mutta täältä uskoisin saavani asiantuntevia neuvoja - tai osoittakaa minut sitten muualla.
Marraskuun lopusta lähtien olen ollut hoitamassa kolmea lasta heidän omassa kodissaan. Minulla on vaikeuksia vanhimman, viisi vuotiaan pojan kanssa. Hän on mielestäni ikäisiään kehittyneempi joissakin asioissa, mutta hän on hyvin vilkas. En nyt siis puhu mistään adhd:stä koska en juurikaan tiedä siitä mitään, mutta uskoisin että samankaltaiset kasvatusmenetelmät soveltuisivat myöskin häneen.
Pukemisen kanssa on suuria vaikeuksia - ei suostu pukemaan vaan singahtelee pitkin seiniä, ruokapöydässä vaihtaa tuolia sen kymmenen kertaa, kirkuu auton takapenkillä ja samalla innostaa toisetki huutamaan suoraa huutoa, kiusaa nuorempia, pissailee sänkyyn,... pystyy kyllä pelaamaan esim Afrikan tähden alusta loppuun mutta sen jälkeen helvetti repeää ja hän viimeksikin kiipesi pöydälle hyppimään ennen kuin ehdin hätiin.
Olen käyttänyt jäähyrappua ja olen kehunut hyvistä jutuista ja kannustanut ja palkinnut, mutta mikän ei tunnu auttavan. Minua kohta jo hiilestää niin paljon, että taidan vaihta alaa koska on niin nelisorminen olo.
Olen aikaisemmin ollut perhepäivähoitajana mutta vastaavanlaiseen en ole vielä törmännyt. Mitä ihmettä minä tekisin.
Saatan olla väärällä palstala
9
1248
Vastaukset 9
- cheetah.grrr
Itselläni on 5 vuotias ADHD-poika ja kuten sanoit samat keinot sopii mihin tahansa vilkkaaseen kaveriin. Suosittelen kysymään neuvoja myös perheklubista (linkki löytyy esim. mun galleria sivulta)
Mutta voin kertoa pikaisesti omia keinoja (joita myös kuntoutussairaanhoitajat suosittelee). Ensinnäkin positiivinen palaute on kaikkein ratkaisevin. Ja sitä oletkin jo antanut. Mutta palautteen antaminen pitää tehdä hyvin konkreettiseksi. Tähän auttaa erilaiset palautejärjestelmät. Niistä kannattaa tehdä sellaiset, jotka sopii omaan tyyliin. Helppo systeemi on "liikennevalot", eli pahvista leikatut ja laminoidut pallot. Ne voi roikkua aikuisella vaikka kaulassa. Aina kun lapsi toimii toivotulla tavalla, näytetään vihreää valoa ja kehutaan. Kun toiminta näyttää menevän ei toivotusti, näytetään keltaista ja sanotaan napakasti: Pysähdy. Mieti. Ja sitten voi antaa napakan ohjeen esim. pue päälle. Ja jos lapsi alkaa pukea, taas vihreä valo ja kehut. Tavoite on, ettei tarvitse näyttä punaista valoa ollenkaan. Usein voi joutua näyttämään keltaista useamman kerran. Mutta jos käytös ei esim. kolmen keltaisen jälkeen ole muutu, näytetään punaista. Etukäteen voidaan miettiä, mitä siitä seuraa. Hyvä seuraus on jonkun etuoikeuden menetys. Esim. telkari ei aukea tms. Aina seuraus ei ole niin välttämätön. Tärkeintä on, että hyvästä käyttäytymisestä palkitaan.
Liikennevalojen (tai muun palautejärjestelmän)käytössä on hyvä keskittyä yhteen ongelma-alueeseen kerrallaan. Esim. autossa istumiseen tai pukeutumiseen. Jokaisesta hyvin toimineesta tilanteesta saa esim. tarran ja kun viisi tarraa on koossa saa palkinnon. Hyvä palkinto on hyödyllinen. Eli ei välttämättä syötävää, vaan jotain esim. hauskaa puuhaa. Ja tietty joskus jotain herkullistakin ;) Kun keskittyy vaikka pukemiseen, voi liikennevaloja silti näyttää muissakin tilanteissa, vaikkei niistä saisikaan tarroja.
Olen tällä systeemillä saanut monia tilanteita muuttumaan pysyvästi. Lapsi suorastaan nauttii, kun hänelle näytetään vihreää korttia. Konkreettinen merkki (tässä tapauksessa kortti) on tärkeä. Se tukee sanallista viestiä. Usein pelkkä sanallinen viesti ei mene perille.
Ruokapöydässä voi maalarinteipillä rajata alueen, missä lapsi saa "liikkua". Tämä taas sitä konkreettista merkitsemistä. Jos tällä 5 vuotiaalla on vaikeuksi istua paikoillaan, taustalla voi todella olla impulsiivisuushäiriö ja siihen voisi auttaa ennen ruokailutilanne joku hyppimisleikki. Hyppiminen lisää dopamiinin aineenvaihduntaa, joka taas auttaa rauhoittumisessa.
En tiedä oliko tästä apua, ja olitko jo näitä keinoja käyttänyt. Mutta tälläisiä systeemejä itse pyöritän. Automatkat ovat yksi vaikeimmista asioista. Siinä kun pitää pitää oma pää tosi kylmänä, ettei aja kolaria ;) Autossa voisi vaikka aluksi harjoitella viisi minuttia hiljaa/kauniisti olemista. Viidestä minuutista heti palaute ja tarra. Pikkuhiljaa lisätään aikaa.
Tälläiset systeemit vaativat aikuiselta aluksi aika paljon, mutta pikku hiljaa ne helpottavat elämää.- alkup.
käyttää mainitsemiasi keinoja ja tiesin että saisin tältä palstalta hyviä neuvoja. Kiitos.
Tänään en ehdi niitä tarroja hankkia mutta ainakin voidaan teipata paikat ruokapöytään ja käyttää vaikkapa pientä ruutuvihkosta ensialkuun tarrasysteemin sijasta ja tietenkin sitä hyppimistä.
Minun on pakko tarkentaa etteivät tilanteet aina ole kuvaamieni kaltaisia painajaisia - ovat kuitenkin turhan usein toistuvia ja rassaavat lapsiakin yhtä paljon kuin hoitajaansa.
Huvittaviakin piirteitä löytyy ja ovat hyvänä esimerkkinä lasten välkkyydestä. Eräs esimerkki on auton takapenkillä istuminen. Käytämme suht paljon autoa kerhojen takia ja kerroin lapsille kuinka autossa käyttäydytään ja myöskin miksi ja jos kirkumista ja toisen moksimista ilmenee, auto ei liikahdakkaan ja tarpeen vaatiessa pysähtyy kesken matkan. Tämä toimikin jonkun aikaa ja olin melko tyytyväinen tuloksiin. Joululoman jälkeen pitkästä aikaa lähdimme liikenteeseen ja samat vanhat kujeet oli takapenkkiläisillä ja minä käytin jo aikaisemmin hyviksi havaitsemiani keinoja. Lapset olivat kuitenkin keksineet etten voi täräyttää jarruja pohjaan jos auto on takana ja kirkuivät sen ajan ja kun risteyksessä takana oleva karistettiin kannoilta niin takapenkillä oli hiiren hiljaista. - aineenvaihdunta.
"Hyppiminen lisää dopamiinin aineenvaihduntaa, joka taas auttaa rauhoittumisessa."
Vau! Kerro lisää! - cheetah.grrr
aineenvaihdunta. kirjoitti:
"Hyppiminen lisää dopamiinin aineenvaihduntaa, joka taas auttaa rauhoittumisessa."
Vau! Kerro lisää!Tarkoitus oli antaa alkuperäiselle kirjoittajalle vinkkejä. Tarkoitus ei ollut alkaa uutta vääntöä dopamiinista. Ja en ole lääkäri. Olen ADHD-lapsen äiti, jolle on tärkeämpää tässä arjessa selviytyminen, kuin väittely tai pilkun viilaus.
Lasten psykiatrian erikoislääkäri on suositellut trampoliinia.. Ja usein levottomat, impulsiiviset lapset luonnostaan liikkuvat paljon, keinuvat, pommivat, koska nämä asiat auttavat keskittymisessä. - cheetah.grrr
alkup. kirjoitti:
käyttää mainitsemiasi keinoja ja tiesin että saisin tältä palstalta hyviä neuvoja. Kiitos.
Tänään en ehdi niitä tarroja hankkia mutta ainakin voidaan teipata paikat ruokapöytään ja käyttää vaikkapa pientä ruutuvihkosta ensialkuun tarrasysteemin sijasta ja tietenkin sitä hyppimistä.
Minun on pakko tarkentaa etteivät tilanteet aina ole kuvaamieni kaltaisia painajaisia - ovat kuitenkin turhan usein toistuvia ja rassaavat lapsiakin yhtä paljon kuin hoitajaansa.
Huvittaviakin piirteitä löytyy ja ovat hyvänä esimerkkinä lasten välkkyydestä. Eräs esimerkki on auton takapenkillä istuminen. Käytämme suht paljon autoa kerhojen takia ja kerroin lapsille kuinka autossa käyttäydytään ja myöskin miksi ja jos kirkumista ja toisen moksimista ilmenee, auto ei liikahdakkaan ja tarpeen vaatiessa pysähtyy kesken matkan. Tämä toimikin jonkun aikaa ja olin melko tyytyväinen tuloksiin. Joululoman jälkeen pitkästä aikaa lähdimme liikenteeseen ja samat vanhat kujeet oli takapenkkiläisillä ja minä käytin jo aikaisemmin hyviksi havaitsemiani keinoja. Lapset olivat kuitenkin keksineet etten voi täräyttää jarruja pohjaan jos auto on takana ja kirkuivät sen ajan ja kun risteyksessä takana oleva karistettiin kannoilta niin takapenkillä oli hiiren hiljaista.Hyvä, jos keinoista olisi jotain hyötyä. Täällä palstalla ei aina vain tuo keskustelu ole asiallista. Mutta käyn täällä sen takia, että haluan jakaa kokemuksen kautta hankittua tietoa, jos jollekin olisi siitä hyötyä.
Juu, näiden vilkkaiden lasten kanssa ei elämä tule pitkäksi ;) ja kaikesta työstä huolimatta tämä on hauskaa ja antoisaa!
Jos lapsen on vaikea käyttäytyä "paremmin", se todella rasittaa lasta itseään. Millä tavalla tämän perheen vanhemmat pärjäävät lastensa kanssa? Ovatko he yhtään huolissaan lapsen impulsiivisuudesta?
Jos haluat kertoa kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia sähköpostilla, meilaa osoitteeseen [email protected] - Hoitaja
cheetah.grrr kirjoitti:
Hyvä, jos keinoista olisi jotain hyötyä. Täällä palstalla ei aina vain tuo keskustelu ole asiallista. Mutta käyn täällä sen takia, että haluan jakaa kokemuksen kautta hankittua tietoa, jos jollekin olisi siitä hyötyä.
Juu, näiden vilkkaiden lasten kanssa ei elämä tule pitkäksi ;) ja kaikesta työstä huolimatta tämä on hauskaa ja antoisaa!
Jos lapsen on vaikea käyttäytyä "paremmin", se todella rasittaa lasta itseään. Millä tavalla tämän perheen vanhemmat pärjäävät lastensa kanssa? Ovatko he yhtään huolissaan lapsen impulsiivisuudesta?
Jos haluat kertoa kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia sähköpostilla, meilaa osoitteeseen [email protected]Siunatut tarrat. Ei olisi voinut uskoa millainen vaikutus tarrataululla oli. Lapset suhtautuivat siihen hyvin vakavasti ja sen avulla päästiin pienellä vaivalla oikeaan suuntaan. Aion jatkaa sitä vastaisuudessakin.
Automatkoille keksin viihdykettä: minä laulan ja jossain vaiheessa lapset yhtyvät lauluun ja meillä kaikilla on paljon mukavampaa.
- joskus ei
voiko haulikossa olla kummassakin päässä perä, tutki ja tutustu ! http://perttiruha.blogs.fi/
- lapsen ravinto
riitävästi luonnonmukaista rasva voi,täysmaito,eläinperäiset rasvat. Lapsi tarvitsee kolestrolia jotta hänen aivonsa kehittyisivät normaalisti. (aivot ovat suurimmalta osaltaan rasvaa). Monet tutkijat ja lääkärit ovat sitä mieltä,että liian vähäinen luonnollisten rasvojen osuus ravinnossa saattavat aiheuttaa käytöshäiriöitä.
- Hipsu
Hyppimisestä oli maininta, josta tuli mieleeni vinkata ulkoilun ja fyysisen rasituksen tärkeydestä. Rajojen ja struktuurin lisäksi lapsen pitää saada purkaa tarmoaan fyysisesti rasittaviin toimintoihin. Toiminnat tulee valita lapselle sopivasti; hyppimiset ja keinumiset (tasapainoaistia stimuloivat toiminnat) jäsentävät joidenkin lasten olemista, toiset taas ylivirittyvät. Varmempi konsti ja yleisemmin toimiva on voimakkaat tuntemukset. Esim. kottikärryn työntäminen, painavan repun kantaminen, haravoiminen, törmäilyleikit/korkealta hyppimiset pehmeään, raskaiden asioiden vetäminen/työntäminen, roikkuminen. Kotioloissa voi olla hyötyä esim. esim. tiukkaan peittoon kääriytymistä (rauhoittumiseen), painavan repun tai esim. viljatyynyn pitämistä harteilla silloin, kun pitäisi olla paikallaan (ruokailut ym.), ranne/nilkkapainojakin voi kokeilla.
Tuntuvat ehkä hassuilta ohjeilta, mutta auttavat lasta mahdollisesti tuntemaan kehonsa paremmin. Ja kun hän saa tarpeeksi aistimuksia, käyttäytyminen jäsentyy. Kerroit, että lapsen on vaikea pysyä paikallaan; hän tarvitsee mahdollisesti tavallista enemmän aistimuksia, ja siksi on liikkeessä jatkuvasti. Ensimmäisen vastaajan vinkit olivat oikein hyviä, halusin tuoda vielä toisen näkökulman asiaan lisänä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan tyttärestä hieno haastattelu IL
Martina on kasvattanut fiksun tyttären.387945- 102875
Orpo pelästyi, kun asiat tulivat ilmi ? Hallitus ei enää tuekaan Garden hanketta
Pääministerinä Orpo on vastuussa hallituksensa päätöksenteosta. Hallitus päätti avokätisestä tuesta hankkeelle, joka ei215756- 82696
- 70670
- 70659
- 50645
- 36630
Mä olen tosi
Ylpeä sinusta 🫂 Ajatuksissani pyydän sulle paljon suojelusta ja varjelusta. Sinua rakastettaan ja susta välitetään. Mui38609- 43581