Hiljaisuudessa -
äänen ääriviivat
ovat
siveltimen ohuina
hipaisuina
nuottiviivoille
piirtyneet.
Ne ovat kuin alastomuutensa paljastavat puidenoksat
vailla lumen verhoamaa suojaa.
Ihminen kohtaa kaltaisensa -
odottaa
kohtaa.. uudelleen
ja kokee kaiken sen -
minkä vuoksi
uutta säveltä
voisi muokata.
Millainen siitä tulisi ilman toista?
Melankolinen -
vapaa ajasta
jota toinen ei näe ja koe.
Iloinen kahdelle
voimakkaan
myöntymisen jälkeen.
Vaiti miettiä
edessä häämöttävää ratkaisua
vailla tiedostettua mallia.
Innoitusta vailla kehä on kiinni.
Innoittajana kaltaisensa kulkija.
äänen ääriviivat
ovat
siveltimen ohuina
hipaisuina
nuottiviivoille
piirtyneet.
Ne ovat kuin alastomuutensa paljastavat puidenoksat
vailla lumen verhoamaa suojaa.
Ihminen kohtaa kaltaisensa -
odottaa
kohtaa.. uudelleen
ja kokee kaiken sen -
minkä vuoksi
uutta säveltä
voisi muokata.
Millainen siitä tulisi ilman toista?
Melankolinen -
vapaa ajasta
jota toinen ei näe ja koe.
Iloinen kahdelle
voimakkaan
myöntymisen jälkeen.
Vaiti miettiä
edessä häämöttävää ratkaisua
vailla tiedostettua mallia.
Innoitusta vailla kehä on kiinni.
Innoittajana kaltaisensa kulkija.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielettömän kaunis runo!! Ihan upeaa....
*sanaton ihailusta..*