Vuoroin puhuu pappi ja vuoroin maallikko.
Hetken päästä joku nainenkin käy lukaisemassa jotain raamatun tekstiä.
Pappi käy esittämässä rukouksen ja pyytää anteeksi kaikien syntejä ja hetken kuluttua kiittää jumalaa syntien anteeksisaamisesta. Mistä hän tietää onko syntejä annettu anteeksi.
Kohta kuuluu virrenveisuuta, jonka sanat ovat täysin uudet ja ennenkuulumattomat.
Sitten luetaan evankeliumista ja kansa sanoo hallelujaa.
Kirkkoherra on hieno puku päällään ja hän kertoo saarnastuolistaan kuinka itämään tietäjät tuovat lahjojaan seimen äärelle.
Sitten hän jatkaa puhettaan, jota hän on kauan valmistellut.
Kaikenlaisia jonninjoutavuuksia saamme kuulla ja kirkkoherran hienoja oivalluksia.
Nyt hän puhuu jostain laivasta, joka osoittautuu Kolumbuksen laivaksi. Laivan rakentajastakin riittää tarinaa. Yksityiskohdat ovat laivassa tärkeitä, rakentajan, pienen pojan mukaan.
Välistä palataan itämaan tietäjiin ja kerrotaan heidänkin matkastaan eksymispelkoineen.
Kameleilla tietäjät kulkevat kuin laivassa ikään.
Sellaisena jatkuu papin puhe.
Kuulijoiden silmät alkavat lurpahdella kiinni ja auki. Unilukkareita ei toki enää ole.
Pappi on jo ohittanut parhaat vuotensa. Eläkeaika koittaa pian ja siksi pappi panee parastaan saarnastuolissaan tehdäkseen vaikutuksen kuulijoihin ja television katsojiin.
Kotona kirkkoherran nauhuri nauhoittaa kaiken puoli tuntia ennen ehjelman alkua jo, ettei vaan mikään pääse jäämään pois.
Nauhaa sitten vaimon ja tuttujen kanssa pyöritetään niin kauan kuin päiviä riittää kahvikupin ja pullan ääressä.
Tarina jatkuu suunnistamisella, joka on hyvin tärkeätä kirkkoherran puheessa.
Valtamerilaivoissa ja sisävesilaivoissa ja kamelin selässä matkustettaessa on on tärkeää pitää oikea suunta.
Jumala auttaa kirkkoherran mielestä oikealla tiellä pysymisessä.
Uskokin tunnustetaan ääneen lausumalla kuten aina ennenkin. Moni ei paljon suutaan liikuttele mutta varmaankin sisäinen ääni tunnustaa pyhän uskon.
Sitten kuoro laulaa heläyttää laulun. Nuoria nättejä neitokaisia ilmeet vakavina laulavat ja yksi soittaa huiluakin. Mies taustalla säestää uruilla.
Kuusessa loistaa latvassa tähti kun kuulemme kiitosrukouksen ja siunauksen. Kaikenlaista kiitetään ja siunataan. Kaksi ihmistä on kiittämässä ja rukoilemassa vuorotellen. Yleisö kuuntelee kädet ristissä ja kynttilät lepattavat pöydällä.
Aamen- sana lauletaan yhteen äneen,
Sitten alkaakin kolehtivirsi ja nöyrät kuulijat antavat vähästään. Nainen ja mies kulkevat pitkävartista haavia ojentaen kirkkokansan joukossa. Kaikki panevat, kukaan ei kehtaa olla antamatta. Taskuihin on varattu pieniä kolikoita uhrilahjaa varten..
Vielä seuraa vuoropuhelua pastorin ja yleison kesken laulamalla ja puhumalla ja kiittämällä jumalaa.
Naispastorikin vielä kiittää jumalaa ja valmistelee kuulijoita herran ehtoolliselle.
Moni päättää mennä sovittamaan syntinsä ja keventämään sydäntään.
Lopuksi kirkkoherra vielä siunaa meidätkin, televisiokatsojat.
Kotona on sitten taas niin mukava olla ja juoda kirkkokahvit ja vaikkapa katsoa kirkonmenot uudelleen omalta nauhurilta.
Ajatellaan, että jotakin tiedän minäkin, olinhan siellä mukana.
Hetken päästä joku nainenkin käy lukaisemassa jotain raamatun tekstiä.
Pappi käy esittämässä rukouksen ja pyytää anteeksi kaikien syntejä ja hetken kuluttua kiittää jumalaa syntien anteeksisaamisesta. Mistä hän tietää onko syntejä annettu anteeksi.
Kohta kuuluu virrenveisuuta, jonka sanat ovat täysin uudet ja ennenkuulumattomat.
Sitten luetaan evankeliumista ja kansa sanoo hallelujaa.
Kirkkoherra on hieno puku päällään ja hän kertoo saarnastuolistaan kuinka itämään tietäjät tuovat lahjojaan seimen äärelle.
Sitten hän jatkaa puhettaan, jota hän on kauan valmistellut.
Kaikenlaisia jonninjoutavuuksia saamme kuulla ja kirkkoherran hienoja oivalluksia.
Nyt hän puhuu jostain laivasta, joka osoittautuu Kolumbuksen laivaksi. Laivan rakentajastakin riittää tarinaa. Yksityiskohdat ovat laivassa tärkeitä, rakentajan, pienen pojan mukaan.
Välistä palataan itämaan tietäjiin ja kerrotaan heidänkin matkastaan eksymispelkoineen.
Kameleilla tietäjät kulkevat kuin laivassa ikään.
Sellaisena jatkuu papin puhe.
Kuulijoiden silmät alkavat lurpahdella kiinni ja auki. Unilukkareita ei toki enää ole.
Pappi on jo ohittanut parhaat vuotensa. Eläkeaika koittaa pian ja siksi pappi panee parastaan saarnastuolissaan tehdäkseen vaikutuksen kuulijoihin ja television katsojiin.
Kotona kirkkoherran nauhuri nauhoittaa kaiken puoli tuntia ennen ehjelman alkua jo, ettei vaan mikään pääse jäämään pois.
Nauhaa sitten vaimon ja tuttujen kanssa pyöritetään niin kauan kuin päiviä riittää kahvikupin ja pullan ääressä.
Tarina jatkuu suunnistamisella, joka on hyvin tärkeätä kirkkoherran puheessa.
Valtamerilaivoissa ja sisävesilaivoissa ja kamelin selässä matkustettaessa on on tärkeää pitää oikea suunta.
Jumala auttaa kirkkoherran mielestä oikealla tiellä pysymisessä.
Uskokin tunnustetaan ääneen lausumalla kuten aina ennenkin. Moni ei paljon suutaan liikuttele mutta varmaankin sisäinen ääni tunnustaa pyhän uskon.
Sitten kuoro laulaa heläyttää laulun. Nuoria nättejä neitokaisia ilmeet vakavina laulavat ja yksi soittaa huiluakin. Mies taustalla säestää uruilla.
Kuusessa loistaa latvassa tähti kun kuulemme kiitosrukouksen ja siunauksen. Kaikenlaista kiitetään ja siunataan. Kaksi ihmistä on kiittämässä ja rukoilemassa vuorotellen. Yleisö kuuntelee kädet ristissä ja kynttilät lepattavat pöydällä.
Aamen- sana lauletaan yhteen äneen,
Sitten alkaakin kolehtivirsi ja nöyrät kuulijat antavat vähästään. Nainen ja mies kulkevat pitkävartista haavia ojentaen kirkkokansan joukossa. Kaikki panevat, kukaan ei kehtaa olla antamatta. Taskuihin on varattu pieniä kolikoita uhrilahjaa varten..
Vielä seuraa vuoropuhelua pastorin ja yleison kesken laulamalla ja puhumalla ja kiittämällä jumalaa.
Naispastorikin vielä kiittää jumalaa ja valmistelee kuulijoita herran ehtoolliselle.
Moni päättää mennä sovittamaan syntinsä ja keventämään sydäntään.
Lopuksi kirkkoherra vielä siunaa meidätkin, televisiokatsojat.
Kotona on sitten taas niin mukava olla ja juoda kirkkokahvit ja vaikkapa katsoa kirkonmenot uudelleen omalta nauhurilta.
Ajatellaan, että jotakin tiedän minäkin, olinhan siellä mukana.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...oli aivan rehellinen.
Sallittua vain katseleminenkin.Voi tuntua tunti pitkältä ajalta tai ehkä sittenkään ei , jos katselee sillä silmällä kuin katselit.
Täytyy tietää aika paljon , että pääse mukaan.
Itse olin omassa kotikirkossani ja siellä naispappi selitti lyhyesti ja ytimekkäästi Raamatun tekstit , jotka oli Loppiaiseksi valittu . Kristus on syntynyt ,sitä olimme kiittämässä ja kirjoitusten toteenkäymistä muistelemassa ja ihmettelemässä.
Matt.2:8 Sitten hän (Herodes) lähetti heidät (Idän tietäjät) Betlehemiin ."Menkää sinne",hän sanoi,"ja ottakaa asiasta tarkka selko.Kun löydätte lapsen ,niin ilmoittakaa minulle,jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä."
Tiedäthän , että unessa itse Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo.
”En pelkää tänään julistaa Jumalan seurakunnassa Jumalan vapaata armoa syntiselle, sillä HE OTTAVAT SEN VASTAAN, JOILLE JUMALA TÄNÄÄN ON SEN VALMISTANUT. Niitä on, joiden sydän ei ole oikea Herran edessä. He lyövät rintaansa ja menevät kotiinsa mitään ymmärtämättä ja mitään saamatta. Armon väärinkäyttäjät paatuvat, kunnes Jumala ehkä vielä särkee heidän kivikovan sydämensä.”
- - -
Armoa tarvitsevat ottavat kuivasta liturgiastakin vastaan tarvitsemansa armon sanan. Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta.
...tämäntapaiset epäasialliset mielipiteenilmaisut. Katsoinpa minäkin kyseisen kirkon ja papilla oli harvinaisen paljon selvää sanottavaa. Sen sijaan osoitat oman ymmärtämättömyytesi kommenteillasi. Kumma, miten ihmisillä on mahdottomasti intoa sättiä toisia ja olla muka itse viisaampia - vaikka asia olisi aivan päinvastoin.
tulee uusintana tiistaina 9.1. klo 11.05-12.06 TV1:llä.
Katson yleensä televisojumalanpalvelukset, mutta viimesunnuntainen lähetys jäi harmittavasti väliin. Täytyykin katsoa huomenna, kun se esitetään uusintana.
Televisiosta olen katsonut mm. luterilaista jumalanpalvelusta grönlantilaisesta kirkosta, vankilakirkosta, Pelastusarmeijan ja adventistien jumalanpalvelusta, ortodoksista jumalanpalvelusta, kolmen vartin kirkkoa, jota esitettiin viime kesänä jne. Minulle ainakin nettijumalanpalveluksen seuraamisesta on tullut harras olo, aivan kuin olisin ollut itse läsnä, mutta en katsoisikaan, jos haluaisin vain arvostella.