kristityille, joka toista väittää, asettaa Jeesuksen valehtelijan asemaan.
Matt. 5:17
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Matt. 5:17
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luuk. 16:17
Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.
6:14 Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.
16:15 Ja hän sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän SYDÄMENNE; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.
16:16 LAKI JA PROFEETAT OLIVAT JOHANNEKSEEN ASTI; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.
16:17 Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.
Ymmärrän tämän niin, että Jeesus tarkoittaa tässä omaa lakiaan, "Kristuksen lakia". Hän sanoo tuolla aikaisemmin, että Jumala tuntee sydämenne. Kristuksen laki on kirjoitettuna ihmisten sydämiin eikä kivitauluihin. Onhan tuossa ihan selvästi sanottu, että laki ja profeetat olivat Johannekseen asti.
Laki oli tosiaan vain Johannekseen asti.
Kuten Jeesus todistaa itsestään Joh. 8:56-58, on hän juuri se VT.n Jahve-Jumala, joka mm. kirjoitti lakinsa noihin kahteen lain tauluun omalla jumalallisella sormellaan. Siksi dekalogi on nimenomaan Kristuksen laki.
Tämän pyhän ja ikuisen moraalilakinsa Kristus/Jumala on UL:ssa kirjoittanut jokaisen uudestisyntyvän sydämeen, niin että hänen lakinsa on nyt jokaisen uskovan sydämenasia ja uskonkuuliaisuuden asia. Tästä todistaa Hepr. 8:8-10
Se laki, joka oli Johannekseen ja viimekädessä Jeesuksen ristinkuolemaan asti voimassa, oli tuo Mooseksen lain kirjan laki eli seremonialaki, joka oli vain varjoa eli varjouhreja käsittävä pyhäkkölaki, joka koki vastakuvansa Kristuksen Uhrissa.
Enhän sinä kristitty olekaan, miten voisit tietää asioita, joista et ole kiinnostunut
Jos joku ei suostu luottamaan yksin Kristukseen pelastajana, hänen on silloin luotettava lakiin ja ennen kaikkea omaan kykyynsä ja voimaansa noudattaa lakia. Silloin ihminen itse pelastaa omilla teoillaan itsensä. Minkäänlainen osittelu tai sovittelu näiden kahden pelastustien, lain ja armon välillä ei ole mahdollinen. On vain joko - tai. Molempia teitä ei voi kulkea samanaikaisesti. Lain tiellä vanhurskaus on vasta edessäpäin. Se saavutetaan, jos pystyään vaeltamaan johdonmukaisesti kaikessa laille kuuliaisena. Armon tie alkaa lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Se vie perille, jos vain pysytään uskossa Jeesukseen.
Jeesus ei kuitenkaan ollut hölmö, vaan meidän pelastaja, vapahtaja, syntiemme sovittaja, jota meillä jokaisella olisi pelastuksen mahdollisuus. Uskonkautta on pääsy tähän armoon, jonka Jumala lahjoittaa jokaiselle uskovalle.
Joh:1510. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.
21. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
Mitkäs ne oli Jeesuksen käskyt, niin nehän oli samat kuin Jumalankin. Sanoohan Jeesus, että Isä ja minä olemme yhtä totuudessa.
36. "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
Armon tie ei edes pääse alkuun muutenkuin siten, että ihminen ensin tulee synnin tuntoon Jumalan lain edessä, vasta sitten hän voi katua syntejään, tunnustaa ne Jumalalle ja anoa anteeksiantamusta ja saa kaikki syntinsä anteeksi Kristuksen sovitusveressä - SIITÄ ALKAA ARMON TIE!
Samoin armon tie jatkuu. Uskovakin lankee uudelleen syntiin eli lainrikkomiseen, mutta hän tuntee syntinsä Jumalan lain ne osoittaessa, tunnustaa, anoo anteeksi ja saa jälleen ne anteeksi Kristuksessa.
Vai oletko sinä nyt uskovana synnitön?
Se on Raamatun valossa mahdottomuus. Ks.Room. 3:9, jonka mukaan koko maailma on synnin alla.
Ja katso 1. Joh. 1:10 "Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valehtelijaksi, ja hänen sanansa eivät ole meissä."
Koska siis vain lain kautta tulee synnin tunto Room. 3:20 mukaan, niin lain on pakko olla voimassa edelleen, sillä muuten ei kukaan enää olisi syntinen - ei jumalatonkaan. Mieletön ajatuskin!
Vuorisaarna sisältää julistuksen valtakunnan oikeasta luonteesta ja elämästä. Se on maailmanhistorian valtavin puhe. Puhe pidettiin vuorella. Vuorella Jeesus myös kirkastui ja antoi lähetyskäskyn.
Vuorisaarnan tarkoitus
Vuorisaarna on kuin helminauha, jossa on kuusitoista kirkkaana helmenä loistavaa opetusta. Ne haastavat kuulijat oikeaan asenteeseen ja toimintaan. Ne asettavat meidät musertavan ehdottomuuden eteen. Niitä huolella lukiessa on pakko tunnustaa, ettemme pysty saavuttamaan eteemme asetettua oikean elämäntavan tavoitteita. Valtakunnan elämäntapa näyttää olevan täysin saavuttamattomissa.
Tällä puheellaan Jeesus osoittaakin kuinka mahdotonta ihmisen on omilla voimillaan, pyrkimyksillään ja teoillaan tavoitella Jumalan todellisen tahdon täyttämistä ja päästä Jumalan valtakuntaan. Jumalan edessä kelpaavat ja kestävät vain sellaiset asenteet ja teot, joissa olemme yhtä täydellisiä kuin "teidän taivaallinen Isänne on täydellinen" (Matt 5:48).
Kuka on valtakunnan kansalainen?
Puheen alussa Jeesus tervehtii ja onnittelee Jumalan valtakunnan kansalaisia moneen kertaan sanalla autuas (Matt 5:3-12). Samalla sanalla tervehdittiin muinaisia pyhiinvaeltajia, kun he saapuivat Jerusalemin temppeliin. Millainen onkaan se ihminen, joka on autuas Jeesuksen valtakunnassa? Tuntomerkit ovat yllättäviä: Ensimmäisenä on hengessään köyhä, niin köyhä, ettei voi tuoda hallitsijalleen muuta kuin oman täydellisen avuttomuutensa todellisen hyvän tekemiseen. Ei myöskään tarvitse pelätä olla murheellinen, murheellinen itsestänsä, saavuttamattomista tavoitteistaan, epätäydellisyydestään. Jumala on nimenomaan murheellisten lohduttaja (Jes 61:2-3).
Vaikka elämässä nöyryytetään, on pantava toivonsa kärsivällisesti Jumalaan, sillä nöyrät perivät maan (Ps 37:11). Vaikka nyt joudutaan näkemään nälkää ja janoa siitä, ettei tunneta Jumalaa niinkuin haluttaisiin, kerran vielä saadaan tuntea hänet täydellisesti (Ps 42:2-3). Sellainen on autuas, joka armahtaa toisia, kamppailee sydämensä puhtaudesta ja pyrkii rauhaan. Silloin ollaan oikealla tiellä, sillä tiellä, jolla nähdään Jumala ja ollaan todellisia Jumalan lapsia. On opittava iloitsemaan jopa silloin, kun joutuu kokemaan väärämielistä vastustusta.
Kansalaisen tehtävä
Valtakunnan kansalainen on aina Jeesukseen sitoutunut ihminen. Siksi hänellä on myös tehtävä tässä maailmassa (Matt 5:13-20). Hän on se, mitä Jumala antaa hänen olla - suola ja vuoren rinteellä näkyvä valaistu kaupunki, Jumalan todellisuus näkyy hänen elämästään. On tunnustettava avoimesti köyhyys, kun kysytään laatua ja saavutuksia. On uskallettava olla myös samaan aikaan autuas, koska on saanut kaiken lahjaksi ja armosta.
Kansalaisen elämäntapa
Jeesus ei tullut tekemään tyhjäksi lakia eikä hän anna rakkauden nimessä oikeutta Jumalan tahdon vastaiseen löyhään elämäntapaan (Matt 5:17-20). Siksi Jumalan valtakunnan kansalaisen on annettava viidennen (5:21-22) ja kuudennen käskyn (5:27-30) kaikessa terävyydessään valaista omaa elämäänsä. On muistettava, ettei mikään uhri, ei edes jäsenten menettäminen tässä elämässä ole mitään verrattuna siihen, että saavuttaa iankaikkisen elämän. On suostuttava näkemään avioliitto yhden miehen ja naisen elinikäisenä liittona, eikä saa hylätä puolisoaan muun kuin haureuden tähden (5:31-32).
On opeteltava aina puhumaan totuudellisesti, niin ettei tarvitse voimasanoillla vahvistaa puheita (Matt 5:33-37). On turvauduttava aina ja kaikessa yksin Herraan. Kohdeltiinpa valtakunnan kansalaista miten tahansa (5:38-42), hän ei itse maksa takaisin. Jumalan hyvyys opettaa olemaan hyvä niin pahoille kuin hyvillekin (5:43-48).
Miten lähestyä Jumalaa?
Uskonnon harjoittamiseen kuuluvat lahjojen antaminen, rukous ja paasto (Matt 6:1-8) eivät saa olla julkisia asioita, joilla tavoitellaan huomiota itselle. On varottava kiitoksen kipeyttä ja numeron tekemistä itsestä. On jaettava omastaan, mutta huomaamattomasti. On rukoiltava ja paastottava salaa, sillä Jumala kyllä näkee, ja se on tärkeintä.
Jeesus antoi myös avuksi suurenmoisen valtakunnan rukouksen, joka sisältää kaiken oleellisen (Matt 6:9-13). Koskaan ei Isä meidän rukouksen tuttu sisältö tarpeeksi muokkaa valtakunnan kansalaisen asenteita ja elämää. Siksi juuri tämän rukouksen tulisi olla kolme kertaa päivässä (Dan 6:11) tapahtuvan säännöllisen rukouksen keskeisenä sisältönä. On opittava myös päivittäin kestämään vaikeita lähimmäisiä (Matt 6:14-15).
Tärkeintä elämässä
Mihin ihminen kiinnittää sydämensä, se on hänen aarteensa (Matt 6:19-21). On mieletöntä sitoa itsensä sellaiseen, minkä koi ja ruoste tuhoaa ja jonka varkaat vievät. Tärkeintä on taivaallinen. On opittava arvioimaan kaikkea oikein ja luotettava yksin Jumalaan (6:22-24). Jumala on koko luomakunnan ylläpitäjä, joka jaksaa huolehtia niin taivaan linnuista kuin kedon kukista, miksi ei sitten yhdestä ihmisestä. Saa toimittaa työnsä vailla turhaa huolehtimista ja hermostumista. Kun asettaa kaikessa Jumalan asian ensimmäiseksi elämässä, saa todeta, että kaikki muukin tarpeellinen tulee sen mukana (6:25-34).
Arvostelukyky
Kun vaelletaan kohti valtakunnan täyttymystä, on tärkeää arvioida itseä ja lähimmäistä rehellisesti ja kypsästi. On huomattava ensin omat viat eikä kaivettava esiin lähimmäisen heikkouksia (Matt 7:1-5). Elämänsä kalleimpia löytöjä ei tule jakaa kenen kanssa tahansa (7:6). On varmaa, että Jumala antaa kaikenlaista hyvää sille, joka suostuu sitä häneltä pyytämään (7:7-11). Herra antaa ja siksi hänen omansakin voi antaa. Suhteessa lähimmäiseen pätee aina kultainen sääntö: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (7:12). Moni pitää tätä lausetta koko Vuorisaarnan ydinopetuksena suhteessa lähimmäisiin.
Tieltä voi eksyä
Jumalan valtakunnan tieltä voidaan eksyä. Lopulta on vain kaksi porttia ja kaksi tietä (Matt 7:13-14). Enemmistöä ei tule seurata, vaan valita harvojen tavoin elämään vievä tie. Tiellä on myös petollisia opastajia (7:15-23), joiden vääryyttä ja pahoja vaikutuksia ei millään huomata ennenkuin pitkän ajan kuluttua. Joskus kyllä lammas paljastuu sudeksi ja hedelmä kasvaa esiin. Mutta monet tekohurskaat Raamatun mukaiset sanat ja Jeesuksen nimessä tehdyt väärät ihmeteot saattavat jäädä paljastumatta (7:22). Vasta "se päivä", joka tulee, paljastaa väärät profeetat. Siihen asti eksytykset koettelevat tiellä vaeltajaa. Jos aiotaan päästä perille, on aina ja kaikessa oltava sidottuja Jeesuksen sanoihin, hänen opetukseensa (7:24-27). Vain se kestää, mikä perustuu häneen (1 Kor 3:10-11).
3.2. Valtakunnan lähetyspuhe (Matt 9:35-11:1)
Tehtävän antaminen
Sanoman Jumalan valtakunnasta on lähdettävä liikkeelle ja sanoman kautta valtakunta on saava uusia kansalaisia. Valtakunnan kuningas ei lähetä sotajoukkoja eikä enkeleitä valloittaman uusia sydämiä. Hän valitsee vain pienen joukon opetuslapsiaan, ne kaksitoista. Heidät mainitaan nimeltä. Jeesus rajaa kahdentoista tehtävät (Matt 10:5). Heidän tuli etsiä kadonneita lampaita (10:6). Heidän saarnassaan taivasten valtakunta tuli lähelle. Heidän tuli auttaa onnettomia (10:8a). Itsekin he olivat kaiken saaneet lahjaksi, siksi heidänkin tuli antaa kaikki lahjana (10:8b). He joutuivat lähtemään vailla mitään varustuksia. Heillä ei saanut olla kultaa, ei hopeaa, ei kuparia, ei laukkuja eikä ylimääräisiä vaatteita (10:9-10). Heidän tuli vain luottaa siihen, että saavat kaiken, mitä tarvitsevat, sillä "työmies on ruokansa ansainnut" (10:10).
Toimintatapa
Opetuslasten tuli etsiä avoimia sydämiä (Matt 10:11-15). Tärkeää oli myös tietää, että vastustus tuli olemaan ankaraa. Edessä olisi ruoskimisia ja oikeudenkäyntejä (10:17-18) ja jopa läheiset omaiset nousisivat vastaan (10:21,34-36). Evankeliumin julistajien osana oli olla lampaana susien keskellä. Se vaati viisautta ja vilpittömyyttä (10:16) ja sitä, ettei sokeasti luota ihmisiin (10:17). Väkivaltainen kuolema saattoi kohdata (10:21-22). Tehtävää ei saa jättää kesken, on oltava alati liikkeellä Ihmisen Pojan tulemukseen asti (10:23). Pelolle ei saa antaa valtaan, sillä "teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu " (10:30). On vain suostuttava ottamaan risti ja seurattava Jeesusta kaiken menettämisen uhallakin (10:39). Jokainen Jeesuksen seuraajalle tehty palvelus täällä ajassa huomataan taivaassa (10:40-42).
3.3. Vertauksia valtakunnasta (Matt 13:1-52)
Miten taivasten valtakunta toteutuu keskellämme? Jeesuksen seitsemän vertausta vastaavat tähän. Valtakunnan sanaa kylvetään. Ihmisten sydämet ottavat sen vastaan kovin eri tavoin (Matt 13:13). Tässä maailmassa valtakunnan vehnä ja vihamiehen rikkaruoho kasvavat yhdessä. Vasta korjuuaikana tapahtuu erottelu (13:30,41). Pieni voi kasvaa suureksi, kuten pienen pienestä siemenestä kasvaa 2-3 metrinen pensasmainen sinappikasvi (13:32) ja vähäinen hapate hapattaa jopa 100 hengen leipätaikinan (13:33).
Pellolla työskentelevä päivätyöläinen saattaa löytää sota-aikana sinne kaivetun rahakätkön ja kauppias basaarista kalliin helmen. He ovat valmiit todellisiin uhrauksiin saadakseen löytönsä omakseen (Matt 13:44-45). Jeesus on kuin aarre ja helmi. Mikä ilo onkaan löytää hänet. Mutta Jeesuskin iloitse, kun löytää meidät. Kuten suuri laahusnuotta vedetään rannalle ja kalat lajitellaan, niin myös valtakunnan suurena tilinteon päivänä erotetaan pahat vanhurskaista ja toiset heitetään tuliseen pätsiin (13:47-50). Tällaisen valtakunnan kuninkaan torjuivat epäuskonsa tähden Jeesuksen kotikaupungin asukkaat (13:53-58).
3.4. Yhteiselämää valtakunnan kansalaisena (Matt 18:1-35)
Matteuksen evankeliumin neljäs puhejakso keskittyy opetukseen taivasten valtakunnan kansalaisuudesta. Valtakunta saa muotonsa tässä ajassa Kristuksen seurakunnassa. Elämämme tärkein asia, tärkeämpi kuin käsi, jalka tai silmä (Matt 18:8-9), on pääsy taivasten valtakuntaan. Vain sellainen, joka suostuu tulemaan pieneksi, lapsen kaltaiseksi, osaa ottaa kaiken lahjana vastaan (18:2-4). Seurakunnassa pienin on suurin eikä yhtäkään pientä, vähäisintäkään tule halveksia (18:10) sillä Isä ei tahdo, että yksikään joutuu kadotukseen (18:14).
Emme voi seurakunnassa paeta kiusauksia ja lankeemuksia. Niiden täytyy tulla (Matt 18:7). Emme myöskään vältä ristiriitoja, mutta on pyrittävä selvittämään asiat seurakunnassa (18:15-17). Seurakunnalle Jeesus antoi myös oikeuden sitoa ja päästää (18:18, vk). Hän lupasi, että Isä aina kuulee, mitä seurakunta sopii ja rukoilee (18:19) ja että hän itse on aina läsnä pienimmänkin seurakunnan kokoontuessa (18:20). Seurakunnassa keskinäinen yhteys voi rakentua vain toistuvan, suorastaan loputtoman anteeksiantamuksen varaan. Siksi Jeesus kertoi vertauksen, jonka mukaan se, jota armo ei tee armolliseksi, joutuu omassa elämässään maksamaan kaiken kovimman mukaan (18:23-35).
3.5. Valtakunnan tulevaisuus (Matt 24:1-25:46)
Jeesus tulee
Jeesus vastaa opetuslastensa kiinnostukseen nähdä tulevaisuuteen. Tulevaisuus ei ole sattuman varassa vaan hänen käsissään. Edessä on ihmiskunnan ratkaisevin tapahtuma, Messiaan julkinen paluu ja tämän maailmanajan päättyminen. Silloin valtakunta toteutuu näkyvällä tavalla. Ihmisen Pojan tulemus on kuin yöllinen salamanleimahdus, siitä ei voi erehtyä (Matt 24:27). Taivaan voimat järkkyvät, aurinko, kuu ja tähdet pimenevät (24:29). Kauhun huuto täyttää ihmiset (24:30). Näkymätön tulee näkyväksi, iankaikkinen murtautuu ajallisuuteen.
Varo eksytyksiä
Ennen tätä kaiken mullistavaa maailmanhistorian taitekohtaa on Jeesuksen seuraajien erityisesti varottava harhauttavia eksytyksiä (Matt 24:4,5,11) ja herkkäuskoisuutta (24:23-26). Heidän on pysyttävä rauhallisina (24:6), oltava uskollisia julmaan marttyyrikuolemaan asti (24:9,10,13). Heillä on tärkeä tehtävä, on saarnattava evankeliumia kaikessa maailmassa, ja vasta sitten tulee loppu (24:14). Heidän on opittava tekemään oikeita johtopäätöksiä (24:32-33), hyväksyttävä tapahtumien arvoituksellisuus (24:36-41) ja oltava valmiina joka hetki (24:42-44).
Neljä vertausta loppua odotettaessa
Kiinnittääkseen opetuslastensa huomion kaikkein tärkeimpään lopun odotuksessa ja auttaakseen heitä selviämään mullistuksista Jeesus kertoi neljä vertausta. Kertomuksen uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija opettaa meitä täyttämään jokapäiväiset velvollisuutemme loppuun asti ja varomaan riitoja ja mukautumista ajan henkeen (Matt 24:45-51). Vertaus kymmenestä neitsyestä taas osoittaa, kuinka huomaamattomasti saattaa uupumus voittaa. Ratkaisevalla hetkellä emme olekaan valmiita laiminlyöntiemme tähden (25:1-13). Palvelijoille uskotut talentit osoittavat, että kunkin tulee kykyjensä mukaan tehdä uskollisesti työtä eikä antaa pelon lamauttaa (25:14-30). Kuva suuresta erottelusta (25:31-46) osoittaa, miten vaatimatonkin rakkaudellinen lähimmäisten palveleminen on se hyvä teko, jota ei unohdeta. Ajallisen elämän onni on toisen ihmisen palvelemisessa ja se muistetaan taivasten valtakunnan tullessa kirkkaudessaan.
Jeesus kuoli ristillä ja niin varjo, joka oli kulkenut Hänen edellään meni jo, ja varjon aiheuttanut Persoona jo itse tuli.
Niinpä kristityillä on sapatinlepo Jeesuksesssa päivin ja öin 7 päivää viikkossa olivatpa töissä tai vapaalla.
Mutta sitten tuli Ellen White ja toi oman sapattinsa mukanaan. Joka uskoo Elleniin on nyt velvollinen noudattamaan hänen sapattiaan. Tuo sapatti on sinetti noudattajansa ja Ellenin Whiten välillä.
Mutta niin käy opetuslapsille kuin opettajallekin. Opettaja Ellen White oli väärä profeetta ja hänen seuraajansakin ovat vääriä.
"Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa." (Luuk 6:40)
Vain Kristuksen sovitustyö vapauttaa meidän synnin ja kuoleman laista (Room 8:2), joka julistaa, että synnin palkka on kuolema. Mutta miten henkilökohtaisesti pääsemme Kristuksen sovitustyön osallisuuteen ja vapaudumme synnin ja kuoleman lain alaisuudesta? Se toteutuu silloin kun annamme Pyhän Hengen näyttää meille todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion ja synnyttää sydämessämme uskon Kristukseen. Uskon syntyessä Henki antaa meille elämän Kristuksen yhteydessä. Usko Kristukseen on Hengen laki (8:2), joka antaa elämän ja vapauttaa synnin ja kuoleman lain aiheuttamasta tuhosta.
Olla Jeesuksessa Kristuksessa on samaa kuin uskoa häneen ja elää hänen yhteydessään hänen lapsenaan. Olla Kristuksessa on samaa kuin olla oksana viinipuussa, olla jäsenenä ruumiissa, olla lampaana Hyvän Paimenen laumassa, olla rakennuskivenä temppelissä. Kristuksessa olevan elämästä on kadotustuomio väistynyt. Mutta Kristuksen yhteydessä eläessämme myös lain vanhurskaus täyttyy meissä (Room 8:4). Se täyttyy siksi, ettei meidän jokapäiväisiä syntejämme lueta tuomioksemme, vaan omaksemme luetaan Kristuksen sovitustyön tähden hänen täydellinen puhtautensa ja pyhyyteensä. Vain Kristuksen suojassa kaikki lain vaatimukset täyttyvät meissä.
Messiaanisille juutalaisille, ei ns. pakanakristityille.
Käskyt ja myös sapatti kuuluu kaikille. Jumala ei erottele ihmisiä. (Sinulle kuuluu, sinulle ei, mutta tuolle taas ehkä. Ei tälviisiin.)
Ilmestyskirja luku 22 jae 13-14 Minä olen A ja O,alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen. Autuaat ovat ne jotka hänen käskynsä pitävät, että heidän voimansa elämän puussa olisi, ja he porteista kaupunkiin sisälle menisivät. Laki on voimassa, paitsi seremonialaki, joka viittasi Jeesuksen uhrikuolemaan edestämme. Näin Jeesus täytti ja vahvisti LAIN ikuisiksi ajoiksi.
Jos joku ei suostu luottamaan yksin Kristukseen pelastajana, hänen on silloin luotettava lakiin ja ennen kaikkea omaan kykyynsä ja voimaansa noudattaa lakia. Silloin ihminen itse pelastaa omilla teoillaan itsensä. Minkäänlainen osittelu tai sovittelu näiden kahden pelastustien, lain ja armon välillä ei ole mahdollinen. On vain joko - tai. Molempia teitä ei voi kulkea samanaikaisesti. Lain tiellä vanhurskaus on vasta edessäpäin. Se saavutetaan, jos pystyään vaeltamaan johdonmukaisesti kaikessa laille kuuliaisena. Armon tie alkaa lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Se vie perille, jos vain pysytään uskossa Jeesukseen.