kävin kokouksessa ja ihmettelemään jäin että miksi kiitetään niin paljon ja huudetaan hallelujaa väliin kesken toisen puheen. Halutaanko sillä korostaa omaa uskonnollisuutta vai mitenkähän se on. Joillakin luennoilla ei suvattaisi välirepliikkejä.
Sellainen mieli jäi että siellä käyvät aivan määrätynlaiset ihmiset. Omassa itsetunnossa on varmasti monilla paljon opeteltavaa ja hyväksyttävää ja ovat helposti manipuloitavissa.
Sellainen mieli jäi että siellä käyvät aivan määrätynlaiset ihmiset. Omassa itsetunnossa on varmasti monilla paljon opeteltavaa ja hyväksyttävää ja ovat helposti manipuloitavissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
monet kiittävät tai ilmoittavat uskovansa Sanan mitä heille puhuja antaa, sen tähden, että se puhuttu Sana saa heissä sijaa ja siksi he eivät voi vaijeta, vaan iloitsevat.
Vaikka itse kuulunkin heihin, jotka eivät kovin innokkaasti kiittele kesken toisen puhumisen, niin silti iloitsen, kun näen ympärilläni kiitollisia ihmisiä.
Tuo esille nostamasi käytös on vain tapa käyttäytyä, eli tapakulttuuria ja kaikissa kokouksissa, sitä ei esiinny, koska se ei ole niissä toivottavaa, eli alunpitäen on luotu hillittytapa olla yhdessä, vaikka niissäkin ihmiset mielessään kiittävät, Sanan osuessa, mutta pyrkivät sen pitämään hallinnassa itsessään.
En ole koskaan käynyt helluntailaisten kokouksissa, mutta olen kuullut, että silloin, kun sielä on puhujana Jeesuksen "voideltu", niin siellä voidaan itkeä ja iloita, niin koskettavaa ja kaiken lisäksi syvältä koskettavaa on Jumalan Sana. Sanan kauttahan kaikki luotiinkin, niin eikö se meitä luotuja koskettaisi.
yksinäisyydessä minäkin saan aivan reippaitakin kiitostunteen purkauksia ja ilon hetkiä ja usein ilmaisen sen ääneen.
mitä menit sieltä kokouksesta hakemaankin. Arvostelu mielellä ja kritiikki tarkoituksena, niin mitä muuta sitten olistkaan voinut sieltä saada?
Jotain hienoa ja kirjaimellista täysin hallittua ja virallista toimintaa, kaavamaista suoritusta, jossa ihmiset olisivat olleet esillä hienoissa vaatteissa ja papit kaavuissa. Silloin sinun pitää mennä kirkkoon, jos jotain ulkonaista prameutta kaipaat, katolisessa sitä on parhaiten, siellä on rimpsut ja rampsut ja Marian kuvia joka puolella kauniita ikoneita, siellä on ulkoista loistoa ja "lihavuutta" ?!
Jos taas olisit mennyt ilman ennakkoluuloja ja ennakko odotuksia, jotka olivat jo mennessäsi valmiina ajatusmaailmassasi.
Olisit mennyt kyselijän ja etsijän mielellä, olisit löytänyt sieltä aivan jotain muuta, olisit kuunnellut laulut ja todistukset avoimella mielellä, etkä arvostellen ihmisiä ylhäältä omasta korkkeudestasi alaspäin, vaan pelastusta etsivänä syntisenä, sillä syntisiä Jeesus on tullut pelastamaan ja sairaita parantamaan, ei istessään vanhurskaita, jotka eivät parannusta tarvitse.
eivät joka paikkakunnalla hellaritkaan ole samanlaisia, kuten eivät ole myöskään yhden ja saman paikkakunnan sisällä. Jossain voi olla rauhallista ja todellistakin uskoa, mutta taitaa se usein olla nykyisin jotakin muutakin. Harvassa ja vieraiden joukkojen seassa ovat aidot. Näin on kaikkialla, mutta myös hellareissa. Jos kiistämme tämän, valehtelemme ja katselemme vain puolueellisesti nimeä. Meitä ei taida auttaa lainkaan salailu ja suojelu, vaan pitäisi palata alkuperäiseen uskoon. Rehellisesti ja nostaen esiin se, missä paise on. Koskee jokaista uskovaa ja puhumattakaan niistä, jotka oat eksyneet harhapoluille ja niistä, jotka eivät ole ikinä portista sisälle tulleetkaan, vaan maleksivat joukossa kuvitellen kaiken olevan ok.
Me arvostelemme luterilaisia, nokilaisia, torontolaisia, karismaattiskatolisia ylipäätään ja kaikkia muitakin. Jos omassa joukkossamme on niitä, jotka laukkovat kyseisissä paikoissa, tuovat keskellemme vierasta tulta, mutta kun nyt ovat myös hellareita, kaikki on kai sillä pyhitetty?
Tiedätkö mikä sotku joissakin seurakunnissa vallitsee? Kun katselen ympärilleni, on myönnettävä, että vanhaa kunnon hellariutta on varsin vähän.. jos sitä koskaan lienee ollutkaan. En ole ollut uskossa niin kauaa, että tietäisin. On pikemmin poikkeus, että joukosta löytää kokonaan Jeesukselle antautuneen uskovan. Sellaisen, joka elää sen mukaan, mitä sanoo uskovansa, joka on kasvanut kiinni Herraan, ei ihmisiin tai nimikkeisiin.
Olisi viisasta myöntää, että siinä kun ajattelemme olevan jonkinlaisen helluntai-aatteen olemassaolon, se taitaa olla vain vitsi. Jos hellarit vaikka keskittyvät vetämään Pyhää Henkeä alas, kuten kaikkialla nyt tehdään, niin onko se muka aitoa helluntailaisuutta? Eipä taida. Jos olen oikein ymmärtänyt, hellareilla piti olla Pyhä Henki asumassa itsessään ja ohjaamassa eteenpäin, opettamassa, puolustamassa, rukoksissa. Ja kaikilla pitäisi siis olla voitelu, joka pysyy.
Onko henki muuttunut jotenkin, kun nykyisin palvotaan Pyhää henkeä ja keskitytään kiittämään sanoilla hokemalla, että tapahtuisi mitä? Monisanaisuus.. siinä yksi ongelma. Jos ei pyhä Henki vaikuta rukousta, niin hoetaan yhtä ja samaa. Kunhan tehdään jotakin, edes jotakin. Mutta uskon, että meidän kaikkien pitää kääntyä ja tehdä parannus. Ottaa selvää, että miksi Jumalan läsnäolo on kadonnut joukostamme.
kyllä sinne avoimin mielin ja ilman ennakkoluuloja.
Miksi minut haukutaan kun yritin tuoda asian vain omalta puoleltani esille miten minä sen näin ja koin. Oletko sinnä RitariOlevainen uskovainen?
Ovatko sitten teistä kaikki samanlaisia vai onko tämä sinunkantasi että ei voi mennä kuin myönteisellä mielellä eikä ilman ennakkoluuloja.
mutta minä vastaan: On terveellistä mennä yhteisöön varpaisillaan, koskee kakkia, sekä uutta, että vanhaa kävijää.
"meluisan joukon laaksosta" tai "meluisasta joukosta"?