Minusta totuus Jäätteenmäki-tapauksesta on tullut selkeästi julki. Näinhän se meni:
1) Jäätteenmäki tuli nokkineeksi vaalitaistelun tiimellyksessä Lipposta tavalla, jota yksinvaltaan tottunut Lipponen ei sietänyt.
2) Vaalien jälkeen paljastui, että Jäätteenmäen oikeansuuntainen mutta hieman ylitulkitseva analyysinsa Lipposen ja Halosen ulkopoliittisista linjaeroista oli perustunut salaisiin tietoihin (joita on hallussaan monella muullakin eturivin poliitikoilla maassa, jossa Salainen-leimoja lätkitään varmuuden vuoksi joka toiseen muistioon).
3) Vaalitappiosta katkerat demarit nostivat asiasta kohtuuttoman haloon.
4) Jäätteenmäen paineensietokyky petti ja hän munasi itsensä.
5) Suomi sai selvästi paremman pääministerin kuin Jäätteenmäki olisi ollut.
6) Nyt paluusta haaveileva Jäätteenmäki tulkitsee johtavien demareiden silloisia tuntoja oikein, mutta ylitulkitsee jälleen: ajatus, että Lipponen olisi jatkanut pääministerinä, vilahti vaihtoehtona, mutta ei ollut missään vaiheessa realistinen.
7) Lipponen reagoi Jäätteenmäen arvioon hänelle tyypillisellä tavalla: liioittelemalla, syyttelemällä ja öykkäröimällä sen sijaan että analysoisi asioita valtiomiesmäisesti.
8) Kaikki tapahtunut on maalle onneksi, sillä syrjässä ovat toisiaan syyttelevät onnettomat tunarit ja valtiolaiva jatkaa vakaata kulkuaan Vanhasen - Tuomiojan asiakeskeisellä linjalla (joka ei muuten muuksi muutu, vaikka jompikumpi vaihtuisi jossain välissä Kataiseksi).
1) Jäätteenmäki tuli nokkineeksi vaalitaistelun tiimellyksessä Lipposta tavalla, jota yksinvaltaan tottunut Lipponen ei sietänyt.
2) Vaalien jälkeen paljastui, että Jäätteenmäen oikeansuuntainen mutta hieman ylitulkitseva analyysinsa Lipposen ja Halosen ulkopoliittisista linjaeroista oli perustunut salaisiin tietoihin (joita on hallussaan monella muullakin eturivin poliitikoilla maassa, jossa Salainen-leimoja lätkitään varmuuden vuoksi joka toiseen muistioon).
3) Vaalitappiosta katkerat demarit nostivat asiasta kohtuuttoman haloon.
4) Jäätteenmäen paineensietokyky petti ja hän munasi itsensä.
5) Suomi sai selvästi paremman pääministerin kuin Jäätteenmäki olisi ollut.
6) Nyt paluusta haaveileva Jäätteenmäki tulkitsee johtavien demareiden silloisia tuntoja oikein, mutta ylitulkitsee jälleen: ajatus, että Lipponen olisi jatkanut pääministerinä, vilahti vaihtoehtona, mutta ei ollut missään vaiheessa realistinen.
7) Lipponen reagoi Jäätteenmäen arvioon hänelle tyypillisellä tavalla: liioittelemalla, syyttelemällä ja öykkäröimällä sen sijaan että analysoisi asioita valtiomiesmäisesti.
8) Kaikki tapahtunut on maalle onneksi, sillä syrjässä ovat toisiaan syyttelevät onnettomat tunarit ja valtiolaiva jatkaa vakaata kulkuaan Vanhasen - Tuomiojan asiakeskeisellä linjalla (joka ei muuten muuksi muutu, vaikka jompikumpi vaihtuisi jossain välissä Kataiseksi).
Vastaukset 6
Vanhimmat
ettei Jäättenmäellä ollut tehtävään vaadittuja kykyjä.
Ja nämä viimeaikaiset vain vahvistaa tätä käsitystä.
on kuitenkin realistina todettava, että kokoomus menettää paljon kannatusta, koska on jo ennakkoon päättänyt kokemattoman Kataisen olevan puolueen lopullinen pääministeriehdokas
Tuskin kukaan pystyy Tsetsen analyysia venyttämään paljoa mihinkään suuntaan - sen enempää demarit kuin keskustalaisetkaan.
Prosessiin liittyi sellaisia itsearvioinnin vaatimuksia, joihin kumpikaan henkilö ei kyennyt vastaamaan. Johtui se sitten opitusta poliittisesta kulttuurista tai henkilökohtaisista ominaisuuksista, on toinen kysymys.
Kumpaakin vaihtoehtoa voi kuitenkin pitää ymmärrettävänä toimijoiden kannalta sen vuoksi, että Suomessa ei tällaisissa kriiseissä aiemminkaan yhteisö ole ollut vaatimassa "tekijöitä tilille". Ei nytkään.
Yksikään kirjailija, filosofi, emeritus tai muu ajattelija ei syystä tai toisesta tehnyt mitään konkreettista asian selvittämiseksi. Sekä Lipponen että Jäätteenmäki jäivät suurelle yleisölle selityksen velkaa.
Ja tarina jatkuu niin surkuhupaisana kuin voi kuvitellakin. Suomeen palaava intoa täynnä oleva Jäättenmäki pyrkii eduskuntaan aloittamalla Lipposen kanssa hiekkasodan, joka on kaamea irvikuva sivistyneen valtion armottomasta, mutta rakentavasta keskustelusta. Jäätteenmäki ja Lipponen keskustelevat hiekkalaatikolla kuin kolmevuotiaat lapset: Kumpikin puhuu aivan omaa juttuaan toisesta välittämättä - ja hiekka lentää!
Kaikkein parasta on, että suuri osa suomalaisista on nöyrästi pyytämässä anteeksi takaisintulijalta "Suomen petettyä hänet" ja rinta puhkuen huutamassa häntä taas maan korkeimpiin virkoihin.
Armon pitää antaa käydä oikeudesta, mutta vasta sitten kun sitä on jaettu.
Kysynkin nyt, niin kuin minun eurooppalaisena tulee, olenko väärässä?
Analyysisi on aika lähellä minunkin käsitystäni. Surullista on, että Lipponen päästettiin niin vähällä, Lipposen valta oli päästetty pääministerinä liian suureksi, demarit palvoivat häntä ja muutkin ainakin hieman pelkäsivät.
Mielestäni kohta 5. kuuluisi: Suomi sai selvästi paremman pääministerin kuin Jäätteenmäki tai Lipponen olisi ollut.
Olennaista on, että Jäätteenmäen into nokkia Lipposta on aina ollut aika sairaalloisen suuri, eikä Jäätteenmäki ole oppinut mitään siitä, että nokka on joka kerta tylsynyt ja turpaan on tullut, kun Jäätteenmäki on lähtenyt Lipposta vastaan käräjöimään.
Minulle on mahdotonta ymmärtää, mitä Jäätteenmäki luuli nytkin hyötyvänsä, kun meni haastattelussaan hölöttämään omia mielikuvitustarinoitaan Lipposen paluusta pääministeriksi, kun täysijärkisen ihmisen luulisi ymmärtävän, ettei noita satuja tule kukaan tukemaan, koska niissä ei ole mitään perää.
Ei se asia toistamalla miksikään muutu. Vai ovatko Ollila ja Itäläkin väärässä?