Näettekö te unia? Jos niin miten te suhtaudutte niihin? Mikä elämän asenteenne on, esim. jos tulee yllättävä kriisi? Miten selviydytte?
Kysymys
ateisteille
15592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Noin typerät kysymykset ansaitsevat vain yhtä typeriä vastauksia:
Kaikki ihmiset näkevät normaalisti unia. Myöskin ateistit. Miten uniin pitäisi mukamas suhtautua, tai miksi niihin pitäisi jotenkin "suhtautua". Ne ovat vain unia.
Yllättäviä kriisejä on elämässäni ollut paljonkin. Kaikista on selviydytty terveellä elämänasenteella sekä ystävien ja sukulaisten avustuksella. Tällä hetkellä menee joka suhteessa varsin mukavasti.
Ateistit ovat ihmisiä, eli vastaa itse:
Näkevätkö ihmiset unia? Miten ihmiset suhtautuvat uniin? Mikä on ihmisten elämänasenne mm. kriisien kohdalla? Miten ihmiset selviävät kriiseistä?
Kaikki ihmiset eivät tunnusta näkevänsä unia, vaikka tietysti näkevät.
ihmiset muistavat yleensäkin unensa erittäin huonosti ja vain lyhyen aikaa. Jotkut ihmiset eivät ilmeisesti muista uniaan ollenkaan ja siksi luulevat etteivät näe niitä, vaikka näkevätkin. Tässä suhteessa siis muistimme toimii kummallisen valikoivasti ja myös yksilöllisesti. Toisaalta tämä keskustelu ei kuulu ollenkaan tälle palstalle, tuolla on ihan eri foorumit tommosille pohdiskeluille.
(vastaan koska pystyn sisällyttämään ateismin 100% maailmankatsomukseeni)
1. Kyllä.
2. Suhtaudun niihin kuvina ja tunteina, jotka mieli tuottaa. Aiheesta voisi aloittaa kyllä omankin keskustelunsa, joka tosin ei kuuluisi tälle palstalle.
3. Muistan, että ei elämä niin vakavaa ole - vaikka mitä tapahtuisi, siitä selvitään siihen asti kun ei enää selvitä. Voin muistaa että elämä on loppujen lopuksi vain jättimäinen roolipeli, jossa jokainen valitsee roolinsa. En kiellä tunteita jotka nousevat pintaan kriisistä johtuen, mutta en myöskään muserru niiden alle - ennemmin pysyn tarkkailijana ja sivustaseuraajana. (entisenä kristittynä masennuspotilaana tiedän miten huima muutos uskon hylkääminen on ollut mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta kriisin kohdatessa)
4. Selviydyn, koska tiedän että elämä jatkuu kunnes loppuu. Siinä välissä on aikalailla samantekevää mitä tapahtuu, kun kuolen, mitään ei kuitenkaan jää käteen. Minun on siis turhaa hajota henkisesti, koska koko elämä on muutenkin turhaa. Mielummin suhtaudun tyynesti asioihin, joita en voi muuttaa. Mun masentumiseni (jota kyllä hetkellisesti tapahtuu) ei muuta asioita parempaan suuntaan. Jos joku läheinen kuolee, suren aikani ja tiedostan sen olevan ohimenevä tunne - tätä on kyllä tullut testattua ihan käytännössä.
Veit jalat suustani! Ajattelen näistä asioista itse ihan tasan samalla tavalla! :D
Pelottavaa suorastaan.
Yllättävä kriisi kestetään yksin, psykiatrin, ystävien tai perheen avulla.
Itse en tarvitse selviytymiseen itsesuggestiota ylemmmästä voimasta. Aika, ystävät ja perhe riittävät minulle.
Näen kyllä unia, nekin ovat eräänlainen tapa ihmiselle selviytyä kriiseistä. Unessa ihminen saattaa käsitellä pelkotilojaan, tunteitaan jne.
Miten niihin pitäisi suhteutua? Ehkäpä kannattaa yrittää selvittää omaa päätään. Miksi minulle tuli tälläinen uni? Minkä takia pelkään jotain asiaa? Asian voi yrittää ratkaista itse tai edellä mainittujen apujen avulla.
Äsken mainitut esimerkit olivat vähän ikävän tyyppisemmästä unesta, mukavia unia harvemmin tarvitsee selvitellä.
Minä en näe unia, en koskaan ole nähnyt. Jumaluskon puute vaikuttaa mieleeni silviisiin ettei se pysty tuottamaan unia. Jos uskoisin jumalaan, näkisin varmasti unia.
Näenhän minä unia. Tosin viime yönä näkemästäni en kirjoita tänne, vaan tuolle "Seksinovellit"-palstalle.
Onko riisi, onko ressi? Ota rinkki!
mutta joka yö pääsen taivaaseen, jossa minulle tapahtuu outoja asioita. Mukana on tuttuja ihmisiä ja paikkoja, mutta tapahtumat ovat ristiriitaisia ja mahdottomia siirtymisiä paikasta ja tapahtumasta toiseen tapahtuu koko ajan ja ihmisetkin muuttuvat toisiksi aina välillä. Yleensä jos taivaassa tulee oikein tiukka paikka, niin että olen joutumassa karhun kitaan tai saamassa pimpukkaa oikein kauniilta naiselta, niin silloin jumala heittää minut alas taivaasta. - Mutta onneksi omaan sänkyyni.
Tää on sitä alatyylistä keskustelua mitä tänne ei toivois. Miksi sitä ei voi vastata vinoilematta kysymykseen, jos kysytään? Ei sun olis tarvinnu vastata tähän ollenkaan, jos aihe ei kiinnosta. Olenpahan vaan omasta elämästäni huomannu sen ettei ne jotka määrittelevät itsensä ateisteiksi tunnusta näkevänsä unia. Itse näen unia joka yö- ja muistan monen vuoden takaisiakin juttuja. En kyllä ateisti olekkaan,,,
"Näettekö te unia?"
Tietysti näen, jokainen näkee vaikkei niitä herättyään muistaisikaan.
"Jos niin miten te suhtaudutte niihin?"
Milloin mitenkin? Miten itse? Puhuuko jumala sulle unissasi?
"Mikä elämän asenteenne on, esim. jos tulee yllättävä kriisi? Miten selviydytte?"
Riippuu täysin kriisistä. Jokainen on yksilö, myös uskovat.
1. näen
2. luontevasti
3. elämänasenteeni on avara.
Kriisin koen mahdollisuutena
4. selviydyn
TIETOUSKONI turvin.
TIETOUSKO
perustuu jokaisen ihmisen uskovaisuuteen.
Sillä kukaan ei ymmärrä kaikkea,
vaan joutuu joko uskomaan tai olemaan uskomatta
jotakin ilmiötä tai asiaa joka joillekin on Totta.
Niinpä tietouskovainen tunnustaa
uskovansa Tuntemattomien ilmiöiden olemassaoloon
ja uskoo todistettuihin ilmiöihin,
vaikka ei itse niiden perusteita ymmärtäisikään.
Tietousko-kirkossa
ei Tuntemattomista tehdä Totuutta,
vaan ne luokitellaan uskorakennelmiksi eli teorioiksi.
Noita teorioita pyritään todistamalla muuttamaan Tiedoksi.
Tietouskovaiselle on pyhää kaikki Tuntematon,
joka on ainakin tähän asti kaiken aikaa vaan kasvanut,
sillä uusi todistettu Tieto on mahdollistanut uudet teoriat.
Uskontunnustus
Minä uskon Tuntemattomien ilmiöiden olemassaoloon
ja todistettuun Tietoon sekä sen muuttumiseen
Uskon myös ihmisyksilön ainutlaatuisiin kokemuksiin ja aistimuksiin,
vaikka niitä ei olisi Tiedoksi todistettukaan.
Niin ovat Totuutta sekä Tuntematon että Tieto.
>> ne luokitellaan uskorakennelmiksi eli teorioiksi.
Noita teorioita pyritään todistamalla muuttamaan Tiedoksi.
on joillekin niin vietävän totta,
että sen edestä he ovat vaikka valmiita kuolemaan
tai tappamaan toisia.
Uskon edelleen, että joku on oikeasti,
siis itselleen ja muille rehellisesti,
kohdannut henkiolentoja.
Jos ne havainnot, aistimukset,
voidaan tyrmätä tieteen keinoin,
niin sitten ne voidaan nimetä huuhaaksi.
Muuten pitää huuhaaksi nimetä
psykosomaattiset sairaudet
ja mm. alkuräjähdyskin.
Kiitos termien tarkentamisesta.
Tietousko-kirkko tarvitsee tarkkoja
apostoleja.