Pääsy

Taivaaseen astumisensa jälkeen Pelastajamme aloitti työnsä Ylimmäisenä pappinamme. Paavali kirjoittaa: "Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme"(Hepr.9:24).

Tuhannen kahdeksansadan vuoden ajan tämä ylimmäispapillinen työ jatkui pyhäkön ensimmäisessä osassa. Kristuksen veri, joka vuodatettiin katuvien syntisten tähden, varmisti heille Isän anteeksiannon ja hyväksynnän. Heidän syntinsä jäivät kuitenkin vielä taivaan kirjoihin. Vertauskuvalliseen pyhäkköpalvelukseen kuului vuoden lopussa sovitus. Samoin nytkin, ennen kuin Kristuksen lunastustyö ihmisen hyväksi on täydellinen, on suoritettava sovitus synnin poistamiseksi pyhäköstä. Tämä palvelus alkoi 2300 päivän kuluttua loppuun (vuonna 1844). Silloin meidän Ylimmäinen pappimme astui kaikkeinpyhimpään suorittaakseen valtavan työnsä viimeisen osan - pyhäkön puhdistamisen.

Kristuksen siirtyminen Ylimmäisenä pappinamme kaikkein pyhimpään, jotta hän voisi puhdistaa pyhäkön (Dan.8:14), Ihmisen Pojan tulo Vanhaikäisen tykö (Dan.7:13) ja Malakian kuvaama Herran tulemus kertovat samasta tapahtumasta kuten myös Yljän tulo häihin, Kristuksen itsensä kertoma vertaus Matteuksen evankeliumin 25. luvussa.

Pyhäkön puhdistamiseen liittyy tutkiminen ja tuomitseminen. Tämän täytyy tapahtua, ennen kuin Kristus tulee lunastamaan kansaansa omakseen, sillä kun hän tulee, hän tuo mukanaan palkan jokaiselle tämän tekemän työn mukaan.

Lopullisen tilinteon päivänä arvo, asema tai rikkaudet eivät vaikuta hiuskarvankaan vertaa ihmisen kohtaloon, Kaikkinäkevä Jumala tuomitsee ihmiset sen perusteella, ovatko he puhtaita, jaloja, ja rakastavatko he Kristusta.

Dan.7:13 -- Tässä kuvattu Kristuksen tulemus ei ole hänen toinen tulemuksensa maan päälle. Hän tulee Vanhaikäisen luo ottamaan vastaan kunnian, vallan ja valtakunnan, jotka hänelle annetaan, kun hänen tehtävänsä välittäjänä päättyy. Tämä ennustettiin tapahtuvan 2300 vuoden jakson kuluttua Jerusalemin jälleenrakennusmääräyksestä (457eKr) ja se tuo meidät vuoteen 1844. Taivaan enkelien saattamana meidän Ylimmäinen pappimme saapuu pyhistä pyhimpään ja astuu Jumalan eteen suorittamaan tutkivaa tuomiota ja sovittamaan kaikki, joilla on siihen oikeus.

Kristuksen suuri työ ihmisten opastamiseksi jatkuu kaikkeinpyhimmässä. Jumalan enkelit ovat yhteydessä ihmisten kanssa. Kristus toimittaa pyhäkköpalvelusta. Me emme seuraa häntä pyhäkköön, niin kuin meidän tulisi. Kristus ja enkelit tekevät työtä ihmislasten sydämessä. Taivaan ja maan seurakunta käyvät yhdessä hyvää kamppailua maan päällä. Sielun tulee puhdistua täällä maan päällä samalla tavalla Kristuksen suorittaman taivaallisen pyhäkön puhdistamisen kanssa.

Jumalan kansan tulee nyt kiinnittää katseensa taivaalliseen pyhäkköön, jossa Ylimmäinen pappimme toimii kansansa välittäjänä.

Hepr.9:22,23. "Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä."

Kuten Jumalan kansan synnit asetettiin uskossa syntiuhrin päälle ja sitten vertauskuvallisesti siirrettiin maalliseen pyhäkköön, samoin uudessa liitossa katuvan ihmisen tunnustamat synnit asetetaan uskossa Kristuksen päälle.

Niin kuin vertauskuvallisena suurena sovituspäivänä maallisen pyhäkön puhdistusmenoissa poistettiin sinne kertyneet synnit, samoin taivaallinen pyhäkkö puhdistetaan poistamalla lopullisesti taivaan kirjoihin tehdyt syntimerkinnät. Mutta ennen kuin merkinnät lopullisesti poistetaan, niitä tukitaan jotta voidaan päättää, ketkä ovat katuneet syntejään ja uskoneet Kristukseen niin että ovat oikeutettuja astumaan hänen ikuiseen valtakuntaansa.

Profeetta Daniel paljastaa tämän tutkivan tuomion luonteen. Samanaikaisesti kuin pienen sarven kuvaama luopiovalta jatkaa pilkkaavaa ja vainoavaa työtään Jumalaa ja hänen maan päällä olevaa kansaansa kohtaan (Dan.7:8,20,21,25), istuimet asetetaan paikoilleen ja Jumala istuu johtamaan oikeuden istuntoa. Tämä oikeus kokoontuu taivaalliseen temppelin valtaistuinsalissa, ja siihen osallistuu suuri joukko taivaallisia todistajia. Kun oikeus on asettunut istumaan, kirjat avataan, mikä merkitsee tutkivan käsittelyn alkamista (Dan.7:9,10). vasta tämän oikeuden istunnon jälkeen luopiovalta tuhotaan (Dan.7:11).

Kristityt tutkivat 1800-luvun alkupuolella perusteellisesti Dan. 8.luvun profetiaa. Kaikki nämä Raamatun tutkijat odottivat jotain merkittävää tapahtuvan 2300 vuoden aikajakson päätyessä. Kaikki kokoavat kuitenkin pettymyksen. Kristus ei tullutkaan "puhdistamaan pyhäkköä". Monet hylkäsivät koko profetian, mutta jotkut jatkoivat tutkimusta. He rukoilivat paljon ja hartaasti, ja tarkastelivat uudelleen Kristuksen palvelusta taivaallisessa pyhäkössä. He totesivat, että aikalaskelma oli oikein, se johti vuoteen 1844. Heidän erehdyksensä oli mitä tuona hetkenä oli määrä tapahtua. He ymmärsivät että tarkoitettiin taivaallisen pyhäkön puhdistamista.

Miksi sitten tarvitaan adventtia edeltävää tuomiota? Tämä tuomio ei ole tarpeellinen Jumalalle. Se on ensisijaisesti hyödyksi maailmankaikkeudelle, sillä se vastaa saatanan haasteisiin ja antaa lankeamattomalle luomakunnalle varmuuden siitä, että Jumala päästää valtakuntaansa vain niitä, jotka ovat todella kääntyneet. Jumalan luomat lankeamattomat olennot eivät ole kaikkitietäviä; he eivät kykene näkemään sydämeen. Kysymys on Jumalan ja maailmankaikkeuden välisestä suhteesta, ei jumalan ja hänen todellisen lapsensa suhteesta. Tämän vuoksi kirjat on avattava, jolloin nähdään, ketkä ovat tunnustaneet uskoa Jumalaan ja keiden nimet on kirjoitettu elämän kirjaan.

Ilm.14:7. julistaa Jumalan tuomion ajan jo tulleen. Se alkoi jo 1844 ja on edennyt jo pitkälle. Kaikkien jotka haluavat säilyttää nimensä elämän kirjassa, tulee tehdä asiat selväksi Jumalan ja lähimmäistensä kanssa tänä Jumalan tuomion aikana. Kristuksen työ ylimmäisenä pappina on päättymässä. Ihmiskunnan armon aika on kulumassa loppuun. Kukaan ei tiedä milloin Jumalan ääni julistaa: "Se on tapahtunut". Meidän ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Jeesus Kristus, joka on sekä uhri että pappi, palvelee meidän puolestamme taivaallisessa pyhäkössä.

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan"
(Hepr.4:14-16).

1. Kirjan ”maailman kohtalontie” mukaisesti (A.Arasola ).

Danielin kirjan suuri sanoma on: Vuonna 1844 alkoi taivaallisessa pyhäkössä lopullinen vanhurskauttaminen, tutkiva tuomio, jossa lopullisesti ratkaistaan, ketkä Jeesuksen tulemuksessa noudetaan ikuiseen kotiin.

Raamattu puhuu kahdesta tuomiosta. Ensimmäinen tapahtuu ennen Jeesuksen takaisintuloa, ja se kohdistuu Jumalan kansaan, ja toinen eli jumalattomien lopullinen tuomio julistetaan tuhannen vuoden jälkeen. Edellisen tuomion aika alkoi vuonna 1844.. ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?” 1.Piet.4:17.

Tästä tuomiosta puhuu Dan 7:9,10”Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.
Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.”

Jumala herätti joukon oppineita, tuhansia pappeja, ja suuren joukon hartaita uskovia, anglikaanisessa, luterilaisessa ja reformoidussa kirkossa ja eri uskonsuunnissa, jotka 2300 vuosipäivään ja ajan merkkeihin kiinnostuneina alkoivat julistaa Kristuksen takaisintuloa. Pääsuunnaksi muodostui selitys, että nuo 2300 iltaa ja aamua ovat vuosia, jotka alkavat vuodesta 457 e.Kr. ja johtavat vuoteen 1844. Eri puolilla maailmaa alettiin kaiuttaa voimakkaasti sanomaa: Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet" Ilm.14:7. Näin totuus, joka oli heitetty maahan, asetettiin ennalleen. Täysi evankeliumin valo pyhäkkötotuudesta kirkastui. Tapahtui palaaminen Jeesuksen uskoon. Jumalan viimeinen armokutsu maailmalle alkoi kaikua. Jeesuksen toinen tuleminen astui julistuksessa etualalle, käsite lopun ajasta tuli uskonnolliseen maailmaan elävöittävänä ja todellisena.

Jumalan profeetallinen kello löi, ja herätys alkoi!

2. 2300:n päivän päättyminen EGW:n näyn mukaan

"Minä näin valtaistuimen, ja sillä istuivat Isä Ja Poika. Tarkkasin Jeesuksen kasvoja ihmetellen ja ihaillen hänen miellyttävää olemustaan. Isän olemusta en saattanut nähdä, sillä kirkas valkoinen pilvi kätki hänet katseeltani. Kysyin Jeesukselta, oliko hänen Isällään yhtäläinen muoto kuin hänellä itselläänkin. Hän sanoi niin olevan, mutta minä en saattaisi nähdä sitä. "Sillä", hän sanoi, "jos sinun sallittaisiin vain kerrankin nähdä hänen kirkkautensa olemus, lakkaisit sinä olemasta". Valtaistuimen edessä näin adventtikansan - seurakunnan ja maailman. Näin kaksi eri joukkoa. Toinen niistä oli kumarruksissa valtaistuimen edessä osoittaen syvää harrastusta, toisen seisoessa välinpitämättömänä vailla kaikkea harrastusta."

Sitten White kertoo kuinka valo lähti valtaistuimelta tuohon rukoilevaan joukkoon. Mutta vain harvat vastaanottivat sen. Monet poistuivat valon alta alkaen vastustaa sitä. Toiset taas pysyivät välinpitämättöminä, eivätkä mielistyneet valoon, joten se jätti heidät. Muutamat pitivät valoa rakkaana ja polvistuivat rukoilemaan pienen joukon kanssa. Tässä joukossa kaikki vastaanottivat valon ja heidän kasvonsa loistivat sen kirkkaudesta.

"Näin Isän nousevan valtaistuimelta, menevän leimuavissa vaunuissa kaikkein pyhimpään esiripun sisäpuolelle ja istuutuvan. Sitten nousi Jeesus valtaistuimelta, samaten useimmat kumarruksissa olevat nousivat hänen kanssaan. En huomannut että Jeesuksen noustua ainoatakaan valonsädettä olisi lähtenyt hänen luotaan tuon huolettomalle kansanjoukolle, ja niin heidät jätettiin pimeyteen. Niiden katseet, jotka nousivat, silloin kun Jeesuskin nousi, olivat suunnatut häneen hänen poistuessaan valtaistuimelta ja johtaessaan heitä sivummalle. Sitten Jeesus kohotti oikean käsivartensa, ja me kuulimme hellän äänen lausuvan: "odottakaa tässä; minä menen Isäni tykö saadakseni valtakunnan; säilyttäkää vaatteenne tahrattomina. Pienen ajan kuluttua minä palaan ja otan teidät tyköni." Sitten saapuivat Jeesuksen tykö pilvivaunut, joiden pyörät olivat kuin tulenliekit ja joita enkelit ympäröivät. Jeesus nousi vaunuihin, ja niissä hän vietiin kaikkein pyhimpään, missä Isä istui. Siellä minä näin Jeesuksen, suuren Ylimmäisen Papin, seisovan Isän edessä. Yhdessä Jeesuksen kanssa nousseet lähestyivät häntä uskon kautta kaikkein pyhimpään rukoillen: "Meidän Isämme, anna meille Henkesi." Sitten Jeesus puhalsi Pyhän Hengen heidän päälleen. Siinä puhalluksessa oli valoa, voimaa, paljon rakkautta, iloa ja rauhaa.

Käännyin sen jälkeen katsomaan joukkoa, joka yhä edelleen oli kumartuneena valtaistuimen edessä; nämä eivät tietäneet, että Jeesus oli jo jättänyt sen. Saatana näytti olevan valtaistuimen luona koettaen viedä eteenpäin Jumalan työtä. Näin heidän katsovan valtaistuinta kohden ja rukoilevan: "Isä anna meille Henkesi." Silloin saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei mitään suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tarkoituksena oli pitää heidät eksytyksessä sekä vietellä Jumalan lapsia saaden heitä luopumaan."

Näin White kertoo näystä jossa hänelle näytettiin tutkivan tuomion alkaminen Danielin ennustuksen mukaisesti. Ne kristityt jotka vastustavat tätä Jumalan sanomaa ovat niitä joiden päälle saatana on puhaltunut epäpyhän hengen.

Ellen White selventää näkyään vielä: "Kerroin myöskin, että saatana NÄYTTI olevan valtaistuimen luona koettaen viedä eteenpäin Jumalan työtä. Rukoileva joukko oli tässä kuolevaisessa olotilassa maanpäällä, vaikka minulle esitettiin aivan kuin se olisi ollut kumartuneena valtaistuimen edessä. Minulla ei milloinkaan ollut sitä käsitystä, että nämä henkilöt olisivat todellisuudessa olleet uudessa Jerusalemissa. En myöskään ole ajatellut yhdenkään kuolevaisen otaksuvan minun tarkoittaneen, että saatana todellisuudessa oli uudessa Jerusalemissa. Mutta eikö Johannes nähnyt suuren lohikäärmeen taivaassa? Kyllä varmasti. (Ilm.12:3). Mikä hirviö esitetäänkään tässä taivaassa olevana! Tässä näyttää olevan yhtä suuri pilkan aihe kuin siinä selityksessä, mikä on tehty lausuntojeni johdosta."