Syyskuussa ulkoministeri Väyrynen keskusteli Neuvostoliiton lähetystössä KGB-kenraali Vladimirovin kanssa siitä, miten kauppapoliittisin keinoin voitaisiin vaikuttaa presidentinvaaleissa Karjalaisen puolesta ja Koivistoa vastaan.
Asian tultua julkisuuteen 1989 eduskunta ei saattanut osoittaa ex. ulkoministeirn toimineen lain vastaisesti ja tyytyi antamaan Väyryselle pelkät nuhteet (Pokka, Virolainen ja Jäätteenmäki vastustivat päätöstä). Siten eduskunta ei antanut asiaa valtakunnanoikeuteen.
Mikä on käsitykseenne:
1. Johtiko Vladimirovin ja Väyrysen toiminta todellisiin kauppapoliittisiin seurauksiin?
(eduskunnan ulkoasianvaliokunta viittasi vuoden 1982 neuvostokaupan suureen epätasapainoon, mutta ei kytkenyt sitä Väyrysen/Vladimirovin neuvotteluihin.)
2. Vaikuttiko eduskunnan päätökseen 1989 se, että Neuvostoliitto oli vielä voimissaan.
3. Erikoinen tapaus on dokumentoitu UKK:n päiväkirjoissa vuonna 1980, jolloin Vladimirov ja Kekkonen sopivat Virolaisen syrjäyttämisestä Keskustan puheenjohtajan paikalta ja Väyrysen nostamisesta Virolaisen tilalle (kuten sittemmin tapahtui). Joutuiko Väyrynen tämän sopimuksen perusteella kiitollisuudenvelkaan paitsi Kekkoselle myös Vladimiroville?
Sitaatit:
Tarkan artikkelista
Vähänäkin puheesta
HS:n aritikkelista
UKK:n päiväkirjasta
Jukka Tarkka Kanava 3/2001
"...Syyskuussa 1981 Urho Kekkonen oli juuri jäänyt sairaslomalle, jolta ei enää töihin palannut. Ulkoministeri Paavo Väyrynen keskusteli ministerineuvos Viktor Vladimirovin kanssa siitä, miten Neuvostoliitto voisi toimia Suomen presidentinvaaleissa Ahti Karjalaisen hyväksi Johannes Virolaista ja Mauno Koivistoa vatsaan. ...Väyrynen selosti keskustelun Ahti Karjalaiselle kirjeessä, joka tuli julkisuuteen elokuussa 1989."
Kansanedustaja Vähänäkki:
" (perustuslakivaliokunnassa)...todettiin "- - Neuvostoliiton Helsingin suurlähetystön ministerineuvos Viktor Vladimirovin kysyneen 'avoimesti' Väyryseltä, mitä Neuvostoliitto voisi tehdä minun valintani" (siis Karjalaisen) "hyväksi. Hän kaavaili idänsuhteisiin hiljaista vaihetta, jotta Koivisto ei saisi julkisuutta, sillä se tukisi häntä. Vladimirov kehitteli ideaa talousyhteistyön ohjaamisesta niin, että syntyisi tilanne, joka korostaisi minun asemaani. Väyrynen esitti, että seuraavan vuoden tavaranvaihtopöytäkirjassa syntyvät vientiongelmat voisivat olla sopiva kohde, jos löytäisimme jonkin keinon esim. öljyntuonnin lisäämisen. Idean kehittely jäi Väyrysen pohdittavaksi."
...oliko ministeri Väyrynen, joka samanaikaisesti oli edustamansa puolueen puheenjohtaja, syyllistynyt ulkoministerille sopimattomaan ja ministerivastuulaissa tarkoitettuun lainvastaisuuteen tällä tavalla tehtävää hoitaessaan, semminkin kun oli mitä suurin vaara, että ulkomaalaiset tai keiden kanssa hän sitten keskustelikin, jotka eivät paremmin asiaa tunteneet, kenties olettivat hänen puhuneen ulkoministerin suulla eikä edustamansa puolueen puheenjohtajan suulla...
Valiokunta katsoi selvitetyksi...: "- - Paavo Väyrysen mainittu keskustelu ministerineuvos Vladimirovin kanssa oli luonteeltaan epävirallinen. Omasta mielestään Väyrynen kävi sen Keskustapuolueen puheenjohtajana. Koska tässä vieraan valtion diplomaattisen edustajan kanssa käydyssä keskustelussa käsiteltiin myös maamme ulkosuhteisiin kuuluvia asioita, on edellä esitettyyn viitaten Väyrysen toiminnan lainmukaisuutta tältä osin arvioitava ministerivastuulain perusteella."
Mutta tämän kohdan jälkeen päädyttiin seuraavaan: "Saamaansa selvitykseen viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, ettei poikkeuksellisen suuri epätasapaino Suomen idänkaupassa vuonna 1982 aiheutunut sellaisista uusista suurista vientisopimuksista", siis niistä, joihin äskeisessä kirjan katkelmassa viitattiin. "Toisaalta keskustelussa pohdittiin Suomen presidentinvaalia sekä Suomen ja Neuvostoliiton kauppasuhteita toisiinsa liittyen tavalla, josta saattoi saada sen käsityksen, että vaikuttaminen kauppasuhteiden kautta presidentinvaaliin voi olla mahdollista tai tulla jopa hyväksyttävänä menettelynä kysymykseenkin. Tällainen keskustelu ei sovellu ulkoasiainministerin asemaan. Entisen ulkoasiainministeri Väyrysen menettelyä, kun hän tavatessaan Vladimirovin kävi tällaista keskustelua, voidaankin pitää" - huom! - varomattomana mutta sen ei voida katsoa olevan ministerivastuulaissa säädettyä lainvastaista menettelyä." Sitten päädyttiin perustuslakivaliokunnassa siihen, "ettei entinen ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt lainvastaisesti".
...Vastalauseen (valiokunnan moitteisiin) (allekirjoittivat) Hannele Pokka, Johannes Virolainen ja Anneli Jäätteenmäki..." M_1_1997_AK_Ed._Vähänäkki__NUMERO_42_su.html
Helsingin Sanomat 28.9.2004:
"...Of course Vladimirov meddled in Finnish affairs, but he was tactful. Finns were quite used to it.
An example of this is was the replacement of Centre Party chairman Johannes Virolainen by Paavo Väyrynen in 1980.
About half a year before the party conference Kekkonen wrote about an agreement reached with Vladimirov.
“We agreed on four things: 1) Virolainen’s removal from the chairman’s spot. 2) Väyrynen to replace Virolainen.”
The two remaining issues were the selection of vice chairs and the party secretary, which were not resolved during the conversation.
When the decision had been made, Väyrynen received support for his campaign from both the Soviet Embassy and the President’s office – and he was chosen." http://www.hs.fi/english/article/1076154073568
Turun Sanomat, Paloja UKK:n päiväkirjasta:
17.12.1979 Vladimirov luonani... Sovittiin neljästä asiasta.1. J.Virolaisen vaihtaminen kepun puheenjohtajan paikalta. 2. J.V:n paikalle Väyrynen puheenjohtajaksi. (Lisäksi esillä olivat varapuheenjohtaja- ja puoluesihteerikysymykset.)
Asian tultua julkisuuteen 1989 eduskunta ei saattanut osoittaa ex. ulkoministeirn toimineen lain vastaisesti ja tyytyi antamaan Väyryselle pelkät nuhteet (Pokka, Virolainen ja Jäätteenmäki vastustivat päätöstä). Siten eduskunta ei antanut asiaa valtakunnanoikeuteen.
Mikä on käsitykseenne:
1. Johtiko Vladimirovin ja Väyrysen toiminta todellisiin kauppapoliittisiin seurauksiin?
(eduskunnan ulkoasianvaliokunta viittasi vuoden 1982 neuvostokaupan suureen epätasapainoon, mutta ei kytkenyt sitä Väyrysen/Vladimirovin neuvotteluihin.)
2. Vaikuttiko eduskunnan päätökseen 1989 se, että Neuvostoliitto oli vielä voimissaan.
3. Erikoinen tapaus on dokumentoitu UKK:n päiväkirjoissa vuonna 1980, jolloin Vladimirov ja Kekkonen sopivat Virolaisen syrjäyttämisestä Keskustan puheenjohtajan paikalta ja Väyrysen nostamisesta Virolaisen tilalle (kuten sittemmin tapahtui). Joutuiko Väyrynen tämän sopimuksen perusteella kiitollisuudenvelkaan paitsi Kekkoselle myös Vladimiroville?
Sitaatit:
Tarkan artikkelista
Vähänäkin puheesta
HS:n aritikkelista
UKK:n päiväkirjasta
Jukka Tarkka Kanava 3/2001
"...Syyskuussa 1981 Urho Kekkonen oli juuri jäänyt sairaslomalle, jolta ei enää töihin palannut. Ulkoministeri Paavo Väyrynen keskusteli ministerineuvos Viktor Vladimirovin kanssa siitä, miten Neuvostoliitto voisi toimia Suomen presidentinvaaleissa Ahti Karjalaisen hyväksi Johannes Virolaista ja Mauno Koivistoa vatsaan. ...Väyrynen selosti keskustelun Ahti Karjalaiselle kirjeessä, joka tuli julkisuuteen elokuussa 1989."
Kansanedustaja Vähänäkki:
" (perustuslakivaliokunnassa)...todettiin "- - Neuvostoliiton Helsingin suurlähetystön ministerineuvos Viktor Vladimirovin kysyneen 'avoimesti' Väyryseltä, mitä Neuvostoliitto voisi tehdä minun valintani" (siis Karjalaisen) "hyväksi. Hän kaavaili idänsuhteisiin hiljaista vaihetta, jotta Koivisto ei saisi julkisuutta, sillä se tukisi häntä. Vladimirov kehitteli ideaa talousyhteistyön ohjaamisesta niin, että syntyisi tilanne, joka korostaisi minun asemaani. Väyrynen esitti, että seuraavan vuoden tavaranvaihtopöytäkirjassa syntyvät vientiongelmat voisivat olla sopiva kohde, jos löytäisimme jonkin keinon esim. öljyntuonnin lisäämisen. Idean kehittely jäi Väyrysen pohdittavaksi."
...oliko ministeri Väyrynen, joka samanaikaisesti oli edustamansa puolueen puheenjohtaja, syyllistynyt ulkoministerille sopimattomaan ja ministerivastuulaissa tarkoitettuun lainvastaisuuteen tällä tavalla tehtävää hoitaessaan, semminkin kun oli mitä suurin vaara, että ulkomaalaiset tai keiden kanssa hän sitten keskustelikin, jotka eivät paremmin asiaa tunteneet, kenties olettivat hänen puhuneen ulkoministerin suulla eikä edustamansa puolueen puheenjohtajan suulla...
Valiokunta katsoi selvitetyksi...: "- - Paavo Väyrysen mainittu keskustelu ministerineuvos Vladimirovin kanssa oli luonteeltaan epävirallinen. Omasta mielestään Väyrynen kävi sen Keskustapuolueen puheenjohtajana. Koska tässä vieraan valtion diplomaattisen edustajan kanssa käydyssä keskustelussa käsiteltiin myös maamme ulkosuhteisiin kuuluvia asioita, on edellä esitettyyn viitaten Väyrysen toiminnan lainmukaisuutta tältä osin arvioitava ministerivastuulain perusteella."
Mutta tämän kohdan jälkeen päädyttiin seuraavaan: "Saamaansa selvitykseen viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, ettei poikkeuksellisen suuri epätasapaino Suomen idänkaupassa vuonna 1982 aiheutunut sellaisista uusista suurista vientisopimuksista", siis niistä, joihin äskeisessä kirjan katkelmassa viitattiin. "Toisaalta keskustelussa pohdittiin Suomen presidentinvaalia sekä Suomen ja Neuvostoliiton kauppasuhteita toisiinsa liittyen tavalla, josta saattoi saada sen käsityksen, että vaikuttaminen kauppasuhteiden kautta presidentinvaaliin voi olla mahdollista tai tulla jopa hyväksyttävänä menettelynä kysymykseenkin. Tällainen keskustelu ei sovellu ulkoasiainministerin asemaan. Entisen ulkoasiainministeri Väyrysen menettelyä, kun hän tavatessaan Vladimirovin kävi tällaista keskustelua, voidaankin pitää" - huom! - varomattomana mutta sen ei voida katsoa olevan ministerivastuulaissa säädettyä lainvastaista menettelyä." Sitten päädyttiin perustuslakivaliokunnassa siihen, "ettei entinen ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt lainvastaisesti".
...Vastalauseen (valiokunnan moitteisiin) (allekirjoittivat) Hannele Pokka, Johannes Virolainen ja Anneli Jäätteenmäki..." M_1_1997_AK_Ed._Vähänäkki__NUMERO_42_su.html
Helsingin Sanomat 28.9.2004:
"...Of course Vladimirov meddled in Finnish affairs, but he was tactful. Finns were quite used to it.
An example of this is was the replacement of Centre Party chairman Johannes Virolainen by Paavo Väyrynen in 1980.
About half a year before the party conference Kekkonen wrote about an agreement reached with Vladimirov.
“We agreed on four things: 1) Virolainen’s removal from the chairman’s spot. 2) Väyrynen to replace Virolainen.”
The two remaining issues were the selection of vice chairs and the party secretary, which were not resolved during the conversation.
When the decision had been made, Väyrynen received support for his campaign from both the Soviet Embassy and the President’s office – and he was chosen." http://www.hs.fi/english/article/1076154073568
Turun Sanomat, Paloja UKK:n päiväkirjasta:
17.12.1979 Vladimirov luonani... Sovittiin neljästä asiasta.1. J.Virolaisen vaihtaminen kepun puheenjohtajan paikalta. 2. J.V:n paikalle Väyrynen puheenjohtajaksi. (Lisäksi esillä olivat varapuheenjohtaja- ja puoluesihteerikysymykset.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikös tämä ole sitä sen aikaista tyypillistä valtapolitikkaa enempi kuin otsikossa mainittua "taloutta" ...
...syntyi tuon Vladimirov-Väyrynen -sopimuksen tuloksena.
Kauppa oli bilateraalista l. kahdenkeskistä, niin että kauppatase oli tasapainoitettu niin että viennin ja tuonnin arvo on sama.
Kun vienti päästettiin valloilleen, eikä tuontia vastaavasti lisätty, mitä lehdistö ei suomalaisille kertonut, mupdpstui NL:n velka Suomelle.
Tätä velkaa on kuitattu vuosikymmeniä erilaisilla Venäjälle edullisilla tavoilla, eli aivan nykyaikaan asti suomalaiset ovat maksaneet Ahti S. Karjalaisen vaalibudjettia.
Ahti ei edes päässyt Keskustan ehdokkaaksi, sillä puoluekokouksen suuri enemmistö koki isänmaallisen herätyksen, ja äänesti J.Virolaisen puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Kokouksen päätöksen lukeminen näytettiin TV:ssä. Kun luvut olivat selvät, koko sali nousi seisomaan ja spontaanisti alkoi "Karjalaisten laulu" johon lähes kaikki yhtyivät.
TV-kuvaaja zoomasi kutsuvieras-aitioon laulun kestäessä, missä neuvostodelegaatio istui ilmeettömänä.
Muistan vain kaksi suorana TV-lähetyksenä katsomaani asiaa 70-80-luvuilta: Virenin juoksun Münchenissä ja Kepun Kuopion puoluekokouksen em. päätöksenluennan.
En osaa sanoa, kumman tunnelma oli isänmaallisempi.
Kiitos keskustan kenttäväelle Ahti Karjalaisen kaatamisesta! Se oli todelliden TORJUNTAVOITTO, jota mitkään selittelijät eivät saa mitätöityä!
Kiitän vielä kerran!
Onko tässä selitys suurteollisuuden Karjalaiselle osoittamalle kannatukselle? Tässäkö on yksinkertainen selitys teollisuuden harrastamalle Koiviston vastustamiselle?
Tapahtuiko jälleen se 1900- ja 1910-luvulla havaittu ilmiö, että vientiteollisuus vastusti itsenäistymistä pelätessään menettävänsä kauppasuhteet?
Onko Suomen suurteollisuuden silloisten omisajien kyvyt ja liiketoiminnan kehittämisenkin tajuaminen rausti yliarvoitu?
... varoitti 80-luvun loppupuolella ollessaan ulkoministerinä Sorsan hallituksessa idänkaupan romahtamisesta ja epätasapainon kasvusta. Koivisto ja Sorsa suuttuivat moisista puheista ja Väyrynen sai kokoea nahoissaan herrojen vihan. Koivisto esti Väyrysen porvarihallituksen perustamisen 87-vaalien jälkeen, vaikka porvaripuolueet olivat sellaisesta sopineet.
Sen sijaan Koivisto runnoi Holkerin sinipunan, jonka ulkomaankauppaministerinä oli Suominen; hänhän oli Kokoomuksen edustajana siinä sopimuksessa porvarihallituksesta.
Itse siihen aikaan neukkuviennissä mukana olleena muistan, että vientiä alettiin suorastaan kiihdyttää, mutta tuonnin kasvattamiseen ei ollut mahdollisuuksia, sillä N-liitossa ei ollut sellaista tavaraa, joka olisi mennyt täällä kaupan. Silloin tämä clearing-kaupan epätasapaino jatkoi kasviaan kiihtyvällä vauhdilla. Me mukana olleet ihmettelimme ulkomaankauppaministerin, presidentin ja pääministerin toimettomuutta. Mutta eihän se meitä viejiä haitannut, vienti veti.
Näin syntyi se valtava N-liiton velka. Clearing-kauppa loppui N-liiton romahdettua 91. Venäjä otti huolehtiakseen sen velan, mutta ei vielä tähän päivään mennessä ole sitä vielä kokonaan maksanut.