Pommitukset ja tulipalot olivat niitä estäviä ehtoja vakuutusyhtiön päätöksissä. "Sodan, kapinan ja kansannousun" melskeessä menetettyä omaisuutta, jota ei korvattu. Karjalaisten kohdalla irtaimistoa korvattiin valtion rahoista, kun sitä jäi sinne viranomaistoimenpiteiden vuoksi.
Evakot osasivat käyttää sitä asiaa hyväkseen, vaikka irtaimisto olisikin lopuksi saatu rajan tälle puolen, niin se ei enää kelvannutkaan (omistaja tuntematon-leima). Siitä haluttiin mieluummin rahallinen korvaus. Korvattiin metsäomaisuus ja tuottavat pellot, eläimet, puutarhat, merkittävimmät koneet ja laitteet, sekä yksityisomaisuus, jos sille oli huomattava arvo. Näissä tapauksissa niitä Steinwaytä ja kultaisia kaappikelloja alkoi tulla listoille tuhansin. Ei niitä juurikaan korvattu, mutta toki muutamia liukkaampia juttuja valtio meni maksamaan.
Sellainen oli mm. Viipurin maalaiskunnassa K:n torppa, joka esiintyi korvausvaatimuksissa päätilan numerolla ja omistaja K veti listaan nimensä alle "kartanoherra - gårdensherre". Todentajana olivat SK-piirin vääpeli ja meijerin isännöitsijä. Todentajat olivat todellisia ihmisiä, kuitenkin kuolleet ennen paperin esittämistä valtiolle.
Herra K:lle avattiin Postisäästöpankkiin tili ja merkittävä omaisuusvahinko korvattiin hänelle. Tili nostettiin kerralla tyhjäksi ja vietettiin muistaakseni vuosi iloista menona ympäri Suomen hotelleissa. Lopulta K päätyi Sörkan vankilaan, kun leuhki teollaan.
Evakot osasivat käyttää sitä asiaa hyväkseen, vaikka irtaimisto olisikin lopuksi saatu rajan tälle puolen, niin se ei enää kelvannutkaan (omistaja tuntematon-leima). Siitä haluttiin mieluummin rahallinen korvaus. Korvattiin metsäomaisuus ja tuottavat pellot, eläimet, puutarhat, merkittävimmät koneet ja laitteet, sekä yksityisomaisuus, jos sille oli huomattava arvo. Näissä tapauksissa niitä Steinwaytä ja kultaisia kaappikelloja alkoi tulla listoille tuhansin. Ei niitä juurikaan korvattu, mutta toki muutamia liukkaampia juttuja valtio meni maksamaan.
Sellainen oli mm. Viipurin maalaiskunnassa K:n torppa, joka esiintyi korvausvaatimuksissa päätilan numerolla ja omistaja K veti listaan nimensä alle "kartanoherra - gårdensherre". Todentajana olivat SK-piirin vääpeli ja meijerin isännöitsijä. Todentajat olivat todellisia ihmisiä, kuitenkin kuolleet ennen paperin esittämistä valtiolle.
Herra K:lle avattiin Postisäästöpankkiin tili ja merkittävä omaisuusvahinko korvattiin hänelle. Tili nostettiin kerralla tyhjäksi ja vietettiin muistaakseni vuosi iloista menona ympäri Suomen hotelleissa. Lopulta K päätyi Sörkan vankilaan, kun leuhki teollaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikki eivät retostelleet ja kerskuneet pianomaksuillaan itseään vankilaan. Nytkin on moni Suomen varakas kauppiassuku karjalaisia. He saivat puhumalla ja suhteillaan valtiolta kunnolla tuohta.
He oppivat muutamassa päivässä mustanpörssin kaupustelun uudessa kotimaassaan. Se vasta olikin tuottavaa puuhaa.
Turun suunnalla rautatieläiset ja karjalaiset pitivät rautatien varren maanjussien kanssa kukoistavaa liha, vilja ja juuresbisnestä. Maito- ja kermatongat, voilaatikot ja puolikkaat sianruhot nostettiin asemien takapuolelta tavaravaunuihin. Tiedettiin ennakolta missä junissa oli tarkastuspoliisit. Raunistulassa tavarajuna "pysähtyi" ja karjalaiskauppiaiden kuormabiilit oli vastassa kallista tavaraa. Liedossa, Piikkiössä ja Aurassa lienee suurimmat tilat -nen ja -iainen loppuisia karjalaisnimiä. He ostivat niitä nopeasti "pörssirahoillaan" kun isännät olivat asioissaa huolimattomia.
"He oppivat muutamassa päivässä mustanpörssin kaupustelun uudessa kotimaassaan."
Missä uudessa kotimaassaan? Eikös evakot olleet suomalaisia? Muuttivat vain toiseen paikkaan Suomessa.
uusi maa, luvattu maa, uusi kotimaa,,,, jne Pitääkö kaikki olla rautavalumalleja?
Evakot ja jopa jälkeläiset eivät vieläkään tunnusta muuta Suomea, kuin karjalaa Suomeksi. Lue kotiseutulehtiä ja evakkoromaaneja, joissa muu Suomi on niin pahaa ja vaikeaa. Yksi kaamein marisija on Laila Hietamies, jolle Suomi kyllä kelpaa kirjanostajana ja rahann korpeen jäi niiiiin rakkaaksi.
Äitini kertoi näistä kuultuaan, että Huovintien seisake Tku - Toijala oli ollut mustanpörssin junien lisäpysähtyminen.
"Kun juna tuli tasokäytävälle isännät ja rengit kiireellä ajoivat hevoskärryt ja reet täynnä tavaraa junan viereen. Välillä junaa vedettiin muutama vaunu eteenpäin ja lastaus jatkui. Vaunuista tulivat miehet, joilla oli käsissään niput rahaa. He maksoivat sovitut summat ja juna pääsi liikkeelle. Monet isännistä saattoivat nousta junaan Turkuun ja tulivat seuravana päivänä ryypänneenä ja krapulassa takaisin tyhjätaskuina."
jos on, niin ei ole ihme, että karjalaisnimet ovat täällä suurimpien maataloustukien (230000, 227000, 210000 euroa) saajina. Mustanpörssin rahoilla on osteltu maat ja metsät. Kyllä evakkoukot osaavat.
Kyllä ne Mellilän mustanpörssin kauppiaat olivat syntyään siitä lähikyliltä. Eivät karjalaiset outouttain kyenneet solmimaan sellaisia suhteita, eikä niiden talous tuottanut mustan pörssin tavaroita.
Enoni, syntynyt 1928 Hiitolassa kertoi puhelimessa, että karjalaissiirtolaisten joukossa oli paljon rautatieläisiä. Olihan rataverkosta yli 20% luovutetulla alueella ja siellä kolme suurta rautatieasemaa, piirihallintoa ja konepaja.
Karjalaisten tiivis verkosto levisi heti ympäri Suomen ja mahdollisti mustanpörssin ja muun rikollisen tehokkaan toiminnan.
Eno pääsi 1946 joksikin alimman palkkaluokan vaununvaihtaja-apulaisen toimeen Turun ratapiiriin 18 vuotiaana. Ensimmäisenä talvena hän väittää siirtäneensä ja kantaneensa laitonta mustanpörssin tavaraa enemmän vaunuissa, kuin VR:lle maksettua laillista rahtia. Se oli jotenkin hyväksyttyä puuhaa. Sitä katsoi sormiensa läpi hallinnon suuret herrat, ratapiirin herrat, asemapäälliköt, tavara-asemien päälliköt ja kaikki pienemmät kihot.
Enoni mielestä pelkästä murteesta karjalaiset tunsivat toisensa parista sanasta ja osasivat auttaa. Apua tuli mustassa pörssissä ja kaikessa muussakin kuten rakennustarvikkeiden hankinnassa, asuntojen välittämisessä ohi huonevuokralautakunnan ja kaikkien avustuksien saannissa.
Äitini on Hiitolasta ja isäni Liedosta, joten katson olevani melkein puollueeton.
Puhut ihan täyttä paskaa.
Asuin hyvin lähellä Huovintietä heti sodan jälkeen. Kuljin jopa yläkoulun matkan siitä vuoden. Ei siinä mitään mustaapörssiä kaupattu. Ei liioin annettu evakoiden vapaana kulkea sianruhoineen. Kyllä me olisimme ne ottaneet itsellemme.
Junia tosin pysäyteltiin joskus tahallaan ja usein rautaieläiset käyttivät Loimaa Kyrö välillä työmatkapysäkkinä. Soranottomontuista tulevat junat peruuttivat siinä ohi vaihteiden.
Kyllä salakauppaa käytiin Loimaalla ja Mellilässä. Sieltä sai ostaa sakariinia, vaikka kiloittain ja polkupyöränkumia, nauloja, kattohuopaa ja vaikka mitä laitonta. Myyjät olivat Kurkijoen kauppiaita.
siis tosi vähän ja sekin karjalaiskusta
Jokaisen asian käsittelyyn mahtuu aina väärinkäytöksiä, olkoon se sitten mikä tahansa.
Jokaisen pitäjän tai kaupungin kohdalla oli korvauslautakunnassa alueen asiantuntijoita jotka tunsivat pitäjän asiat.
Ensimmäisen korvausvaiheen aikana suoritettiin tarkastuskäynnit ko:n tilojen paikoilla v.1942-1943.
Näitä papereita käytettiin hyödyksi vertailemalla niitä myöhempiin korvaushakemuksiin.
On sellaisiakin tapauksia että maanomistajat eivät muistaneet laittaa 100ha. aluetta omistukseensa, mutta korvauslautakunta lisäsi sen oma-aloitteesesti papereihin.
Tärkeintä tässä asiassa on kuitenkin se, että ongelman aiheuttaja : roisto ja varasValtio Neuvostoliitto ei ole korvannut aiheuttamistaan vahingoista yhtään mitään.
Syyllinen on täydellisesti siinä suunnassa ja lopullisten korvausten pitäisi tulla sieltä, ts. Venäjä on vastuussa Neuvostoliiton Suomelle tekemistä vahingoista jotka ovat siirtyneet perintöinä Venäjälle joka pitää nyt hallussaan suomalaisilta varastettua omaisuutta.
Jos venäläinen on ryhtynyt omaisuutesi vallan laittomasti ja hirmuisia väärinkäytöksiä suorittaen, tulee siitä tehdä ilmoitus asianomaiselle viranomaiselle -- "Sveitsin" "oikeuslaitokselle".
Kuten Käsnäselkä on meille rehellisyyttä ja uskottavuutta vuotaen todistanut, "Sveitsin" "oikeuslaitos" ryhtyy silloin toimiin asiassa, jossa sillä ei ole mitään valtaa ja antaa päätöksiä muiden maiden lain alaisista kysymyksistä.
Sitä, miten "Sveitsin" "oikeuslaitos" kykenee näin toimimaan oman jurisdiktionsa ulkopuolella ja jopa Sveitsin lakien vastaisesti, nimimerkki ei ole selittänyt, mutta epäilemättä sitä elähdyttää sama valtaisa oikeuspaatos kuin Käsnäselkääkin.
Oli miten oli, nuo ovat pikkuseikkoja -- keskeisintä on se, etä jos haluat jotain, vaadi sitä "Sveitsin" "oikeulaitokselta". Näin Käsnäselkäkin sanoo tehneensä, ja katso minne se on hänet johtanut!
Pommitti mm. Suomenlinnan ja muita linnakkeita, poltti kaupunkia Kokkolassa saakka Kriminsodan aikana, mutta onko maksanut penniäkään ?