Joskus tuntuu siltä että joillekin on liian suuri kynnys, lähdettyään kerran, palata takaisin kirkkoon. Sen sijaan he rupeavat puhumaan kirkkoa vastaan, mikä tietenkin on plajon helpompaa, kuin tunnustaa olleensa väärässä tuon kerran, jolloin lähti, sekä kaikki ne kerrat jolloin on kirkosta epäkunnioittavasti ja sitä vastaan puhunut.
Tarvitaan suurta nöyryyttä jotta paluu olisi mahdollinen... mutta se ON mahdollinen! Kirkossa otetaan avosylin vastaaan kaikki jotka palaavat.
Paluuta ajateleville: Teidän tietämättänne on monia jotka rukoilevat paluunne puolesta ja jotka iloitsisivat teidän paluustanne. Tulette huomaamaan että menneet ovat menneitä eikä niitä enään muisteta. Vaikeatkin asiat on mahdollista antaa anteeksi. Jeesus sanoi, että meidän on annettava anteeksi KAIKKI meitä vstaan tehdyt vääryydet.
Olkoon erosi mitä luokkaa tahansa paluu on AINA mahdollista niin kauan kun olet maan päällä ja vielä henkimaalimassakin.
Myös jäsenet jotka kokevat hengellistä eroa voivat palata taksisin opiskelemalla pyhiä kirjoituksia ja vahvistamalla todistustaan.
Hyvää ja rauhallista Sunnuntaita kaikille.
Tarvitaan suurta nöyryyttä jotta paluu olisi mahdollinen... mutta se ON mahdollinen! Kirkossa otetaan avosylin vastaaan kaikki jotka palaavat.
Paluuta ajateleville: Teidän tietämättänne on monia jotka rukoilevat paluunne puolesta ja jotka iloitsisivat teidän paluustanne. Tulette huomaamaan että menneet ovat menneitä eikä niitä enään muisteta. Vaikeatkin asiat on mahdollista antaa anteeksi. Jeesus sanoi, että meidän on annettava anteeksi KAIKKI meitä vstaan tehdyt vääryydet.
Olkoon erosi mitä luokkaa tahansa paluu on AINA mahdollista niin kauan kun olet maan päällä ja vielä henkimaalimassakin.
Myös jäsenet jotka kokevat hengellistä eroa voivat palata taksisin opiskelemalla pyhiä kirjoituksia ja vahvistamalla todistustaan.
Hyvää ja rauhallista Sunnuntaita kaikille.
Vastaukset 21
Vanhimmat
autuas maksava jäsen lahkossa, josta tietäisit mitä sen hymyilevän pr-kulissin takana vehkeillään. Kiitos nykyaikamme tiedonkulun monet meistä jo tietävät.
Kunpa tuo olisikin totta.
LÄhtiessäni minulle tehtiin selväksi että helvettiin olisin menossa ja minua piti siitä varoittaa.
Nykyään minulla on todella hyviä ystäviä vielä kirkossa, joita rakastan eivätkä he ole minua tuominneet valinnastani.
Mutta on nämä muutamat jotka katsovat karsaasti ja pitkään -vaikea olisi kuvitella että he vilpittömästi vielä olisivat ystäviäni -tai ainakin se hyvin ehdollista heille.
Eikä ole kyse siitä että eronneet tulisivat katumapäälle -en minä ainakaan.
En minä yritä pönkittää päätöstäni puhumalla kirkosta pahaa. Kärjistän kyllä asioita, mutta niin tekee mormonitkin -vain päinvastoin- kaunistelemalla.
Kyllä minulla on ihan hyvä fiilis olla kirkonjäsenten kanssa, mutta kun mieleeni nousee asiat mitä kirkon historiassa on ja se että pelastumme joidenkin kädenpuristusten voimin.. Ei kiitos...
Tuntevatko kaikki mormoonikirkon jäsenet toisensa, niin että kirkkoonne ei voi tulla ulkopuolisena?
Ymmärtäisin, että kirkostanne eronneilla ei ole enää paikalle asiaa. Entä, jos hän menee muualla kirkkoon? Tunnetaanko erotetut joka puolella?
Onko ihminen erotettu Jumalasta ja Mormonista, jos maan päällinen ihmisryhmä on hänet hylännyt?
Hylkääkö jumalakin?
Tuntevatko kaikki mormoonikirkon jäsenet toisensa, niin että kirkkoonne ei voi tulla ulkopuolisena?
*Suomessa ei ole niin kovin paljoa mormoneja niin että jos meikäläinen sattuisi esin Joensuun kokoukseen menemään niin ei meikäläistä tuntisi kuin ehkä 1-2. Kaikki ulkopuoleiset ovat erittäin tervetulleita kirkkoomme. Usein heidät lausutaan erikoisesti tervetulleiksi sakramenttikokouksen ja muidenkinkokousten alussa.
Ymmärtäisin, että kirkostanne eronneilla ei ole enää paikalle asiaa. Entä, jos hän menee muualla kirkkoon? Tunnetaanko erotetut joka puolella?
*Ymmärrät aivan väärin. Kaikki ovat tervetulleita. Mutta ikäväkyllä useimmiten omantunnon kolkutus ja tieto siitä mitä ystävät tai kirkonjäsenet toivoivat sinusta saa aikaan tietyn alemmuuskompleksin joka estää useimpia eronneita palaamasta.
Erotettuja ei tunneta joka puolella. Usein joku erotettu tai eronnut on tullut takaisn kirkkoon muutettuaan toiselle asuinalueelle. Tietenkin eronneet väittävät toista koska heidän omatuntonsa kolkuttaa eikä heillä useinkaan ole pokkaa tulla kirkkoon.
Tiedän omakohtaiseti että erotettuja kohdellaan aivan kuin ennenkin samoin rikkoneita he ovat tervetulleita kirkkoon ja takaisin kun ovat tehneet parannuksen.
Valitettavasti on joitakin tapauksia kuten kaksi ystävääni, jotka erotettiin väärän huhun vuoksi. Luultavasti myös jonkun antaman väärän todistuksen vuoksi. Toinen heistä on tullut takaisin ja onj onnellinen ja aktiivinen kirkon jäsen toinen ei ole tullut takaisin.
Voimme ajatella KENEN syytä lie se että tuo toinen ystäväni ei ole tullut takaisin... Joku joutuu vielä vastuuseen väärästä valasta.
Onko ihminen erotettu Jumalasta ja Mormonista, jos maan päällinen ihmisryhmä on hänet hylännyt?
Hylkääkö jumalakin?
* Ihminen erotettiin Jumalsata jo Eevan syödessä hedelmän. Mutta on meillä Pyhä Henki sentään auttamassa. Mormonilla ei ole mitään muuta asian kanssa tekemistä kuin että hän oli oikeudenmukainen ihminen joka sai kirjoittaa muistiin kansansa historiaa. En ymmärrä ihmisryhmääsi...mutta Jumala ja kirkko ei hylkää ketään, vain vajavaiset ihmiset tekevät niin. Useimmiten yksilö hylkääm kirkon ei päinvastoin.
koeta kohota niiden yläpuolelle, jotka saavat sinut tuntemaan, että et ole hyväksytty ja hyväksy heidät niin et enään tunne katkeruutta jos tiedät olevasi oikeassa.
Kyllä minä ymmärrän heidän pettymyksensä minua kohtaan! Ymmärrän ihan oikeasti! Uskoinhan itsekin mormonismiin ihan täysillä, enkä voinut käsittää miksei ihmiset voi ymmärtää Jumalan totuutta Smithin palauttamana evankeliumina.
Eikä se minua varsinaisesti satuta etteivät he halua olla enää tekemisissä kanssani, se lähinnä on surullista että ystävyys on ehdollista heille. Eli ei se silloin ole oikeaa ystävyyttä, oikeat ystävät ovat pysyneet ystävinäni =)
Itseasiassa hehän ovat vain rehellisiä tunteilleen, niinkuin pitääkin. Voihan olla että nämä karsastajat ovat kaveeranneet vain siksi kanssani koska kuuluin kirkkoon, ja enää ei ole pakko ;-)
Olin minä katkera (tottakai kun maa katoaa alta!) mutta nyt olen päässyt mielestäni siitä yli. Yhtäpaljon kuin sinä tiedät MAP-kirkon olevan totta, valitettavasti minä tunnen ettei se ole totta.
Sinulla on hengellinen todistus, ja niin on minullakin.
että en voi palvella Jumalaa loukkaaamatta saatanaa.
Palasin takaisin.
On tosiasia ettei minua kukaan hyljännyt,vaikka olin poissa m onta vuotta. Aina kunn tapasin jäseniä oltiin minua kohtaan ihan tavallisen oloisia, tunsin aina että minusra välitettiin.
Emme ole täydellisiä, ihmisenä olemme vajavaisia ja on joskus vaikeaa olla rehellinen itselle, niin minulle kävi.
Tuntuu kuitenkin mahtavalta että loppujen lopuksiHerran Henki auttoi nöyrtymään, itku ei meinannut loppua kun Henki kosketti.
Nasarettilaisen Jeesuksen Kristuksen nimessä Aamen.
Eikä se minua varsinaisesti satuta etteivät he halua olla enää tekemisissä kanssani, se lähinnä on surullista että ystävyys on ehdollista heille. Eli ei se silloin ole oikeaa ystävyyttä, oikeat ystävät ovat pysyneet ystävinäni =)
Oletko varma että he eivät HALUA olla tekemisissä kanssasi. Vai voisiko se johtua siitä että ensinnäkin et enää käy kirkossa joten et näe heitä niin usein kuin ennen.
Toiseksi etenkin aluksi sinulla oli aina verukkeita miksi et päässyt entisiin yhteisiin rientoihin, joihin tietenkin olit tervetullut vaikka et enään ollut jäsen. Tuskin nuo riennot sinua sillähetkellä mitenkään kiinnostivatkaan.
Kolmanneksi aina tahtoi olla jotakin esteitä hammaslääkäreitä, jalkapalloa ja muita kun yrititte sopia yhdessäolosta muualla kuin kirkon riennoissa.
Neljänneksi: tietäen että ystävät joskus yrittävät ylipuhua eronneita olit varuillasi ja rakensit muuria mormoneita vastaan. Toisaalta taas ystäväsi tietäen että usein eronneet yrittävät saada mukaansa pois kirkosta ystäviään hekin rakensivat muuria suojatakseen oman uskonsa.
Aina oli esteitä ja lopuksi kumpikin puoli tulkitsi sen samalla tavalla: tuo toinen ei halua olla enään tekemisissä kanssani!
"Kyllä minulla on ihan hyvä fiilis olla kirkonjäsenten kanssa, mutta kun mieleeni nousee asiat mitä kirkon historiassa on ja se että pelastumme joidenkin kädenpuristusten voimin...Ei kiitos.."
Kun sinulla oli hyvä fiilis, niin miksi et suhtautuntut rakkaudella vaikeissa oloissa eläneisiin ihmisiin ja miksi et temppelissä kysynyt esim. noiden "kädenpuristusten" merkitystä? Pelkillä kädenpuristuksilla ei kukaan pelastu, mutta jotkut asiat on osattava, jotta pelastuisimme. Pelastumista on monen asteista, mutta annat sen vaikutelman, ettei mitään pelastusta olisi ilman "kädenpuristuksia".
Kovin ylimalkaiseti sivuutat temppelitoimituksissa käytettävän kielen merkityksen ja teet siitä muuta, kuin mitä se on. Kaikella on merkitys. Temppelissä opetetaan vertauskuvin, mutta sinä teet niistä pääasian, millä verrataan. Samalla koetat vaikuttaa niihin, jotka eivät tiedä senkään vertaa kuin sinä luomalla kielteisiä asenteita.
Ihan hyvää spekulointia mutta metsään meni.
Ensinnäkin, kirkossa käyminen ei saa olla ystävyyden mitta.
Toiseksi, jos olen eronnut kirkosta niin miksi kulkisin niissä riennoissa, jossa sivussa harjoitetaan myös mormoniuskoa? Tuskin mormonit tulisivat luterilaisiin kekkereihin, en ole tosin kysynyt. Mutta en mitenkään liitä kirkon tapahtumia ystävyyden mittariin...Outoa...
Mormoniystävieni kanssa olemme kyllä löytäneet yhteistä aikaa halutessamme, riippumatta hammaslääkäristä, jalkapallosta tai mistä muusa ikinä keksit.
Neljänneksi, olen käynyt keskustelut erostani kaikkien halukkaiden kanssa, ja niinkuin sanoin, muutama toivotti kadotukseen ja pelotteli mitä minulle nyt voisi käydä ilman kirkkoa. Tosiystävät säilyivät, ja rakkaita ovatkin!
Kyse ei ole esteistä -tehdyistä tai oikeista-. Ystävät pysyivät ystävinä, tekopyhät tekopyhinä (anteeksi tiukka ilmaus, mutta niin sen tulkitsen jos ainoa syy olla kaveri on se että tunnustaa samaa uskoa)
Siis en ymmärrä...
"Pelkillä kädenpuristuksilla ei kukaan pelastu, mutta jotkut asiat on osattava, jotta pelastuisimme."
Siis ne kuuluvat temppelitoimituksiin jotka ovat VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ pelastuksemme kannalta... Välttämättömiä, eikö?
Oletko sitä mieltä että ne eivät ole välttämättömiä mormonien mukaan.
Minun pelastuskäsitys on sellainen että yritän, todella yritän elää elämäni Herran kunniaksi. Mitä teen, teen sen Herran armosta ja Herran kunniaksi!
Yritän nähdä jokaisessa (SINUSSAKIN, usko tai älä) Jumalan kasvot -niin ymmärrän meidät Jumalan kaltaisiksi -en konkreettisesti niinkuin mormonit tekevät.
Yritän rakastaa varauksetta, etsiä hyvää ja olla hyveellinen niin kuin kykyni sen suovat.
En varasta, en juopottele tai tupakoi tai käytä huumeita.
Rukoilen, luen raamattua ja yritän käsittää Kristuksen äärettömän sovituksen meidän ihmisten puolesta.
Emme me voi uhrata mitään, emme rahoinemme tai tekoinemme -meidät on jo lunastettu! Meidän pitää uskoa ja toimia sen uskon mukaan!
Minusta siihen EI kuulu temppelissä tehtävät "toimitukset". Minusta ne eivät pelasta ketään. Anteeksi, mutta se on minun todistus Kristuksen nimessä.
me ihmiset olemme usein kovin vajavaisia. Tiedän kokemuksesta, että ystävyys on useille kovin valikoivaa. Uhrautuvaisuus on vielä vaikeampaa. Jokaisessa seurakunnassa on hyvin monen tyyppisiä ihmisiä (ei ainoastaan MAP-kirkossa). Olen havainnut, että mielenterveydestä kärsivät ovat kaikkein syrjityimpiä terveiden kohdalla.
Jeesuksen puhe viimeisestä tuomiosta antaa osviittaa, kuinka meidän tulisi kohdella kaikkia lähimmäisiämme kts Matt. 25:31-46. Jossain muistan hänen puhuneen myös kun minä olin outona jne. Outona saattaa viitata juuri mielenterveyteen.
Meillä kaikilla on paljon kehittymisen varaa suhteessamme lähimmäisiimme. Kuka on lähimmäisemme? Jeesus opetti tästä asiasta. Hän käytti monia vertauksia. Yksi tällainen oli laupiaasta samarialaisesta. Samarialaiset olivat juutalaisten halveksimaa sekakansaa, johon oli sekoittunut pakanakansaa. Kun Jeesus kysyi juutalaiselta lainopettajalta, kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen? Lainopettaja vastasi: "Se joka osoitti hänelle laupeutta". Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin. Luuk. 10:25 -37. Tässä lainopettaja oli ylpeä, eikä maininnut mitään samarialaisesta, vaan sanoi "se joka teki laupeuden".
Vielä suhtautumisesta Kirkon jättäneisiin. Tästäkin jeesus antoi vertauksen eksyneessä lampaassa. Hyvä paimen jätti ne 99 ja lähti etsimään vaarallisista rotkoista eksynyttä lammasta. Tässä kuvataan sitä rakkautta jota meidän tulisi tuntea laumansa jättänyttä kohtaan ja asetumme jopa vaaraan kun menemme noutamaan häntä näistä vertauskuvallisista rotkoista (=synti) josta kutsumme hänet parannukseen.
on aivan sopusoinnussa ja hyvään tähtääviä Kristuksen opettamia asioita. Niillä varmasti saavutetaan hyvä asema iankaikkisuudessa, mutta Jumala on kuitenkin ilmoittanut temppelitoimitukset, jotka tähtäävät vielä korkeammalle Jumalan yhteyteen. Hän vain tahtoo, että teemme vakavia liittoja Hänen kanssaan. Hän opettaa niiden myötä meille enemmän pyhyyttä ja elämämme tarkoitusta iankaikkisuusnäkökulmasta katsottuna. Jos me todella pyrimme Hänen kasvojensa eteen, niin se tapahtuu Hänen ilmoittamallaan tavalla selestiseen valtakuntaan ohi vartioina seisovien enkelien.
eri kirkoissa tehtävät rituaalit pelasta ketään olivat ne kuinka kummallisia tahansa. Parhaimmillaankin rituaalit muistuttavat meitä uskomme perinteistä ja voivat lisätä uskoamme tai sitten ei.
UT kertoo kunka Nasaretin mies on antanut meille, lähetys ja kaste käskyn sekä rakkauden kaksoiskäskyn. Lopulta ainoaksi tavaksi palvella Jumalaamme jää tuo kaksoiskäsky. Joka on toteutettava aivan muualla kuin kirkkorakennusten sisällä.
Suun puhuminen ei liioin auta meitä vähäkään, vaikka kuinka puhuisimme enkelin kielillä. Hyvät tekomme ovat seurausta uskosta. Mihin Jumala tarvitsisi rituaalejamme? Ei Nasaretin mies meiltä sellaisia ole vaatinut, eikä vaadi. Elä rauhassa Xilomeida ihminen ei sinua voi syyllistää. Tehköön kädenpuristuksiaa rauhassa ne jotka uskovat sillä tavoin pelastuvansa. Tuskin se nyt kovin suuri syntikään on?
Turust
Elämme rauhassa siis, kukin tehkööt kuten parhaakseen näkee.
että korostan pelastuksen eri asteita?
"Pelastumista on monen asteista, mutta annat sen vaikutelman, ettei mitään pelastusta olisi ilman 'kädenpuristuksia'". Korkein kirkkaus ja pelastuminen sinne edellyttää temppelitoimituksia.
Olisi kovin paljon vaadittu, että kaikista mormoneista seurakunnassa, johon aikoinasi liityit, olisi tullut sydänystäviäsi. Ystävyys on harvinaista herkkua, kuten olemme todenneet.
Mutta kun kuitenkin samaan seurakuntaan kuuluitte, niin kaikki yrittivät olla ystävällisiä toisilleen. Ikävää sekin olisi ollut, jos vihaa olisi pidetty, vai mitä?
Ja sitten kun lakkasit käymästä heidän kokouksissaan, kävi niinkuin käy opintojen päättyessä, toiselle paikkakunnalla muutettaessa, naimisiin mennessä, erottaessa: tuttavapiiri vaihtuu.
Sydänystävät tietysti säilyvät kauimmin aikaa, jotkut ehkä koko elämänkin.
Mutta älä niitä muitakaan tekpyhiksi syyttele. He vain jatkoivat omaa elämäänsä. Sinä et siihen enää kuulunut, mutta se oli sinun ratkaisusi, ei heidän. Olisivat he sinut mielellään seurakunnassaan pitäneet.
rauhassa ja antaa meidän mormonienkin elää. Se on hieno lupaus näin vuoden aluksi. Tuntuu hyvältä olla rauhassa provosoivilta ja vääristeleviltä puheenvuoroiltasi!
että aloitat palstalla ennennäkemättömän avauksen Jeesuksen paluusta eli Hänen toisesta tulemuksestaan.
Harmi kun petyit... ehkä toisella kertaa!!
enkä ole siihen juuri täällä törmännyt. Hyvä aihe avaukselle.