olen alle 17 vuotias nuori tyttö, olen kokenut hirveästi nuoruudessani nyt, ja nyt voin vakuutta että tämä ei ole "sitä" normaalia murrosikäisen mieliala muutoksia, koska saatan tyhjästä, mennä tosi tekopirteäksi, nauran ihan tyhmille asialle, vaikka ei oikein naurattaisi, hymyilen väkisin, olen koko ajan vauhdissa, sitten saatan mennä maahan, yhtäkkiä että voin itkeä tai huutaa, ja olen omissa maalmoissani, ja voin muuttua raivokkaaksi ja alkaa huutamaan vihasta ja raivosta jollekkin mitättömälle asialle, ja saatan rikkoa esineitä tai käydä päälle! Ja saatan mennä sen sälkkeen shokkiin kun olen riehunut enkä muista kunnolla mistään mitään, ihmettelen rauhallisuuttani sen jälkeen miksi tälläinen olo! Olen traumatisoitunut asioista, mitä olen kokenut, olen ja sairastan masennusta, ja vähän jtn psykoosia, mielikuvitus ottaa joskus liika vallan! Mutta enpä itse jaksa enää tätä sekavaa mielialan vaihtelua, ja ei muutkaan, joten, jos te maanisdepressiivisen kokeneet, voisitte kertoa, voisiko tämä olla juuri sitä?" miten sitä hoidetaan, ja onko terapiasta hyötyä, mitä siellä käsitellään, ja aloitetaanko lääkitys?" Joskus tuntuu että on hyviä ja huonoja kausia, mutta ei tätä kauan jaksa! Kiitos vastannneille
Olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö?
iloinenvihainensuruinenprin...
6677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Epäilit kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tästä ei ole kohdallasi kyse. Kerroit myös pitkän listan muita oireita. Kertomuksesi perusteella ja ikäsi 17 v huomioiden et ole sairas. Kyllä nämä oireet kuuluvat itsenäistymiseen. Joillakin se on vaan vähän näkyvämpää ja kuuluvampaa.
Juu ei vastaa oireita.
oireita.
JOS HALUAT JUTELLA LISÄÄ OLOSTASI NIIN KIRJOTA MULLE
SÄHKÖPOSTIIN [email protected] YMMÄRRÄN SINUA
POJALLANI 17V ON YHTÄ SEKAVA ELÄMÄ.
psykoosi ei kuulu normaaliin itsenäistymiseen. monilla kaksisuuntaisen mielialahäiriöön sairastuneilla (niin kuin minulla) vakavia masennuksia on jo teininä. Mulla oli ensimmäinen 13-vuotiaana. Ensimmäinen hypomaniani tuli 15-vuotiaana aika lievänä ja nyt 19-vuotiaana hyvinkin lujaa ja yli-iloisesti välillä, välillä olen säälittävä änkyttäjä. Kannattaa muistaa, että kaksisuuntainen mielialahäiriö ainakin on elinikäinen kaveri ja sen ei kannata odottaa menevän takaisin. Itseäni on tasoittanut hyvin lääkitys, lamotrigiini joka vie vakavat masennukset ja vain rajoittaa hypomanioita. Suosittelen kirjaa Levoton Mieli, jonka on kirjoittanut Kay Redfield Jamison.
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on harvinaisempia muotoja joissa mielialat vaihtelevat useita kertoja päivänkin sisällä ja tavalliseen ykköstyypin kaksisuuntaiseenkin kuuluu sekamuotosia jaksoja.
Elämäni on paljon vähemmän hämmentävää kun sain diagnoosin ja tiedän mistä mielialavaihtelut johtuvat, vaikka niihin voi itsekin vaikuttaa ja niiden kanssa voi oppia elämään.
mulla on kans sillei että epätoivoisesta masennuksesta voin kymmenessä sekunnissa muuttua yli-iloiseksi ja pirteäksi ja pää pursuaa ideoita, luovaa henkeä. taiteilijoiden tauti :)