Niin, tuossa otsikossa ydin jo on. Missä tapauksessa, iässä päästäisit tyttäresi pois kotoa?
Koska päästäisit tyttäresi pois kotoa?
Veronicana
7462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nyt ihan noin yksinkertaista ole :) Onko tyttösi lähdössä opiskelemaan, muuttamassa miehen kanssa yhteen. Kuinka vastuuntuntoinen hän on yms.
Mun tytär muutti pois kotoa aloittaessaan lukion eli juuri täytettyään 16. Asuu samassa taloyhtiössä kuin minä ja opettelee nyt kannattelemaan omia siipiään. Hyvin on mennyt ainakin tähän asti. Mutta jos tytär olisi ollut luonteeltaan toisenlainen, niin en olisi vielä päästänyt.
Niin eli ollaan miehen kanssa juteltu että tyttö lähtee kotoa vasta kun 18.ikävuotta on täynnä!Tyttö on kuitenkin nyt vasta hiukan päälle 2kk joten hyvin mahdollista on että mieli vielä muuttuu...sekin johtuu niin monesta tekijästä:luonne jne...
Itse muutin opiskelija-asuntolaan 16v:na ja sieltähän tämä nykyinen avomieskin löytyi, joten jokaisen kohdalla eri juttu ja tosiaan ei nyt miellä ajankohtainen =)
siinä vaiheessa kun tarvitsee opiskelun takia lähteä toiselle paikkakunnalle tai muuten siinä vaiheessa kun on täysi-ikäinen
Tyttäreni lähti lukioon toiselle paikkakunnalle, joten hän oli 15-vuotias. Nyt hän kirjoittaa ylioppilaaksi. Hänen kohdallaan kaikki on mennyt hienosti.
Tyttö osaa kaikki kotityöt, tiskauksen, siivouksen, ruoanlaiton,on vastuuntuntoinen jne. Mies vain sanoi ilman selittelyjä, ettei pois päästetä ennenkuin on täysi-ikäinen. Hän käy nyt lukiota, joka päivä yhteensuuntaan 35km. Minusta hiukan paljon ja vaikuttaa aika väsyneeltäkin, kun hänellä on kolme hevostakin hoidettavana. Mietin, että saa levätä, kun on aina välillä poikaystävänsä luona viikonloput.
kotoa ku olin muutamaa kuukautta vaille 18. Mä käyn lukiota samalla paikkakunnalla ku missä vanhempani ja itsekin asun. Eli en muuttanut kovin kauas vanhemmista, vaan 5km päähän.
Mä muutin poikaystäväni kanssa yhteen. Äiti suhtautu aluksi niinku arvata saattaa. Asiasta ei voitu puhua sivistyneesti vaan se oli ku kävelevä aikapommi. Yritin selittää et kirjotuksiin lukemisen kannalta hyvä jos mulla on omaa rauhaa! Kotona ku pienemmät sisarukset ja serkukset jotka olivat usein "hoidossa", häiritsivät lukemista. Ei se mude kuunnellu. Metelöihti vaan et autokoulua eivät maksa jos muutan, et saa lähteä ennen ku lukio loppu jne jne. Vaikka yritin selittää, ei auttanut. Huudoksi meni kuitenkin. Niinpä äitin kanssa tapeltiin usein. (joo ja väli infona, et hoidin kotonakin talous puolen usein yksin..eli osasin tehdä "naisten hommat" )
MUTTA MUTTA. Kuinkas kävikään.. Kun muutin pois, muuttu ääni kellossa. Autokoulunkin maksoivat. Joka kerta kun kotona kävin, äiti syyti lisää tavaraa mukaan. Aina kyseli, onko sulla sitä ja tätä. Ne tuli jo aikaisemminkin ja tulevat edelleen mieheni kanssa hyvin toimeen! Ja nyt myös me äidin kanssa ollaan tosi hyvissä väleissä. Voidaan puhua asioista enemmän, ja ollaan enemmänkin hyviä ystäviä ku äiti ja tytär. Äitikin on tajunnut miten hyvää mun muutto teki mulle ja meidän suhteelle. Oon kasvanut henkisesti enemmän ja viimeinkin mua kohdellaan kuin aikuista ihmistä. = )
Kaikki siis hyvin. Oon asunut nyt puoli vuotta omassa lukaalissa ja kotona visiteeraan melkein joka toinen päivä. = ) Kyllä äitikin käy mun luona. = ) Suosittelen että annat lapsesi kokeilla siipiään. Se että huudat ja yritätä pakottaa jäämään, ei auta. Suvaitsevainen ja auttava asenne auttaa enemmän! Mäkin lähdin vaikka äiti sano ja teki mitä. Jos se ei olis lopulta hyväksynyt sitä, olis yhteydenpito varmasti kuihtunut. Kerro tyttärellesi että apua saa ja pitää pyytää jos sitä tarvitsee, ja että takaisin saa tulla HETI jos tuntuu siltä. Mutta suosittelen että myös katsot ja tarkkailet jos vaikuttaa siltä että rahallisesti tai muuten on jokin vialla. Aina lapset eivät kehtaa tulla pyytämään apua...mutta äidin tehtävä on huomata! = ) Onnea itsenäistymiseen! Kaikki lapset tekevät sen joskus, ennemmin tai myöhemmin. Se on luonnon laki. = )