Nyt on aika laittaa kreationismia tukevaa materiaalia luettavaksi. Toivottavasti kukaan ei vedä herneitä nenään, vaikka laitankin peltosen tekstin kokonaisuudessa kopsattuna tähän...
Evoluutio vai luominen?
Sekä evoluutioteoria että erilaiset luomishypoteesit perustuvat maailmankatsomuksellisiin alkuoletuksiin. Molemmat ovat siis pohjimmiltaan uskonvaraisia. Yleensä jotain teoriaa pidetään sitä parempana, mitä vähemmän se tarvitsee erilaisia ennakko-oletuksia. Evoluutioteorian eduksi voitaisiin laskea, että se lähtee vähemmistä alkuoletuksista. Toisaalta tämä etu katoaa 'matkan varrella' koska teoriaan sisältyy oletuksia niin paljon, että se itse asiassa rakentuu suurimmaksi osaksi niiden varaan. Evoluutioteoria ja luomisnäkemys ovat siis tarkastelussa samalla lähtöviivalla, ja niiden keskinäistä 'paremmuutta' voidaan vertailla katsomalla, kumpi niistä vastaa paremmin empiiriä havaintoja.
Valitettavasti luomisnäkökulma on luonnontieteissä ollut pitkään paitsiossa, joten siihen pohjautuvaa tutkimustakaan ei ole tehty kovin paljoa. Viime aikoina kiinnostus sitä kohtaan on kuitenkin jatkuvasti lisääntynyt ja eri tahoilla on yritetty kehitellä teorioita, jotka voisivat uskottavasti selittää geologisten kerrostumien ja luonnosta tehtyjen havaintojen antamat viitteet ilman evoluutio-oletusta. Engl. biologin Rupert Sheldraken kehittämä teoria on eräänlainen evoluutioteorian ja luomisnäkemyksen välimuoto. Sheldrake pohti sitä, miten eri elimissä olevat solut voivat tuottaa niin erilaisia muotoja, vaikka niissä kaikissa on samat geenit. Hän ajatteli, että täytyy olla olemassa jokin vielä tuntematon tekijä, joka saa tämän aikaan. Hänen teoriansa mukaan tämä tekijä on kaikkien eliöiden ympärillä oleva ns. morfogeneettinen kenttä. Näiden kenttien välillä vaikuttava muotoresonanssi puolestaan toimisi koordinoivana tekijänä lajien ja populaatioiden välillä ja siirtäisi jossakin kohdin tapahtuneen kehitysaskeleen muihin eliöihin tai eliöyhteisöihin toimien siten evoluution käyttövoimana. Tämän näkemyksen mukaan luonto olisi lopulta itsensä luoja!
Luomisajatukseen pohjautuvia selitysmallejakin on erilaisia. Yleisin lienee Pierre Teilhard deChardinin (1881-1955) aikoinaan esittämä ns. teistinen evoluutiokäsitys, jonka mukaan Jumala tekee luomistyötään evoluution kautta. Tällöin ei oteta kantaa siihen, miten se käytännössä tapahtuu. Vähemmän tunnettu on Alcide D'Orbignyn (1802-1857) edustama pitkien ajanjaksojen luomisteoria. Sen mukaan olisi ollut useita pitkän ajan kestäneitä luomisjaksoja, mikä selittäisi geologiset kerrostumat. Tämä teoria sallii nykyiset käsitykset miljardien vuosien kehitysjaksoista. Teoriasta on myöhemmin esitetty versioita, joissa luomisjaksot ovat huomattavasti lyhyempiä (tuhansia tai kymmeniätuhansia vuosia). Esoteerisen näkemyksen mukaan itse luonnossa tai aineessa asuu jokin tuntematon luomispotentiaali, jota ei tieteellisin menetelmin ole vielä pystytty toteamaan. Tämä hypoteesi luonnollisesti hyväksyy evoluutioteorian. Lyhyttä luomisaikaa painottava kreationismi on viime aikoina saanut huomiota tiedotusvälineiden kautta, mikä johtuu mm. siitä, että tämä kirjaimelliseen raamatuntulkintaan perustuva näkemys on kaikkein räikeimmässä ristiriidassa tieteellisen evoluutionäkemyksen kanssa. Uusimpia luomisnäkemykseen pohjautuvia käsityksiä edustaa ns. intelligent design - liike, jonka kannattajia ovat mm. professorit Phillip Johnson, Michael Behe ja Alvin Plantinga sekä suuri joukko luonnontieteilijöitä ja filosofeja. Tämä liike korostaa, että älyllinen suunnittelu on luonnossa selvästi nähtävissä ja että pohjimmiltaan filosofinen evoluutionäkemys menee liian pitkälle luonnontieteellisten havaintojen tulkinnassaan.
Informaatiosta.
DNA sisältää geneettistä informaatiota. Kaikella informaatiolla on useita tasoja. Syntaksi määrittelee ne säännöt, joiden mukaan merkkijonon merkit liittyvät toisiinsa. Voidaan myös puhua koodauksesta. Jotta informaatio menisi perille, sen lähettäjän ja vastaanottajan on tunnettava koodi ts. sanoen osapuolilla täytyy olla yhteinen 'sopimus' siitä, miten koodin sisältämät merkit tulkitaan. Mutta tämä ei vielä riitä: täytyy myös ymmärtää koodin merkitys. Kieliopillisesti (syntaktisesti) oikein kirjoitettu lause ei välttämättä sisällä mitään informaatiota, ellei siihen sisälly jokin semanttinen sisältö eli merkitys. Informaation toiminta edellyttää myös pragmatiikkaa eli toteutusta ja apobetiikkaa eli tietoa toiminnan tarkoituksesta tai päämäärästä. Tällaisen informaation syntymiselle ei ole olemassa mitään luonnontieteellistä selitystä. Useat matemaatikot ja informaatiotutkijat ovat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että elävä solu käyttää signaalin siirtoon informaatiotekniikan periaatteita, jotka eivät voi syntyä fysiikan ja kemian lainalaisuuksista. Mm. fyysikko Spetnerin mukaan kaikki tunnetut solun mutaatiot vain tuhoavat informaatiota.
Fossiileista.
Fossiileihin liitetään usein käsite 'alkukantainen eliö'. Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin fossiilisten eliöiden olevan täysin valmiita ja ympäristöönsä sopeutuneita jo ensi kertaa ilmaantuessaan. Tunnetaan lukuisa joukko ns. eläviä fossiileja, eli nykyään elävien kaltaisia fossiilisia eliöitä. Tunnetuimpia näistä ovat jo aiemmin mainittu varsieväkala Latimeria ja pääjalkainen Nautilus. Fossiiliset lepakot, sudenkorennot ja muut hyönteiset, meritähdet, simpukat, käärmeet ja monet äyriäiset ovat täysin nykyisten kaltaisia. Nykyisistä nisäkäsheimoistakin 80 prosenttia tunnetaan myös fossiileina. Herää kysymys: jos ne pysyivät muuttumattomina oletettujen satojen miljoonien vuosien ajan, mikä valintapaine olisi pakottanut jotkut niistä muuttumaan samaan aikaan? Luomisteoriaan elävät fossiilit sen sijaan sopivat.
Evoluutioteoriaan puolestaan sopii hyvin se, että fossilit ovat sijoittuneet kerrostumiin tietyssä järjestyksessä . Koska lyhyen luomisen mallissa lähdetään siitä, että perusryhmät on luotu lähes samanaikaisesti, tälle kerrostumien fossiilijärjestykselle pitäisi löytää jokin muu syy kuin evoluutioteorian esittämät pitkät ajanjaksot. Tällaisena syynä esitetään useimmiten yhtä tai usempaa maapallolla tapahtunutta luonnonkatastrofia. Kreationistisissa piireissä asiaa on pyritty selittämään yhdellä suurella katastrofilla eli vedenpaisumuksella. Luomisnäkemyksen kannattajissa on kuitenkin myös niitä, joiden mielestä tämä tulkinta ei sovi paleontologisiin havaintoihin. Heidän mukaansa on tapahtunut useita sekä paikallisia että globaaleja katasrofeja. Teoriaa perustellaan mm. luonnosta tehdyillä havainnoilla:
Katastrofin jälkeen sen kohteeksi joutunut alue on ensin tyhjä tai lähes tyhjä. Kasvisto ja eläimistö palautuu vähitellen, mutta säännönmukaisesti. Uuteen elintilaan syntyvät yhteisöt lisääntyvät aluksi massiivisesti ja sitten joko romahtavat tai korvautuvat vähitellen toisilla. Häiriintyneessä ekosysteemissä siis erilaiset, lyhyen aikaa kestävät yhteisöt seuraavat toisiaan, kunnes saavutetaan lajirikas ja vakaa tila. On olemassa monia esimerkkejä siitä, että kerrostumista voi tapahtua nopeasti. Eri eliöryhmien samanlainen ilmaantuminen esim. merenpohjasedimentteihin voitaisiin siis selittää suurelta osin ekologisten seikkojen ja useiden, toisiaan seuranneiden katastrofien yhteisvaikutuksena. Tämän ns. megasukkessiomallin perusteella joudutaan lisäksi olettamaan, että katastrofeista huolimatta kaikkien eliötyyppien edustajia on säilynyt joissakin pienissä reunapopulaatioissa, joista ei ole jäänyt jälkiä fossiilistoon.
Viime aikoina katastrofit ovat nousseet vahvasti esiin pyrittäessä selittämään monien lajien sukupuuttoon kuolemista. Tiedejulkaisut ovat täynnä erilaisia katastrofiteorioita. Nykyaikainen tiede siis lähestyy vanhaa, alunperin Raamattuun perustuvaa katastrofimallia, joskin eri lähtökohdista. Yhä selvemmäksi on havaintojen perusteella käynyt, etteivät sukupuuttoon kuolleet eläimet hävinneet olemassaolon taisteluaan alkeellisuutensa takia, vaan suurten ekologisten mullistusten seurauksena.
Räjähtävää lajiutumista.
Eräät viime aikoina tehdyt havainnot osoittavat, että perusryhmän sisällä tapahtuvaa lajiutumista voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Itä-afrikkalaisessa Viktoria-järvessä on yli 300 lajia makeanveden kirjoahvenia, jotka on luokiteltu kahdeksaan eri sukuun. Kun niitä tutkittiin molekyylibiologisin menetelmin, huomattiin kaikkien lajien polveutuvan samasta kantapopulaatiosta. Niiden on siis täytynyt kehittyä tuossa järvessä, eivätkä ne siten voi olla vanhempia kuin järvi itse. Järven syvyys on enimmillään vain 69 metriä, ja sen uskotaan kokonaan kuivuneen n. 12 000 vuotta sitten.
Vielä nopeampaa kirjoahvenien lajiutumista on tapahtunut itä-afrikkalaisessa Malawi -järvessä. Ahventen 200 lajia ovat hyvin monimuotoisia ja värikkäitä ja lähes jokaisella kallioluodolla sekä monilla saarilla ja ranta-alueilla on oma kalalajinsa. Järven pinnankorkeus vaihtelee suuresti tektonisista ja muista syistä johtuen, ja geologien mukaan sen on täytynyt vuosien 1390 ja 1860 välillä olla ainakin osan aikaa 121 metriä alempana. Monet nykyisistä saarista olivat silloin kuivan maan ympäröimiä, joten niiden nykyisten kirjoahvenlajien on kehittyä viimeisen 200 vuoden aikana. Toisaalta Malawi-järven muut kalalajit näyttävät kehittyvän 'normaaleilla' nopeuksilla, mikä viittaa siihen, että lajiutuminen riippuu paljolti kunkin lajin tai populaation sisäisistä ominaisuuksista. Nopeaa lajinkehitystä on myös todettu mm. eräillä linnuilla ja kasveilla.
Ohjelmoitua muuntelua?
Luomisteorian erään hypoteesin mukaan alkuperäiset kantalajit olivat ns. polyvalentteja. Tällä ymmärretään sitä, että niiden geeniperimä sisälsi suuren määrän alleeleja, jotka mahdollistivat suuret muutokset perusryhmien sisällä. Muuntelumahdollisuuksien määrä oli siten ennalta määrätty ja rajallinen. Mikä mahdollisista vaihtoehdoista kulloinkin toteutuu, se määräytyy sattumanvaraisesti ympäristöstä riippuen. On myös mahdollista, että jotkut säätelygeenit voisivat laukaista jonkun valmiiksi suunnitellun ominaisuuden ilmaantumisen. W. Arber on havainnut bakteereilla geenejä, joiden päätarkoitus näyttää olevan geneettisen monimuotoisuuden luominen. Hän on nimennyt ne muuntelugeeneiksi. Niiden aikaan saamat muutokset rajoittuvat kuitenkin mikroevoluution piiriin.
Lyhyen luomisen teoria olettaa myös muuntelumahdollisuuksien vähentyvän lajiutumisen myötä syntyneestä geenivaraston köyhtymisestä. Edellä mainitut esimerkit nopeasta lajinkehityksestä selittyisivät sillä, että kyseiset lajit ovat olleet suhteellisen lähellä perusryhmän kantamuotoa. Viimeaikaiset havainnot osoittavatkin niiden lajiutumisessa selvää vähenemistä. Geenivaraston köyhtyminen on selvästi nähtävissä myös kaikessa keinotekoisen jalostustoiminnan kautta syntyneissä populaatioissa, joten se ei ole enää pelkkä uskon asia.
Suunnittelusignaaleja?
Nykyinen moderni luonnontiede kysyy: mikä on paras naturalistinen selitys elämän alkuperälle? Jos asiaa halutaan lähestyä ilman ennakko-oletuksia, pitäisi kysyä: mitä todisteet osoittavat? Nobelisti Francis Crick on todennut, että "biologien täytyy jatkuvasti pitää mielessään, että se mitä he näkevät, ei ole suunniteltua vaan kehittynyt." Yhä useampi tutkija on kuitenkin päätynyt siihen, että se mikä näyttää suunnitellulta, myös on sitä. Tällaisia suunnittelusignaaleja voidaan nähdä mm. rakenteissa, joiden syntyä tunnetut mekanismit eivät selitä tai jotka ovat mutkikkaampia, kuin niiden toiminta edellyttäisi. Tähän voi vielä lisätä rakenteet, joiden kauneus ei selity yksin toiminnallisista syistä. Michael Behe osoitti biologian koostuvan molekyylikoneista, joiden alkuperää ei voi selittää evoluution mekanismeilla. William Dembskin mukaan suunnittelu voidaan havaita tieteellisillä menetelmillä. Suunniteltuun rakenteeseen liittyy monimutkaisuuden lisäksi toiminnallisuus ja kyky liittyä holistiseen kokonaisuuteen. Nämä seikat asettavat biomolekyyleille ja niistä syntyville rakenteille suuret vaatimukset. Täyttäessään nämä vaatimukset ne ovat selviä merkkejä suunnittelusta.
Viitteitä suunnitelmallisuudesta näkyy kaikkialla luonnossa. Esim. bakteereja, leviä, sieniä ja muita mikrobeja pidetään usein alkeellisina, mutta unohdetaan, että ilman niitä ei muukaan elämä olisi mahdollista. Niiden olemassaololle on siis selvä tarkoitus. Sama koskee kasvien kykyä hyödyntää auringonvaloa ja tuottaa monimutkaisen fotosynteesin avulla ravintoa eläinkunnalle ja ihmiselle. Hyönteisten muodonmuutoksille ei löydy selitystä evoluutiomekanismeista, mutta niiden toukkavaiheet ovat välttämätön osa ravintoketjua ja turvaavat osaltaan luonnon moninaisuutta. Suunnitelmallisuus näkyy myös siinä, miten eläinten ja kasvien toimintoja ohjaavat mekanismit pyrkivät pitämään huolta luonnon tasapainosta ja monimuotoisuudesta, kuin jonkin tuntemattoman tekijän ohjauksessa. Tästä yhtenä esimerkkinä voisi mainita hyönteisten ja kasvien keskinäisen vuorovaikutuksen. Usein se tapahtuu suorastaan mielikuvituksellisesti, esim. kasvien jäljitellessä hyönteisiä. Luonnossa esiintyy myös paljon sellaista monimuotoisuutta ja värikkyyttä, jolle ei löydy selitystä eliöiden tarpeesta, mutta jonka kauneudesta ihminen voi nauttia. Sen ainoa tarkoitus näyttää siis olevan tyydyttää ihmisen aisteja.
Myös ihmisen solujen, eri elinten ja elintoimintojen kesken vallitsee keskinäinen koordinaatio; jokainen solu näyttää tietävän oman tehtävänsä elimistössä. Sen lisäksi, että itse tietoisuuden olemus ja sen alkuperä on arvoitus, sitä ovat myös ihmisen henkiset kyvyt. Evoluutioteorian olettamassa valintamekanismissa (jota Darwin nimitti olemassaolon taisteluksi) olisimme varmaan tulleet eläinten tavoin toimeen itsesäilytys- ja suvunjatkamisviettien varassa ja suuremman älymme avulla silti saavuttaneet nykyisen hallitsevan asemamme eläimiin nähden. Kun monien eläinten 'äidinrakkaus' loppuu heti kun poikaset pärjäävät omillaan, ihmisen tunnesiteet lapsiinsa ovat hyvin pysyviä. Kykenemme suuriin tunteisiin ja pystymme nauttimaan hyvin monenlaisista asioista. Kaikessa tässä näkyy selvä tarkoitus. Näille ihmisen ominaisuuksille ei löydy selitystä evolutiivisista valintapaineista. Ne on tehty ikäänkuin 'tilaustyönä' ihmiselle ja heijastavat jotain Suuren Suunnittelijan ominaisuuksista.
Siunausta rakkaat kreationistit.
Evoluutio vai luominen?
Sekä evoluutioteoria että erilaiset luomishypoteesit perustuvat maailmankatsomuksellisiin alkuoletuksiin. Molemmat ovat siis pohjimmiltaan uskonvaraisia. Yleensä jotain teoriaa pidetään sitä parempana, mitä vähemmän se tarvitsee erilaisia ennakko-oletuksia. Evoluutioteorian eduksi voitaisiin laskea, että se lähtee vähemmistä alkuoletuksista. Toisaalta tämä etu katoaa 'matkan varrella' koska teoriaan sisältyy oletuksia niin paljon, että se itse asiassa rakentuu suurimmaksi osaksi niiden varaan. Evoluutioteoria ja luomisnäkemys ovat siis tarkastelussa samalla lähtöviivalla, ja niiden keskinäistä 'paremmuutta' voidaan vertailla katsomalla, kumpi niistä vastaa paremmin empiiriä havaintoja.
Valitettavasti luomisnäkökulma on luonnontieteissä ollut pitkään paitsiossa, joten siihen pohjautuvaa tutkimustakaan ei ole tehty kovin paljoa. Viime aikoina kiinnostus sitä kohtaan on kuitenkin jatkuvasti lisääntynyt ja eri tahoilla on yritetty kehitellä teorioita, jotka voisivat uskottavasti selittää geologisten kerrostumien ja luonnosta tehtyjen havaintojen antamat viitteet ilman evoluutio-oletusta. Engl. biologin Rupert Sheldraken kehittämä teoria on eräänlainen evoluutioteorian ja luomisnäkemyksen välimuoto. Sheldrake pohti sitä, miten eri elimissä olevat solut voivat tuottaa niin erilaisia muotoja, vaikka niissä kaikissa on samat geenit. Hän ajatteli, että täytyy olla olemassa jokin vielä tuntematon tekijä, joka saa tämän aikaan. Hänen teoriansa mukaan tämä tekijä on kaikkien eliöiden ympärillä oleva ns. morfogeneettinen kenttä. Näiden kenttien välillä vaikuttava muotoresonanssi puolestaan toimisi koordinoivana tekijänä lajien ja populaatioiden välillä ja siirtäisi jossakin kohdin tapahtuneen kehitysaskeleen muihin eliöihin tai eliöyhteisöihin toimien siten evoluution käyttövoimana. Tämän näkemyksen mukaan luonto olisi lopulta itsensä luoja!
Luomisajatukseen pohjautuvia selitysmallejakin on erilaisia. Yleisin lienee Pierre Teilhard deChardinin (1881-1955) aikoinaan esittämä ns. teistinen evoluutiokäsitys, jonka mukaan Jumala tekee luomistyötään evoluution kautta. Tällöin ei oteta kantaa siihen, miten se käytännössä tapahtuu. Vähemmän tunnettu on Alcide D'Orbignyn (1802-1857) edustama pitkien ajanjaksojen luomisteoria. Sen mukaan olisi ollut useita pitkän ajan kestäneitä luomisjaksoja, mikä selittäisi geologiset kerrostumat. Tämä teoria sallii nykyiset käsitykset miljardien vuosien kehitysjaksoista. Teoriasta on myöhemmin esitetty versioita, joissa luomisjaksot ovat huomattavasti lyhyempiä (tuhansia tai kymmeniätuhansia vuosia). Esoteerisen näkemyksen mukaan itse luonnossa tai aineessa asuu jokin tuntematon luomispotentiaali, jota ei tieteellisin menetelmin ole vielä pystytty toteamaan. Tämä hypoteesi luonnollisesti hyväksyy evoluutioteorian. Lyhyttä luomisaikaa painottava kreationismi on viime aikoina saanut huomiota tiedotusvälineiden kautta, mikä johtuu mm. siitä, että tämä kirjaimelliseen raamatuntulkintaan perustuva näkemys on kaikkein räikeimmässä ristiriidassa tieteellisen evoluutionäkemyksen kanssa. Uusimpia luomisnäkemykseen pohjautuvia käsityksiä edustaa ns. intelligent design - liike, jonka kannattajia ovat mm. professorit Phillip Johnson, Michael Behe ja Alvin Plantinga sekä suuri joukko luonnontieteilijöitä ja filosofeja. Tämä liike korostaa, että älyllinen suunnittelu on luonnossa selvästi nähtävissä ja että pohjimmiltaan filosofinen evoluutionäkemys menee liian pitkälle luonnontieteellisten havaintojen tulkinnassaan.
Informaatiosta.
DNA sisältää geneettistä informaatiota. Kaikella informaatiolla on useita tasoja. Syntaksi määrittelee ne säännöt, joiden mukaan merkkijonon merkit liittyvät toisiinsa. Voidaan myös puhua koodauksesta. Jotta informaatio menisi perille, sen lähettäjän ja vastaanottajan on tunnettava koodi ts. sanoen osapuolilla täytyy olla yhteinen 'sopimus' siitä, miten koodin sisältämät merkit tulkitaan. Mutta tämä ei vielä riitä: täytyy myös ymmärtää koodin merkitys. Kieliopillisesti (syntaktisesti) oikein kirjoitettu lause ei välttämättä sisällä mitään informaatiota, ellei siihen sisälly jokin semanttinen sisältö eli merkitys. Informaation toiminta edellyttää myös pragmatiikkaa eli toteutusta ja apobetiikkaa eli tietoa toiminnan tarkoituksesta tai päämäärästä. Tällaisen informaation syntymiselle ei ole olemassa mitään luonnontieteellistä selitystä. Useat matemaatikot ja informaatiotutkijat ovat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että elävä solu käyttää signaalin siirtoon informaatiotekniikan periaatteita, jotka eivät voi syntyä fysiikan ja kemian lainalaisuuksista. Mm. fyysikko Spetnerin mukaan kaikki tunnetut solun mutaatiot vain tuhoavat informaatiota.
Fossiileista.
Fossiileihin liitetään usein käsite 'alkukantainen eliö'. Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin fossiilisten eliöiden olevan täysin valmiita ja ympäristöönsä sopeutuneita jo ensi kertaa ilmaantuessaan. Tunnetaan lukuisa joukko ns. eläviä fossiileja, eli nykyään elävien kaltaisia fossiilisia eliöitä. Tunnetuimpia näistä ovat jo aiemmin mainittu varsieväkala Latimeria ja pääjalkainen Nautilus. Fossiiliset lepakot, sudenkorennot ja muut hyönteiset, meritähdet, simpukat, käärmeet ja monet äyriäiset ovat täysin nykyisten kaltaisia. Nykyisistä nisäkäsheimoistakin 80 prosenttia tunnetaan myös fossiileina. Herää kysymys: jos ne pysyivät muuttumattomina oletettujen satojen miljoonien vuosien ajan, mikä valintapaine olisi pakottanut jotkut niistä muuttumaan samaan aikaan? Luomisteoriaan elävät fossiilit sen sijaan sopivat.
Evoluutioteoriaan puolestaan sopii hyvin se, että fossilit ovat sijoittuneet kerrostumiin tietyssä järjestyksessä . Koska lyhyen luomisen mallissa lähdetään siitä, että perusryhmät on luotu lähes samanaikaisesti, tälle kerrostumien fossiilijärjestykselle pitäisi löytää jokin muu syy kuin evoluutioteorian esittämät pitkät ajanjaksot. Tällaisena syynä esitetään useimmiten yhtä tai usempaa maapallolla tapahtunutta luonnonkatastrofia. Kreationistisissa piireissä asiaa on pyritty selittämään yhdellä suurella katastrofilla eli vedenpaisumuksella. Luomisnäkemyksen kannattajissa on kuitenkin myös niitä, joiden mielestä tämä tulkinta ei sovi paleontologisiin havaintoihin. Heidän mukaansa on tapahtunut useita sekä paikallisia että globaaleja katasrofeja. Teoriaa perustellaan mm. luonnosta tehdyillä havainnoilla:
Katastrofin jälkeen sen kohteeksi joutunut alue on ensin tyhjä tai lähes tyhjä. Kasvisto ja eläimistö palautuu vähitellen, mutta säännönmukaisesti. Uuteen elintilaan syntyvät yhteisöt lisääntyvät aluksi massiivisesti ja sitten joko romahtavat tai korvautuvat vähitellen toisilla. Häiriintyneessä ekosysteemissä siis erilaiset, lyhyen aikaa kestävät yhteisöt seuraavat toisiaan, kunnes saavutetaan lajirikas ja vakaa tila. On olemassa monia esimerkkejä siitä, että kerrostumista voi tapahtua nopeasti. Eri eliöryhmien samanlainen ilmaantuminen esim. merenpohjasedimentteihin voitaisiin siis selittää suurelta osin ekologisten seikkojen ja useiden, toisiaan seuranneiden katastrofien yhteisvaikutuksena. Tämän ns. megasukkessiomallin perusteella joudutaan lisäksi olettamaan, että katastrofeista huolimatta kaikkien eliötyyppien edustajia on säilynyt joissakin pienissä reunapopulaatioissa, joista ei ole jäänyt jälkiä fossiilistoon.
Viime aikoina katastrofit ovat nousseet vahvasti esiin pyrittäessä selittämään monien lajien sukupuuttoon kuolemista. Tiedejulkaisut ovat täynnä erilaisia katastrofiteorioita. Nykyaikainen tiede siis lähestyy vanhaa, alunperin Raamattuun perustuvaa katastrofimallia, joskin eri lähtökohdista. Yhä selvemmäksi on havaintojen perusteella käynyt, etteivät sukupuuttoon kuolleet eläimet hävinneet olemassaolon taisteluaan alkeellisuutensa takia, vaan suurten ekologisten mullistusten seurauksena.
Räjähtävää lajiutumista.
Eräät viime aikoina tehdyt havainnot osoittavat, että perusryhmän sisällä tapahtuvaa lajiutumista voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Itä-afrikkalaisessa Viktoria-järvessä on yli 300 lajia makeanveden kirjoahvenia, jotka on luokiteltu kahdeksaan eri sukuun. Kun niitä tutkittiin molekyylibiologisin menetelmin, huomattiin kaikkien lajien polveutuvan samasta kantapopulaatiosta. Niiden on siis täytynyt kehittyä tuossa järvessä, eivätkä ne siten voi olla vanhempia kuin järvi itse. Järven syvyys on enimmillään vain 69 metriä, ja sen uskotaan kokonaan kuivuneen n. 12 000 vuotta sitten.
Vielä nopeampaa kirjoahvenien lajiutumista on tapahtunut itä-afrikkalaisessa Malawi -järvessä. Ahventen 200 lajia ovat hyvin monimuotoisia ja värikkäitä ja lähes jokaisella kallioluodolla sekä monilla saarilla ja ranta-alueilla on oma kalalajinsa. Järven pinnankorkeus vaihtelee suuresti tektonisista ja muista syistä johtuen, ja geologien mukaan sen on täytynyt vuosien 1390 ja 1860 välillä olla ainakin osan aikaa 121 metriä alempana. Monet nykyisistä saarista olivat silloin kuivan maan ympäröimiä, joten niiden nykyisten kirjoahvenlajien on kehittyä viimeisen 200 vuoden aikana. Toisaalta Malawi-järven muut kalalajit näyttävät kehittyvän 'normaaleilla' nopeuksilla, mikä viittaa siihen, että lajiutuminen riippuu paljolti kunkin lajin tai populaation sisäisistä ominaisuuksista. Nopeaa lajinkehitystä on myös todettu mm. eräillä linnuilla ja kasveilla.
Ohjelmoitua muuntelua?
Luomisteorian erään hypoteesin mukaan alkuperäiset kantalajit olivat ns. polyvalentteja. Tällä ymmärretään sitä, että niiden geeniperimä sisälsi suuren määrän alleeleja, jotka mahdollistivat suuret muutokset perusryhmien sisällä. Muuntelumahdollisuuksien määrä oli siten ennalta määrätty ja rajallinen. Mikä mahdollisista vaihtoehdoista kulloinkin toteutuu, se määräytyy sattumanvaraisesti ympäristöstä riippuen. On myös mahdollista, että jotkut säätelygeenit voisivat laukaista jonkun valmiiksi suunnitellun ominaisuuden ilmaantumisen. W. Arber on havainnut bakteereilla geenejä, joiden päätarkoitus näyttää olevan geneettisen monimuotoisuuden luominen. Hän on nimennyt ne muuntelugeeneiksi. Niiden aikaan saamat muutokset rajoittuvat kuitenkin mikroevoluution piiriin.
Lyhyen luomisen teoria olettaa myös muuntelumahdollisuuksien vähentyvän lajiutumisen myötä syntyneestä geenivaraston köyhtymisestä. Edellä mainitut esimerkit nopeasta lajinkehityksestä selittyisivät sillä, että kyseiset lajit ovat olleet suhteellisen lähellä perusryhmän kantamuotoa. Viimeaikaiset havainnot osoittavatkin niiden lajiutumisessa selvää vähenemistä. Geenivaraston köyhtyminen on selvästi nähtävissä myös kaikessa keinotekoisen jalostustoiminnan kautta syntyneissä populaatioissa, joten se ei ole enää pelkkä uskon asia.
Suunnittelusignaaleja?
Nykyinen moderni luonnontiede kysyy: mikä on paras naturalistinen selitys elämän alkuperälle? Jos asiaa halutaan lähestyä ilman ennakko-oletuksia, pitäisi kysyä: mitä todisteet osoittavat? Nobelisti Francis Crick on todennut, että "biologien täytyy jatkuvasti pitää mielessään, että se mitä he näkevät, ei ole suunniteltua vaan kehittynyt." Yhä useampi tutkija on kuitenkin päätynyt siihen, että se mikä näyttää suunnitellulta, myös on sitä. Tällaisia suunnittelusignaaleja voidaan nähdä mm. rakenteissa, joiden syntyä tunnetut mekanismit eivät selitä tai jotka ovat mutkikkaampia, kuin niiden toiminta edellyttäisi. Tähän voi vielä lisätä rakenteet, joiden kauneus ei selity yksin toiminnallisista syistä. Michael Behe osoitti biologian koostuvan molekyylikoneista, joiden alkuperää ei voi selittää evoluution mekanismeilla. William Dembskin mukaan suunnittelu voidaan havaita tieteellisillä menetelmillä. Suunniteltuun rakenteeseen liittyy monimutkaisuuden lisäksi toiminnallisuus ja kyky liittyä holistiseen kokonaisuuteen. Nämä seikat asettavat biomolekyyleille ja niistä syntyville rakenteille suuret vaatimukset. Täyttäessään nämä vaatimukset ne ovat selviä merkkejä suunnittelusta.
Viitteitä suunnitelmallisuudesta näkyy kaikkialla luonnossa. Esim. bakteereja, leviä, sieniä ja muita mikrobeja pidetään usein alkeellisina, mutta unohdetaan, että ilman niitä ei muukaan elämä olisi mahdollista. Niiden olemassaololle on siis selvä tarkoitus. Sama koskee kasvien kykyä hyödyntää auringonvaloa ja tuottaa monimutkaisen fotosynteesin avulla ravintoa eläinkunnalle ja ihmiselle. Hyönteisten muodonmuutoksille ei löydy selitystä evoluutiomekanismeista, mutta niiden toukkavaiheet ovat välttämätön osa ravintoketjua ja turvaavat osaltaan luonnon moninaisuutta. Suunnitelmallisuus näkyy myös siinä, miten eläinten ja kasvien toimintoja ohjaavat mekanismit pyrkivät pitämään huolta luonnon tasapainosta ja monimuotoisuudesta, kuin jonkin tuntemattoman tekijän ohjauksessa. Tästä yhtenä esimerkkinä voisi mainita hyönteisten ja kasvien keskinäisen vuorovaikutuksen. Usein se tapahtuu suorastaan mielikuvituksellisesti, esim. kasvien jäljitellessä hyönteisiä. Luonnossa esiintyy myös paljon sellaista monimuotoisuutta ja värikkyyttä, jolle ei löydy selitystä eliöiden tarpeesta, mutta jonka kauneudesta ihminen voi nauttia. Sen ainoa tarkoitus näyttää siis olevan tyydyttää ihmisen aisteja.
Myös ihmisen solujen, eri elinten ja elintoimintojen kesken vallitsee keskinäinen koordinaatio; jokainen solu näyttää tietävän oman tehtävänsä elimistössä. Sen lisäksi, että itse tietoisuuden olemus ja sen alkuperä on arvoitus, sitä ovat myös ihmisen henkiset kyvyt. Evoluutioteorian olettamassa valintamekanismissa (jota Darwin nimitti olemassaolon taisteluksi) olisimme varmaan tulleet eläinten tavoin toimeen itsesäilytys- ja suvunjatkamisviettien varassa ja suuremman älymme avulla silti saavuttaneet nykyisen hallitsevan asemamme eläimiin nähden. Kun monien eläinten 'äidinrakkaus' loppuu heti kun poikaset pärjäävät omillaan, ihmisen tunnesiteet lapsiinsa ovat hyvin pysyviä. Kykenemme suuriin tunteisiin ja pystymme nauttimaan hyvin monenlaisista asioista. Kaikessa tässä näkyy selvä tarkoitus. Näille ihmisen ominaisuuksille ei löydy selitystä evolutiivisista valintapaineista. Ne on tehty ikäänkuin 'tilaustyönä' ihmiselle ja heijastavat jotain Suuren Suunnittelijan ominaisuuksista.
Siunausta rakkaat kreationistit.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä on kaiken luonut.
"Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainoppineet ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."
Matt. 10:34 "Älkää luulko, että minä (Jeesus) olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa,vaan miekan."
Luuk. 22:36 "Niin hän (Jeesus) sanoi heille: ... Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan."
Luuk. 12:49-51 "Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!... Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta."
2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisinleirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään jasurmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."
4. Moos. 25:4 "Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vastenaurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista."
4. Moos. 15:36 "Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut."
Matt. 12:26 "Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'."
1. Sam. 6:19 "... ja kansa suri sitä, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa."
Psa. 7:12-14 "Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä. Jos kääntymystä ei tule, niin hänteroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä; hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi."
5. Moos. 20:16-17 "Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, äläjätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset,hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt."
Tuom. 14:19 "Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä."
4. Moos. 15:36 "Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oliMoosekselle käskyn antanut."
Hoos. 14:1 "... he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
2. Moos. 15:3 "Herra on sotasankari, Herra on hänen nimensä."
Jooel 3:9-10 (Herra puhuu) "... Alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit.Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi."
Jes. 42:13-15 "Herra lähtee sotaan niinkuin sankari, niinkuin soturi hän kiihoittaa kiivautensa; hän nostaa sotahuudonja karjuu, uhittelee vihollisiansa. 'Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni. Mutta nytminä huudan kuin lapsensynnyttäjä, puhallan ja puuskun. Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat, ja kuihdutan niiltäkaiken ruohon; minä muutan virrat saariksi ja kuivaan vesilammikot.'"
Heb. 12:29 "Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli."
2. Moos. 17:16 "... Herra sotii amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen."
Matt. 12:26 "Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'."
Monet ovat tulleet uskoon jumalan sanaa lukiessaan. Jumalan sana ei tyhjänä palaja vaan se tekee sen mitä varten se on lähetettykin.
Jeesus sinua siunatkoon.
"Sekä evoluutioteoria että erilaiset luomishypoteesit perustuvat maailmankatsomuksellisiin alkuoletuksiin."
Evoluutioteoria perustuu tieteelliseen maailmankatsomukseen, luomisteoriat mystiseen maailmankatsomukseen.
"Molemmat ovat siis pohjimmiltaan uskonvaraisia."
Jos oletuksena on, että tiede ei ole mahdollista, ovat molemmat uskonvaraisia. Tältä relativistiselta näkökulmalta katsottuna kaikki on uskonvaraista.
"Toisaalta tämä [evoluutioteorian] etu katoaa 'matkan varrella' koska teoriaan sisältyy oletuksia niin paljon, että se itse asiassa rakentuu suurimmaksi osaksi niiden varaan."
Evoluutioteorian oletukset perustuvat aisteilla tehtyihin havantoihin maailmasta. Mystistä kokemusta ei tarvita evoluutioteorian ymmärtämiseen.
"Evoluutioteoria ja luomisnäkemys ovat siis tarkastelussa samalla lähtöviivalla, ja niiden keskinäistä 'paremmuutta' voidaan vertailla katsomalla, kumpi niistä vastaa paremmin empiiriä havaintoja."
Evoluutioteoria ei oleta mitään luonnontieteiden ulkopuolista, joten se ei ole samalla lähtöviivalla luomisnäkemyksen kanssa, jonka edellytyksenä on havaitsematon tyhjästä syntyminen.
"Valitettavasti luomisnäkökulma on luonnontieteissä ollut pitkään paitsiossa, joten siihen pohjautuvaa tutkimustakaan ei ole tehty kovin paljoa."
Luomisnäkemykseen pohjatuvaa luonnontieteellistä tutkimusta ei kovin vähän olemassa, koska kokeellisesti ei ole havaittu aineen syntymistä tyhjästä.
"Viime aikoina kiinnostus sitä kohtaan on kuitenkin jatkuvasti lisääntynyt ja eri tahoilla on yritetty kehitellä teorioita, jotka voisivat uskottavasti selittää geologisten kerrostumien ja luonnosta tehtyjen havaintojen antamat viitteet ilman evoluutio-oletusta."
Luonnontieteellisiä, kokeisiin pohjautuvia luomisteorioita ei ole yhtään sen enempää kiinnostusta kuin aikaisemminkaan. Erilaisia mystisiä teorioita taas on aina ollut olemassa ja niitä kehitetään jatkuvasti lisää.
"Engl. biologin Rupert Sheldraken kehittämä teoria on eräänlainen evoluutioteorian ja luomisnäkemyksen välimuoto."
Sheldraken teoria olettaa havaitsemattoman entiteetin, morfogeneettisen kentän olemassa olon. Se ei ole siten luonnontieteellinen teoria vaan mystinen teoria.
"Luomisajatukseen pohjautuvia selitysmallejakin on erilaisia."
Luomisajatukseen pohjautuvia mystisiä selitysmalleja on pilvin pimein kautta maailmanhistorian. Tieteellisiä, kokeellisesti testattavia luomisajatuksen sisältäviä teoriota ei ole olemassa.
"Uusimpia luomisnäkemykseen pohjautuvia käsityksiä edustaa ns. intelligent design - liike, jonka kannattajia ovat mm. professorit Phillip Johnson, Michael Behe ja Alvin Plantinga sekä suuri joukko luonnontieteilijöitä ja filosofeja."
Intelligent desing on kreationistisen ajattelun uusi muoto eli sinällään ei mitään uutta auringon alla.
"Tämä liike korostaa, että älyllinen suunnittelu on luonnossa selvästi nähtävissä ja että pohjimmiltaan filosofinen evoluutionäkemys menee liian pitkälle luonnontieteellisten havaintojen tulkinnassaan."
Toistaiseksi ei ole olemassa mitään luonnossa havaittavaa ilmiötä, jota ei voisi selittää havantoihin perustuvilla teorioilla. Joka ainoa kreationistien esittämä väite liian monimutkaisesta, voidaan selittää ilman oletusta, että jossain vaiheessa tarvittaisiin yliluonnollista, aistihavainnot ylittävää interventiota.
Opiskelut voi aloittaa esim. tutustumalla Spetnerin väitteiden kumoukseen täällä.
http://home.mira.net/~reynella/debate/spetner.htm
Artikkelista löytyy toki muitakin puutteita kuin virheellisiin tuloksiin nojautuminen.
Tiedon valoa