Minua kiinnostaa että miksi olette valinneet ortodoksisuuden... Itse olen ajatellut, että tärkeämpää olisi löytää omakohtainen uskon elämys eikä mikään lokeroitu ihmisen tekemä suuntaus.
Ortodoksisuus/luterilaisuus
fsdlfaee
531982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
ei kirkkokunta mitään merkkaa pelastumisen kannalta.
Jeesushan saarnasi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, Hän ei sanonut liittykää kirkkoon niin
pelastutte.
niin siitä vaan, älä liity minkään kirkon jäseneksi, mutta jos haluat ELÄÄ KRISTITTYNÄ, niin silloin sinun on välttämätöntä kuulua kirkoon ja elää sen sakramentaalisessa yhteydessä. Omakohtainen uskon elämyskin tulee ihmisille yleensä kirkossa eikä sen ulkopuolella.
Minulle ratkaiseva kokemus oli, kun kerran 15-vuotiaana olin sunnuntaivigiliassa ja kuulin luettavan ylösnousemusevankeliumia, (jokaisena lauantai-iltana toimitetaan vigilia, jossa luetaan vuorotellen 12 ylösnousemusevankeliumia). Silloin uskoin, että Kristus oli ylösnoussut. Hän ei ollut vain historiallinen henkilö, vaan Hän eli ja tahdoin lähteä häntä seuraamaan. Olin silloin jo käynyt jonkin aikaa säännöllisesti lauantai-iltaisin ortodoksisessa kirkossa. Sen jälkeen halusin heti kääntyä ortodoksiksi, mutta minun tapauksessani se oli mahdollista vasta aikuiseksi vartuttuani.
Ortodoksisuus on alkukristillistä ylösnousemusiloa ja sydämen palavuutta. Se ei ole ihmisestä, vaan Jumalan luota kotoisin. Et taida olla ollenkaan kristitty, kun et ymmärrä asian luonnetta.
Eikö sisäistä muutosta ja sen tuomaa rauhaa ja harmoniaa, sekä Jumalan tuntemusta ja uskoa, olekaan mahdollista saavuttaa ilman yhteisöihin kuulumista? Eikö muutos lähdekään aina ihmisestä itsestä sisältäpäin?
ilman kirkkoa. Usko voi syntyä ihmiseen pelkästä evankeliumin kuulemisesta, mutta se ei säily eikä vahvistu, jos ihminen ei elä kirkon jäsenenä. On tärkätä paitsi uskoa myös saada syntinsä anteeksi ja vastaanottaa Kristus ehtoollisessa. Ilman kirkkoa näin ei voi tapahtua. Kristus on antanut apostoleille vallan antaa synnit anteeksi. Tämä valta on periytynet heidän seuraajilleen piispoille ja presbyteereille (= papeille). Vain pappeuden armolahjan saanut voi pyhittää ehtoollisen.
Jumalan valtaa ja vain he ovat arvollisia sen tekemään. Eli siis muita kuolevaisia ylempänä näinollen. Eivätkö he kuitenkin ole kaikesta huolimatta ihmisiä ja myöskin erehtyväisiä tässä maailmassa? Osaavatko he myöntää omat virheensä ja pyrkivätkö he niitä korjaamaan?
Ymmärrän sen, että uskoon tullessaan ihmisen on hyvä saada tukea ja vahvistusta siihen muilta yhteisön jäseniltä, kuitenkaan en yhdy siihen näkemykseen, että vain kirkko ja Herran huone ovat ainoita oikeita paikkoja "keskustella" Jumalan kanssa, eihän usko voi olla mihinkään paikkaan sidoksissa. Ihminen voi hiljentyä itse asiassa missä vain, missä on rauhallista tai kukapa estää tekemästä sitä ruuhkaisessa bussissa töihin mennessään ...
Ne, joilla on pappeuden armolahja ovat meitä tavallisia Jumalan kansan jäseniä korkeamassa asemassa. Se antaa heille myös tavallista suuremman vastuun. Silti he ovat aivan tavallisia ihmisiä omine puutteineen ja heikkouksineen. Tärkeätä on rukoilla piispojen, pappien ja kaikkien papistoon kuuluvien sekä heidän perheittensä puolesta.
Rukoilla voi kaikkialla ja niin tuleekin, mutta Herran huoneessa osallistumme pyhistä sakramenteista. Itse olen niin tottunut rukoilemaan raitiovaunussa ja metrossa, että kun astun joukkokuljetusvälineeseen, niin mieleni alkaa rukoilla.
Piispat ja papit ovat vuosia opiskelleet uskonnon tiedollista puolta ja he ovat oikeastaan uskonnon opettajia. Mutta sen lisäksi kirkkoisät ovat aikanaan päättäneet, että vain he voivat pyhittää ehtoollisen. - Älä kysy miksi, en tiedä.
Vaikka kirkko muodostaa yhteisön, niin silti jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa oman uskonsa ja hengellisen elämänsä laadusta. Vain oman rukouselämän ja Jumalayhteyden olemassaolo vaikuttaa viimeisellä tuomiolla.
naispappeuteen? Onko naisella siis samankaltainen mahdollisuus saada tuo armolahja, kuin miehelläkin? Miksi pappeutta kutsutaan armolahjaksi ... eikös se kuitenkin vaadi samanlaista akateemisen loppututkinnon saamista ja pappeuteen vihkimistä, kuin luterilaisilla papeillakin?
"ylemmyyteen", että minusta on vain kovin vaikea ymmärtää, ettemme olisikaan tasavertaisia yhteiskuntamme jäseniä täällä rakkaassa kotimaassamme. Onko papeilla ja piispoilla siis työnkuvansa ja armolahjansa puolesta suora taivaspaikka tiedossa?
Raamatun mukaan kaikki uskovat ovat uudenliiton pappeja, hyvin sinut on harhautettu perinnäissäännöillä.
Kanonit vaativat vain saman, mitä P. apostoli Paavali edellyttää seurakunnan paimenelta I Tim 3: 1-7.
Useimmat papit ovat kuitenkin suorittaneet ainakin seminaariopinnot. Monet ovat suorittaneet myös akateemisen teologisen tutkinnon. Kaikkia teologisen tutkinnon suorittaneita ei koskaan vihitä -eri syistä- papeiksi. Pappi ja teologi on eri asia.
Naiset eivät pääse mihinkään papillisiin tehtäviin, mutta kanttoreina, kirkkokuoron johtajina siis, heitä on paljon. Ortodoksisessa kirkossa on naisteologeja, jotka toimivat uskonnonopettajina tai järjestötehtävissä.
Pappeuden armolahjan pappi saa pappisvihkimyksessä kätten päällepanemisen kautta.
Piispoille ja papeille on annettu erityistehtäviä, joten heillä on myös erityisvaatimuksia, mitä tuomiopäivään tulee. Heidän tekemisiään tutkitaan siis tiheämmällä kammalla.
Tuo jokaisen pappeus, mitä Martti Lutherkin korostaa, liittyy esimerkiksi oikeuteen rukoilla Jumalan apua. Jerusalemin Temppelin aikaan uskottiin, että vain papeilla on oikeus rukoilla Jumalaa ja sen vuoksi muiden piti tuoda papeille uhrieläimiä.
Nykyajan papit ovat enemmänkin opettajia.
teologi ja toimii uskonnonopettajana. Hän itse vastustaa naispappeutta, kuten myös miehensä ja ei halunnut pappisvihkimystä näinollen.
Serkkuni, joka myös nainen, toimii pappina, kuten myös miehensäkin, eräässä luterilaisessa seurakunnassa.
Itselläni ei ole mitään ehdotonta kantaa tähän naispappeuskysymykseen. Toisaalta se on aivan sama, kuka sitä Jumalan sanaa julistaa, oli sitten mies tai nainen, toisaalta taas itselläkin ovat edelleen hieman vanhakantainen ajattelutapa, että papin pitäisi olla mies. Kirkkoon en jätä silti menemättä, vaikka naispappi siellä saarnaisikin.
Minulla on ollut aina käsitys, jotta ortodoksipiispat ja papit ovat korkeasti kouluttautuneita ja omaavat suuren määrän sivistystä!
suurempi vastuu. Taivaspaikkoja me ortodoksit emme jaa.
Mutta kirkon pitää myös säilyttää sama suhde Jeesukseen, kuin mikä oli apostoleillakin.
Monet luterilaisuudesta ortodoksisuuteen siirtyneet ovat lähteneet pakoon tuota "maailman menoon mukautumista", mikä suuremmassa kansalliskirkossamme vallitsee.
"Vapaat" suunnat ovat ihan mielekiintoinen piriste, mutta huumeeksi ne jäävätkin, kun heillä ei ole sukupolvilta toisille siirtynyttä tietoa kristinuskon alkuvuosisatojen kehityksestä.
Ortodoksinen kirkko on muuttunut vähiten suhteessa alkukirkon aikaan.
Pyhäin jäännöksiä riivaajien taikakaluja, he uskovat
Jeesukseen.
Ortodoksikirkoissa on maalattuja ikoneja, jotka esittävät ammoin eläneitä esimerkillisiä ihmisiä.
Teidän seurakuntasalienne seinillä on kuvia vanhimmista ja entisistä johtajista. Teidän historianne on vain niin lyhyt, että ette tajua asiayhteyttä.
Pentecostal* alias kolme pistepirkko? Voisit poistua kotitelttaasi kertomaan taivaassa käynneistäsi ja armolahja kokemuksistasi. Täällä sinuun ei kukaan usko. Mitä taas Auroraan tulee, koeta kestää kuin mies narsistinen tappiosi. Hän meni menojaan (niin kuin revontulilla on tapana tehdä, kun vähiten odotat, ne ilmaantuvat taivaalle, kahlita niitä et voi). Jätä hänet rauhaan, ole hyvä.
mutta meillä on Kristus, jota ei lahkoilla ole.
minusta tuli ortodoksi sen tähden, että 50-luvulla lapset kastettiin, ainakin meillä päin, pääsääntöisesti isän uskon mukaan.
Sanana "uskon elämys" minusta kuulostaa sellaiselta hetkelliseltä hurmoskokemukselta. Tarkoittanet varmaankin jotain syvällisempää, pidempikestoista suhdetta. "Ortodoksisuus on elämää", kirjoitti muistaakseni eräs hyvin kunnioitettu edesmennyt rovastimme kirjassaan. Lokeroitumista itse pyrin välttämään (onko se muuten samaa tarkoittava kuin pikkusieluisuus?).
käydään kirkossa, ja koetaan "rauhaa" ja hurskaita
tunteita, MUTTA sepä jääkin sinne kirkoon, ja arjessa
eletään synnissä ja Jumalasta mitään välittämättä.
Käydään osallistumassa sakramentteihin ja luullaan
että olen pelastettu, mutta tämä on luulouskoa, jos sydän on muuttumaton, kääntymätön ja siellä hallitsee saatana.
Mutta jos Jumalan sana ja Pyhähenki on saanut aikaan kääntymyksen, parannuksen uudestisyntymisen hengestä.
Jos sydämmessä on tapahtunut vallankumous, ja Jeesus saa hallita, niin usko kulkee mukana myös arjessa, ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä,
niin että saat olla hänen kätensä ja jalkansa siis
hänen ruumiinsa maailmassa.
Saat olla hänen todistajansa.
Ja Sanansa on uskossa sulautunut sinuun se vaikuttaa ei vain kirkossa vaan elämässä.
Johannes 13:34 "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne."
13:35 "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Jos ihmiset rakastavat toisiaan ja vihollisiaankin, niin silloin he eivät tee pahaa muille.
kun siinä ei tarvitse tehdä parannusta synneistä tai luopua niistä.
Uskonnollisuus miellyttää lihaamme, turmeltunutta luontoamme.
Se on itse valittua Jumalanpalvelusta tuodaan uhreja ja tekoja Jumalalle sen sijaa että itse tultais Hänen luokseen, ja tunnustettais syntimme ja hyljättäis ne tehtäisi niin sanottuja parannuksen soveliaita hedelmiä.
tehdä täyttä totta vaan rituaaleja ja tekoja.
Elämme vaatimatonta, puhdasta elämää. Entiset syntimme olemme saaneet anteeksi, toisin kuin te, joilla ei siihen ole edes mahdollisuutta. Ortodoksisuus vaikuttaa ihmisen jokapäiväisen elämään, toisin kuin lahkousko, joka on luulottelua ja haihattelua.
kun tulet tänne meitä tuomitsemaan. Miten olisi, jos palaisit omalle palstallesi tätä keskustelua shabotoimasta? Oletko muuten kolmipistepirkko alias pentecostal?
ja lahkousko haihattelua!
tuominnut ketään olen vain tuonut esille evankeliumia Jeesuksen opetuksia.
Jumalan sana tuomitsee niin minut kuin sinutkin,
tuomiovaltaa ei minulla ole.
Sori jos ei evankeliumi kiinnosta.
ole mahdollisuutta saada syntejäni anteeksi?
Jos olen tunnustanut syntini Herralle Jeesukselle
niin enkö voi saada oskoa ne anteeksi.
Ei Jeesus sanonut jos et kuulu johonkin kirkkolaitokseen et pelastu.
Eikö sanonut jos et synny uudesti ylhäältä et voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Sanoi muuten tämän vielä kansanopettajalle ja jumaliselle miehelle eikä esim, murhaajalle.
Jokainen voi ripittäytyä Jeesukselle omassa rukousnurkassaan. Mutta jos kokee tarvitsevansa myös hengellistä opastusta tunnustetuista synneistään erossa pysymisessä, niin ortodoksi ottaa yhteyden pappiin ja vapaan suunnan uskovainen menee rukouspenkkiin.
Ortodoksikirkon ehtoollinen tarjotaan yhteismaljasta ja uskovaiset jonottavat sinne.
Vapaiden suuntien leivänmurto toimii vastaavalla tavalla, ehkä erilaisin muodoin.
Ortodoksit kastavat myös lapset Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Vapailla suunnilla on vain aikuisille tarkoitettu Johanneksen kaste.
Ei ne kauniit sanat pelkästään, vaan myös teot.
tarjota ehtoollinen yhteismaljasta? Luulin, että siitä tavasta oltaisiin siirtymässä pikkuhiljaa eroon, tarkoitan, että jokaisella olisi omat pikkuiset pikarit, mistä juoda ehtoollisen yhteydessä. Lähinnä vain tuota mikrobien leviämisen kannalta ajattelin.
Ortodoksisessa ehtoollisessa pappi pudottaa pienestä lusikasta viiniin kastellun leipäpalan (kristuksen verisen ruumiin) suoraan ehtoollisvieraan kielen päälle. Ei siinä oikein jää mikrobeille hyppytilaa.
kaikki juovat saman ehtoollismaljan reunalta ja näinollen se olisi oiva paikka mikrobien siirtymiselle henkilöstä henkilöön.
yhteismaljasta pitkävartisella ehtoollislusikalla. Meidät on siis pantu ikään kuin pienten lasten asemaan. Samaan tapaan äitini ennen jakoi meille kuudelle lapselleen lääkettä. Emme ole bakteerikauhuisia, uskomme että Jumala varjelee meitä kaikilla teillämme ja varsinkin, kun otamme vastaan Kuolemattomuuden lääkkeen, Kristuksen ruumiin ja veren.
olla kovin neuroottinen tuon suhteen :) (tuo hymiö tarkoittaa hyväntahtoista hymyä). Asia ja kysymys juolahti vain ex tempore mieleeni.
Katolisuudessa on muistaakseni kirkon sisäänkäyntien tuntumassa olemassa sellaiset kauniit vedellä täytetyt veistosmaljat (en tiedä oikeaa nimeä), joihin ihmiset kastavat sormensa ja tekevät sitten ristinmerkin. Eittämättä niistä on levinnyt monet tappavat taudit huolimatta siitä, vaikka olisi miten harras Jumalaan uskova sinne sormensa kastanut.
Yritä nyt hyvä ystävä ymmärtää se asia. Sen sijaan voit vastaanottaa meiltä evankeliumin.
Kirkon ja sen pelastavien sakramenttien ulkopuolella ja olet valinnut tiesi tietoisesti, et olosuhteiden pakosta. Saadaksesi syntisi anteeksi sinun olisi tunnustettava ne Kristukselle ortodoksisen papin toimiessa todistajana ja saatava Kristukselta papin välittämänä synninpäästö.
ett käyt täällä kristittyjä käännyttämässä on juuri sitä tuomitsemista. Käykö ortot muka luterilaisten tai hellareiden palstoilla käännyttämässä? Jos käännyttää haluut, mee ateismi-palstalle!
oppi että vain meillä pelastuu, on lahkohenkisyyttä
samaan lahkohenkisyyteen on syyllistyneet myös jehovat, mormoonit, ja lestadiolaiset jotka sanovat
että vain me pelastumme.
Raamatussa lukee että jokainen joka huutaa avuksi herran nimeä pelastuu.
-ja vielä joka uskoo ja kastetaan pelastuu.
Minusta raitista oppia on se esim, helluntailainen näkemys että kirkkokunnasta riippumatta se joka on
tullut uskoon uudestisyntynyt pelastuu, niinhän se Jeesuskin opetti, siinä ei saarnata seurakuntaa vaan Kristusta.
evenkeljumiin, eikö evakeliumia ole se että kerrotaan ihmisille että on syntinen ja kadotettu ilman kristusta ja sovitustaan, Jumala rakkaudessaan tarjoaa sovitusta anteeksiantamusta Kristuksessa Jeeswuksessa.
liikkeineen ja hurmostiloineen mikään lahko? Ja hekö ovat ainoita todellisia kristittyjä ja matkalla pelastuksen taivastielle?
tulit? Viestisi on liian läpinäkyvä.
oikeessa, enkä lähde koroittamaan helluntailaisuutta
hekin koostuvat vain vajavaisista ihmisistä.
Tuskin mikään seurakunta on kaikessa oikeessa mutta
ratkaisevat asiat varmasti tunnetaan monessa kristillisessä seurakunnassa.
ilman kiihkomielisyyttä.
nähnyt missään hurmostilassa helluntailaisia.
Minun mielestäni hurmostila on sellainen että ollaan
muissa maailmoissa ja kun herätään ei itse muisteta mitään mitä on puhunut tai tehnyt, siis ollaan kontroloimattomassa tilassa jonkun hengen vietävänä.
Olen kyllä lukenut että tallaisia unissaan/ hurmoksessa saarnaajia on ollut maaimassa, jopa suomessakin, useita mutta ei hellareissa kylläkään,
vaan päinvastoin ovat olleet helluntailaisuutta vastaan.
Yksi tunnettu oli Helena Konttinen ja vaikutti ev.lut. kirkon piirissä.
Ei kannata uskoa huhuja ja panettejuja, kyllähän niitä riittää.
Jeesuksen apostoleilla oli yksinoikeus evankeliumin tulkitsemiseen. Apostolien vanhetessa tai joutuessa vangitsemisen uhan alle, he nimittivät seurakuntien johtajia, joille tämä valta siirrettiin kätten päällepanemisen kautta. Näin syntyi nykyinen piispuus ja pappeus.
Det är bra.
Jeesuksen nimessä.
Kovalle ja suvaitsemattomalle pitää antaa kova vastaus. Olet ilmeisesti itse lahkolainen, kun olet tullut tänne oikeauskoisia kristittyjä käännyttämään, (mikäli olet sama kirjoittaja, jonka kanssa eilen väittelin.)
Ortodoksinen näkemys on se, että vain Kirkossa pelastutaan, mutta toisaalta tunnustamme, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Emme sano, etteivät ulkopuoliset voisi pelastua, mutta emme myöskään sano, että he pelastuvat. Jumala yksin tietää tuon asian. Kristuksen kirkon vastustaminen ja tietoinen sakramenttien halveksiminen on kuitenkin aina syntiä.
Helluntailaiset ovat lahkolaisia pahimmasta päästä. Meillä on erilainen näkemys uskon saamisesta ja uudestisyntymisestä, mutta koska tämän palstan aihepiiri on ortodoksisuus, emme nyt rupea kinaamaan mistään. Jeesus ei opettanut mitään sellaista, mitä helluntailaiset opettavat.
ovat kyllä paljon lähenpänä Jeesuksen opetuksia kuin
te.
Sanon tämän todella harmissani, en millään pahalla.
Soisin jokaisen löytävän yksinkertaisen uskon Jeesuksen sanoista.
Siinä ei tarvitse olla kovinkaan viisas, eikä mikään
oppinut teologi, viisaus voi olla jopa esteenä todellisen uskon syntymiselle.
Siksi kai Jeesus sanoi hajoittakaa maahan järjen päätelmät.
Miten ihmeessä nuo 2 olis ristiriidassa?