'Asenteet sukupuolten opintomenestykseen näkyvät jo ala-asteella ja ilmeisesti jatkuvat yliopistossa. Tyttöjen kohdalla tohtorintutkintoakin pidetään vain tunnollisuuden eikä kyvykkyyden osoituksena, miettii vs. intendentti Leena Myllys.
Sukupuolten eriarvoisesta kohtelusta keskustellaan lähinnä naisten kesken. Miespuolisten työtovereiden mielestä mitään ongelmaa ei ole.
— Työpaikalla elää vahvasti tunne, että tasa-arvoasioista ja syrjinnästä ei saa puhua. Pitää vaan niellä ja jatkaa. Kun nainen puhuu näistä ääneen, hänestä käytetään termiä hankala, sanoo erikoistutkija Kati Lohtander.
— Jos otat epäkohdat puheeksi, asianosaiset suosikkipojat ja heidän tukijansa voivat antaa sinun tuntea sen nahoissasi jatkossa, lisää yliopistonlehtori Sirkku Manninen.
Syrjintäkokemukset ovat johtaneet siihen, että tutkimusvirkoja jaksaa hädin tuskin enää hakea, koska usko niiden saamiseen on mennyt.
— Tuskin kannattaa keskittyä tutkimukseen, vaan hankkia esimerkiksi suunnittelu- tai koordinointikokemusta, jota voi hyödyntää yliopiston ulkopuolella, suunnittelija Viivi Virtanen sanoo.
— Minäkin olen miettinyt vuosikausia, mihin ammattikouluun tästä pitäisi lähteä opiskelemaan, hymähtää Lohtander.
— Onhan se menetys yhteiskunnalle, kun kalliita tohtoreita ei työllistetäkään tohtoritason tehtäviin, naiset toteavat.
Villiä laskuoppia
Tutkimus- ja opetushenkilöstön rekrytoinnissa on monta vaihetta, joissa päättäjät voivat käyttää valtaansa väärin.
— Esimerkiksi virkojen valintakriteerejä muutetaan mielivaltaisesti, joskus viime hetkelläkin, kun opetusnäytteet on jo annettu, kuvailee Lohtander.
Muuan laitos julisti avoimeksi viran, jonka viranhakuilmoituksessa oli mainittu sana ”tiede” useaan kertaan. Virantäyttöesityksessä sijoitettiin viimeiseksi naispuolinen tohtori ja hänen edelleen neljä mieshakijaa, joista kolmella ei ollut tohtorintutkintoa. Yhdellä miehistä ei ollut myöskään tieteellisiä julkaisuja. Jälkeenpäin työnantaja perusteli menettelyään sillä, että kyseisessä virassa ei suinkaan tarvitse tehdä tiedettä eikä tieteellistä pätevyyttäkään siis kaivata.
— Yliopisto on ihan villi, vaikka se on toimivinaan korrektisti, sanoo Virtanen.
— Kuulin työhaastattelusta, jossa haastattelija katsoi naishakijan ansioluetteloa ja sanoi että ahaa, täällä näkyy että olet tehnyt tätä ja tätä, mutta minäpä en usko sinua, Lohtander kertoo.
Tasa-arvolaki antaa mahdollisuuden suosia yhtä pätevistä viranhakijoista sitä sukupuolta, joka on alalla vähemmistönä. Mielenkiintoinen kysymys onkin, mikä valitaan työntekijöiden sukupuolijakauman tarkasteluyksiköksi. Erään professuurin virantäytön yhteydessä virantäyttötyöryhmä laskeskeli, että kyseisellä laitoksella on entuudestaan yksi naisprofessori ja kaksi miesprofessoria, joista vain toinen on vakinainen.
— Virantäyttötyöryhmässä ei pidetty tarpeellisena noteerata tiedekunnan miesvaltaista sukupuolijakaumaa, vaikka professuuri on tiedekunnan virka ja vaikka kyseessä oli pieni laitos, Manninen huomauttaa.
Hän vertaa tapausta yliopistonlehtorin virantäyttöön, jossa laitoksen johtoryhmän pätevimmäksi arvioimaa naishakijaa ei valittu. Naisten ja miesten määrää oli tällä kertaa selvitetty tiedekunnan osalta ja ne oli todettu yhtä suuriksi. Naishakijoiden suosimiseen tasa-arvon nimissä ei siten taaskaan ollut syytä. Kyseisen pääaineen vakinaisten opetusviranhaltijoiden sukupuolijakauman tarkastelu olisi tuonut esiin, että viroissa toimi yksi nainen ja kahdeksan miestä.
— Sukupuolijakauma voidaan siis mitata sellaisesta näkökulmasta, joka palvelee miesten suosimista, toteaa Manninen.
Hyvä veliseni
Syrjivät käytännöt versovat naisten mukaan paljolti johtoportaan miesvaltaisuudesta ja hyvä veli -verkostoista.
— Miehet suosivat häpeilemättä ystäviään. Jos miehet eivät ala toimia eettisemmin, pitääkö naisten ruveta käyttäytymään heidän tavallaan, jotta naisten asema paranisi? Virtanen kysyy.
Tohtorit jaksavat silti vastoinkäymisten keskelläkin puskea eteenpäin:
— Hankimme rahoitusta ja teemme tutkimusta, tai tarpeen tullen vaihdamme alaa. Innostuksen väläyksiä tulee myös kansainvälisissä konferensseissa, he kertovat.
Vaikka Helsingin yliopistolla on tasa-arvosuunnitelma, konkreettisia toimia tasa-arvon edistämiseksi on naisten mielestä liian vähän. Tasa-arvotyön laimeus näkyy myös siinä, että laitosten tasa-arvoyhdyshenkilöitä ei aina perehdytetä tehtävään riittävästi.
— Heidän nimittämisensä jää usein byrokraattiseksi eleeksi, tyyliin ”ole sinä meidän tasa-arvoihmisemme”, Lohtander toteaa.
Yksi lääke ongelmiin olisi tasa-arvoelinten vallan lisääminen. Nykyisellään ne eivät voi tehdä paljoakaan, vaikka syrjintää olisi todettu tapahtuneen. Niin ikään läpinäkyvyyttä virantäytöissä tulisi lisätä.
Tohtorit kannattavat myös naiskiintiöiden soveltamista yliopistovirkoihin. Sitä kautta voisi syntyä naisten verkostoja.
— Jos ei ole naiskiintiöitä, on vain nämä nykyiset mieskiintiöt.
http://www.helsinki.fi/yliopistolainen/2006/06/artikkeli.htm
Sukupuolten eriarvoisesta kohtelusta keskustellaan lähinnä naisten kesken. Miespuolisten työtovereiden mielestä mitään ongelmaa ei ole.
— Työpaikalla elää vahvasti tunne, että tasa-arvoasioista ja syrjinnästä ei saa puhua. Pitää vaan niellä ja jatkaa. Kun nainen puhuu näistä ääneen, hänestä käytetään termiä hankala, sanoo erikoistutkija Kati Lohtander.
— Jos otat epäkohdat puheeksi, asianosaiset suosikkipojat ja heidän tukijansa voivat antaa sinun tuntea sen nahoissasi jatkossa, lisää yliopistonlehtori Sirkku Manninen.
Syrjintäkokemukset ovat johtaneet siihen, että tutkimusvirkoja jaksaa hädin tuskin enää hakea, koska usko niiden saamiseen on mennyt.
— Tuskin kannattaa keskittyä tutkimukseen, vaan hankkia esimerkiksi suunnittelu- tai koordinointikokemusta, jota voi hyödyntää yliopiston ulkopuolella, suunnittelija Viivi Virtanen sanoo.
— Minäkin olen miettinyt vuosikausia, mihin ammattikouluun tästä pitäisi lähteä opiskelemaan, hymähtää Lohtander.
— Onhan se menetys yhteiskunnalle, kun kalliita tohtoreita ei työllistetäkään tohtoritason tehtäviin, naiset toteavat.
Villiä laskuoppia
Tutkimus- ja opetushenkilöstön rekrytoinnissa on monta vaihetta, joissa päättäjät voivat käyttää valtaansa väärin.
— Esimerkiksi virkojen valintakriteerejä muutetaan mielivaltaisesti, joskus viime hetkelläkin, kun opetusnäytteet on jo annettu, kuvailee Lohtander.
Muuan laitos julisti avoimeksi viran, jonka viranhakuilmoituksessa oli mainittu sana ”tiede” useaan kertaan. Virantäyttöesityksessä sijoitettiin viimeiseksi naispuolinen tohtori ja hänen edelleen neljä mieshakijaa, joista kolmella ei ollut tohtorintutkintoa. Yhdellä miehistä ei ollut myöskään tieteellisiä julkaisuja. Jälkeenpäin työnantaja perusteli menettelyään sillä, että kyseisessä virassa ei suinkaan tarvitse tehdä tiedettä eikä tieteellistä pätevyyttäkään siis kaivata.
— Yliopisto on ihan villi, vaikka se on toimivinaan korrektisti, sanoo Virtanen.
— Kuulin työhaastattelusta, jossa haastattelija katsoi naishakijan ansioluetteloa ja sanoi että ahaa, täällä näkyy että olet tehnyt tätä ja tätä, mutta minäpä en usko sinua, Lohtander kertoo.
Tasa-arvolaki antaa mahdollisuuden suosia yhtä pätevistä viranhakijoista sitä sukupuolta, joka on alalla vähemmistönä. Mielenkiintoinen kysymys onkin, mikä valitaan työntekijöiden sukupuolijakauman tarkasteluyksiköksi. Erään professuurin virantäytön yhteydessä virantäyttötyöryhmä laskeskeli, että kyseisellä laitoksella on entuudestaan yksi naisprofessori ja kaksi miesprofessoria, joista vain toinen on vakinainen.
— Virantäyttötyöryhmässä ei pidetty tarpeellisena noteerata tiedekunnan miesvaltaista sukupuolijakaumaa, vaikka professuuri on tiedekunnan virka ja vaikka kyseessä oli pieni laitos, Manninen huomauttaa.
Hän vertaa tapausta yliopistonlehtorin virantäyttöön, jossa laitoksen johtoryhmän pätevimmäksi arvioimaa naishakijaa ei valittu. Naisten ja miesten määrää oli tällä kertaa selvitetty tiedekunnan osalta ja ne oli todettu yhtä suuriksi. Naishakijoiden suosimiseen tasa-arvon nimissä ei siten taaskaan ollut syytä. Kyseisen pääaineen vakinaisten opetusviranhaltijoiden sukupuolijakauman tarkastelu olisi tuonut esiin, että viroissa toimi yksi nainen ja kahdeksan miestä.
— Sukupuolijakauma voidaan siis mitata sellaisesta näkökulmasta, joka palvelee miesten suosimista, toteaa Manninen.
Hyvä veliseni
Syrjivät käytännöt versovat naisten mukaan paljolti johtoportaan miesvaltaisuudesta ja hyvä veli -verkostoista.
— Miehet suosivat häpeilemättä ystäviään. Jos miehet eivät ala toimia eettisemmin, pitääkö naisten ruveta käyttäytymään heidän tavallaan, jotta naisten asema paranisi? Virtanen kysyy.
Tohtorit jaksavat silti vastoinkäymisten keskelläkin puskea eteenpäin:
— Hankimme rahoitusta ja teemme tutkimusta, tai tarpeen tullen vaihdamme alaa. Innostuksen väläyksiä tulee myös kansainvälisissä konferensseissa, he kertovat.
Vaikka Helsingin yliopistolla on tasa-arvosuunnitelma, konkreettisia toimia tasa-arvon edistämiseksi on naisten mielestä liian vähän. Tasa-arvotyön laimeus näkyy myös siinä, että laitosten tasa-arvoyhdyshenkilöitä ei aina perehdytetä tehtävään riittävästi.
— Heidän nimittämisensä jää usein byrokraattiseksi eleeksi, tyyliin ”ole sinä meidän tasa-arvoihmisemme”, Lohtander toteaa.
Yksi lääke ongelmiin olisi tasa-arvoelinten vallan lisääminen. Nykyisellään ne eivät voi tehdä paljoakaan, vaikka syrjintää olisi todettu tapahtuneen. Niin ikään läpinäkyvyyttä virantäytöissä tulisi lisätä.
Tohtorit kannattavat myös naiskiintiöiden soveltamista yliopistovirkoihin. Sitä kautta voisi syntyä naisten verkostoja.
— Jos ei ole naiskiintiöitä, on vain nämä nykyiset mieskiintiöt.
http://www.helsinki.fi/yliopistolainen/2006/06/artikkeli.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>Sukupuolten eriarvoisesta kohtelusta keskustellaan lähinnä naisten kesken. Miespuolisten työtovereiden mielestä mitään ongelmaa ei ole.>>
Voiko mies ottaa osaa tasa-arvokeskusteluun?
Voi jos ei tuo esille omakohtaisia syrjintäkokemuksia (leimataan sovinistiksi tai munattomaksi, herättää lähinnä epuskoista, vähättelevää hymähtelyä naisissa).
Voi jos on yhtä mieltä feministikerman kanssa.
Miksi siis mies kokee paremmaksi pitää turpansa kiinni?
"— Jos ei ole naiskiintiöitä, on vain nämä nykyiset mieskiintiöt."
Voi että mua risoo nuo mieskiintiöt yliopistomaailmassa. Se teeveestä tunnettu tohtori Sykerökin on miäs.
Samaa juttu oikeuslaitoksessa: Tuomari Nurmiokin on mies!
Onko meillä naisilla siis MITÄÄN mahdollisuutta MIHINKÄÄN? KOSKAAN?