Jeesus viettämään sapattia?
Siltä näyttää
Päätellen siitä, että Jeesus rukoili Isältään yhteyttä seuraajilleen ja heidän kauttaan uskoon tulleille Joh. 17:20,21. Tässä on syytä todeta, että hänen seuraajansa olivat juutalaisia, joiden kautta tuli uskoon myös vieraisiin kansoihin kuuluvia (pakanoita). Sapatti oli juutalaisille selviö. Jeesus jopa sanoi seuraajilleen noista aikansa opettajista: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset, sentähden kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää --" Matt. 23:2,3. Lähetyskäsky taas osoittaa sen tuleeko pakanoita opettaa niin kuin juutalaisia on opetettu, vai juutalaisia pakanoiden tapojen mukaan? "Opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää" valaisee jotain tästä kysymyksestä (Matt. 28:20). Näihin Raamatun kohtiin tarvitaan tiettyjä teologisia tietoja. Jeesus toivoi yhteyttä opissa ja Hengessä. Tuo Hengessä pitäisi tässä alleviivata, sillä ilman Pyhää Henkeä ei totuus voi Raamatusta edes avautua ihmiselle.
Esim. väite, että juutalaisille Jeesukseen uskoville kuuluisi sapatti ja pakanaperäiselle uskovalle sunnuntai ei voi tässä valossa olla totta. Ne kirkolliskokoukset, joissa aloitettiin sapatin muutaminen sunnuntaille aloittivat suuren lahkoutumisprosessin.
Vuorisaarnassa ei kertaakaan mainita sapatinviettoa autuaaksijulistamisen edellytyksenä. Kaikki teot ovat siellä lähimmäisiin kohdentuvia tekemisiä. Jeesus korosti vääryyden kärsimisen hyveeksi, josta palkka on suuri taivaassa. Yhtään kertaa ei palkita kirkkomatkoista tai lepäämisistä sapattisin. Te olette tehneet oppinne niin kristinuskolle vieraaksi että oikein inhottaa. Teidän kaikki tekonne ovat vain hurskastelua ja itseänne korottavia. Juuri sellaista käyttäytymistä joka luonnostaan tervemielistä kuvottaa.
Jos uskon tähden joku on kärsivä, niin palkakin on siitä moninkertainen.
Ihminen ei voi tulla autuaaksi. Se on mahdotonta, vaikka roomalaiskatollinen kirkko julistaakin joitakin autaikisi, pyhiksi.
Kuitenkin on ainoa tie sovituksen tie ja se on Jeesus Kristus!
Voitto palkinto on ikuinen elämä.
Täällä on palkintoja turha odottaa, paitsi paholainen palkitsee, joskus runsaskätisesti.
Johannes aloittaa Evankeliumin kertomalla Jeesuksen Sanaksi. Jeesus oli se Sana jota Hän opettikin. Usko on Jeesuksen opetukseen uskomista .Samoin apostolien. Ei uskominen ole henkilön olemassaolon tunnustamista ainoastaan. Opettihan Jeesuskin, että se sana jota Hän opettaa, on Henki ja Elämä. Kyse on opetuksesta. Ja opetustensa vuoksi Jeesus tuli fariseusten vihaamaksi. Ei ihmisenäolonsa vuoksi. Kirkot korostavat uskoa henkilöön, Jeesukseen. Mutta Paavalikin korosti, ettei hän tunne enää Kristusta lihan mukaan. Jeesuksessa tuli ilmoitetuksi Jumalan tahto siten, kuin se ei ollut vielä kenenkään muun kautta tullut aikaisemmin. Niimpä lakina ilmoitettu Jumalan tahto ei voi olla se perusasia. Lakihan oli ilmoitettu jo Mooseksen kautta, eikä se ollut saanut yhtäkään ihmistä vielä vanhurskaaksi. Ei myöskään hillitön Sapatinviettäminen. Koko kansakuntahan vietti sapattia jo tuolloin. Jopa Jeesuksen tuomitsijat noudattivat lakia ympärileikkailemalla ja Sapattejaan viettämällä. Jeesus opetti, että meidän tulee kerätä AARTEITA TAIVAASEEN, jossa ei koi syö eikä ruoste raiskaa. Se ei tapahdu sapattien viettämisellä, vaan Jeesuksen tavoin eläen ja kärsien vääryyttäkin omalle kohdalleen. Ja antamalla väärintekemiset anteeksi. Johan tuo on kerrottu "Isä meidän rukouksessakin". Kirkoilla on omat intressinsä, joita he korostavat itsensä hyväksi. Niillä on kovin vähän tekemistä Evankeliumin sanoman kanssa. He nimittävät tavoitteensa saavutetuksi, kun ihmiset tulevat "USKOON" heihin itseensä.Ja noudattavat heidän opetuksiaan.
Kiitos Jumalalle uskon lahjasta! Sieltähän usko lähtee herätyksestä.
Usko ei johda ihmistä laittomuuteen, vaan vahvistaa lain.
Jos joku ei suostu luottamaan yksin Kristukseen pelastajana, hänen on silloin luotettava lakiin ja ennen kaikkea omaan kykyynsä ja voimaansa noudattaa lakia. Silloin ihminen itse pelastaa omilla teoillaan itsensä. Minkäänlainen osittelu tai sovittelu näiden kahden pelastustien, lain ja armon välillä ei ole mahdollinen. On vain joko - tai. Molempia teitä ei voi kulkea samanaikaisesti. Lain tiellä vanhurskaus on vasta edessäpäin. Se saavutetaan, jos pystyään vaeltamaan johdonmukaisesti kaikessa laille kuuliaisena. Armon tie alkaa lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Se vie perille, jos vain pysytään uskossa Jeesukseen.
Opettavat,että Jumala ei edellytä kristityltä mitään.
Jeesus ei kuitenkaan niin opettanut.Ilm.12:11 Hän korostaa, että "voittaminen" on tärkeätä.
Voittaminen on kuitenkin mahdollista vain Jeesuksen veren kautta.
Nikolaiitat olivat vääriä opettajia,Jesuksen aikana,
jotka johtivat opetuksellaan ihmisiä sellaiseen"vapauteen"joka johti lopulta epäjumalanpalvelukseen ja muuhun sellaiseen.
Laki ja evankeliumi, samoin kuin laki ja armo kuuluvat yhteen.
Evankeliumi on se Jumalan sana Vanhassa ja Uudessa testamentissa, joka ei esitä vaatimuksia ihmiselle. Kun laki vaatii, että sinun pitää, niin evankeliumi julistaa, että se on jo tehty. Evankeliumi myös kertoo, että kuka on täyttänyt koko Jumalan lain. Sen on tehnyt Jumalan Poika, meidän Herramme Kristus, joka ”otti kannettavakseen ja kantoi Jumalan vihan ja lain kirouksen, sovitti ja maksoi kaikki meidän syntimme". Siksi se, "mikä lohduttaa ja mikä lainrikkoneille tarjoaa Jumalan lempeyttä ja armoa, on varsinaista evankeliumia."
Voitto tulee Karitsan veren kautta (Ilm 12:11). Karitsa on ristin kuolemassaan päästänyt uskovat synneistään verellään (1:5) ja ostanut heidät verellään Jumalalle (5:9). Vasta tämä rakkauden sovitusuhri voi vallata ihmissydämet. Vasta se antaa lopullisen maailmanherruuden. Karitsa voittaa (17:14).
Eettisissä ratkaisuissaan ihminen tulee tietoiseksi siitä kyvystä, joka hänellä on. Hän voi ja hänen tulee tehdä moraalisia päätöksiä, ja niitä tehdessään hän kokee vapautensa. Hyvä ja paha on asetettu hänen eteensä, jotta hän tekisi valintansa. Ihmisen elämää ei määrää kohtalo, vaan se on riippuvaista hänen itsensä tekemistä ratkaisuista. Hänelle on annettu päämäärä, johon hänen vapautensa häntä johtaa. Jos hän on kääntynyt pois Jumalasta, hän kykenee kääntymään tielle, jolla hän löytää Jumalan. Hän voi hyvittää, mitä on rikkonut, hän voi puhdistautua. Hänen tekonsa, hänen hyvät tekonsa aikaansaavat sovituksen. Mikään ihme tai sakramentti ei sitä tuota. Vaan hänessä itsessään oleva vapaus. Sovittamalla itse itsensä ihminen hankkii itselleen uuden vapauden ja siten myös vastuun. Sovitus tulee tieksi, uudeksi tehtäväksi. Juutalainen löytää tien Jumalan luo oikeiden tekojen kautta ja oikeat teot löytyvät Mooseksen laista. Juutalaisuus on itsepelastuksen uskonto, jossa ei ole tilaa lunastajalle. "Mihin minä tarvitsisin ihmiseksi tullutta Jumalaa, kun minulla itselläni on Jumala sisimmässäni?"
Ennen uskoa laki vaatii parannuksenpaikalle.
Minä olen Herra sinun Jumalasi jne. älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Ihminen kääntyy tottelevaisuuteen.
Hänellä on nyt Jumala, armon Jumala ja hänen ei tarvitse enää palvella muita jumalia, ei tarvitse turhaan lausua Herran nimeä Hän kuulee, ei tehdä kuvia, kun on elävä Jumala, saa levätä Hänessä, jne. jne.
Laki on Hänessä muuttunut armolliseksi, siinä ollaan jo sisäpuolella, jossa ei ole pakkoa, on lepo.
Sisäpuolella olevalle laki ei enää tuomitse.
Tässä se pointti on.