Aikamme lapset

EJKR: "...mitä mahdat tarkoittaa Jeesuksen seuraamisella."

- Hyvä kysymys. Vastaan siihen jos vastaat mun kysymykseeni: "Mitä on elämä?"

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

EJKR: "...mitä mahdat tarkoittaa Jeesuksen seuraamisella."

- Hyvä kysymys. Vastaan siihen jos vastaat mun kysymykseeni: "Mitä on elämä?"

Jeesus sanoo: minä olen tie, totuus ja elämä.

EJKR kirjoitti:

Jeesus sanoo: minä olen tie, totuus ja elämä.

EJKR: "Jeesus sanoo: minä olen tie, totuus ja elämä."

Näinollen Jeesuksen seuraaminen on tien, totuuden ja elämän seuraamista.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

EJKR: "Jeesus sanoo: minä olen tie, totuus ja elämä."

Näinollen Jeesuksen seuraaminen on tien, totuuden ja elämän seuraamista.

Aloituksessasi otat kantaa menneisyyden kristillisiin toimintamalleihin ja lausut kehotuksia toisille kristityille. Siksi arvelin, että haluaisit keskustella suunnasta, johon toisia kannustat. Huomaan, että erehdyin.

EJKR kirjoitti:

Aloituksessasi otat kantaa menneisyyden kristillisiin toimintamalleihin ja lausut kehotuksia toisille kristityille. Siksi arvelin, että haluaisit keskustella suunnasta, johon toisia kannustat. Huomaan, että erehdyin.

Lue lisää

Koitin sanoa rivien välistä että kysymyksesi oli niin laaja, että päätin kysyä vastaavan kysymyksen ja vastata samalla tarkkuudella kuin vastaat omaani.

En ole kovin innostunut raamatunlainauksiin perustuvaan ajatustenvaihtoon, tuntuu kuin puhuisi ei-kenellekään.

Asiayhteyteni huomioonottaen käytin Jeesuksen seuraamista vastakohtana isien seuraamiselle. Mitä hänen seuraamisensa merkitsee minulle konkreettisesti, ei välttämättä merkitse samaa kaikille muille.

Lähtökohtani on siis ennemminkin se, että ei tarvitse miellyttää oppi-isiään, toisia uskovia tai ympäristöään saadakseen uskoa että "seuraa Jeesusta" - elää hänen johdatuksessaan ja tulee hänen itsensä opettamaksi - kuin se, että pyrkisin määrittelemään miten tuo "seuraaminen" käytännössä toteutuu - siihen tarvitaan yhtä kaikki Jumalan itsensä kutsu, joten hän myös opettaa miten sitä kutsua seurataan.

Toivottavasti nyt näytin korttini.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Koitin sanoa rivien välistä että kysymyksesi oli niin laaja, että päätin kysyä vastaavan kysymyksen ja vastata samalla tarkkuudella kuin vastaat omaani.

En ole kovin innostunut raamatunlainauksiin perustuvaan ajatustenvaihtoon, tuntuu kuin puhuisi ei-kenellekään.

Asiayhteyteni huomioonottaen käytin Jeesuksen seuraamista vastakohtana isien seuraamiselle. Mitä hänen seuraamisensa merkitsee minulle konkreettisesti, ei välttämättä merkitse samaa kaikille muille.

Lähtökohtani on siis ennemminkin se, että ei tarvitse miellyttää oppi-isiään, toisia uskovia tai ympäristöään saadakseen uskoa että "seuraa Jeesusta" - elää hänen johdatuksessaan ja tulee hänen itsensä opettamaksi - kuin se, että pyrkisin määrittelemään miten tuo "seuraaminen" käytännössä toteutuu - siihen tarvitaan yhtä kaikki Jumalan itsensä kutsu, joten hän myös opettaa miten sitä kutsua seurataan.

Toivottavasti nyt näytin korttini.

Lue lisää

Allekirjoitan tuon näkemyksesi. Itse en tosin käyttäisi lainausmerkkejä.

Mitä tulee ei-kenenkään kanssa keskustelemiseen, niin mielestäni se, että lainataan Raamattua (tai mitä tahansa muuta lähdettä), ei sinällään tee keskustelusta tyhjää. Jos lainaajalla on tekstiin elävä, omakohtainen näkemys/kokemus, myös Raamattukeskustelu voi olla avartavaa. Usein keskustelu tosin tyssää siihen, että osapuolet vain pyrkivät osoittamaan toisen näkemyksen vääräksi.

Tartuin aiheeseesi sen tähden, että ymmärtääkseni Jeesuksen seuraaminen on merkittäviltä osin myös yhteisen uskon tutkimista/jakamista ja toinen toisensa rohkaisua. Siihen tähtäävää keskustelua tuntuu olevan vaikea rakentaa. Syynä lienee, että monen on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että olemme jokainen eri kohdassa tietämme ja näemme sen tähden Jeesuksen seuraamisenkin kovin eri tavoin. Mutta eikö juuri näissä kohtaamisissa piile todellinen Kristuksen seuraamisen mahdollisuus?

EJKR kirjoitti:

Allekirjoitan tuon näkemyksesi. Itse en tosin käyttäisi lainausmerkkejä.

Mitä tulee ei-kenenkään kanssa keskustelemiseen, niin mielestäni se, että lainataan Raamattua (tai mitä tahansa muuta lähdettä), ei sinällään tee keskustelusta tyhjää. Jos lainaajalla on tekstiin elävä, omakohtainen näkemys/kokemus, myös Raamattukeskustelu voi olla avartavaa. Usein keskustelu tosin tyssää siihen, että osapuolet vain pyrkivät osoittamaan toisen näkemyksen vääräksi.

Tartuin aiheeseesi sen tähden, että ymmärtääkseni Jeesuksen seuraaminen on merkittäviltä osin myös yhteisen uskon tutkimista/jakamista ja toinen toisensa rohkaisua. Siihen tähtäävää keskustelua tuntuu olevan vaikea rakentaa. Syynä lienee, että monen on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että olemme jokainen eri kohdassa tietämme ja näemme sen tähden Jeesuksen seuraamisenkin kovin eri tavoin. Mutta eikö juuri näissä kohtaamisissa piile todellinen Kristuksen seuraamisen mahdollisuus?

Lue lisää

"Tartuin aiheeseesi sen tähden, että ymmärtääkseni Jeesuksen seuraaminen on merkittäviltä osin myös yhteisen uskon tutkimista/jakamista ja toinen toisensa rohkaisua"

Itse erotan toisistaan hengellisen yhteyden ja henkisen yhteyden. Hengellisellä tasolla kaikkia uskovia yhdistää henki, joka tuo tuon sisar-veli tunteen sanattomassakin yhteydessä, ilman että he olisivat millään tavalla ystäviä. Sen sijaan esim. niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin uskonnäkemyksistä keskusteleminen avoimesti tarkoittaa myös henkistä läheisyyttä, jonka edellytys on luottamus.

Henkilökohtaisten - tai sellaisiksi koettavien - asioiden käsittely ilman perusteltua luottamusta saattaa johtaa emotionaaliseen katastrofiin. Mielestäni on epäviisasta rakentaa läheisyyttä ilman luottamusta, kun luottamus syntyy, läheisyys (avautuminen) tulee itsestään. Tässä on huomattavia yksilökohtaisia eroja millaista henkistä läheisyyttä ihmiset sietävät milläkin tasolla tai miten nopeasti he sen muodostavat, riippuen siitä miten tunneperäisinä asiat koetaan.

Lyhyesti: Uskonkäsityksistään puhuminen pohjia myöten on toisille vaikeampaa kuin toisille =)