"Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." (Matt.19:9)
Onko joku teistä uskovaisista eronnut tai tullut hyljätyksi ja mennyt uudelleen naimisiin? Hyväksyttekö uskovaiset sen, jos uskovainen eron jälkeen menee uudelleen naimisiin? Onko tällainen synti mielestänne hyväksyttävämpää kuin homous?
Näin kyselee ateisti.
Onko joku teistä uskovaisista eronnut tai tullut hyljätyksi ja mennyt uudelleen naimisiin? Hyväksyttekö uskovaiset sen, jos uskovainen eron jälkeen menee uudelleen naimisiin? Onko tällainen synti mielestänne hyväksyttävämpää kuin homous?
Näin kyselee ateisti.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Raamatun mukaan ovat yhtä suuria syntejä. Mutta homous on nostettu pinnalle, koska on tärkeää löytää jokin ihmisryhmä, jonka avulla voi pönkittää omaa itsetuntoa.
ei ole pientä ja isoa syntiä, kyllä kaikki synti on yhtä pahaa Jumalan kasvojen edessä jopa toisista pahaa puhuminen on yhtä paha synti kuin tappaminen , jokaisesta joudumme tekemään tiliä.Ei ole uskovaista homoa sillä silloin se elää valheessa . On uskovaisia eronneita ja se on tosi ettei saisi ottaa hyljättyä mutta raamatussa on myös kohta että kukin katsokoon mikä itselle on sopivaa .Elikkä ei kannata sillä asialla päätä vaivata sillä jokainen katsokoon omaansa eikä punnitse toisien asioita.
"On uskovaisia eronneita ja se on tosi ettei saisi ottaa hyljättyä mutta raamatussa on myös kohta että kukin katsokoon mikä itselle on sopivaa .Elikkä ei kannata sillä asialla päätä vaivata sillä jokainen katsokoon omaansa eikä punnitse toisien asioita."
No eikös nuo uskovaiset homotkin sitten saa tehdä niinkuin parhaaksi näkevät, eikä siinä pitäisi olla muilla nokan koputtamista?
Tälläkin palstalla moni uskova on jäänyt kiinni valehtelusta, tuomiohalusta jne. monta kertaa, ja silti toiset hellarit pitävät tällaisia tyyppejä edelleen uskovina. Voiko uskova siis olla vaikka valehtelija, mutta ei homo?
Näin kyselee myös nimim. Uskonsankari, joka välillä esittää ponnekkaasti uskovaa ja välillä taas vihaa kovasti uskovia. Kaksimielinen mies.
Kysele hyvä mies ihan rauhassa.
Minä en puhunut itsestäni, vaan toisesta henkilöstä (sanaa mies ei ehkä pitäisi käyttää koska hän ylvästelee biseksuaalisuudellaan).
uskovaiset sitä taikka tätä, eihän sillä loppupelissä oo mitään väliä.
Kysy mitä mieltä Jumala asiasta on, Hän on tuomari.Hän tuomitsee oikeudenmukaisesti.
Muista että Hän on armahtavainen, laupias ja Hänen luonaan on paljon anteeksiantamusta.
Muista myös, että ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat, tämä pätee myös uskoon
Ei hurskaita eikä omillaan toimeen tulevia tultu kutsumaan, vaan syntisiä.
Siis me kaikki uskikset ollaan tavallaan luusereita, kun meidät on pitänyt pelastaa.
Joten kannattaako meiltä nyt niin tarkkaan kysellä.
Raamatua kannattaa lukea jos asia kiinnostaa.
Usko on iloinen asia, ilo kumpuaa ainakin mun sydämmestä.
Mä olin 24-v.ja avoliitossa, kun mut kasteessa liitettiin helluntaiseurakuntaan. Avoliitto ei ollut este, olihan hääpäivä jo sovittu.
Mies oli umpiateisti, puolusti näkemyksiään. Jonkun Raamatun tulkinnan mukaan naimisiin ei olisi pitänyt mennä.
Avioero tuli ja saatoin alkaa seurustelemaan, kun entiselläkin oli jo uusi. Tää mies oli vannoutunut luterilainen, Raamattukoulun käynyt ja uskossa.
Olin liittynyt baptisti kirkkoon ja he olivat sillä kannalla että "joka nai hyljätyn tekee huorin"
Mutta minä olin vapaa, omasta mielestä, koska 1.Kor.7:15;"MUTTA jos se ei usko, eroaa niin erotkoon, uskovaveli tai sisar eivät ole semmoisissa tapauksessa orjuutetut."
Ei he kyl tohon uskoneet, heidän mielestä 1.on ainoa...
Eikö oo älytöntä?! Sitten tuli ero taas. En edes osaa katua sitä, että"petin":ensimmäisen kanssa.
siihen kannustettiin kirkossani. Mutta tää toinen meni helluntaikirkkoon josta olin lähtenyt ja rukoili siellä meidän puolestamme. 2 vuotta.
Baptistit työnsi mua "Jumalan tähden"1.lle ja helluntai kirkon Jumala sai jokatiistai seurakunnan eteensä joka vaati minua toiselle.
Loppujen lopuksi jätin kummatkin.
Nykyään asun siellä paikkakunnalla missä numero kakkonen sitä showtaan piti.
Mutta ne ei huoli mua riveihinsä enää.
Jumala ei ota mua, koska en onnistunut"parisuhteessa".
Helppo se on sanoa...ja uhkailla toisia helvetillä...sinä, joka luet tätä niin annan sulle yhden neuvon: älä kuuntele mitään neuvoja! Minä uskoin pastoreiden olevan Jumalan asialla Raamatunlauseineen...mutta kun toinen sanoo toista ja toinen toista, niin jossainhan se vika silloin on.
Jumala oli oikeassa, baptistien vaiko helluntalaisten? Mihin mun ois pitänyt mennä?
taaksepäin, katso eteenpäin. Ole rohkea, älä pelkää. Kukaan ei voi varastaa sinua Isän kädestä, ellet itse tahdo sieltä lähteä.
Jeesus sanoo: Sitä joka minun luokseni tulee, sitä minä en heitä ulos. Ole turvallisella mielellä, älä pelkää.
Sanoit:
Jokainen meistä tekee syntiä. Mutta synnit saa anteeksi Jeesuksen ristintyön tähden.
Pyytäessäsi syntejäsi anteeksi, huomaa että myös saat ne anteeksi.
Älä takerru avioeroihisi, koska olet saanut jo ne anteeksi. Vaan jatka elämääsi turvallisin mielin eteenpäin. Ole rohkea.
Olet vapaa, älä pelkää. Jeesus rakastaa sinua enemmän kuin voit uskoakkaan.
Jumala ei koskaan hylkää lastaan. Sana sanoo hylkäämisestä näin: " Hylkääkö äiti rintalapsensa?, ja vaikka hän hylkäisikin niin Minä en hylkää sinua " Tällaiseen Jumalaan on turvallista luottaa.
Lopuksi kehoitan sinua antamaan anteeksi niille jotka ovat sinua loukanneet. Se on vaikeaa, sen tiedän omasta kokemuksesta, mutta siihen sisältyy myös siunaus.
onnistuit?
Hyväksyykö Jumala sellaisen ihmisen, joka vetää Jeesuksen ristinkuoleman syntiensä peitoksi, niin että saa tehdä mielin määrin syntiä, kunhan vain muistaa vedota anteeksiantoon? Ja nyt on turha veivata asiaa siihen malliin, että puhuisin itsestäni. Puhun toisesta palstalaisesta.
Portti on ahdas ja tie kaita joka vie taivaaseen..on mielestäni pysyttävä Raamatun totuudessa pysyäksemme Elämän tiellä. Eronnut menköön naimisiin vasta ex-puolison kuoltua.
Kun menin 1.kerran minut tuomittiin koska mies ei ollut uskossa! Että mun avioliitto oli Raamatun valossa mitätön.(jotkut, mut oma kirkko kannusti.)
Ja se kohta korinttolaiskirjeestä on merkinnyt mulle paljon, koska mä olin se"uskova sisar"josta uusi käännös sanoo, että "ei sido mikään pakko." Siis mut jätettiin uskoni takia.
Baptistit perusteli tota sun esille tuomaa kohtaa sillä että jos pyhittäisin elämäni siihen, että odottaisin ensimmäistäni takaisin...hän voisi pelastua.
Mutta se kohta jatkuu sanoilla:"mistä tiedät, sisko, voitko pelastaa miehesi?"
Eli kumpiko on nyt oikeassa...sinä, Kristuksen ruumiin jäsenenä...vaiko Raamattu??
Mä päätin luottaa Raamattuun, ihan silläkin, mitä se 2.teki. Hän päätti toteuttaa kertomasi kohdan..
Minä olin hänen ensimmäinen vaimonsa.
Minä odotin ensimmäistä ja hän minua. Entäs jos ensimmäiseni uusi olisi eronnut...sitten me oltais odotettu samaa miestä..
Ton kohdan noudattaminen olisi helposti johtanut siihen.
Ei..mä olen sitä mieltä, että Jumala ei yksinkertaisesti siunaa kaikkia "avioliittoja". Mun ei ois pitänyt mennä, kun ne oli Sanan pohjalta "syntisiä"kummatkin"liitot".
Ei pitäisi tuomita pintapuolisesti...
Mikä muuten on oma siviilisäätysi?
Että elämässä on joskus uskomattoman epäoikeumukaisia elämän kohtaloita, joita emme koskaan ymmärrä miksi niin tapahtuu. Yksi näistä on eroon päättyvä avioliitto.
Eronneen päälle on turha lisätä tuskaa, hänellä on kuormaa kannettavana jo ihan riittävästi.
Totta kirjoitit:
Pysy siinä se on sinulle hyväksi.
Kirjoitit:
Laitat eronneen päälle sellaisen taakan, mitä et itsekään tahtoisi kantaa.
Eronneen tuskaa ei kukaan muu voi tuntea, älä vähättele heidän tuskaansa.
Jeesuksessa syntinen ihminen saa uuden elämän. Uuden mahdollisuuden aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä, myös avioerot saa anteeksi.
vastannut kun mä kysyin, että miten sä itse pystyit antamaan sua loukanneille anteeksi??? Vastaappas nyt kiltisti.
mutta vain hetken aikaa, sydän näet paatuu eikä tätä jatku kovin kauaa.
Pelkkä vetoaminen ei auta, synnit täytyy myös saada anteeksi. On tosi rankkaa jos pitää tai edes pystyisi tekemään syntiä, kun ne on juuri saanut anteeksi.
Lankeemukset on eri juttu.
Hyvä ettei kyse ollut sinusta, voisinpa sanoa samaa itsestäni ja menneisyydestäni.
jos et ymmärrä luettua. siellä sanotaan, että uskovien kuuluu elää yhteisönä.
Sitä pitää tehdä YHDESSÄ. Vai teititteleekö Jumala Sinua?
vaikka on jo lasten nukkumaanmeno aika.
Unessa:
Huomasin joskus että mulla oli selässä painava reppu joka oli täynnä kiviä. Ja mä heittelin niillä ihmisiä jotka oli kohdellut mua kaltoin. Katkeruuden kiviä.Niin mulle sanottiin kun ihmettelin että mitä painavaa siellä on.
Ja vaikka kuinka heittelin niillä kivillä niitä jotka oli mua loukannut, oloni ei tullut yhtään paremmaksi. Päinvastoin, mä jouduin aina hakemaan ne kivet takaisin mun reppuuni, että ne olisi valmiina seuraavaan kertaan.
Lopuksi mä olin näänyksissä enkä jaksanut enään.
Ja kysyin että mitä pitää tehdä että saisin sen repun pois selästä. Silloin mulle sanottiin että sun pitää antaa anteeksi noille joita heittelit katkeruuden kivillä.
Annoin anteeksi ja samassa reppu otettiin pois.
Tämä oli mulle hyvä opetus, josta olen ollut kiitollinen.
ihmeellinen voima.
En kuulu mihinkään kirkkoon ,olet oikeassa, olen eräänlaisessa erämaassa, enkä tiedä miksi.
Tahtoisin kuulua johonkin seurakuntaan.
Mulla ei ole yhtään uskovaista ystävää.
Helluntaiseurakunnassa kuljin nuoruuteni, kävin kasteella, mutta en liittynyt jäseneksi kun kukaan ei pyytänyt ja mä olin niin ujo etten kehdannut itse pyytää jäsenyyttä.
Opiskelujen takia kaikki kaverit lähti seurakunnasta ja liityivät opskelu paikkakuntien seurakuntiin, niin mä jäin yksin.
Kuljin tilaisuuksissa yksin noin kymmenen vuotta, mutta kukaan tuona aikana ei sanonut mulle sanaakaan, eikä kukaan tervehtinyt mua.
Jäin tilaisuuksista pikkuhiljaa pois, kukaan ei kysynyt miksi jäin pois, saati tullut pyytämään takaisin tilaisuuksiin.
Joskus tuntuu tosi pahalta olla aina yksin.
Siksi tuntuu pahalta jos riistetään oikeus Jeesukseen ja Jumalan Sanaan.
< Vai teititteleekö Jumala Sinua?>
Tuskin teitittelee, olenhan pelkkä koiranraato.
Ei ole; samassa veneessä kumpikin, Raamatun mukaan. Paitsi jos on tullut hyljätyksi tai hyljännyt puolisonsa aviorikoksen tähden.
Synti on muuten sydämen luopumista Jumalasta ja siitä seuraa kaikki muu.
Erota väkivaltaisesta liitosta vai elää rakkaudettomassa liitossa?
Tiedän toki, että aviopari voi käytännössä asua erillään mutta eikö tämä ole juuri teko pyhyyttä?
Äläkä kerro minulle, että uskovien liitoissa eivät muijat ottaisi turpaan. Ottavat he.
uskovien.
Oikeasti uskovien perheissä ei siis perheväkivaltaa ilmene? Koskeeko tämä ainoastaan helluntailaisia? kuulemani mukaan ei myöskään homoutta, aviorikoksia tai muutakaan haureutta. Näin minulle on todellakin useasti kerrottu.
Kuitenkin kerrotte kaikkien olevan syntisiä. Mihin synteihin siis 'oikeasti uskova' voi syyllistyä jotta status säilyy ja mihin ei?
oleminen saisi olla sitä, että mietitään, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Järkikin sen jo sanoo.
mitään syntejä. Piste.