Sapatti pyhitettiin luomisessa. Koska se oli säädetty ihmiselle, se annettiin silloin ” kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat”(Job 38:7). Maa oli sopusoinnussa taivaan kanssa. ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. ”(1.Moos.1:31); niin hän lepäsi iloiten loppuun suoritetusta työstään.
Koska Jumala oli levännyt sapattina, hän ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen”(1.Moos.2:3) –erotti sen pyhään käyttöön. Se oli luomistyön muisto ja siis merkki Jumalan voimasta ja rakkaudesta (vrt. Ilm.14:7).
Jumalan Poika loi kaiken. ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1:3). Ja koska sapatti on luomistyön muisto, se on merkki Kristuksen rakkaudesta ja voimasta.
Israelilaiset tunsivat sapatin ennen kuin he tulivat Siinaille. Matkalla sinne vietettiin sapattia. Kun muutamat rikkoivat sen, Herra nuhteli heitä: ”Niin Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?” (2.Moos.16:28).
Sapattia ei annettu vain Israelille vaan koko maailmalle. Dekalogin muiden käskyjen tapaan se on aina sitova. Tästä laista Kristus sanoo: ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt.5:18). Niin kauan kuin taivas ja maa ovat olemassa, sapatti pysyy merkkinä Luojan voimasta. Ja kun Eeden kukoistaa jälleen maan päällä, kunnioittavat kaikki auringon alla Jumalan pyhää lepopäivää. ”Jokaisena sapattina” kirkastetun uuden maan asukkaat ”kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra” 8Jes.6:23).
Todellisen kääntymyksen merkki
Mutta pitääkseen sapatin pyhänä ihmisten täytyy olla itse pyhiä. Uskon välityksellä heidän on osallistuttava uskon vanhurskaudesta. Kun Israelille annettiin käsky: ”Muista pyhittää lepopäivä” (2.Moos.20:8) Herra sanoi myös heille: ”Olkaa minun pyhä kansani” (2.Moos.22:30).
Kun juutalaiset luopuivat Jumalasta eivätkä ottaneet Kristuksen vanhurskautta omakseen uskon välityksellä, menetti sapatti merkityksensä heille. Saatana pyrki turmelemaan sapatin, koska se on merkkinä Kristuksen voimasta. Juutalaisten johtajat lisäsivät Jumalan lepopäivään rasittavia vaatimuksia. Kristuksen aikana sapatin viettäminen heijasti itsekkäiden ja mielivaltaisten ihmisten luonnetta pikemmin kuin rakastavan taivaallisen Isän luonnetta. Itse asiassa rabbiinit antoivat ymmärtää jumalan säätävän lakeja, joita ihmisten oli mahdotonta noudattaa. he saivat ihmiset pitämään Jumalaa tyrannina ja ajattelemaan, että sapatti teki ihmiset kovasydämisiksi ja julmiksi. Kristuksen tehtävänä oli oikaista nämä väärinkäsitykset. Jeesus ei mukautunut rabbiinien vaatimuksiin, vaan kulki suoraan eteenpäin viettäen sapattia Jumalan lain mukaisesti.
Sapatin Herra
Eräänä sapattina opetuslapset keräsivät tähkäpäitä ja alkoivat syödä niitä hierottuaan ensin niitä käsissään. Hedelmä- tai viljapellon läpikulkevalla oli oikeus näin tehdä. Muuna päivänä ei ongelmia olisi tullut. Vakoojat valittivat heti Jeesukselle: ”Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Katso, miksi he tekevät sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?" (Mark.2:24).
Vastauksessaan Vapahtaja nuhteli syyttäjiään epäsuorasti siitä, etteivät he tunteneet pyhiä kirjoituksia: Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?" Sitten hän jatkoi: ”Hän sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssansa olivat?" Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” ” Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät? Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra." (Luuk.6:3,4; Mark.2:25-27; Matt.12:5,6,8.).
Jos Daavidilla oli oikeus tyydyttää nälkänsä syömällä leipää, joka oli varattu pyhään käyttöön, silloin opetuslapsillakin oli oikeus kerätä jyviä sapattina. Jeesus kruunasi perustelunsa sanomalla olevansa ”sapatin Herra”. Jeesus selitti, että hänen vihollisensa olivat ymmärtäneet väärin sapatin tarkoituksen. Hän sanoi: ” Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.” (Matt.12:7). Heidän sydämettömät rituaalinsa eivät korvaisi sitä rehellisyyttä ja hellää rakkautta, joka on luonteenomaista todelliselle Jumalan palvelijalle.
Jeesus parantaa tarkoituksella sapattina
Uhrit itsessään ovat arvottomia. ne olivat keino, eivät päämäärä. Niiden tarkoituksena oli ohjata ihmiset Vapahtajan luo, saattaa heidät sopusointuun Jumalan kanssa. Jumala arvostaa rakkauden palvelusta. kun tämä puuttuu, pelkät seremoniat loukkaavat häntä. Näin on sapatinkin laita. Kun mieli oli täynnä rasittavia rituaaleja, sapatin tarkoitus unohtui. Sen pelkkä ulkonainen noudattaminen oli ilveilyä.
Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Saako sapattina parantaa?”, hän vastasi: ” Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan. Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää." (Matt.12:10-12).
Vakoojat eivät uskaltaneet vastata Kristukselle. He tiesivät hänen puhuneen totta. He antaisivat ihmisen ennemmin kärsiä kuin rikkoisivat perinnäissääntönsä, samalla kun he kuitenkin pelastaisivat eläimen, koska sen heitteille jättäminen tuottaisi omistajalle vahinkoa. Tämä valaisee kaikkien väärien uskontojen toimintaa. Ne saavat alkunsa ihmisen halusta korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle, mutta niiden lopputuloksena on ihmisen alentaminen eläintä alemmaksi. Evankeliumi arvostaa ihmisyyden korkealle, koska se on ostettu Kristuksen verellä, ja opettaa suhtautumaan lempeästi ihmisen tarpeisiin ja koettelemuksiin.
Lakaisemalla syrjään järjettömät rajoitukset Kristus toi kunniaa sapatille, kun taas ne, jotka valittivat hänestä, häpäisivät Jumalan pyhän päivän.
Ne, jotka uskovat Kristuksen kumonneen lainopettavat, että hän rikkoi sapattia ja oikeutti opetuslapsensa tekemään samoin. Näin he asettuvat samalle kannalle kuin tyhjästä valittaneet juutalaiset ja kieltävät Jeesuksen oman todistuksen: ” Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.” (Joh.15:10). Ei Vapahtaja eivätkä hänen seuraajansa rikkoneet sapattia. Jeesus pystyi vastustajilleen sanomaan: ” Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?” (Joh.8:46).
Sapattikäsky on osa kymmenen käskyn lakia, jonka Jumala antoi kansalleen siunaukseksi.(5.Moos.6:24). ” Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.”(Jes.56:6,7).
Sapatti on ilonpäivä kaikille, jotka ottavat sen vastaan merkkinä Kristuksen luovasta ja lunastavasta voimasta. (jes.58:13,14). He näkevät siinä Kristuksen ja riemuitsevat hänestä. Samalla kun se muistuttaa Eedenin menetetystä rauhasta. Ja kaikki, mitä luonnossa on, toistaa hänen kutsuaan: ” Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”(Matt.11:28).
Koska Jumala oli levännyt sapattina, hän ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen”(1.Moos.2:3) –erotti sen pyhään käyttöön. Se oli luomistyön muisto ja siis merkki Jumalan voimasta ja rakkaudesta (vrt. Ilm.14:7).
Jumalan Poika loi kaiken. ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1:3). Ja koska sapatti on luomistyön muisto, se on merkki Kristuksen rakkaudesta ja voimasta.
Israelilaiset tunsivat sapatin ennen kuin he tulivat Siinaille. Matkalla sinne vietettiin sapattia. Kun muutamat rikkoivat sen, Herra nuhteli heitä: ”Niin Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?” (2.Moos.16:28).
Sapattia ei annettu vain Israelille vaan koko maailmalle. Dekalogin muiden käskyjen tapaan se on aina sitova. Tästä laista Kristus sanoo: ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt.5:18). Niin kauan kuin taivas ja maa ovat olemassa, sapatti pysyy merkkinä Luojan voimasta. Ja kun Eeden kukoistaa jälleen maan päällä, kunnioittavat kaikki auringon alla Jumalan pyhää lepopäivää. ”Jokaisena sapattina” kirkastetun uuden maan asukkaat ”kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra” 8Jes.6:23).
Todellisen kääntymyksen merkki
Mutta pitääkseen sapatin pyhänä ihmisten täytyy olla itse pyhiä. Uskon välityksellä heidän on osallistuttava uskon vanhurskaudesta. Kun Israelille annettiin käsky: ”Muista pyhittää lepopäivä” (2.Moos.20:8) Herra sanoi myös heille: ”Olkaa minun pyhä kansani” (2.Moos.22:30).
Kun juutalaiset luopuivat Jumalasta eivätkä ottaneet Kristuksen vanhurskautta omakseen uskon välityksellä, menetti sapatti merkityksensä heille. Saatana pyrki turmelemaan sapatin, koska se on merkkinä Kristuksen voimasta. Juutalaisten johtajat lisäsivät Jumalan lepopäivään rasittavia vaatimuksia. Kristuksen aikana sapatin viettäminen heijasti itsekkäiden ja mielivaltaisten ihmisten luonnetta pikemmin kuin rakastavan taivaallisen Isän luonnetta. Itse asiassa rabbiinit antoivat ymmärtää jumalan säätävän lakeja, joita ihmisten oli mahdotonta noudattaa. he saivat ihmiset pitämään Jumalaa tyrannina ja ajattelemaan, että sapatti teki ihmiset kovasydämisiksi ja julmiksi. Kristuksen tehtävänä oli oikaista nämä väärinkäsitykset. Jeesus ei mukautunut rabbiinien vaatimuksiin, vaan kulki suoraan eteenpäin viettäen sapattia Jumalan lain mukaisesti.
Sapatin Herra
Eräänä sapattina opetuslapset keräsivät tähkäpäitä ja alkoivat syödä niitä hierottuaan ensin niitä käsissään. Hedelmä- tai viljapellon läpikulkevalla oli oikeus näin tehdä. Muuna päivänä ei ongelmia olisi tullut. Vakoojat valittivat heti Jeesukselle: ”Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Katso, miksi he tekevät sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?" (Mark.2:24).
Vastauksessaan Vapahtaja nuhteli syyttäjiään epäsuorasti siitä, etteivät he tunteneet pyhiä kirjoituksia: Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?" Sitten hän jatkoi: ”Hän sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssansa olivat?" Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” ” Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät? Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra." (Luuk.6:3,4; Mark.2:25-27; Matt.12:5,6,8.).
Jos Daavidilla oli oikeus tyydyttää nälkänsä syömällä leipää, joka oli varattu pyhään käyttöön, silloin opetuslapsillakin oli oikeus kerätä jyviä sapattina. Jeesus kruunasi perustelunsa sanomalla olevansa ”sapatin Herra”. Jeesus selitti, että hänen vihollisensa olivat ymmärtäneet väärin sapatin tarkoituksen. Hän sanoi: ” Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.” (Matt.12:7). Heidän sydämettömät rituaalinsa eivät korvaisi sitä rehellisyyttä ja hellää rakkautta, joka on luonteenomaista todelliselle Jumalan palvelijalle.
Jeesus parantaa tarkoituksella sapattina
Uhrit itsessään ovat arvottomia. ne olivat keino, eivät päämäärä. Niiden tarkoituksena oli ohjata ihmiset Vapahtajan luo, saattaa heidät sopusointuun Jumalan kanssa. Jumala arvostaa rakkauden palvelusta. kun tämä puuttuu, pelkät seremoniat loukkaavat häntä. Näin on sapatinkin laita. Kun mieli oli täynnä rasittavia rituaaleja, sapatin tarkoitus unohtui. Sen pelkkä ulkonainen noudattaminen oli ilveilyä.
Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Saako sapattina parantaa?”, hän vastasi: ” Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan. Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää." (Matt.12:10-12).
Vakoojat eivät uskaltaneet vastata Kristukselle. He tiesivät hänen puhuneen totta. He antaisivat ihmisen ennemmin kärsiä kuin rikkoisivat perinnäissääntönsä, samalla kun he kuitenkin pelastaisivat eläimen, koska sen heitteille jättäminen tuottaisi omistajalle vahinkoa. Tämä valaisee kaikkien väärien uskontojen toimintaa. Ne saavat alkunsa ihmisen halusta korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle, mutta niiden lopputuloksena on ihmisen alentaminen eläintä alemmaksi. Evankeliumi arvostaa ihmisyyden korkealle, koska se on ostettu Kristuksen verellä, ja opettaa suhtautumaan lempeästi ihmisen tarpeisiin ja koettelemuksiin.
Lakaisemalla syrjään järjettömät rajoitukset Kristus toi kunniaa sapatille, kun taas ne, jotka valittivat hänestä, häpäisivät Jumalan pyhän päivän.
Ne, jotka uskovat Kristuksen kumonneen lainopettavat, että hän rikkoi sapattia ja oikeutti opetuslapsensa tekemään samoin. Näin he asettuvat samalle kannalle kuin tyhjästä valittaneet juutalaiset ja kieltävät Jeesuksen oman todistuksen: ” Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.” (Joh.15:10). Ei Vapahtaja eivätkä hänen seuraajansa rikkoneet sapattia. Jeesus pystyi vastustajilleen sanomaan: ” Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?” (Joh.8:46).
Sapattikäsky on osa kymmenen käskyn lakia, jonka Jumala antoi kansalleen siunaukseksi.(5.Moos.6:24). ” Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.”(Jes.56:6,7).
Sapatti on ilonpäivä kaikille, jotka ottavat sen vastaan merkkinä Kristuksen luovasta ja lunastavasta voimasta. (jes.58:13,14). He näkevät siinä Kristuksen ja riemuitsevat hänestä. Samalla kun se muistuttaa Eedenin menetetystä rauhasta. Ja kaikki, mitä luonnossa on, toistaa hänen kutsuaan: ” Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”(Matt.11:28).
Vastaukset 54
Vanhimmat
Onko vanhan liiton laki voimassa vieläkin?
Sapatin ja ruokasääntöjen noudattamisen vaatimukset tarkastelussa
Tässä artikkelissa termit "Mooseksen laki" ,"Herran laki" , "laki" ja "vanhan liiton laki" tarkoittavat yhtä ja samaa jakamatonta lakikokoelmaa, jonka yhtenä osana on dekalogi (Kymmenen käskyä). Dekalogi kuuluu siihen liiton kirjaan, jonka Herran teki Israelin kansan kanssa Siinailla (2 Moos.19-24 luvut). Ks. varsinkin 2 Moos. 24:7-8 "Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen, ja kansa sanoi: "Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt." Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: "Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla." Ja jae 12: "Herra sanoi Moosekselle: "Nouse tälle vuorelle minun luokseni ja odota täällä. Minä annan sinulle kivitaulut, joihin olen kirjoittanut lain ja käskyt, että voisit opettaa ne kansalle."
Laki on kokonaisuus ja yhtäläisesti se säädettiin "ikuiseksi" Israelin kansalle, ja sen tähden käytän laista välillä eri ilmauksia. Jos tätä selitysopillista perustosiasiaa ei ymmärretä, päädytään väärinkäsityksiin jo sapattikysymyksen lähtökohdissa. Ks. myös esim. 2 Aik.31:3 "Kuningas antoi omaisuudestaan Herran laissa määrätyn osuuden erilaisiin polttouhreihin: aamu- ja iltauhreihin, sapattiuhreihin ja uudenkuun päivien ja vuotuisten juhlien uhreihin".
Aina silloin tällöin nousee esiin kysymyksiä vanhan liiton lain sitovuudesta uudessa liitossa. Tavallisimpia Mooseksen lain pitämiseen liittyviä kysymyksiä, joihin voi törmätä, on kysymys sapatin pitämisestä. Sapatti tarkoittaa lauantaita, tarkemmin sanoen aikaa perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. Muita kiistakysymyksiä ovat kysymys saako kristitty syödä verta ja muita Mooseksen laissa kiellettyjä eläimiä, kuten sianlihaa ja vaikkapa rapuja elokuisilla rapujuhlilla (3 Moos.11 luku). Adventistit väittävät myös kahvin ja teen juomista synniksi. Toisin sanoen tiettyjen ruokien ja juomien nauttimisesta tehdään moraalinen ja hengellinen kysymys adventismissa - ja myös pelastumiseen vaikuttava asia, jos kerran esim. kahvin juonti on synti. Synnin palkkanahan on kuolema ja kadotus!
Adventismin kulttiliikkeen hengellinen johtaja Ellen G. White selvästi opetti, että:
- lihansyöjät eivät pääse taivaaseen (1Testimonials, s. 187; CD, s. 380-381)
- kahvin ja teen juominen on syntiä (Evangelism, s. 266)
- rukoukset eivät pääse taivaaseen, jos ruokapöydälläsi on voita, kananmunia tai lihaa (CD, s. 366)
Sapattikysymystä (ja ruokasääntöjä) pitää esillä Suomessa erityisesti seitsemännen päivän adventistit-niminen liike (joitain muitakin erittäin marginaalisia tahoja on). Tässä tutkielmassa ko. suuntauksesta käytetään jatkossa lyhyesti nimitystä adventismi/adventistit. Muitakin adventistisia suuntauksia on olemassa, kuten sunnuntaita pitäviä adventisteja, mutta näitä liikkeitä ei esiinny Suomessa, joten niihin ei oteta kantaa tässä artikkelissa.
1. Adventistien sapattiopista
Adventismissa sapattikäsky on nostettu pelkästä lauantaina lepäämisestä suorastaan eskatologisiin (lopunajallisiin) ulottuvuuksiin ratkaisevaksi "kuuliaisuuden kokeeksi", johon suhtautuminen määrittää sen onko ihminen oikea kristitty ja pelastuuko hän apokalyptisessa lopputaistelussa. Ts. kuuluuko kristitty lopun ajan "jäännöskansaan", joka "pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon" (Ilm. 14:12; adventistit soveltavat itseensä tämä jakeen ja väittävät Raamatun ennustaneen heidän liikkeensä tulemisen).
Adventistien tärkeimpiä oppeja sapatista ovat:
1) Mooseksen lain sapattikäsky on ikuinen ja voimassa uuden liiton aikanakin
2) sapatti on säädetty luomisen päätteeksi ihmiskunnalle luomisen muistoksi ja lepopäiväksi
3) sapatti on Kristuksen lunastuksen muistomerkki ja merkki pyhityksestä
4) sunnuntain pitäminen on "antikristillistä ja pakanallista luopumusta" ja "katolisen kirkon ylivallan merkki"
5) sapatin pitäminen tulee olemaan ratkaiseva "viimeinen testi" lopun aikana (joka adventistien mukaan alkoi vuonna 1844)
6) ne, jotka tämän lopunajallisen "kuuliaisuuden kokeen" aikana jatkavat sunnuntain pitämistä, ottavat antikristuksen eli pedon merkin (Ilm. 13) eivätkä voi pelastua.
7) Adventismin mukaan USA on "väärä profeetta" (Ilm.13:11s.), joka laittaa täytäntöön
"antikristuksen" eli adventistien mukaan Rooman paavin vaatimuksen sunnuntain pitämisestä kuolemanrangaistuksen uhalla. USA siis tulisi toimimaan katolisen kirkon liittolaisena ja sapatin pitäjät joutuisivat vainotuiksi toisten kristittyjen (= "luopiokristittyjen") ja valtiovallan taholta (Jumalan väliintulo sitten pelastaisi "jäännöskansan" ihmeellisesti ja taivaalla näkyisi "lain taulut" Jumalan tuomiopäivänä).
Sapatin pitämisen omaksumiseen adventismissa v. 1846 vaikutti keskeisesti kaksi asiaa.
1) Joseph Bates (1792-1872; seitsemännen päivän baptisti), joka v. 1846 julkaisi sapattia koskevan kirjan.
2) Liikkeen "profeetan" tai kuten adventistit itse sanovat, "Herran sanansaattajan" Ellen G. Whiten (k. 1915) hurmosnäky Jeesuksesta seisomassa avoimen liitonarkin edessä taivaan pyhäkössä katsomassa kymmenen käskyn tauluja, neljännen käskyn (sapattikäskyn) kohdalla valo loisti ja osoitti Whiten mukaan, että Jumala halusi Hänen kansansa noudattavan sapattia.
Sitaatti adventistien uskon esittelystä alkuperäiskielellä koskien heidän sapattioppiaan:
“…[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).
Ellen G. White kirjoitti täysin selkeästi sapatin merkityksestä rajaviivana "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti saaneensa "tiedon" suoraan Jumalalta näyssä (adventistit pitävät EGW:n kirjoituksia inspiroituina ja arvovaltaisina):
“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)
EGW kirjoitti myös, että jotkut adventistit epäonnistuvat sen ymmärtämisessä, että
“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” (Early Writings, s. 8. )
Teos Early Writings on luettavissa vapaasti netissä tällä sivulla.
Ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisestä luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana "oikea kristityt" ("jäännöksen" ja "jäännöskansan" kuten adventistit sanovat itseään tarkoittaen) "luopiokristityistä" (= kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan "koetuksessa". Pelastumiseksi ei tämän opin puitteissa riitä (vähintäänkin heidän olettamassaan "lopun ajan koetuksessa" ja "kuuliaisuuden kokeessa") pelkkä usko Jumalan armoon Kristuksen sovituskuoleman tähden. Tosiasiassa pelastuminen vaatii tekoja, nimittäin lepäämistä lauantaina (ja oikeastaan myös sunnuntain viettämisestä luopumisesta).
2. Sapatin alkuperä Vanhassa Testamentissa ja historiassa
(Heb. shabbath; Gr. Sabbaton; Lat. Sabbatum; Engl. Sabbath). Ensimmäinen maininta Raamatun teksteissä sapatin pitämisestä esiintyy 2 Moos.16:11-30 kertomuksessa mannan keräämisestä kun israelilaiset olivat matkalla Egyptin orjuudesta Luvattuun Maahan. Tässä yhteydessä sapatin pitäminen esiintyy kertomuksessa olemassaolevana tapana israelilaisten keskuudessa, ja mannan antamisen aikana Herra antoi sapatin pitämisen tavalle lain voiman ja velvoittavuuden Israelin kansalle:
"Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin....Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää" (2 Moos.16:29-30).
Tämän tavan varsinainen historiallinen alkuperä on tutkimuksen valossa vieläkin hämärän peitossa. 2 Moos.16 tekstissä 7-päiväisten ajanjaksojen kierto liittyy mannan antamiseen taivaasta. Mutta 2 Moos.16. kertomus on historiallisen tutkimuksen mukaan myöhemmin syntynyt midras. Sapatin pitämistä israelilaiset eivät omaksuneet egyptiläisiltä, sillä sapatti kuten 7-päiväinen viikko oli tuntematon Egyptissä. Päteviä todisteita ei ole siitäkään, että sapatin vietto olis babylonialaista alkuperää, kuten on monesti esitetty. Babylonialaisten shabattu (tai shapattu) päivät olivat luonteeltaan toisenlaisia kuin heprealaisten sapatti, ja sitä paitsi shabattu-päivät olivat kuun vaiheisiin sidottuja. Israelilaisten sapatti saattoi varhaisessa vaiheessa liittyä täydenkuun päivään, mutta yhteys kuun vaiheisiin jäi sittemmin pois.
Kuitenkin on historialliselta kannalta todennäköistä, että sapatti ei ole kovin vanha instituutio juutalaisuudessa, sillä vaeltelevaa paimentolaiselämää viettävässä yhteisössä olisi ollut mahdotonta noudattaa sapattia, ainakaan lain vaatimalla tiukkuudella. Tätä vahvistaa sekin, että vanhimmissa VT:n historiakirjoissa (Tuomarien ja Samuelin kirjat, Kuningasten kirjat) ei sapatista ole yhtään tai vain joitain harvoja mainintoja (2. Kun. 4:23; 11:5,7,9), mutta nuoremmissa kirjoituksissa ja historiakirjoissa (Aikakirjat, Nehemia) sapatti esiintyy israelilaisten tapana (1. Aik. 9:32, 2 Aik.23:4,8; Neh. 13:19).
Sapatin historiallinen alkuperä palautuu pikemminkin kaupunkiyhteiskuntaan, jonka paikallaan pysyvämpään elämäntapaan sapatti soveltuu paljon paremmin. Sapatista kehittyikin ympärileikkauksen kanssa juutalaisuuden tunnusomaiset piirteet. VT:n sisällä on nähtävissä sapattilainsäädännön tiukentuminen ja sääntöjen tarkentuminen, etenkin pakkosiirtolaisuuden jälkeiseltä ajalta (mm. Nehemian kirja).
Mannan antamista ennen ei sapattikäskystä eikä sapatin viettämisestä esiinny ainoatakaan mainintaa Vanhassa Testamentissa. Raamatun teksteissä ei löydy mitään mainintaa siitä, että Aadam, Aabel, Nooa, tai Aabraham (hänkään ei edes ollut israelilainen, vaan eräs Israelin heimojen kantaisistä) olisivat pitäneet sapattia. Aabrahamin liittoon liittyi merkkinä ympärileikkaus (1 Moos.17:1-14), mutta sekään ei ole enää voimassa uudessa liitossa.
Mooseksen kirjoissa (Pentateukki) ei ole mitään käskyä, jonka mukaan pakanakansojen tulisi noudattaa sapattia, eikä "pakanakansojen" sapatin pitämisestä ole Pentateukissa mitään viitettä.
3. Luomisen muistomerkkikö ihmiskunnalle?
Papillisen ja historiallisesti nuoremman ensimmäisen luomiskertomuksen lopussa 1 Moos.2:3 on kirjoitettu, että Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän, koska Jumala lepäsi luomistyöstään sinä päivänä. Papillisen luomiskertomuksen eräs teologinen teema onkin sapattilevon kytkeminen Jumalan luomistyöhön (vanhemmassa jahvistisessa luomiskertomuksessa ei sapatti esiinny ollenkaan, 1 Moos.2-3). Papillisen luomiskertomuksen tekstistä ei kuitenkaan saa tukea sille väitteelle, että seitsemännen päivän pitämisestä olisi säädetty laki ihmiskunnalle, eikä tekstissä sanota, että Jumala olisi käskenyt ihmisiä viettämään seitsemättä päivää viikoittaisena jumalanpalvelus- ja lepopäivänä "luomisen muistomerkkinä".
Koko väliaikana luomisen loppumisesta Mooseksen ajan "erämaavaellukseen" ei ole merkintää sapatin pitämisestä. Ilmeisenä johtopäätöksenä tämä sapatin pitämisen puuttuminen johtuu siitä, että siitä ei ollut säädetty lakia eikä siitä oltu tehty mitään normatiivista instituutiota.
4. Miten termiä "laki" käytetään VT:ssa
Termi "laki" (Kr. nomos) esiintyy yli 400 kertaa kirjoituksissa. Väite, jonkan mukaan "laki"ja "Herran laki"viittaisi VT:ssa aina kymmeneen käskyyn ei pidä paikkaansa. Termiä on käytetty viittaamaan koko Mooseksen lakiin (Toora), juhlapäiviin, uhrimenoihin, puhtaussääntöihin yms. Kymmenen käskyn laki (dekalogi) on vain eräs ja loppujen lopuksi pieni osa koko vanhan liiton hyvin laajaa lakia. Mooseksen laissa ei tehdä erotusta "ikuisesti voimassaolevan kaikille kansoille kuuluvan moraalilain" ja väliaikaisen vain israelilaisille tarkoitetun "seremoniallisen lain" välillä. Adventistit pitävät "kirjaan kirjoitettua lakia" seremoniallisena ja väliaikaisena ja "kivitauluihin kaiverrettuja käskyjä" ikuisina ja universaaleina, koko ihmiskuntaa velvoittavina. Mutta tällaiselle jaottelulle ei löydy selitysopillisia perusteita VT:ssa. Koko laki on yksi kokonaisuus, liitto Jahven ja israelilaisten välillä, ja koko tätä lakia sanotaan Pentateukissa "ikuiseksi" (2 Moos.27:21;´30:21,31 jne.) ja sukupolvesta sukupolveen voimassa olevaksi. 2 Aik.31:3 osoittaa, että Herran laki sisältää myös seremonialliset säädökset kuten pyhäpäivät ja uhrikultin, vaikka adventistit väittävät, että "Herran laki" on ikuinen moraalilaki ja Mooseksen laki on väliaikainen "seremonialaki". Katso samoin esim. 4 Moos.31:21, jonka mukaan termi "Herran laki" ei VT:ssa rajoitu pelkästään kymmeneen käskyyn, joten lakia ei voi todellakaan jaotella moraalilakiin ja seremonialakiin. Kiintoisa maininta on myös Ps.147:19-20, jonka mukaan Jahve on antanut käskynsä ja säädöksensa vain juutalaisille, muille kansoille niitä ei ole ilmoitettu eivätkä ne tunne Jahven lakeja. Näin ollen on selvää, että muut kansat eivät tiedä mitään sapatistakaan, eikä niiden tarvitsekaan, koska sapattia ei annettu muiden kansojen noudatettavaksi. Eri kansoilla on muutenkin ollut erilaisia juhlakalentereita ja eripituisia viikkoja .
5.1 Kenelle laki (ja sapatti) annettiin noudatettavaksi?
Peruskysymyksiä sapatin pitämisen vaatimusta tarkastellessa on tietysti se, kenelle sapatti on annettu ja kenelle laki säädettiin noudatettavaksi. Pentateukissa - ja Vanhassa Testamentissa muutenkin - korostetaan sitä, että Jahve teki Israelin kansan kanssa liiton, jonka sisältö on Siinailla annettu laki eli Liitonkirja (2 Moos.24:7-8). Lain julistaminen Siinain vuorella alkaa sanoilla (20:2): "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".
Liiton kirjan säädöksien vaikutuspiirissä olivat myös ne "muukalaiset" eli toisiin kansoihin kuuluvat ihmiset, jotka olivat tulleet elämään israelilaisten keskuuteen -tai olivat israelilaisten orjina.
Kymmenen käskyn laki säädettiin Jumalan valitulle kansalle, israelilaisille, jotka Jumala oli pelastanut Egyptin orjuudesta. 5 Moos. 5:3 korostaa myös, että laki säädettiin Mooseksen päivinä eläville israelilaisille ja kuinka Jahve ei tehnyt tätä liittoa Egyptistä vapauttamiensa israelilaisten esi-isien kanssa. Eli ei myöskään Aadamim,Nooan tai patriarkkojen kanssa (tämä on päinvastoin kuin adventismin teologiassa väitetään). Kymmenen käskyn laissa 2 Moos.20 puhuteltava "sinä" on siis israelilainen, Israelin kansa - ei ihmiskunta universaalisti.
Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18). Sapatti säädettiin israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.
5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi, jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.
Merkittävä teksti on myös 3 Moos.23. luku israelilaisille säädetyistä juhla-ajoista. Siinä käsketään ilman mitään erotusta "seremoniallisiin väliaikaisiin juhliin" ja "ikuiseen sapattipäivään" Israelin kansaa pitämään ensin sapattia. Sen jälkeen määrätään muista "Herralle omistetuista pyhistä juhlista". Vanhan Testamentin kirjoituksissa israelilaisia muistutetaan muutenkin, että sapatti on Herran heille antama ja ilmoittama erityinen liiton merkki, jota heidän on siksi noudatettava (Hes. 20:10-12; Neh. 9:13-14.).
Vanhan liiton profeetat nuhtelivat vain israelilaisia sapatin rikkomisesta ja sapatin laiminlyömisestä, mutta merkillepantavaa on, että muita kansoja ei koskaan nuhdella eikä tuomita sen takia, että ne eivät pidä sapattia. "Pakanakansojen" rikoksia olivat profeettojen kirjoituksissa epäjumalien palvonta, Israelia vastaan sotiminen ja näiden kansojen ylpeys, ahneus ja korskeus (esim. Hes.28-32 Tyyron ja Egyptin tuomiosta).
5.2 Todiste sapatin yleismaailmallisuutta vastaan
Hyvä käytännön todiste siitä, että sapattia ei ole tarkoitettu vietettäväksi maailmanlaajuisesti löytyy meidän pohjoisilta leveyksiltämme! Napapiiriltä pohjoiseen elävät kansat Suomessa, Kanadassa ja muissa pohjoisissa maissa eivät voisi noudattaa sapattia, koska juutalaisten sapattilaki vaati viettämään sapattia perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun - mutta arktisilla leveyksillä on (leveyspiiristä riippuen tietyn pituinen kausi) joka kesä yötöntä yötä ja joka talvi kaamos, jolloin aurinko ei nouse eikä laske. Esim. Utsjoella ei aurinko laske pariin kuukauteen. Sapatin viettäminen ei siten ole mahdollista kun ei ole auringonlaskuja kesäisin eikä talvikaamoksen aikaan kun aurinko ei nouse eikä laske.
6. Jesajan kirjan maininnat sapatista
Jesajan kirjan toisessa ja kolmannessa osassa (Deuterojesajan ja Tritojesajan kirjoituksissa) luvuissa 56,58 ja 66 on kirjoitettu myös sapatista. Adventismin teologiassa ei oteta huomioon mihin laajempaan historialliseen kontekstiin tekstit liittyvät. Kysymys on juutalaisten pelastamisesta ja kokoamisesta Babylonian pakkosiirtolaisuudesta takaisin Luvattuun Maahan sekä temppelin jälleenrakentamisesta Jerusalemiin. Jahve nuhtelee pakkosiirtolaisuudessa olevia juutalaisia sapatin ja paastopäivien vääränlaisesta viettämisestä (Jes. 58). Jälleenrakennettu uusi temppeli Jerusalemissa on auki myös "muukalaisille", jotka tahtovat liittyä samaan liittoon Herran kanssa kuin israelilaiset. Uudessa temppelissä sekä juutalaiset että pakanakansoista Herran palvelijoiksi kääntyneet muukalaiset saavat yhdessä uhrata uhreja ja pitää sapattia.
Deuterojesajan teksteissä juutalaisten pelastus Babylonian eksiilistä (pakkosiirtolaisuudesta) kohoaa universaalisiin ulottuvuuksiin; muukalaisetkin toivotetaan tervetulleiksi samaan liittoon juutalaisten kanssa. Ja tähän liittoonhan kuului sen merkkinä sapatti. Jes.66:22-23 puhutaan sekä sapatin että uudenkuun päivän vietosta Jahven luomassa uudessa maassa ja taivaassa. Mutta yhtälailla Sak.14:16-21 puhutaan eskatologisesta Herran päivästä, jonka jälkeen jäljelle jääneet kansat viettävät lehtimajanjuhlaa ja uhraavat eläinuhreja Jerusalemin temppelissä.
Kiintoisaa, että adventismin teologiassa ei painoteta uudenkuun eikä lehtimajajuhlan vieton tärkeyttä eikä uhraamistakaan vaikka näiden VT:n profeetallisten tekstien mukaan Mooseksen lain juhlia vietetään universaalisesti ajan lopussa ja Jumalan luomassa uudessa maailmassa. Mutta ei näistäkään teksteistä löydy tukea sille opille, että sapatin pitäminen olisi voimassa uuden liiton aikana. Luonnollisesti VT:n profeetat puhuivat sapatin ja uudenkuun sekä muiden juhlien pitämisestä, koska he elivät vanhan liiton aikaa, jolloin ko. juhlat olivat pakollisia vietettäviksi. Kirkon kannalta on oleellista se, miten UT:ssa on vanhan liiton ennustukset tulkittu.
UT:n puolella ei kirjoituksissa koskaan viitata noihin sapatinvietto-profetioihin, eikä tehdä sellaista tulkintaa, että seurakunta viettäisi lopun aikana tai Jumalan valtakunnassa sapattia ja uuden kuun juhlaa. Katso Ilm. 21-22 kuvauksia uudesta taivaasta ja maasta. Sapattia, uudenkuun päivää tai lehtimajanjuhlaa ei sieltä löydy. Ei myöskään merta, ei yötä eikä aurinkoa eikä kuuta uuden Jerusalemin valonlähteinä eikä mitään temppeliäkään, vaikka VT:n profetioissa temppeli esiintyikin (Hes. 40-48). Miten ja miksi ihmeessä vietettäisiin Jumalan valtakunnassa Jes. 66 ennustamaa "uutta kuuta", kun kuuta ei ole ja muutenkin on ikuinen päivä, joten ei siis ole mitään kuun vaiheitakaan?. Samalla tavalla olisi mahdotonta viettää sapattia uudessa Jerusalemissa, koska sehän edellyttäisi 7-päiväistä viikkoa ja vuorokauden vaihtelua (sapattiahan vietetään "illasta iltaan"): Jumalan valtakunnassahan ei ole kuin yhtä ainoaa jatkuvaa päivää!
7.1 Jeesus ja sapatti synoptisissa evankeliumeissa
Jeesus vietti sapattia opetuslapsineen kuten muutkin hurskaat juutalaiset, hänhän eli ja vaikutti vanhan liiton lain aikana ja sen alaisena. Mutta Jeesus vietti sapattia täysin eri tavalla kuin hänen aikansa farisealainen juutalaisuus ja Jeesus olikin jatkuvasti riidassa fariseusten kanssa sapattikysymyksestä. Jeesus vastusti sapatin korostamista ja ihmisten rasittamista lukuisilla säännöillä ja kielloilla (esim. Matt.12:1-14; fariseukset ryhtyivät suunnittelemaan Jeesuksen surmaamista hänen sapattiin suhtautumisensa takia).
Kuuluisassa puheessaan tuomiopäivästä Matt.25:31-46 Jeesus asetti tuomion mittapuuksi sen, mitä ihmiset ovat tehneet Jeesuksen vähimmille veljille, joten lähimmäisen rakkaus on ratkaiseva kriteeri tuomiolla Jeesuksen opetuksessa eikä suinkaan pitikö ihminen sapattia - tai sunnuntaita eikä sitäkään tuomiolla kysytä, mitä ihmiset olivat syöneet tai juoneet tai miten pukeutuneet.
Markuksen evankeliumin teologiassakin Jeesus lakkautti Mooseksen lain säädöksiä, hän kumosi lain puhtaista ja epäpuhtaista eläimistä julistamalla kaiken ruuan puhtaaksi eli sallituksi syödä opettaen, ettei mikään ulkoinen saastuta ihmistä (Mark.7:19).
7.2 Sapatti ja suhde juutalaisuuteen Johanneksen evankeliumissa
Toisin kuin synoptiset evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas), Johanneksen evankeliumi menee pitemmälle sapattikysymyksessä. Jeesus kumoaa sapatin (Joh.5:18). Johanneksen mukaan fariseukset halusivat tappaa Jeesuksen, koska hän rikkoi sapatin sekä teki itsensä Jumalan vertaiseksi.
On tärkeää muutenkin ottaa huomioon Johanneksen evankeliumin lakiteologia ja suhtautuminen juutalaisiin. Pelastus on kyllä juutalaisista ja Messias on juutalainen, mutta "juutalaiset" -termi Johanneksella on usein kuin instituutio ja Jeesusta vastustavan epäuskoisen maailman ilmentymä (Joh.7:1 jne.) Johanneksen Jeesus sanoo laista, että se on "teidän lakinne" - ei siis Jeesuksen itsensä tai kristittyjen laki.
Lehtimajanjuhla on juutalaisten juhla - ei Jeesuksen eikä kristittyjen (Joh.7:2, 8:17). Vertaa myös Joh. 5:1 ja 19:42 "juutalaisten juhlan /sapatin valmistuspäivä". Juutalaiset, jotka epäilivät Jeesusta ja tavoittelivat häntä tappaaksensa ovat isästä perkeleestä ja tahtovat noudattaa perkeleen himoja (Joh.8:37-44). Natanaelia sen sijaan Jeesus sanoo "oikeaksi israelilaiseksi, jossa ei vilppiä ole" (Joh.1:47s) - ei siis oikeaksi juutalaiseksi. Tässä kontekstissa on ilmeistä, että johanneslaisessa teologiassa ei vaadittu kristittyjä viettämään juutalaista sapattia ja muitakaan lakeja, vaan niitä katsellaan ulkoa päin, kristityille kuulumattomina asioina. Jeesus antoi seuraajilleen uuden lain eikä väittänyt, ettei vanhasta laista katoa piirtoakaan: "rakastakaa toisianne" on uuden lain sisältö (Joh.13:34-35; 15:10-17). Lisäksi juutalaiset olivat kristittyjen ensimmäisiä vainoajia ja kovimpia vastustajia, joten kuinka johanneslaisissa seurakunnissa (tai muissakaan seurakunnissa) olisi pakanakristityt haluttu sitoa heidän vainoajiensa keskeisimpään pyhäpäivään, joka oli aikansa eläneen Siinain liiton merkki.
7.3 Apostoli Paavali ja sapatti
Apostolien teoissa Paavali ja apostolit saarnasivat synagogissa sapattisin evankeliumia, koska juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset olivat silloin koolla totutusti ja apostolit jatkoivat tätä traditiota. Sitä paitsi Paavalin periaate oli saarnata evankeliumi joka kaupungissa juutalaisille ensin, ja sapattisin nimenomaan juutalaiset oli helppo tavoittaa synagogassa. Apostolien teoista ilmenee, että Paavali omassa uskonelämässään kunnioitti juutalaista liturgista kalenteria ja perinteitä - hän pyrki helluntaiksi Jerusalemiin (Apt.20:16), rukoili temppelissä, noudatti kultillisia puhtaussääntöjä, toimitti uhreja ja paastosi yms. (Apt.21:21-26;24:17). Juutalaiskristityt pitäytyivät omiin uskonnollisiin ja kansallisiin käytäntöihinsä alkukirkossa, ja siitä seurasikin kitkaa ja opillisia sekä käytännöllisiä konflikteja juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen välille sekä apostolien keskuudessa (esim. Apt. 11 ja 15 luvut, Gal.1-2 luvut).
Mutta Apostolien teoissa ja apostolien kirjeissä ei tehdä sellaista teologista johtopäätöstä, että pakanakristittyjen pitäisi alkaa noudattaa Mooseksen lain juhlakalenteria ja pyhäpäiviä tai ylipäätään omaksua juutalaisuutta. Apostolisissa kirjeissä, etenkin Paavalin kirjeissä, korostetaan pakanakristittyjen vapautta juutalaisten laista ja tavoista. Kristuksessa ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista, vaan kaikissa on Kristus eikä mitään entisiä raja-aitoja ole. Näin ollen Paavalin omaa hurskauselämää ja siihen kuuluvia juutalaisia tapoja ei voida pitää ohjeellisina kristityille, hän noudatti juutalaisia tapoja vain ollessaan juutalaisessa ympäristössä. Paavali halusi olla kaikille kaikkea joustavasti, pakanoiden keskuudessa hän ei tuonut esiin juutalaisia tapoja, vaan eli kuin olisi ilman lakia (1 Kor.9:19-22) sillä hän ei halunnut tehdä mitään esteitä evankeliumille. Ruoka- ja sapattilaki sekä ympärileikkaus olivat juutalaisuuden ominaispiirteitä ja muodostivat esteitä pakanoiden kanssa yhteydessä olemiselle. Paavalin suhde lakiin oli hyvin radikaali ja juutalaisten silmissä (sekä itsensä Mooseksen lain mukaan) se merkitsi itse asiassa luopumista laista, sillä ihmisellä ei ollut oikeutta valita laista joitakin kohtia noudatettavaksi ja sivuuttaa toisia kohtia, eikä myös oikeutta noudattaa lakia vain tietyissä tilanteissa. Paavalilla oli kyllä "Kristuksen laki" (1 Kor.9:21), ja sen lain sisällön hän itse määritteli toisessa yhteydessä niin, että kaikki laki on täytetty lähimmäisen rakkaudessa ja toisten kuormien kantamisessa (Gal.5:14; 6:2).
Kuten Apt.20:7-11 kuvaus osoittaa, alkukristityt alkoivat kokoontua hyvin varhain viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina leipää murtamaan ja opettamaan evankeliumia. "Leivän murtaminen" viittaa yhteisiin rakkauden aterioihin ja ehtoolliseen. Paavali ylipäätään käytti hyväksi mitä tahansa sopivaa paikkaa ja aikaa, kuten Ateenan Areiopagia minä päivänä tahansa evankeliumin julistamiseen.
Apostolien tekojen jälkeen Uusi testamentti vaikenee sapatista eikä kerro mitään sapatin viettämisestä eikä sisällä mitään käskyjä tai opetuksia sapatin vietosta, mikä on sangen merkillepantavaa.
Päinvastoin apostoli Paavali korostaa kristittyjen vapautta kaikista päivistä sekä ruokasäännöistä osoittaen, että kristityt elävät lähimmäisen rakkauden ohjaamassa vapaudessa. Room.14:1-14 mukaisesti mikään ruoka ei ole enää "epäpuhdasta" eikä kiellettyä, eikä mikään päivä ole pakollinen noudattaa. Huomattakoon myös, että vegetarismi on "heikkouskoisuutta" Paavalille, eikä suinkaan mikään "kristillinen ruokavalio". Alkukristityt eivät olleet "vegaaneja" eikä vegetaristeja - tämä on riidaton tosiasia.
7.4 Sapattilepo ja ruokasäännöt Heprealaiskirjeessä
Hebr.4:1-11 on adventistien suosima "sapattiteksti", mutta todellisuudessa kyseisessä tekstissä ei puhuta kristittyjen tavasta tai velvollisuudesta pitää lauantaisapattia tai mitään muutakaan päivää. Päinvastoin kirjeen kirjoittaja asettaa uuden määräpäivän Jumalan lepoon pääsemisessä, ja se on "tämä päivä, jolloin pelastuksen sanoma on kuultavissa. Sapattilepo on tässä ajassa siis hengellinen, uskossa läsnäoleva todellisuus ja edessä päin oleva todellisuus, taivaallinen Levon Maa, eikä tätä hengellistä lepoa ole sidottu Heprealaiskirjeen mukaan mihinkään tiettyyn päivään. Kirjoittaja selittää kuinka Jumalan kansan sapattilepo on vielä edessäpäin olevaa todellisuutta eikä siis lauantaina lepäämiseen liittyvää.
Hepr.8:10 toteaa ruokasäädöksistä selkeästi, että ruokasäännöt ja peseytymisrituaalit perustuivat vain (vanhan liiton) ulkoisiin säädöksiin, ja olivat tarkoitetut olemaan voimassa vain "pysyvään järjestykseen" eli uuteen liittoon asti. Nekään eivät voineet tarjota täydellisyyttä, vaan olivat väliaikaisia säädöksiä. Kun pappeus muuttuu, myös laki muuttuu ja entinen laki (=VT:n laki) kumotaan hyödyttömänä ja heikkona, eikä laki tehnyt ketään täydelliseksi, vaan se oli vain varjoa tulevasta, (uuden liiton) paremmasta todellisuudesta (Hepr.7:12,18-19; 10:1).
Lisäksi Hepr.13:9 toteaa, että "sydän" (ihmisen sisin) ei saa ruuista vahvistusta, vaan armosta. Ruuilla ei ole Jumala-suhteessa mitään vaikutusta, merkitystä eikä hyötyä. Täten Heprealaiskirjeen teologia on täysin yhtäpitävä apostoli Paavalin teologian kanssa puhuttaessa ruuista ja päivien viettämisestä sekä siitä, mitä Jumalan valtakunta ja uusi liitto todellisuudessa ovat ja mikä oli vanhan liiton lain asema ja voimassaoloaika.
7.5 Sapattina pakeneminen Jerusalemista
Matt.24:20 tekstissä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan rukoilemaan, että heidän pakonsa piiritettävästä Jerusalemista ei tapahtuisi talvella eikä sapattina. Adventistit selittävät, että jos kristittyjä ei oltaisi velvoitettu pitämään sapattia Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeenkin, ei sapattia olisi tarvinnut mainita pakoa haittaavana asiana.
Tutkitaanpa tätä väitettä tarkemmin. Ensinnäkin pakoa haittaavia tekijöitä on kaksi: talvi ja sapatti. Toiseksi, muissa synoptisissa evankeliumeissa (Mark.13, Luuk.21) ei ole tällaista mainintaa ollenkaan, mikä onkin luonnollista, sillä toiset evankeliumit oli suunnattu pakanakristityille seurakunnille, mutta Matteuksen evankeliumi on osoitettu Juudean juutalaiskristityille. Matteuksen evankeliumin kirjoittaja on tehnyt tällaisen varoituksen siitä yksinkertaisesta syystä, että juutalaiset torjuivat Jeesuksen ja myös Hänen opetuksensa sapatista jatkaen omaa lakiuskonnollisuuttaan. Neh.13:19 mukaan kaupunkien portit suljettiin sapattina. Konservatiiviset juutalaiset olisivat olleet juutalaiskristittyjen pakoa estävä tekijä, samoin kuin Jerusalemin suljetut portit, jos pako olisi tapahtunut sapattina. Samaten talvella olisi ollut paljon rankempaa paeta Jerusalemista vuorille. Näin ollen ei tämäkään teksti todista sitä, että sapatin noudattaminen olisi voimassa oleva velvoite kristityille - sapatti ja siihen liittyneet kulkemisen rajoitukset olivat päinvastoin negatiivinen tekijä, este nopealle paolle.
8. Sapatin pitämisen vaatimuksen kertakaikkinen kumoaminen
Tärkeä havainto on myös tosiasia, että UT:n kirjeiden monissa paheluetteloissa ei kertaakaan mainita sapatin rikkomista vältettävänä syntinä ja lihan tekona. Jos sapatin pitäminen olisi tärkeää ja se kuuluisi uuden liiton kristityille ja jos sapatin pitäminen olisi vieläpä ratkaiseva "kuuliaisuuden koe" lopun aikana, olisi kohtuullista odottaa näkevänsä edes muutaman maininnan sapatin rikkomisesta syntiluetteloissa. Jos sapatti olisi tärkeä ja voimassa oleva käsky, ei siitä olisi varmastikaan vaiettu.
Erityisesti pakanakristityille seurakunnille suunnatuissa kirjeissä odottaisi sapattiin liittyvää opetusta ja käskyjä, sillä pakanoille kuten esim. roomalaisille sapatti oli vieras tapa, ja varmasti sapatista olisi herännyt ongelmia ja kysymyksiä. Mitä ilmeisemmin olisi esiintynyt haluttomuutta sapatin pitämiseen, mikä olisi vaatinut apostoleilta ohjeistamista. Mutta mitään sellaista ei löydy, vaikka esim. ympärileikkauksesta ja ruokasäännöistä on useampikin maininta apostolien kirjeissä. Ongelmia sapatista ei esiinny, koskapa sapatin pitämistä ei pakanoilta vaadittu on ilmeinen johtopäätös. Eikä sellaista, mitä UT ei julista synniksi ole kenelläkään (adventisteillakaan) oikeutta väittää synniksi: kuten lihan syömistä, kahvin juontia tai sapatin viettämättä jättämistä. UT:n paheluetteloissa käydään sen sijaan kattavasti läpi epäjumalien palvonta sekä erilaiset ihmissuhteisiin, siveellisyyteen ja vääriin asenteisiin liittyvät "lihan teot", kuten ylpeys, itsekkyys, riitaisuus, lahkot ja tekopyhyys.
Paavalin kolossalaiskirjeessä apostoli osoittaa sapatin kumotuksi ja ristille naulituksi (Kol.2:14-21). Nähtävästi alkukirkossa liikkui adventistien kaltaisia spekulatiivisia lakiuskonnollisia ryhmiä, jotka halusivat alistaa pakanakristityt vanhan liiton lain alle ja erityisesti sapatin ja muiden pyhäpäivien viettämiseen. Lisäksi Kolossan harhaoppisilla oli hurmoksellisia näkyjä ja taipumusta enkelien palvontaan - huomattakoon, että adventistien omintakeisen tulkinnan mukaan ylienkeli Mikael on Jeesus. Täten adventismin kristologiakin (oppi Kristuksesta) on jokseenkin kyseenalainen.
Kyseiseen harhaoppiin liittyi selvästikin myös kiellot syödä tiettyjä ruokia, mikä on leimallista adventistien teologiassa. Kolossan seurakuntaa häirinnyt harhaoppi on useiden tutkijoiden mukaan juutalaisuudesta peräisin olevaa apokalyptistä ja spekulatiivista lakihenkistä lahkolaisuutta. Harhaoppia ei voi pitää gnostilaisuutena joka kehittyi täyteen mittaansa vasta seuraavalla vuosisadalla. Kolossan harhaoppiin liittyivät erilaiset näyt (muista Ellen G. White adventismin väitettynä Jumalan inspiroimana profeettana!) ja hengellinen ylpeys (eli pidetään itseä muita parempina ja "oikeina uskovina" kun noudatetaan Mooseksen lakia).
Mutta kristityn ei tarvitse välittää tuollaisista askeettisista ja lakihenkisistä opeista tai mistään salatiedosta eikä pelätä harhaoppisten näkyjä, koska Kristuksessa meillä on täydellinen voitto näistä "maailman alkuvoimista". On luultavaa, että Kolossan harhaopettajat olivat myöhemmin perustamassa ebioniitteina tunnetun juutalaiskristillisen lahkon (ebioniitit olivat myös vegetaristeja, mikä on adventismissakin tyypillinen oppi ja käytäntö). Paavali näyttää kuinka sapatti ja muut juhlapäivät olivat Kristukseen viittaava "varjo", jotka ennakoivat Kristuksen tuomaa pelastusta. Nyt Kristus ja Hänessä täydellinen pelastus on tullut kun Hän naulitsi meidän velkakirjamme (= sovitti syntimme) ja Mooseksen lain ristille. Koska todellisuus eli kaikkien valtojen ja voimien Pää Kristus on tullut, eivät kristityt tarvitse enää varjoissa vaeltamista kuten sapatin noudattamista.
Adventistien tyypillinen selitys tähän tekstiin on, että Paavali ei puhu "viikkosapatista" vaan "seremoniasapateista", jotka ainoastaan saivat täyttymyksen Kristuksessa. Mutta alkutekstin tutkimus ja vertailu Vanhan Testamentin kreikankieliseen käännökseen Septuagintaan eivät tue tuollaista olettamusta. Tasan sama termi tarkoittaa kreikassa viikkosapattia ja kaikkia muita sapattia. Alkuteksti ei tee mitään eroa viikkosapatin ja muiden sapatinpäivien välille - ei UT:ssa eikä Septuagintassa. Kolossalaiskirjeestä ei löydy tukea adventistien vakioselitykselle, että "seremoniasapatteja" ei tarvitse noudattaa, mutta "lauantaisapattia" täytyy pitää.
9. Paavalin lakiteologiasta laajemmin
Paavalilaisessa teologiassa maailmanaika voidaan jakaa kolmeen kauteen lain näkökulmasta:
1) Aadamista Moosekseen oli aika ennen lakia.
2) Mooseksesta Kristukseen oli aika lain alla kun laki toimi "kasvattajana" Kristukseen
3) Kristuksesta alkoi aika armon alla, jolloin laki on saanut täyttymyksensä Kristuksessa ja kristityille koko laki tiivistyy lähimmäisenrakkauden käskyyn Pyhän Hengen ohjaamassa evankeliumin vapaudessa (kts. esim. Room.4-8;10:4;Gal.2-5).
Laki ei siis Paavalille ollut ikuinen eikä muuttumaton, vaan "rikkomusten tähden jälkeenpäin lisätty" (Gal.3:19), so. jotta synti saisi rikkomuksen luonteen ja jotta juutalaiset kasvatettaisiin Kristuksen luo kun he oppisivat tuntemaan syntisyytensä - mutta juutalaiset alkoivatkin rakentaa omaa vanhurskauttaan lain mukaisia tekoja tekemällä.
Vanha kymmenen käskyn laki ei siirtynyt uuteen liittoon, vaan koko vanha laki - myös kymmenen käskyä - sai täyttymyksensä Kristuksessa ja kumottiin Hänen ristillään. Uudessa liitossa vallitsee uusi laki eli Kristuksen laki. Sapattikäskykin kuten kymmenen käskyä kokonaisuudessaan on osa kuoleman ja kadotustuomion virkaa, joten sitä ei voi mitenkään väittää "lunastuksen ja pyhityksen muistomerkiksi". Muistettakoon, että sapattina Jeesus oli kuolleena haudassaan, mutta sunnuntaina Hän nousi ylös kuolleista.
Katso myös Ef. 2:14-18; 1 Kor.9:20-21; 2 Kor.3:6-18 tekstit; Paavali sanoo selvästi, että hän itsekään ei ole enää lain alainen (eli vanhan liiton lain alla) vaan hänellä on Kristuksen laki. Tähän uuteen "Kristuksen lakiin" sisällytettiin apostolisissa kehotuspuheissa dekalogista (kymmenen käskyä) useimmat käskyt , jotka annettiin kristityille elämänohjeiksi apostolisissa kirjeissä. Mutta sapattikäskyä ei vahvisteta eikä säädetä elämänohjeeksi uudessa Kristuksen laissa.
Koska UT:n teologiassa sapatti ei ole sinetti, kuten adventistit opettavat, niin mikä sitten on vahvistus eli merkki lunastuksesta ja pyhityksestä - se on Pyhä Henki (Ef. 1:13; 4:30 ..."Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivään varten"). Pyhä Henki on Jumalalle ja Kristukselle kuulumisen merkki ja takaus (2 Kor.1:22; Ilm.9:4). Eikä Pyhää Henkeä saada Mooseksen lain avulla eikä lain vaatimia tekoja tekemällä, vaan uskomalla evankeliumi (Gal.3:3-14). Pyhän Hengen etsiminen lain mukaisista teoista on pyrkimystä omin luonnollisin voimin päästä pelastukseen ja sitäpaitsi lain noudattamiseen luottaminen johtaa kirouksen alle joutumiseen.
10. Johtopäätös
Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan siten perustellusti sanoa, että adventismin opeille sapatin pitämisestä uudessa liitossa ei ole perusteita Raamatun kirjoituksissa. Eikä mitään tukea ole heidän eskatologisille tulkinnoilleen sapatista viimeisenä "kuuliaisuuden kokeena", joka ratkaisee pelastumisen. Koko Ilmestyskirjassa ei kiistattomasti puhuta mitään sapatista eikä sunnuntaista, mutta tässä artikkelissa ei oteta muutoin kantaa Ilmestyskirjan tulkintaan tai tarkoitukseen. Uuden testamentin teologiassa -etenkin Paavalin kirjeissä - sen sijaan osoitetaan kristillisen vapauden ja koko ansiottoman armon evankeliumin vastaiseksi vaatimukset noudattaa sapattia ja ruokasääntöjä ja ylipäätään vanhan liiton lakia (ks. myös Hebr.8:13; 9:10). Sapatin ja ruokalakien noudattamisen vaatimus on rinnastettavissa Paavalin vastustamaan "toisenlaiseen evankeliumiin" ja palaamiseen juutalaiseen alkeelliseen varjojen ajan jumalanpalvelukseen ja täyttymyksensä saaneisiin esikuviin, jotka lakkautettiin Kristuksen ristillä.
Sunnuntain viettäminen ei ole mitään "luopumusta" Uuden testamentin teologiassa, vaan apostolisessa alkukirkossa aloitettu käytäntö vapauden hengessä. Jokainen kristitty suhtautuu erilaisten päivien viettämiseen haluamallaan tavalla ja kristittyjen tulee kunnioittaa toisiaan rakkauden hengessä, toisiaan loukkaamatta. Tuomion mittapuuna viimeisenä päivänä on ainoastaan usko Kristukseen ja se, miten lähimmäisiä on kohdeltu. Epäusko Kristuksen evankeliumia kohtaan johtaa kadotukseen. Pelastuksen etsiminen Mooseksen lain mukaisista teoista tai Mooseksen lain mukaisten tekojen asettaminen pelastumisen ehdoksi päinvastoin kadottaa ja merkitsee evankeliumin mitätöintiä. Sapatin pitämisen korostaminen ja kristittyjen tuomitseminen sunnuntain viettämisen takia on -varsinkin Kolossalaiskirjeen varoituksien valossa - osoitus hengellisestä ylpeydestä ja farisealaisesta omahyväisyydestä, halusta olla muita parempia.
Sama pätee ruokaan liittyviin sääntöihin ja kieltoihin, jotka ovat täysin vieraita koko UT:n teologialle. Ruokien syömistä koskeviin kielloista on tärkeä apostolinen opetus 1 Tim.4:1-5, jossa todetaan selkeästi, että sellaiset kiellot ovat "pahojen henkien oppeja" ja "eksyttävien henkien seuraamista". Nämä "riivaajien opit" rinnastetaan tekopyhyyteen (so. farisealaisuuteen) ja uskosta luopumiseen. Kaikenlainen asketismi ja normaaleista elämän iloista kieltäytyminen on vastoin evankeliumia. Paavali opettaa, että kaikki, minkä Jumala on luonut on hyvää eikä mikään ole hylättävää - ei siis sianliha, simpukat, jänis, kahvi, tee, viini eikä mikään muukaan- kun se nautitaan kiittäen, sillä Jumalan sana ja rukous pyhittää kaiken Luojan luoman. Jokainen voi vapaasti ja hyvällä omallatunnolla syödä ja juoda mitä haluaa ja hyväksi näkee, eikä hänellä ole siitä mitään tilinteon velvollisuutta ihmisille - eikä Jumalalle, sillä Jumala ei ole kiinnostunut sellaisista asioista.
keskustelu palstalle. Kuinka kukaan voisi vastata tuollaiseen määrään tekstiä????
Se,että Jeesus teki töitä sapattina(paransi sairaita)Olisihan hän voinut valita toisen päivän.Tähän,ei riitä vastaus että kyllä hyvää saa tehdä,eikä se että Jeesus sovitti sapatin säädökset mutta,ei itse päivää.Hän,ei ainoastaan kumonnut sapattia vaan..jne john 5/18.Raamattu aina selitetään raamatulla.
Mistä lähtien sinä olet ollut Jeesuksen arvostelija? Miksi et jätä Jeesusta rauhaan. Jeesus on Jumala, ihminen on ihminen. Jeesus sanoi selvästi antaneensa sapatin ihmistä varten. Ihmisenä hän myös sitä noudatti pilkulleen niin kuin laki vaatii.
Jeesus on Jumala,ja teki töitä sapattina.John 5/16-17 sen tähdn juutalaiset vainosivat Jeesusta,koska hän semmoista teki sapattina.Mutta Jeesus vastasi heille:Minun Isäni tekee yhäti työtä,ja minä myös teen työtä.Adventisti opin mukaan Jeesus pitäisi merkitä pedon-merkillä.
2:27 Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
2:28 Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."
Jotkut sanovat, että Kristuksen tuli täyttää laki itsensä tähden, koska hän oli ihminen. He unohtavat silloin, kenestä tässä oikein on kysymys. Kristus ei ole pelkkä ihminen, vaan samalla tosi Jumala. Jumala on lain yläpuolella. Meille ihmisille laki on annettu. Me olemme velvolliset sen täyttämään. Meidät Jumala on kerran asettava eteensä ja meiltä hän on vaativa tilin siitä, olemmeko täyttäneet lain. Raamattu sanoo: "Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme" (Room. 14:12). Kristuksen sen sijaan ei tarvitse viimeisenä päivänä tehdä tiliä, vaan hän on itse tuomari. Kristus on lain herra, niin kuin hän sanoo: "Ihmisen Poika on siis sapatinkin herra" (Mark. 2:28). Ei siis vain sapatin herra, vaan sapatinkin herra, siis koko lain herra.
Raamattu ei missään sano, että Kristus olisi ollut velvollinen oman persoonansa puolesta täyttämään lain. Sellainen ajatus on ihmiskeksintö ja loukkaa Kristuksen majesteettia.
Miten me sitten voimme selviytyä, kun on tili tehtävä? Jos meidän on astuttava omassa likaisessa vanhurskaudessamme Jumalan eteen, emme mitenkään selviydy, koska emme ole lakia pitäneet, vaan joudumme tuomittaviksi. Sen sijaan kun turvanamme on Herra Kristus, joka täytti lain sekä pyhästi eläen että kärsien syntiemme rangaistuksen, emme joudu tuomittaviksi, vaan olemme siirtyneet kuolemasta elämään. Niinhän Jeesus on luvannut: "Totisesti, totisesti, minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään." (Joh. 5:24)
Kristus on ainutlaatuinen voidaksensa olla meidän Vapahtajamme. Ihminen oli lain rikkonut, ihmisen tuli se korjata ja rangaistus siitä kärsiä. Kun kukaan ei siihen pystynyt, Jumala itse tuli ihmiseksi, meidän Vapahtajaksemme, edesvastaajaksemme ja sijaiseksemme. Ihmeellinen totuus! Kukapa voisi luodata sen syvyydet! Mutta lapsenomaisessa uskossa saamme iloita siitä, että kaikki on täytetty. Mitään ei puutu siitä, mitä autuuteemme tarvitaan, ja tämä kaikki on nyt Kristuksessa, jossa "jumaluuden koko täyteys asuu ruumiillisesti" (Kol. 2:9).
Jeesus rikkoi sapattikäskyn ja korotti itsensä Jumalaksi (Joh 5:9-18)
Mutta se päivä oli sapatti (9). Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi" (10). Mies vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja kävele'" (11). Silloin juutalaiset kysyivät: "Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?" (12) Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon (13).
Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin" (14). Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut (15). Juutalaiset alkoivat vainota Jeesusta, koska hän teki tällaista sapattina (16). Mutta Jeesus sanoi heille: "Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä" (17). Tämä vain lisäsi juutalaisten halua ottaa Jeesus hengiltä. Hänhän ei ainoastaan rikkonut sapattikäskyä, vaan vieläpä sanoi Jumalaa omaksi isäkseen ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen (18).
Jeesus oli pyytänyt meistä nousemaan ja kantamaan allaan olevaa vuodemattoa. Molemmat sellaisia asioita, joihin mies ei ollut vuosikymmeniin pystynyt. Jos mitkä niin ne osoittivat, että hän oli todella parantunut. Mutta tämä pyyntö oli kohtalokas Jeesukselle itselleen. Oli sapatti ja Jeesus käskyllään rikkoi kaikkien tiedossa olevan sapattimääräyksen. Mitään taakkaa ei saanut kantaa sapattina (Jer 17:21). Kun mies lähti terveenä kävelemään matto kainalossaan, hän sai heti kimppuunsa vihaisia juutalaisia. Kukaan ei tuntunut iloitsevan siitä, että mies oli parantunut, mutta monet suuttuivat sitä, että mies kantoi vuodemattoaan. Mieshän rikkoi Pyhien kirjoituksen sanan. Mitäpä elämästä ja Jumalan armoteosta, kunhan vain ollaan ehdottoman kuuliaisia Raamatun sanalle! Mies ei välittänyt kuuliaisuudesta Raamatun sanalle, vaan oli kuuliainen hänet terveeksi tehneet miehen sanalle
Jeesus ei rikkout yhtäkään käskyä. Jeesus ei julistanut itseään Jumalaksi, hän on Jumala ilman julistuksia.
Joh. 15:10
Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Adventisteilla on oppiensa puolustamisessa kyse heistä kirkkokuntana. He ovat kapinaliike joka on valikoitunut tietyntyyppisistä luonnehäiriöisistä ihmisiastä, joilla on kova määräämisen tarve muita ihmisiä kohtaan. Heidän kirkkonsa opit ovat siten rakennettuja, että heillä ei ole mitään hyötyä Raamatunlukemisestaan koska kaikki heillä on jo valmiiksi määriteltyinä oppeina. Näin, ollakseen adventisti. heillä ei ole edes teoriassa mahdollisuutta muihin tulkintamalleihin. Herra ei voi heitä opettaa , koska heillä on oppi valmiina jota he eivät hylkää. Ihmisoppia alusta loppuun!
Jeesus ei voinut rikkoa yhtään käskyä Isänsä laista, saati kumota.
Matt. 5:17
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Tuo edellinen Raamatun kohta kumoaa täysin kaikki väitteet siitä että Jeesus olisi kumonnut omaia käskyjään tai mitään Raamatusta. Jeesus ei kumonnut yhtään kymmenestä käskystä. Jos joku väittää, että Jeesus kumosi sapatin, hän on valheveljien ja fariseusten puolella. He väittivät Jeesuksen kumonneen sapatin, mutta Jeesus väittää toista. Kumpaakohan ospuolta oikea kristitty uskoo? Minä uskon ainakin Jeesusta!
Minä en liittyisi pakon edessäkään sinun kanssasi samaan kirkkokuntaan. Edustat puheinesi kristityn irvikuvaa . Etkä itse noudata mitään sapattisäädöksiä. Sehän se hassu juttu onkin! Sinun sapatinviettosi on pelkkää irvailua todellisen sapatinvieton rinnalla.
Kenelle hän sen tässä tilanteessa ilmoitti, eiväthän kaikki vielä silloin sitä tieneet. Tiedätkö edes, mistä Jeesus puhuu sanoessaan minun käskyni? Hän itse joutui juutalaisten keskuudessa pitämään Isänsä käskyt, jotka hän sitten kumosi.
Sinullakin on vielä mahdollisuus !
Jos joku ei suostu luottamaan yksin Kristukseen pelastajana, hänen on silloin luotettava lakiin ja ennen kaikkea omaan kykyynsä ja voimaansa noudattaa lakia. Silloin ihminen itse pelastaa omilla teoillaan itsensä. Minkäänlainen osittelu tai sovittelu näiden kahden pelastustien, lain ja armon välillä ei ole mahdollinen. On vain joko - tai. Molempia teitä ei voi kulkea samanaikaisesti. Lain tiellä vanhurskaus on vasta edessäpäin. Se saavutetaan, jos pystyään vaeltamaan johdonmukaisesti kaikessa laille kuuliaisena. Armon tie alkaa lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Se vie perille, jos vain pysytään uskossa Jeesukseen.
Miten ihminen voidaan niin aivopestä, että hän ei itse enää tajua edes tosiasioita, vaan kiistää kaiken. Ei kai edes halua kuulla totuutta. Jos välttämättä täytyy olla aina jonkun lain noudattaja, niin oman pelastuksen vuoksi on valittava Kristuksen laki. Uudessa liitossa ei voi noudattaa vanhan liiton lakeja.
Tässähän Jeesus puhuu omista uusista rakkauden käskyistään.
5:11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
5:12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
5:13 Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
5:14 Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;
5:15 eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
5:16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
5:18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
5:20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
5:21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.'
5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.
5:25 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.
5:26 Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.
5:27 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin.'
5:28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.
5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.
5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.
5:31 On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.'
5:32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.
5:33 Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi.'
5:34 Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
5:35 älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki;
5:36 äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi;
5:37 vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta.
5:38 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta.'
5:39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;
5:40 ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin;
5:41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
5:42 Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.
5:43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.'
5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
5:45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
5:47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
5:48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Ole rehellinen edes itsellesi. Eihän teillä ilman Ellenin näkyä olisikaan mitään sapattia. Eikö tämä ole ihmiskäsky? Ellenin näky oli vanhasta testamentista ja et kai sinä ole israelilainen. Eihän Raamatussa sapattikäskyä edes annettu muille kuin israelilaisille. Miten voi ihmisen pää olla noin sekaisin?
varastaa,jos ei tahdo?Onko pakko huorata,vaikkei tahdo?Onko pakko vihata,vaikkei tahdo?NO EI OLE!Saa ihan hyvin tehdä oikein ja silloinhan Jumalan käskyt tulevat täytetyksi.Onko parempi tehdä hyvää,vai pahaa?Turhaa jankkausta,kertakaikkiaan!Me elämme lainalaisessa maailmassa,jokaisen on toteltava lakia,tai huonosti käy!Toiset vain noudattavat sitä mielellään,koska se on OIKEIN,mutta toiset tekevät kaikkea vilppiä senkun kerkeävät.Kummatko sitten ovat oikeassa,he jotka ovat lainkuuliaisia vai he,jotka eivät laista perusta,vaan istuvat vankilassa useita kertoja elämäsään?
Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain (Joh.6:2).
Paavali puhuu Kristuksen laista. Saman asian hän on myös maininnut sanoessaan, ettei hän ole vailla Jumalan lakia, hänellä on Kristuksen laki (1 Kor 9:21).
Olemmeko sittenkin lain alaisia? Onko Kristukseen uskovalle vain tullut uusi laki vanhan Mooseksen lain tilalle? Mooseksen laki kiteytyi rakkauden kaksoiskäskyksi (Matt 22:36-40). Mikä on sitten Kristuksen laki? Kyllä se on sama käsky rakastaa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen viimeisenä yhdessäolon iltana, että hän antaa uuden käskyn: ”Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne” (Joh 13:34). Se on uusi siksi, että sitä koetellaan elämässämme joka päivä emmekä koskaan ole sitä täysin oppineet. Siksi meitä on siihen toistuvasti kehotettava.
Rakkauden kaksoiskäsky ilmoittaa kaikissa elämäntilanteissa Jumalan tahdon. Sen edessä tiedämme joka päivä, mitä Jumala meiltä haluaa. Nimenomaan suhteessa lähimmäisiimme olemme aina sidottuja käskyyn rakastaa. Siitä meitä ei vapauteta koskaan.
Kun Paavali halusi voittaa Kristukselle lain alaisena eläviä, hän sanoi olleensa heille kuin lain alainen. Sitten hän lisäsi: ”Vaikka en olekaan lain alainen” (1 Kor 9:20). Paavali oli juuri kirjoittanut galatalaisille, että jos he pyrkivät vanhurskauteen lakia noudattamalla, silloin he joutuvat eroon Kristuksesta ja armon ulkopuolelle (Gal 5:4). ”Jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan” (Gal 2:21). Nyt hän kuitenkin käskee toteuttamaan Kristuksen lakia.
Suhteemme Jumalaan ja pelastumisemme ei ole sidottu siihen kuinka hyvin olemme kyenneet rakastamaan. Siinä emme ole lain alaisia. Pelastumme yksi armosta vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja huutamalla avuksi Herran nimeä. Näin silloinkin, kun koemme, ettemme pysty rakastamaan emmekä kantamaan toisten taakkoja.
Kun Paavali kutsuu tässä toteuttamaan Kristuksen tahtoa, hänen lakiaan, hän asettaa silmiemme eteen Jeesuksen esikuvana. Jeesushan kutsui luokseen kaikkia työn ja kuormien uuvuttamia haluten antaa levon (Matt 11:28). Hänen seuraajiensakin kehotetaan toimimaan samalla tavoin. ”Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan” (1 Tess 5:14, KR38). Tätä joudumme harjoittelemaan läpi koko uskonelämän.
Jokaisella lähellämme elävällä ihmisellä on omat taakkansa kannettavanaan. Näin myös kristittyjen yhteydessä. Rakastamme, kun jaamme hänen kanssaan hänen taakkaansa. Emme jätä toista yksin taakkojensa kanssa. On mentävä mukaan toisen ahdistukseen niin pitkälle kuin voi ja uskaltaa mennä. Tosin silloinkin voimme kantaa toisen taakkaa vain hetken ja vain osittain. Mutta onko meillä valmiutta tulla lähelle, nähdä ja kuulla, mitä taakkoja toiset kantavat? Annammeko omien taakkojemme niin sitoa itseämme, ettemme suostu näkemään muita taakkojen kantajia? Lähimmäisen taakkoja voi kantaa vain lähellä ollen, vain kuuloetäisyydellä, vain olemalla kiinnostunut toisen huolista ja ongelmista eikä vain omista huolista.
Me adventistit luotamme adventtikirkkoon emmekä lakiin. Ja tietoihin, joita olemme saaneet sisar Whiten kautta.
Miksi adventistit rikkovat toista käskyä jatkuvasti varoituksista välittämättä? Vai onko teiltä kumottu toinenkin käsky?
Miten saatat esittää tuollaisia väitteitä? Etkö usko Jeesuksen opetukseen? Etkö pidäkään Jeesusta ainoana oikeana opettajana. Jeesushan sanoi, ettei Hänenlle kelpaa kukaan ,joka pitää muita opettajia itsellään; ei edes Moosesta eikä varsinkaan Ellen Writea. Ja apostolit sanovat, että armo ja totuus ovat kerrotut vasta Kristuksen kautta. Viestisi perusteella tulee sellainen käsitys adventisteista, että he viittaavat kintaalla kaikkeen siihen Uuden Testamentin opetukseen, joka on kristityille rakasta.
sapattia, koska en ole israelilainen. Mikään Raamatussa ei VELVOITA Jeesuksen uudessa liitossa viettämään sapattia, joten teen töitä tai vaikka mökillä puita lauantaisin. Ja se ei ole mikään synti. Jos joku näin sanoo, hän ei ole uudestisyntynyt Jeesuksessa Kristuksessa.
2. Moos. 31:16
Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
Tuo on aivan selvä teksti, ihme etteivät sitä jotkut ymmärrä.
Raamatun mukaan lain rikkominen on syntiä! Näin on Lutherikin asian ymmärtänyt.
Lutherin sanoista: ”Onpa paavi eli antikristus rohjennut muuttaa Jumalan kymmeniä käskyjäkin, muuttamalla sapatin sunnuntaiksi.”
Tosin siirtyyhän se vastuu opettajille, joille ei ole riittävästi annettu ymmärrystä tämänkin asian suhteen.
Ollessani Luterilaisessa katekismusillassa, kun tuli uudet katekismukset.
Lepopäivän kohdalla pappi sanoi vaan, että sunnuntai ei ole viikon seitsemäispäivä vaan lauantai, eikä juuri muuta. Tosin kansa pohti, että miten se sunnuntai oli ennen arvossaan, kun ei saanut mitään työtä tehdä.
Kapinahenki paljastuu ihmisen asenteesta Jumalan lakia kohtaan (Dan 7:25).
Jeesus sanoo: ”Mutta ennemmin taivas ja maa katovat, kuin yksikään lain piirto häviää. Luuk.
Jeesus ei tosiaan johda ketään laittomuuteen. Paavalikin sanoo, että pois se.
ja uskon ainostaan Jumalan sanaan. En usko seurakunnan pastoreiden teorioita, enkä ihmisoppeja.
Siksi en vietä sapattia, koska se annettin aikoinaan ympärileikatuille israelilaisille. Olen ympärileikkaamaton pakana, jonka Jeesus Kristus omalla verellään pesi pois synnistä, ja antoi toivon iankaikkisesta elämästä.
Tämä on kaikille pakanoille opetettu Jeesuksen ja apostolien kautta, ja tämä on Jumalan Pyhä tahto. Joka uskoo ja kastetaan, saa Pyhän Hengen lahjan, ja se opastaa meidät Herran kirkkauteen.
Uhmaiässä
vaan ennemmin ihmiskäskyihin. Eikös se Jeesus sanonut että turhaa on palvella Jumalaa ihmiskäskyillä, kuten sunnuntai on? Sapatti on ainakin varmasti Jumalan käsky. Tässä on pyhien uskovien kärsivällisyys, että he pitävät Jumalan ksäkyt ja uskon Jeesukseen!!
Jumalan sana sanoo näin. sapatti kuuluu vain niille jotka ovat liittyneet Herraan. Siis
muukalainenkin joka on liittynyt Herran palveliaksi on velvollinen viettämään sapatin
Herran kunniaksi. Muista tämä koskee vain Herran palvelioita. Ei ulkopuolisia?
miksi sabattina sitten yhtäkkiä saikin kantaa, lakihan sen nimenomaan kielsi? Mikä sääntö piti pitää ja mikä ei?
Eikö kristittyjen olisi paras pysyä sunnuntaissa, ei tulisi turhia sekaannuksiakaan?
ei ole laki, mutta asia ei näköjään mene joidenkin tajuntaan millään. Sapattilait kuuluvat tooraan ja niissä ei sanota vain että pyhitä vaan miten se tehdään. Sabattina ei siis kanneta, kuljata pitkiä matkoja, tehdä tulta, myydä, osteta yms
Ethän sinä ole liittynyt tuohon kansaan, jolle Mooseksenh kautta annettiin kymmenen käskyn laki. Sinähän kuulutkin siihen joukkoon, jolla on "kymmenien käskyjen laki" eikä siihen taas kuulu juutalaiset sen enempää kuin kristitrytkään. "Kymmenien käskyjen" laki ei ollut kiviin kirjoitettu laki, eikä Raamattukaan sellaista tunne.
Johannes
9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska HÄN EI PIDÄ SAPATTIA." Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
Johannes
9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska HÄN EI PIDÄ SAPATTIA." Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
Johannes
9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska HÄN EI PIDÄ SAPATTIA." Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
Johannes
9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska HÄN EI PIDÄ SAPATTIA." Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
Johannes
9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska HÄN EI PIDÄ SAPATTIA." Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
Jeesus ei voinut rikkoa yhtään käskyä Isänsä laista, saati kumota.
Matt. 5:17
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Tuo edellinen Raamatun kohta kumoaa täysin kaikki väitteet siitä että Jeesus olisi kumonnut omaia käskyjään tai mitään Raamatusta. Jeesus ei kumonnut yhtään kymmenestä käskystä. Jos joku väittää, että Jeesus kumosi sapatin, hän on valheveljien ja fariseusten puolella. He väittivät Jeesuksen kumonneen sapatin, mutta Jeesus väittää toista. Kumpaakohan ospuolta oikea kristitty uskoo? Minä uskon ainakin Jeesusta!
Johannes
9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska HÄN EI PIDÄ SAPATTIA." Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
Johannes
9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska HÄN EI PIDÄ SAPATTIA." Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
Johannes
9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska HÄN EI PIDÄ SAPATTIA." Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
hamaan ristin kuolemaan saakka.Mutta hän kumosi ne orjuutukset,mitkä olivatihmisten lisämääräyksiä.Hän ei noudattanut niitä fariseusten määräyksiä,koska ne eivät olleet Jumalasta,vaan ihmisistä.
Jeesus itse asetti sapatin entiselle Jumalan tarkoittamalle paikalleen palvelemaan ihmistä LEPOPÄIVÄNÄ.
Jeesus sanoi ettei ihminen ole sapattia varten,vaan sapatti on IHMISTÄ varten.
Siis jokaista IHMISTÄ,niin että mekin voisimme silloin levätä kaikesta työstämme,niinkuin Jumalakin lepäsi ja siunasi meille sapatin levon päiväksi.
sapattia, ei lauantaina eikä sunnuntaina. Syy on se, että en ole juutalainen enkä ympärileikattu.
Jeesus piti sapatin, eikä rikkonut yhtään käskyä vastaan. Mieletön ajatus, että Jeesus nousisi Isäänsä vastaan tai itseään! Eihän hän olisi muuten pystynyt sovittamaan syntejämme. Eihän syntinen voi syntistä sovittaa?
Fariseukset taas olivat syntisiä ihmisiä ja epätäydellisä? Vai pidätkö fariseuksia täydellisinä?
Ajattele ennen kuin menet syyttämään, jotain valehtelijaksi!
Jumalan tahto - On Laki. Ei Jumala ole tahtonsa yläpuolella.
Lain ja evankeliumin sisältö on sama: Jumalan tahto ja täydellinen rakkaus. Siksi niitä ei voi irrottaa toisistaan, vaan ne ovat aina yhdessä, rinnakkain. Ne on kuitenkin annettu eri tarkoitusta varten, ja ne vaikuttavat aivan eri tavoin, vastakkaisesti. Laki vaatii, antaa ehdollisia lupauksia, tuomitsee, kuolettaa. Evankeliumi lahjoittaa, antaa ehdottomia lupauksia ja tuo anteeksiantamuksen, armahduksen ja elämän. Evankeliumi antaa ja täyttää sen, minkä laki vaatii mutta osoittaa mahdottomaksi. Näin lakia ja evankeliumia ei saa sekoittaa toisiinsa. Jeesus Kristus ja hänen työnsä ovat elävä laki ja elävä evankeliumi ja molempien täyttymys.
Tätä kristillisyyden ydinkohtaa uhkaavat myös pahimmat vaarat. Laki voidaan julistuksessa suhteellistaa, niin että ihminen luulee voivansa sen täyttää ja siten kelvata Jumalalle. Tämä on lakihenkisyyttä (legalismia) ja moralismia - ihmisen ja hänen käyttäytymisensä asettamista kaiken keskukseksi. Ilman evankeliumia ei olekaan muuta kuin lakihenkisyyttä, joka on ihmisen luontaisen uskonnollisuuden toinen perusilmentymä. Vain evankeliumi antaa uskovalle ihmiselle voiman pyhitykseen.
Julistus voi vääristää myös evankeliumin turhentamalla sen hinnan, joka on Jumalan ainoan Pojan kärsiminen ja kuoleminen ihmisten syntien rangaistukseksi Jumalan lain vaatimuksen mukaisesti ja jonka Jumala on itse maksanut. Ilman lakia ei ole evankeliumiakaan. Myös lain turhentaminen ja kumoaminen (antinomismi) ihmisen luontaisen uskonnollisuuden toisena perusilmentymänä on torjuttava. Evankeliumin tulee olla julistuksessa ja opetuksessa hallitsevana.
Laki on siunaus ja kirous, Laki on Jumalan oikeudenmukainen ja rakkaudellinen tahto eikä mikään irrallinen oikeudellinen lakijärjestelmä Jumalan ulkopuolella. Ihmiselle laki on ulkopuolinen, koska ihminen ei Jumalan lakia voi pitää, mutta Jumalalle laki on Jumalan oma tahto. Tarkoitus on että Jumalan laki kirjoitetaan jokaisen sydämmeen niin, että me samaistumme Jumalan tahdon kanssa - ei riitä että me rakastamme oman tahtomme mukaan, koska meidän tahtomme ei ole oikeudenmukainen ja rakkaus epäoikeudenmukaisuudessa ei enää olekaan enää rakkautta. Esimerkiksi: ei ole oikein sanoa varkaalle että hän ei ole varas, se ei ole rakkautta. (vain esimerkki:)
Vain Jumalan tapa on oikea ja ainoa. SE on se laki mitä meidän pitää noudattaa - Jumalan tahto kaikessa.
Siunaus ja kirous.
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.
1. Kor. 13:1
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
1. Kor. 13:2
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
1. Kor. 13:3
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
1. Kor. 13:4 > :5
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa
1. Kor. 13:8
Rakkaus ei koskaan katoa.
Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
2. Kor. 5:14
sillä Kristuksen RAKKAUS pakottaa meitä.
Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet.
2. Kor. 6:6
Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus,
2. Kor. 13:14
Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!
Jotkut sanovat, että Kristuksen tuli täyttää laki itsensä tähden, koska hän oli ihminen. He unohtavat silloin, kenestä tässä oikein on kysymys. Kristus ei ole pelkkä ihminen, vaan samalla tosi Jumala. Jumala on lain yläpuolella. Meille ihmisille laki on annettu. Me olemme velvolliset sen täyttämään. Meidät Jumala on kerran asettava eteensä ja meiltä hän on vaativa tilin siitä, olemmeko täyttäneet lain. Raamattu sanoo: "Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme" (Room. 14:12). Kristuksen sen sijaan ei tarvitse viimeisenä päivänä tehdä tiliä, vaan hän on itse tuomari. Kristus on lain herra, niin kuin hän sanoo: "Ihmisen Poika on siis sapatinkin herra" (Mark. 2:28). Ei siis vain sapatin herra, vaan sapatinkin herra, siis koko lain herra.
Se että olen uskosta vanhurskas, ei ole vain pelkästään menneen Jumalan teon kaiku tai mennyt tapahtuma, jonka jälkeen alkavat muut läksyt. Se on uskovana olemisen varsinainen sisältö. Minä ainakin tarvitsen lakkaamatonta vakuutusta siitä, että saan olla uskosta vanhurskas, koska sisimpäni jumalattomuus on lakkaamatonta. Uskosta vanhurskaana minun ei tarvitse olla sen hurskaampi kuin olen. Saan lähestyä Herraani tämmöisenäni. Eikä Jumalan lapsena olemiseni ole kiinni siitä, miten täytän hänen lakinsa eli miten elän arkeani, vaan siitä, että vanhurskas on elävä uskosta. Ja kaikki kiitos ja kunnia tulee yksin Jeesukselle.
Mutta älä anna kenenkään pettää itseäsi.
Jeesus on antanut elämänsä sinunkin edestäsi JOTTA PELASTUISIT JA SAISIT ELÄÄ.
Mutta luuletko pelastuvasi jos ET ANNA ANTEEKSI NIILLE JOTKA OVAT SINUA VASTAAN RIKKONEET?
Jos luulet - LUE ALLA mitä Jeesus on meille sanonut.
Matt. 6
14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, ANTAA myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, EI Isännekään ANNA anteeksi teidän rikkomuksianne.
-----
Siis jos hyväksyt nuo Jeesuksen sanat etkä LUULE PELASTUVASI - ilman että itsekin annat anteeksi silloin olet jo HYVÄKSYNYT LAIN.
Meidän tulee tutkia mikä on JUMALAN tahto - koska se on AINOA iankaikkisen elämän antava tahto.
-------
Apostolit eivät julistaneet lakia saadessaan UTssa kerrotut ihmiset uskoon kääntyneiksi. Samaa oli Jeesuksenkin julistus kaikissa kohden, joissa sanotaan ihmisten uskoneen Häneen.Onkin merkillistä, mistä saarnaajat saavat esikuvat Raamatusta lain julistukselleen Evankeliumin työssään. Eiväthän he itsekään näytä edes ymmärtävän lain merkitystä Paavalin opetusten mukaisesti. ROOM:3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, 22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. 23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Efesolais.
3:3 että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut;
3:5 jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille:
Voiman lähde on siinä evankeliumissa, joka vakuuttaa tänään: "Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden" (Ef 4:32). Siksi ja vain siksi meidän tulee ja me voimme olla toisiamme kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antaa toisillemme anteeksi.
Kovuus ja epäystävällisyys pulppuaa sisimmästämme ja pyrkii ottamaan valtaansa ajatuksemme, tunteemme, sanamme ja tekomme - ehkä joku lähellämme oleva ihminen on suututtanut meidät. Kun näin tapahtuu, silloin menemme ristiinnaulitun Kristuksen luokse ja apua huutaen pyydämme itsellemme armon ja anteeksiantamuksen osallisuutta. Ehkä jälleen Kristuksessa kohtaamani rakkauden avulla saan edes hiukan hillittyä itseäni eikä sisimmässäni kuohuva epäystävällisyyteni purkaudu sanoina ja käytöksenä.
niiden lakiesi kanssa. Kadu ja tee parannus.
Jeesus on kirkastettu Kristus itse. Jumalan poika, maailman vapahta, voittanut synnin eli syntien sovittaja. Kuoli ja kärsi meidän puolestamme, jotta saisimme ikuisen elämän.
Kristitty on taas semmoinen, joka on uskon kautta pukennut itsensä Kristuksen lahjavanhurskauteen, Jeesuksen seuraaja, luopunut vanhasta minästään uudestisyntymisen kautta.
Mikset itse pidä sapattia?
"Juutalaisten johtajat lisäsivät Jumalan lepopäivään rasittavia vaatimuksia. Kristuksen aikana sapatin viettäminen heijasti itsekkäiden ja mielivaltaisten ihmisten luonnetta pikemmin kuin rakastavan taivaallisen Isän luonnetta. Itse asiassa rabbiinit antoivat ymmärtää jumalan säätävän lakeja, joita ihmisten oli mahdotonta noudattaa. he saivat ihmiset pitämään Jumalaa tyrannina ja ajattelemaan, että sapatti teki ihmiset kovasydämisiksi ja julmiksi. " mitä lisättiin ja miten pyhäpäivä teki ihmiset julmiksi? Kerro myös koska laki itse kieltää sabattina kaiken työn, kulkemisen ja kantamisen ja rikkojaa uhkasi kuolemantuomio (rakastavan taivaallisen isän asettama) mistä tiesi milloin oli kulkenut liian pitkän matkan, saiko tehdä ruokaa, saiko poimia/hankkia ruokaa varten tarvikkeet vai pitikö ne olla edeltä valmiina jne. Esimerkiksi karaiitit jotka noudattavat kirjaimellisesti lakia istuvat sabatin pimeässä ja syövät kylmän aterian. Näinkö se on vai kuten rabbit opettivat? Kerro kumpi puoli on oikeassa ja anna sille perusteet niistä määräyksistä jotka VT itse antaa, älä omasta tai Ellenin päästä.
Totta kai kaikkia hengenvaaraan joutuneita sai sabattina auttaa, ei vain eläimiä eikä koska oli kyse omaisuudesta. Mitä ei saanut tehdä oli esim. hoitaa sairaita jotka voitiin hoitaa arkenakin. Eivät meilläkään ole terveyskeskukset auki sunnuntaina, poliklinikat hätätapauksille ovat.
Jeesus tässä todella asettaa uuden sabatin, kristillisen sabatin jolloin voi tehdä monenlaista kunhan ei tee varsinaista työtä. Juutalainen sabatti oli pyhä alusta loppuun ja kaikkea piti miettiä, rikkooko päivän pyhyyden jollain teollaan ja onko se siis jätettävä seuraavaan arkipäivään. Nämä olivat asioita joita oppineet yrittivät ratkoa jotta käskyt olisivat selventyneet eikä ihmisten olisi tarvinnut elää epätietoisuudessa.
Ensin sanot Israelin uskonta vääräksi uskonnoksi ja heti perään vaadit muukalaisia liittymään Israelin sabattiin joka on täyspyhä- missä on logiikkasi?