Raamatussa sanotaan näin:
”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni." (Ps.40:9, VKR)
Tässä puhutaan sydämen laista, siirtyikö vanhan liiton laki meidän sydämiimme ?
”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni." (Ps.40:9, VKR)
Tässä puhutaan sydämen laista, siirtyikö vanhan liiton laki meidän sydämiimme ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jumala on aina odottanut että hänen lakinsa olisi sydämessämme.
Seremonialait ovat historiaa, Jumalan 10 käskyn laki on osa Jumalan luonnetta ja ikuinen.
Hyvä, ettei se sapatti siirtynyt.
Israelin kansalle kirjoitetut. Ne olivat oikeudenmukaiset lait koska ne perustuivat Jumalan käskyihin, mutta ne olivat Israelille. Israel on sen ajan jälkeen varmaankin muuttanut lakejaan monessa paikassa, voi vain toivoa että ne ovat yhä käskyjen mukaisia. Tuli mieleeni, kuinkahan on Suomen lakien kanssa, onkohan nekin laadittu käskyjen Hengessä?
Adventistit ovat kummallista ryhmää, kun he puhuvat sellaisista asioista, joista Kristinuskon opettajat, apostolit, eivät puhuneet mitään. Minkähän vuoksi adventistit tekeytyvät muita opettamaan omilla oppikeksinnöillään. Meille riittää vallan mainiosti se minkä Raamattu kertoo ilman adventismin hapatteita.
sillä he eivät usko Jumalan sanaa, vaan elävät amerikkalaisten soopauskossa, samoin kuin Brooklynin orjat, eli jehovat.
Etkö todella tiedä mistä adventistit puhuvat kun he puhuvat laista armon alla? En kysy jos olet samaa mieltä tai et - vaan kysyn ymmärrätkö mistä he puhuvat kun he sanovat että laki on yhä voimassa myös armon alla, että meidän on yritettävä tehdä Jumalan tahto myös armon alla? Esimerkiksi meidän on annettava anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet muuten emme saa abteeksi omia tekojamme. Tai että meidän etsittävä Jumalan tahtoa myös vajavaisuudessamme.
Jumala on jo antanut meille ja koko maailmalle synnit anteeksi Kristuksessa Poikansa sovitustyön tähden. Me emme siis ansaitse itsellemme anteeksiantamusta antamalla lähimmäisillemme anteeksi heidän rikkomuksensa meitä vastaan. Syntiemme anteeksiantamuksen omistamme yksinomaan uskolla armosta, Jumalan lahjana, ilman tekoja.
Mitä valehtelet? "muuten emme saa abteeksi omia tekojamme"
Raamattu? ei kai? ja minä vain luin "sisälukua".
Mitä sinulle sitten tarkoittavat nämä Jeesuksen sanat?
Matt. 6
14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Sinähän olet edelleen lain alla, kahta tietä ei voi kulkea. Valitse laki tai armo. Tuostahan huomaa, että Taivaallinen Isä ei ole vielä sinulle anteeksiantanut sinun pahoja tekoja. Sinulla on edessä tutkiva tuomio. Pelottaako ???
Ettäs kehtaat kieroilla!
Minä voin antaa sinulle anteeksi, koska itse olen jo saanut anteeksi. Minun ei tarvitse yrittää ansaita teoillani anteeksiantamusta Taivaalliselta Isältä.
ettei nuo Jeesuksen sanat ole todet.
Saat armon, mutta et ole ymmärtänyt, että sinun tulee olla armollinen myöskin. Se on jeesuksen sanojen mukaan näin - ei ole minun sanojani.
Vaikuttaa että sinä et usko että nuo sanat pitävät paikkansa? Voi vain ihmetellä.
Sinä siis sanot minun ei tarvitse olla armollinen kunhan saan itse armon - Jeesus ei sano että asia on noin.. miksi luulet että Jeesus sanoi tuon opetuksen ..
Jeesus opttaa tämän päivän ihmistäkin.
Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi, NIIN KUIN MEKIN ANNAMME ANTEEKSI NIILLE, JOTKA OVAT MEILLE VELASSA.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain (Joh.6:2).
Paavali puhuu Kristuksen laista. Saman asian hän on myös maininnut sanoessaan, ettei hän ole vailla Jumalan lakia, hänellä on Kristuksen laki (1 Kor 9:21).
Olemmeko sittenkin lain alaisia? Onko Kristukseen uskovalle vain tullut uusi laki vanhan Mooseksen lain tilalle? Mooseksen laki kiteytyi rakkauden kaksoiskäskyksi (Matt 22:36-40). Mikä on sitten Kristuksen laki? Kyllä se on sama käsky rakastaa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen viimeisenä yhdessäolon iltana, että hän antaa uuden käskyn: ”Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne” (Joh 13:34). Se on uusi siksi, että sitä koetellaan elämässämme joka päivä emmekä koskaan ole sitä täysin oppineet. Siksi meitä on siihen toistuvasti kehotettava.
Rakkauden kaksoiskäsky ilmoittaa kaikissa elämäntilanteissa Jumalan tahdon. Sen edessä tiedämme joka päivä, mitä Jumala meiltä haluaa. Nimenomaan suhteessa lähimmäisiimme olemme aina sidottuja käskyyn rakastaa. Siitä meitä ei vapauteta koskaan.
Kun Paavali halusi voittaa Kristukselle lain alaisena eläviä, hän sanoi olleensa heille kuin lain alainen. Sitten hän lisäsi: ”Vaikka en olekaan lain alainen” (1 Kor 9:20). Paavali oli juuri kirjoittanut galatalaisille, että jos he pyrkivät vanhurskauteen lakia noudattamalla, silloin he joutuvat eroon Kristuksesta ja armon ulkopuolelle (Gal 5:4). ”Jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan” (Gal 2:21). Nyt hän kuitenkin käskee toteuttamaan Kristuksen lakia.
Suhteemme Jumalaan ja pelastumisemme ei ole sidottu siihen kuinka hyvin olemme kyenneet rakastamaan. Siinä emme ole lain alaisia. Pelastumme yksi armosta vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja huutamalla avuksi Herran nimeä. Näin silloinkin, kun koemme, ettemme pysty rakastamaan emmekä kantamaan toisten taakkoja.
Kun Paavali kutsuu tässä toteuttamaan Kristuksen tahtoa, hänen lakiaan, hän asettaa silmiemme eteen Jeesuksen esikuvana. Jeesushan kutsui luokseen kaikkia työn ja kuormien uuvuttamia haluten antaa levon (Matt 11:28). Hänen seuraajiensakin kehotetaan toimimaan samalla tavoin. ”Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan” (1 Tess 5:14, KR38). Tätä joudumme harjoittelemaan läpi koko uskonelämän.
Jokaisella lähellämme elävällä ihmisellä on omat taakkansa kannettavanaan. Näin myös kristittyjen yhteydessä. Rakastamme, kun jaamme hänen kanssaan hänen taakkaansa. Emme jätä toista yksin taakkojensa kanssa. On mentävä mukaan toisen ahdistukseen niin pitkälle kuin voi ja uskaltaa mennä. Tosin silloinkin voimme kantaa toisen taakkaa vain hetken ja vain osittain. Mutta onko meillä valmiutta tulla lähelle, nähdä ja kuulla, mitä taakkoja toiset kantavat? Annammeko omien taakkojemme niin sitoa itseämme, ettemme suostu näkemään muita taakkojen kantajia? Lähimmäisen taakkoja voi kantaa vain lähellä ollen, vain kuuloetäisyydellä, vain olemalla kiinnostunut toisen huolista ja ongelmista eikä vain omista huolista.
Lainalaisuus kuului Israelin kansalaisuuteen Jumalan käskyn mukaan. Jeesus sanoi tuosta laista, ettei hän muuta sitä. Miksi olisi muuttanutkaan? Muuttaminenhan kuuluu vain sille joka tuon liiton oli tehnytkin. Jeesus teki omassa nimessään Uuden liiton, johon voivat liittyä niin Israelilaiset kuin pakanatkin. ME EMME OLE SIIS LIITTYMÄSSÄ JUUTALAISTEN LIITTOON. Myös juutalaisten on, päästäkseen Kristuksen Uuteen liittoon, tultava Hänen alaisikseen. Adventistien mörköopissahan he tavoittelevat juutalaisille kuuluvaa osaa. Se on tottelemattomuuden ottam,ista osakseen, niinkuin juutalaisilla on luopumus nyt, jotta pakanoilla olisi mahdollisuus päästä kristinuskoon. Kun juutalaisten luopumus on päättynyt, päättyy samalla pakanoille annettu aika.