Tämän päivän HS:n Vieraskynässä Botnia Hightecin myynti- ja markkinointijohtaja Olli Pasanen toteaa yrittäjyyden olevan Suomessa antoisaa ja luultua helpompaa. Samalla hän ihmettelee, miksi Suomessa on niin vähän akateemisia yrittäjiä. Pasanen listaa näkemystensä tueksi kahdeksan syytä sille, miksi yrittäjyys on vakavasti otettava vaihtoehto palkkatyölle.
Pasanen toteaa rehellisesti kirjoittavansa omista myönteisistä kokemuksistaan käsin. Hän kirjoittaakin yrittäjyydestä mukavan rohkaisevasti, mikä onkin tervetullutta, koska yrittäjyys nähdään aivan liian usein turhan synkkänä elannon saannin muotona, vaikka tosiasiassa yrittäjyys voi olla hyvä vaihtoehto palkkatyölle.
Ammatinharjoittajana, toiminimen haltijana ja yksityisyrittäjänä vastaan Pasasen esittämiin syihin ja kysymyksiin niin ikään omista kokemuksistani käsin. (Samaa mieltä Pasasen kanssa olen siitä, että yrittäjyydestä on vaihtoehdoksi palkkatyölle.)
"1. Yrittäminen täyttää toiveet"
Tässä yhteydessä Pasanen listaa tuttua tarinaa työn haastavuudesta, jatkuvasta oppimisesta jne. Esitän rohkean vastakysymyksen, vaikkei ehkä saisikaan: kuinka moni oikeasti haluaa jatkuvaa kouluttautumista ja haasteita ennestäänkin työlään toimeentulon hankkimisen päälle, oli sitten yrittäjä tai palkansaaja?
Uramahdollisuuksista ja hyvistä ansioista puhuttaessa yrittäjyys ei tarjoa todennäköisesti kumpaakaan, ainakaan ammatinharjoittajalle. Sen sijaan se voi tarjota mahtavat velat ja äärimmäisen monotonisen, vuodesta toiseen samana jatkuvan yksin puurtamisen omalla osaamisalueella, koska muuhun ei inhimillisyyden rajoissa ole aikaa eikä voimia.
"2. Akateemiset osaavat"
Pasanen on oikeassa siinä, että yliopisto-opinnot kehittävät mm. kriittisyyttä, analyyttisyyttä, kykyä hakea tietoa jne. Yrittäjyysopintoja on kuitenkin tarjolla hyvin vähän. Se osaaminen täytyy hankkia itse, ei se koulutuksesta tule. Akateemiset eivät yrittäjyyttä keskimäärin hallitse.
"3. Neuvostoliitto ei romahda uudestaan"
NL ei, mutta on noita talousromahduksia ja lamoja tullut muutenkin. Etenkään liike-elämää palvelevissa elinkeinoissa pienyrittäjältä menee leipä jo siinä, kun pari suurinta toimeksiantajaa tekevät jonkun ulkopuolisen mielestä ehkä vähäisiä muutoksia siinä, miten he budjettinsa käyttävät. Ulkoisten palvelujen ostamisen jäädyttäminen pariksikin kuukaudeksi voi olla ammatinharjoittajan kannalta kohtalokasta.
Mahdollisuuksia on valtavasti, mutta niin on kilpailuakin - kiitos ylikoulutusjärjestelmämme. Niin kuin Pasanen viisaasti toteaakin, yrittäjyyden riskit ovat kuitenkin periaatteessa hallittavissa. Periaatteeksi hallinta jääkin, jos käy muutama huono tuuri peräkkäin, sillä yksityisyrittäjän kannalta kyse ei ensisijaisesti ole maailmantalouden vaihteluista vaan yksittäisistä tilauksista.
On tietenkin helppo sanoa, että pitää olla paljon asiakkaita, hyviä liikesuhteita , puskurirahastoja jne. Helpommin sanottu kuin tehty, jos kuukausittainen myynti ei ole paljon keskivertopalkansaajan bruttoansioita suurempi, mikä on hyvin tavallista akateemisen yrittäjänkin tapauksessa.
"4. Vapaus"
Totta! Yrittäminen on vapaampaa myös työajallisesti, mutta niin ovat koko ajan mukana ne huonotkin puolet. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ihminen on arvoiltaan kieroutunut ellei peräti sairas, jos hän haluaa kantaa koko ajan työtä mukanaan.
Taiteilijat ovat intohimonsa ohjaamia, vapaasti luovia ihmisiä, toisin kuin yrittäjät ja työntekijät, joiden tuotos on palvelu tai tuote ja sitä kautta voitto (raha). Jokainen rahasta työskentelevä on enemmän tai vähemmän työelämän kannalta objekti kuin subjekti, halusi tai ei. Meitä käytetään, me emme käytä. kaikenlaiset pseudofilosofiset tulkinnat kyllä kovasti yrittävät tehdä meistä talouden taiteilijoita ja työelämän vapaasti valitsevia ja sitä määrätietoisuudellaaan hallitsevia yksilöitä.
"5. Vähäinen osaaminen riittää"
Kyllä, jos on varaa hankkia markkinointi- ja mainontapalveluita, verotusneuvontaa ja muita konsulttipalveluita. Jos ei ole, niin kuin harvalla pienyrittäjällä, niin vähäinen osaaminen ei todellakaan riitä, lähes kaikki pitää osata itse. Kirjanpidon kylläkin hoitaa varsin pienillä kustannuksilla joku muu, jos sitä ei itse osaa tehdä.
"6. Yrittäminen on turvallista"
Ei todellakaan ole, jos puhutaan ammatinharjoittajasta. Selitys: jos tuloja ei ole tai niitä on liian vähän, verottajan nakertaa silti koko ajan ennakkoveroillaan, YEL:it juoksevat, samoin liiketila- ym. kulut. Ei kenelläkään ole varaa ankarasta yrittämisestä huolimatta maksaa kiinteitä kuluja kauaa ilman riittäviä tuloja, eikä sinua silloin kukaan auta, yksin olet
Apua saat yhteiskunnalta, jos jäädytät toimintasi (vähintään kahdeksi kuukaudeksi), jonka jälkeen voit hakea työttömyyskorvausta, jolloin asiasi menee ensin lautakunnan käsittelyyn joka vie aikansa. Sitten menee vielä aikaa ennen kuin saat ensimmäisen kerran tilillesi korvauksen. Toinen vaihtoehto on toiminnan lopettaminen ja sama ruljanssi. Noin 4 kk ilman tuloja kenties.
Suomessa yrittäjä on sekä työttömyyskorvauksen että sosiaaliturvan suhteen lähes lainsuojaton. Yrittäjältä vaaditaan kahden vuoden jäsenyys yrittäjien työttömyyskassassa ennen kuin on mahdollista saada ansiosidonnaista, palkansaajalle riittää noin 10 kk. Sosiaaliturvaa yrittäjä ei käytännössä saa koskaan.
Kohtelu virastoissa on rikollisen tasoa - sinua epäillään tukihuijariksi samassa tilanteessa, jossa paljon säännöllisemmästä toimeentulosta nauttiva palkansaaja armahdetaan, sillä todennäköisesti hän saa hätätilassa yhteiskunnan tukea.
Pasanen on erittäin väärässä väittäessään, ettei epäonnistuminen voi sattua pahasti. Se voi sattua niin pahasti, ettei sieltä nousta enää koskaan. Velat ja verovelat niskaan, suuri korko päälle, eikä velkoja saa koskaan maksetuksi. Että tervemenoa sitten vaan palkkatyöhön (jos saa, moni ammatinharjoittajahan on työllistänyt itsensä välttyäkseen työttömyydeltä, kun oman alan työpaikkoja ei ole), jonka senteistä suurin osa menee siihen, kun maksellaan menneitä, aikoja jolloin "yrittäminen oli kannattavaa".
"7. Paras ympäristö"
Tässä Pasanen ei ota huomioon, että suuri määrä hyvinkoulutettua työvoimaa on ammatinharjoittajan kannalta toimintaympäristössä vakava haitta. Suomessa on tänä päivänä paljon akateemista työttömyyttä, etenkin humanisteilla ja yhteiskuntatieteilijöillä, mutta myös muilla. Työnantajat ovat huomanneet tämän - he saavat puoli-ilmaiseksi osaavia tekijöitä. Tämä johtaa hintojen polkemiseen myös ammatinharjoittajien joukossa.
Akateemisen yksityisyrittäjän kannalta toimintaympäristössä ei ole mitään hyvää, kilpailu on suorastaan epätervettä, mutta siitähän voidaan iloita monen menestyvän yrityksen johdossa alhaisempien työvoimakustannusten vuoksi. Aina voidaan tietenkin todeta, että "Heikot sortuvat elon tiellä!" Ei muuta, kun kokeilemaan yksin, miten siivet kantavat.
"8. Yrittäjäksi voi ryhtyä ilman, että työkaverit huomaavat"
Kirjoittaja varmaankin tarkoittaa sitä, että yrittäjiä kadehditaan. Näin monesti onkin, vaikken tosiaankaan ymmärrä miksi.
Niin, miksi siis Suomessa on vähän akateemista yrittäjyyttä? Syy tähän on se, että he valitsevat ilman muuta mieluummin palkkatyön sellaisen saadessaan: tulot ovat säännölliset ja varmat ja riskit pienet. Täytyy muistaa, että yritystoiminta on Suomessa hyvin harvoin yksityisyrittäjillä keino pyrkiä rikastumaan ja vaurastumaan, päin vastoin se on yritys tulla toimeen. Jos tämä tapahtuu varmemmin ja helpommin palkkatyöläisenä, miksi siis olla yrittäjä?
Ammatinharjoittajia ja yrittäjiä onkin ehkä monelle yllättäen eniten prosentuaalisesti sellaisilla akateemisilla aloilla, joilla työllistyminen on vaikeaa. Ekonomeissa on suhteessa vähemmän yrittäjiä kuin humanistisista aineista valmistuneissa. Tämä tukee syytä edellä esittämääni syytä, miksi yrittäjäksi täällä usein ryhdytään.
Monen pienyrittäjän kannalta Pasasen näkemykset ovat yhtä uskottavia kuin toista päivää juovan nousuhumalaisen optimismi - katteettomia lupauksia ja suhteetonta luottavaisuutta ja elämän ilosanomaa yli yritysmuotojen, liikevoittojen ja mahdollisuuksien. Hän esittää yrittäjyyden pelottavan kirkkaassa valossa - nimenomaan hyvin menestyneen yrittäjän näkökulmasta.
Kirjoituksen otsikon valinta oli väärä, sen olisi pitänyt kuulua Menestyvä yrittäjyys on Suomessa antoisaa ja luultua helpompaa.
Pasanen toteaa rehellisesti kirjoittavansa omista myönteisistä kokemuksistaan käsin. Hän kirjoittaakin yrittäjyydestä mukavan rohkaisevasti, mikä onkin tervetullutta, koska yrittäjyys nähdään aivan liian usein turhan synkkänä elannon saannin muotona, vaikka tosiasiassa yrittäjyys voi olla hyvä vaihtoehto palkkatyölle.
Ammatinharjoittajana, toiminimen haltijana ja yksityisyrittäjänä vastaan Pasasen esittämiin syihin ja kysymyksiin niin ikään omista kokemuksistani käsin. (Samaa mieltä Pasasen kanssa olen siitä, että yrittäjyydestä on vaihtoehdoksi palkkatyölle.)
"1. Yrittäminen täyttää toiveet"
Tässä yhteydessä Pasanen listaa tuttua tarinaa työn haastavuudesta, jatkuvasta oppimisesta jne. Esitän rohkean vastakysymyksen, vaikkei ehkä saisikaan: kuinka moni oikeasti haluaa jatkuvaa kouluttautumista ja haasteita ennestäänkin työlään toimeentulon hankkimisen päälle, oli sitten yrittäjä tai palkansaaja?
Uramahdollisuuksista ja hyvistä ansioista puhuttaessa yrittäjyys ei tarjoa todennäköisesti kumpaakaan, ainakaan ammatinharjoittajalle. Sen sijaan se voi tarjota mahtavat velat ja äärimmäisen monotonisen, vuodesta toiseen samana jatkuvan yksin puurtamisen omalla osaamisalueella, koska muuhun ei inhimillisyyden rajoissa ole aikaa eikä voimia.
"2. Akateemiset osaavat"
Pasanen on oikeassa siinä, että yliopisto-opinnot kehittävät mm. kriittisyyttä, analyyttisyyttä, kykyä hakea tietoa jne. Yrittäjyysopintoja on kuitenkin tarjolla hyvin vähän. Se osaaminen täytyy hankkia itse, ei se koulutuksesta tule. Akateemiset eivät yrittäjyyttä keskimäärin hallitse.
"3. Neuvostoliitto ei romahda uudestaan"
NL ei, mutta on noita talousromahduksia ja lamoja tullut muutenkin. Etenkään liike-elämää palvelevissa elinkeinoissa pienyrittäjältä menee leipä jo siinä, kun pari suurinta toimeksiantajaa tekevät jonkun ulkopuolisen mielestä ehkä vähäisiä muutoksia siinä, miten he budjettinsa käyttävät. Ulkoisten palvelujen ostamisen jäädyttäminen pariksikin kuukaudeksi voi olla ammatinharjoittajan kannalta kohtalokasta.
Mahdollisuuksia on valtavasti, mutta niin on kilpailuakin - kiitos ylikoulutusjärjestelmämme. Niin kuin Pasanen viisaasti toteaakin, yrittäjyyden riskit ovat kuitenkin periaatteessa hallittavissa. Periaatteeksi hallinta jääkin, jos käy muutama huono tuuri peräkkäin, sillä yksityisyrittäjän kannalta kyse ei ensisijaisesti ole maailmantalouden vaihteluista vaan yksittäisistä tilauksista.
On tietenkin helppo sanoa, että pitää olla paljon asiakkaita, hyviä liikesuhteita , puskurirahastoja jne. Helpommin sanottu kuin tehty, jos kuukausittainen myynti ei ole paljon keskivertopalkansaajan bruttoansioita suurempi, mikä on hyvin tavallista akateemisen yrittäjänkin tapauksessa.
"4. Vapaus"
Totta! Yrittäminen on vapaampaa myös työajallisesti, mutta niin ovat koko ajan mukana ne huonotkin puolet. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ihminen on arvoiltaan kieroutunut ellei peräti sairas, jos hän haluaa kantaa koko ajan työtä mukanaan.
Taiteilijat ovat intohimonsa ohjaamia, vapaasti luovia ihmisiä, toisin kuin yrittäjät ja työntekijät, joiden tuotos on palvelu tai tuote ja sitä kautta voitto (raha). Jokainen rahasta työskentelevä on enemmän tai vähemmän työelämän kannalta objekti kuin subjekti, halusi tai ei. Meitä käytetään, me emme käytä. kaikenlaiset pseudofilosofiset tulkinnat kyllä kovasti yrittävät tehdä meistä talouden taiteilijoita ja työelämän vapaasti valitsevia ja sitä määrätietoisuudellaaan hallitsevia yksilöitä.
"5. Vähäinen osaaminen riittää"
Kyllä, jos on varaa hankkia markkinointi- ja mainontapalveluita, verotusneuvontaa ja muita konsulttipalveluita. Jos ei ole, niin kuin harvalla pienyrittäjällä, niin vähäinen osaaminen ei todellakaan riitä, lähes kaikki pitää osata itse. Kirjanpidon kylläkin hoitaa varsin pienillä kustannuksilla joku muu, jos sitä ei itse osaa tehdä.
"6. Yrittäminen on turvallista"
Ei todellakaan ole, jos puhutaan ammatinharjoittajasta. Selitys: jos tuloja ei ole tai niitä on liian vähän, verottajan nakertaa silti koko ajan ennakkoveroillaan, YEL:it juoksevat, samoin liiketila- ym. kulut. Ei kenelläkään ole varaa ankarasta yrittämisestä huolimatta maksaa kiinteitä kuluja kauaa ilman riittäviä tuloja, eikä sinua silloin kukaan auta, yksin olet
Apua saat yhteiskunnalta, jos jäädytät toimintasi (vähintään kahdeksi kuukaudeksi), jonka jälkeen voit hakea työttömyyskorvausta, jolloin asiasi menee ensin lautakunnan käsittelyyn joka vie aikansa. Sitten menee vielä aikaa ennen kuin saat ensimmäisen kerran tilillesi korvauksen. Toinen vaihtoehto on toiminnan lopettaminen ja sama ruljanssi. Noin 4 kk ilman tuloja kenties.
Suomessa yrittäjä on sekä työttömyyskorvauksen että sosiaaliturvan suhteen lähes lainsuojaton. Yrittäjältä vaaditaan kahden vuoden jäsenyys yrittäjien työttömyyskassassa ennen kuin on mahdollista saada ansiosidonnaista, palkansaajalle riittää noin 10 kk. Sosiaaliturvaa yrittäjä ei käytännössä saa koskaan.
Kohtelu virastoissa on rikollisen tasoa - sinua epäillään tukihuijariksi samassa tilanteessa, jossa paljon säännöllisemmästä toimeentulosta nauttiva palkansaaja armahdetaan, sillä todennäköisesti hän saa hätätilassa yhteiskunnan tukea.
Pasanen on erittäin väärässä väittäessään, ettei epäonnistuminen voi sattua pahasti. Se voi sattua niin pahasti, ettei sieltä nousta enää koskaan. Velat ja verovelat niskaan, suuri korko päälle, eikä velkoja saa koskaan maksetuksi. Että tervemenoa sitten vaan palkkatyöhön (jos saa, moni ammatinharjoittajahan on työllistänyt itsensä välttyäkseen työttömyydeltä, kun oman alan työpaikkoja ei ole), jonka senteistä suurin osa menee siihen, kun maksellaan menneitä, aikoja jolloin "yrittäminen oli kannattavaa".
"7. Paras ympäristö"
Tässä Pasanen ei ota huomioon, että suuri määrä hyvinkoulutettua työvoimaa on ammatinharjoittajan kannalta toimintaympäristössä vakava haitta. Suomessa on tänä päivänä paljon akateemista työttömyyttä, etenkin humanisteilla ja yhteiskuntatieteilijöillä, mutta myös muilla. Työnantajat ovat huomanneet tämän - he saavat puoli-ilmaiseksi osaavia tekijöitä. Tämä johtaa hintojen polkemiseen myös ammatinharjoittajien joukossa.
Akateemisen yksityisyrittäjän kannalta toimintaympäristössä ei ole mitään hyvää, kilpailu on suorastaan epätervettä, mutta siitähän voidaan iloita monen menestyvän yrityksen johdossa alhaisempien työvoimakustannusten vuoksi. Aina voidaan tietenkin todeta, että "Heikot sortuvat elon tiellä!" Ei muuta, kun kokeilemaan yksin, miten siivet kantavat.
"8. Yrittäjäksi voi ryhtyä ilman, että työkaverit huomaavat"
Kirjoittaja varmaankin tarkoittaa sitä, että yrittäjiä kadehditaan. Näin monesti onkin, vaikken tosiaankaan ymmärrä miksi.
Niin, miksi siis Suomessa on vähän akateemista yrittäjyyttä? Syy tähän on se, että he valitsevat ilman muuta mieluummin palkkatyön sellaisen saadessaan: tulot ovat säännölliset ja varmat ja riskit pienet. Täytyy muistaa, että yritystoiminta on Suomessa hyvin harvoin yksityisyrittäjillä keino pyrkiä rikastumaan ja vaurastumaan, päin vastoin se on yritys tulla toimeen. Jos tämä tapahtuu varmemmin ja helpommin palkkatyöläisenä, miksi siis olla yrittäjä?
Ammatinharjoittajia ja yrittäjiä onkin ehkä monelle yllättäen eniten prosentuaalisesti sellaisilla akateemisilla aloilla, joilla työllistyminen on vaikeaa. Ekonomeissa on suhteessa vähemmän yrittäjiä kuin humanistisista aineista valmistuneissa. Tämä tukee syytä edellä esittämääni syytä, miksi yrittäjäksi täällä usein ryhdytään.
Monen pienyrittäjän kannalta Pasasen näkemykset ovat yhtä uskottavia kuin toista päivää juovan nousuhumalaisen optimismi - katteettomia lupauksia ja suhteetonta luottavaisuutta ja elämän ilosanomaa yli yritysmuotojen, liikevoittojen ja mahdollisuuksien. Hän esittää yrittäjyyden pelottavan kirkkaassa valossa - nimenomaan hyvin menestyneen yrittäjän näkökulmasta.
Kirjoituksen otsikon valinta oli väärä, sen olisi pitänyt kuulua Menestyvä yrittäjyys on Suomessa antoisaa ja luultua helpompaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vain demarien pää-äänenkannattajalehti voi tuollaisen täysin harhaanjohtavan artikkelin, joka suorastaan vilisee virheitä. En viitsi edes luetella.
Ei ihme, että yritystoiminta hiipuu Suomessa.
Voin yhtyä joihinkin lausumiisi, mutta lisään huvin vuoksi muutaman kommentin:
1. Kaikesta työstä pyritään tekemään haasteellista ja lisäkoulutusta vaativaa. Yrittäjän etu on, että hän pystyy itse korjaamaan kaiken oppimansa hedelmät. Oppiminen on sitä paitsi eri asia kuin kouluttautuminen.
2. En usko, että akateemisen yrittäjyyden pullonkaula olisi yrittäjyyskoulutuksen (lue: kurssien) saatavuudessa. Itse akateemisena pidän perusongelmana akateemista arvomaailmaa, joka on erittäin konservatiivinen ja tuottaa lähinnä olemassaolevaan mukautuvia konformisteja. Yrittäjyys edellyttää (joskus) kuvainkaatamista, mutta opiskelu opintojen ohjauksineen usein nujertaa kaikki poikkeavat ajatukset. Ongelma on koko yliopistotasolla, eikä asia ratkea joillakin erityiskursseilla.
Lisään vielä, että akateemisten (ja monien muidenkin) perusvirhe on kuvitella, että toiminnan ajattelu ja analysointi on toimintaa. Lopulta itse teot jäävät puuttumaan.
3. (yleisesti muista kohdista)
Kirjoituksesi antaa ymmärtää, että yrittäjä on jonkinlainen freelancer, joka tekee samoja hommia kuin mitä palkkatyöläiset (mutta huonommalla taustaturvalla). Tyypillinen freelancer on juuri sellainen, joka koska tahansa vaihtaisi palkkionmetsästäjästä palkkatyöläiseksi. Vain tällaiselle henkilölle ylikoulutus on ongelma, koska silloin tarjolle tulee paljon (yli)pätevää väkeä ja kilpailua samasta duunista. Ikään kuin kaikki työtehtävät olisivat jotenkin valmiiksi olemassa.
Yrittäjyyden voi kuitenkin nähdä hieman kunnianhimoisemmin: tarjota jotakin sellaista (ratkaisua), jota ei vielä ole olemassa tai ei ainakaan tietyllä tavalla olemassa. Jos yrittäjä kohtaa ongelman hintojen polkemisessa, niin silloin hän ei ole miettinyt omaa lokeroaan ja valinnut tarpeeksi hyvin asiakaskuntaansa. Jälkimmäisessähän on kyse nimenomaan valinnasta, sillä ensimmäisenä karsiutuvat ne yrittäjät, jotka kuvittelevat myyvänsä jotakin kaikille.
Hyvin kirjoitit.
T. Akateeminen ammatinharjoittaja
Poskoksen kirjoituksessa on monta todenperäistä seikkaa, ny hyvä on, kaikki ne ovat.
Yrittäjäksi ryhtyminenhän ei suomessa ole millään lailla helpompaa kuin muuallakaan. Sellainen työtehtävä/palvelu johon ei vaadita pääomaa on mielestäni turha tehdä itsenäisenä yrittäjänä. Se ei luultavasti tuotakkaan enempää kuin palkansaajana tehtynä.
Ja mielestäni kaiken yrittämisen tärkein tarkoitus nimenomaan ON rikastuminen tai vähintäänkin isommat tulot kuin palkansaajalla. Mitä järkeä on alkaa yrittäjäksi jos tienaa saman kuin naapurin kassaneiti? Työtaakka kuitenkin on suurempi, täytyy itse huolehtia kaikesta siitä, minkä ennen teki työnantaja ja hänen sihteerinsä.
Pääoma on seikka nro:2. Jos sinulla ei ole pääomaa, unohda yrittäminen. Itse olet tietysti varma liikeideastasi mutta mahdolliset rahoituslähteet eivät. Velan ottaminen riskialttiin liikeidean toteuttamiseen on vaarallista, velkavankeus ei tunnu mukavalta.
Siinä vaiheessa kun olet esittelemässä liikeideaasi tuhannellesadalleseitsemällekymmenennellekuudelle rahoittajaehdokkaalle, joka sitten rahoittaa ideasi, joku on jo toteuttanut ideasi koska rahoituksen hankkimiseen kului 3 vuotta.
No, onhan sitä rahaa turhempaankin mennyt... Ei muuta yrittäjäksi.
Jos haluaa vain rikastua, ja hyväksyy päämäärän saavuttamiseen liittyvät riskit, tällöin kannattaisi ryhtyä suurrikolliseksi. Onnistumisprosentti ei taida olla juurikaan laillisia yrittäjiä huonompi.
Mutta rikolliseksi ei noin vain ryhdytä, ja vähän samaa epäilen (aidosta) yrittäjyydestäkin, jota en -korostettakoon- mitenkään muuten halua verrata ensin mainittuun toimintaan. Kysymys on tietynlaisesta mielenlaadusta ja asenteesta, jonka ei voida olettaa tuosta vain yleistyvän palopuheiden seurauksena. Yrittäjäsieluisten en esimerkiksi usko edes kovin suuressa määrin ajautuvan akateemiseen maailmaan, eikä akateemisten yrittäjien vähyyttä pidä mitenkään ihmetellä: karsinta on tapahtunut jo ennen yliopiston ovia. Puolivakavasti sanoen uskoisin, että paras "akateeminen" yrittäjäaines löytyisi yliopiston keskeyttäneiden joukosta. Kunhan vain itse tajuaisivat tämän, eivätkä jäisi uikuttamaan tekemättä jääneen vitun-gradun perään.
Yrittäjäasenne on tietenkin vasta välttämätön mutta ei vielä riittävä onnistumisen ehto (jos haluaa rikastua). Jokainen osaa lisätä tähän ne loput tarvittavat resurssit.