Minusta hyvä esimerkki eri uskomusten uskottavuudesta ja niihin uskovien elastisuudesta uskossaan on esimerkiksi ranskalainen Sartre, filosofi, ateistien airuet ja jumalankieltäjä sekä vahvasti evoluutioon kallellaan oleva heppuli. Sama mies kääntyi kiireesti takaisin kirkon puoleen kun kuolema hypisteli hartioita ja kähisi viime voimillaa että "kun eihän sitä koskaan tiedä".
Mikähän niissä, ateismissa ja evoilussa on vikana kun niitä harjoittavat järjestään luopuu uskostaan ja ryhtyy takaisin kristityiksi kun tulee aika nirrin lähteä? Miksi he eivät ole uskossaan vahvoja ja huuda viime sanoikseen kunniaa darwinille ja satanistiateistit saatanoille vaan itkevät jumalaa avukseen?
Nämä ovat merkillisiä asioita ja kertovat ehkä kuitenkin piilevästä epäluottamuksesta ihmisen itsensä itselleen viimevuosina kehittämiä uskontoja kohtaan.
Mikähän niissä, ateismissa ja evoilussa on vikana kun niitä harjoittavat järjestään luopuu uskostaan ja ryhtyy takaisin kristityiksi kun tulee aika nirrin lähteä? Miksi he eivät ole uskossaan vahvoja ja huuda viime sanoikseen kunniaa darwinille ja satanistiateistit saatanoille vaan itkevät jumalaa avukseen?
Nämä ovat merkillisiä asioita ja kertovat ehkä kuitenkin piilevästä epäluottamuksesta ihmisen itsensä itselleen viimevuosina kehittämiä uskontoja kohtaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi muuten tämän palstan avauksissa puhutaan jatkuvasti ateisteista tai evoluutiosta? Eikö ID:llä ja kreationismilla todellakaan ole mitään sisältöä?
Avaus on ensinnäkin rankkaa yleistämistä. Uskovaiset kovasti tuppaavat uskomaan että jokainen ihminen on tarpeeksi hölmä rukoillakseen satuolentoa viime hetkillään, minkä vuoksi keksittiin esim. Lady Hope -tarina kuolinvuoteellaan kristityksi kääntyneestä Darwinista. Tuota huijausta käytetään edelleen usein todisteena evoluutiota vastaan.
Viestistä käy kuitenkin selville miksi ihmiset ovat keksineet Jumalan. Tarvitaan joku isähahmo, joka sitten ottaa ihmisen vastaan pilvilinnaansa kun kuolema koittaa. Jos kristinusko ei sisältäisi ajatusta taivaasta, niin eipä täälläkään yksikään suppi tai late saarnaisi kreationismin puolesta.
Kuolemanpelko johtaa järjettömiin tekoihin. Toinen suosittu juttu on uudelleensyntymiseen uskominen. Kolmas mainitsemisenarvoinen huuhaajuttu on itsensä jäädyttäminen mahdollista myöhempää elvytystä varten.
olekkaan yleistystä.Itse synnyin ateistiseen kotiin, aikana jolloin vain harva oli kirkkoon kuulumaton ja koko kouluaikani olimme ainoat sisarukset jotka eivät osallistuneet uskontotunneille kotiseudullani.Muut,varsinin pojat kadehtivat meitä,kun saimme olla ulkona sen aikaa,silloin näet ei ollut mitään korvaavia tunteja.Toisaalta he kyllä nimittelivät meitä milloin milläkin pakanuudesta esiin tulleilla nimillä.Niimpä perhetuttaviimme kuuluikin lähes yksinomaan samanlaisen maailmankatsomuksen omaavia.Ja onkin minulle varsin tuttuja nämä ateistien ja evolutionistien viljelemät totuudet ja voin sanoa että mitään ei ole muuttunut, uskoja mitä uskoja.Vaikkakin pidän senaikasia ateisteja paljon lujempiluontoisina ja ehdottomampina kuin nykyisiä,silti kun vuosikymmenien saatossa olen ollut useissakin hautajaisissa ja kuolinvuoteilla,olen kohdannut vain yhden joka ei ole hylännyt aatettaan.Esim.tänä syksynä neljä tuntemaani haudattiin ja kaikki hylkäsivät ns.tiedemiesten tiedon ja turvasivat siihen aikanaan kiroamaansa kaikkivaltiaaseen.Toisaalta taas en ole edes koskaan kuullut uskiksesta joka olisi viimeisinä elinpäivinään kääntynyt kiroamaan uskomaansa.Olenkin kokemusteni perusteella tullut hyvin varovaiseksi tuomitsemaan ja kyseen alaistamaan muiden uskoa ja uskomuksia,koska en milläänmuotoa koe olevani henkisesti vahvempi kuin nuo edesmenneet ystäväni ja sukulaiseni.Eli uhoamiset on uhottu jo tähän ikään.
"kun eihän sitä koskaan tiedä".
Kas siinäpä se on kaiken kertova lauseentapainen ja ainoa totuus jonka jokainen ihminen takuuvarmasti tietää.
Ihminen voi voimiensa päivinä uskoa aivan mihin haluaa ja mikä tuntuu mielekkäältä milläkin hetkellä. Voi uskoa jumaliin tai olla uskomatta ja voi vannoa satanismin tai evoluution nimiin tai olla kokonaan irti näistä kaikista uskomuksista ja elellä ilman niiden paineita.
Jokaisen kohdalle tulee kuitenkin hetki jolloin on pakko jättää tämä maallinen vaellus ja siirtyä muihin maisemiin tai olemattomuuteen mielipiteestä riippuen. Tämä hetki on varmasti tympeä ja irvokkaan pelon hetki jokaiselle riippumatta siitä missä lahkossa on aiemmin vaikuttanut ja mitä aatetta edustanut.
Tällä h-hetkellä ei ole mitään merkitystä sillä voisiko evoluutioteoria sittenkin olla totta. Rintaa ei täytä riemu siitä, että on ollut pitkään ateistina, jumalankieltäjänä ja rienannut estoitta jumalia ja niihin uskovia.
Ei mitään sellaista vaan kuolemanpelon lisäksi nousee mieleen kysymys; veikkasinko sittenkin väärää hevosta. Ihminen tietää ettei ateismi eikä tiedeuskonnot lupaa mitään tuonpuoleisessa kun taas jumaluskonnoissa luvataan, eikä pelkästään "oikein" uskoville hyvää vaan myös ei-uskoville luvataan, muttei mitään hyvää.
H-hetkellä saattaa mieleen hiipiä myös kysymys siitä, miksi vihaisimmatkin jumalankieltäjät ja kiivaimmat evoluution puolustajat lähes järjestään päätyvät uskonnollismielisiksi kuolinvuoteellaan, eivätkö he olletkaan varmoja asiastaan.
Eivät olleet koska tiesivät uskovansa ja puolustavansa uskomuksia joita he itse ovat olleet kehittämässä ja eteenpäin viemässä. Kuolinvuoteellaan heille viimeistään valuu mieleen ymmärrys siitä, etteivät ha ainakaan itse ole jumalia eivätkä siten millään muotoa ole kykeneviä kumoamaan mahdollisten muiden jumalien olemassoloa.
Kaikista ihmisen kehittelemistä "faktoista" ja "tieteen ylivertaisuudesta" huolimatta se ainoa ja ihmiselle elontaipaleen päätepisteessä eteen tuleva totuus on kaikille sama:
"kun eihän sitä koskaan tiedä".
Ehkä jumalan löytäminen on vaikein asia maailmassa ja siihen olisi pitänyt satsata runsaasti energiaa jo silloin kun ihminen oli nuori. Kun ihmisen rajallinen energia on suunnattu toisaalle, niin sitä ei ole jäänyt tähän asiaan. Väärä hypoteesi alussa on suunnannut energian väärään suuntaan.
Oli hyvä kirjoitus
>>Sama mies kääntyi kiireesti takaisin kirkon puoleen kun kuolema hypisteli hartioita ja kähisi viime voimillaa että "kun eihän sitä koskaan tiedä". >>
Tarina on hauska, mutta onko meillä mitään syytä pitää sitä totena? Mistä tiedät, että näin kävi? Lähteitä esiin.
>>Mikähän niissä, ateismissa ja evoilussa on vikana kun niitä harjoittavat järjestään luopuu uskostaan ja ryhtyy takaisin kristityiksi kun tulee aika nirrin lähteä?>>
Taidat vain itse luulla, että näin tapahtuu "järjestään". Näin käy, jos antaa oman uskonsa ja toiveiden muokata maailmankuvansa, eikä perusta sitä faktoille.
Valitettavasti kirjoituksessasi ilmenevässä ajattelussa ei ole yhtään mitään merkillistä. Se on aivan liian tuttua.
Tähänkö muuten kreationismi tai älykäs suunnittelu perustuu sinusta? Miksi valitsit tämän ryhmän kirjoituksellesi?