Seuraavat uutiset on lainattu eri sanomalehdistä muutaman vuoden takaa.
19. lokakuuta 1994
”Pommi, joka oli ilmeisesti arabien ja Israelin välisiä rauhanneuvotteluja vastustavien islamistien asettama, räjäytti linja-auton aamuruuhkan aikaan Tel Avivissa, Israelissa, tappaen 22 ja haavoittaen 48 ihmistä.”
18. heinäkuuta 1995
”Voimakas pommi tuhosi seitsemänkerroksisen rakennuksen Buenos Airesin keskustassa Argentiinassa. Rakennuksessa asui kaksi juutalaisryhmää. Ainakin 26 ihmistä kuoli ja 127 loukkaantui.”
26. helmikuuta 1993
”Valtava maanalainen räjähdys vavisutti 110-kerrroksisia World Trade Centerin kaksoistorneja Manhattanilla New Yorkissa. Räjähdyksen uskotaan aiheutuneen pommista. Ainakin viisi ihmistä on kuollut ja yli 1000 loukkaantunut, ja tuhannet rakennuksessa olleet työntekijät joutuivat pakenemaan henkensä edestä savun täyttämiä porraskäytäviä pitkin.”
4. huhtikuuta 1992
”Islamilaiset fundamentalistit ampuivat 13 kristittyä egyptiläistä Mansheit Nasserissa Egyptissä. Kymmenen kristittyä maanviljelijää joutui väijytykseen ja heidät murhattiin, kun he olivat töissä pelloillaan. Kristitty opettaja ammuttiin paikallisessa koulussa, kun hän oli opettamassa kymmenvuotiaita oppilaita. Kristitty lääkäri ammuttiin kotinsa ulkopuolella.”
Tässä on vain muutama esimerkki tuhansista terroristi-iskuista, joilla kaikilla on yksi yhteinen tekijä: niiden tekijät olivat äärimuslimeja. Totta kai muissakin ryhmittymissä on väkivaltaan turvautuvia fundamentalisteja, mutta näyttäisi siltä, että islamistien tekemät väkivallanteot ovat yleisempiä kuin kaikkien muiden ryhmittymien väkivalta yhteensä.
Tähän listaa voisi lisätä myös pommi-iskun Espanjassa ja 9.11. isku New Yorkissa.
MIKSI ÄÄRIMUSLIMIT TURVAUTUVAT VÄKIVALTAAN?
Ovatko äärimuslimit syntyjään epäinhimillisiä, raakoja ja pahoja? Eivät tietenkään. Muslimit ovat tavallisia ihmisiä niin kuin kuka tahansa meistä. He ovat jonkun isiä, veljiä ja poikia. He voivat olla lääkäreitä, insinöörejä tai lakimiehiä. He ovat työkavereitasi ja naapureitasi.
Mitä heidän mielessään siis liikkuu, kun he käyttäytyvät väkivaltaisesti? Jotta voisi löytää vastauksen tähän kysymykseen, tulee ymmärtää eräs tärkeä mutta vaarallinen islamin opetus, ”jihad” (eli pyhä sota).
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että jokainen arabi ei ole muslimi, jokainen muslimi ei ole arabi eikä jokainen muslimi ole fundamentalisti. Tämän artikkelin tarkoitus ei ole hyökätä uskontoa vastaan. Tarkoituksena on paljastaa erään uskonnon eräs opetus, jolla voi olla vakavia seurauksia.
On myös tärkeää tietää, että kun äärimuslimit osallistuvat jihadiin, he eivät välttämättä ajattele yrittävänsä julmasti vahingoittaa toisia vaan ainoastaan tottelevansa Allahin käskyjä. Ja kun he tekevät näin, he varmistavat paikkansa paratiisissa.
JIHAD (Pyhä sota)
Jihad on yksi muslimin pyhimmistä velvollisuuksista. Sana ”jihad” tulee arabiasta ja se tarkoittaa ”kamppailua”. Tässä mielessä jihad on kamppailua islamin levittämisen puolesta, keinolla millä hyvänsä, siis myös väkivallan avulla. Tämän tyyppiseen jihadiin viitataan usein termillä ”pyhä sota”.
Väkivaltaan turvautuvan muslimin ei ole vaikea löytää teoilleen oikeutusta Koraanista (jonka muslimit uskovat olevan Allahin sana) tai haditheista (Al Bukharin tallentamista Muhammedin sanoista). Molemmista löytyy jakeita, jotka eivät pelkästään suvaitse väkivaltaa, vaan suorastaan vaativat sitä.
JIHAD KORAANISSA
Koraanissa Allah käskee muslimeja terrorisoimaan ei-muslimeja puolestaan.
”Ja varustakaa (muslimit) heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne.” Suura 8:60
”Taistelkaa heitä (ei-muslimeja) vastaan (tai: tappakaa heidät), Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne ja saattaa heidät häpeään.” Suura 9:14
” Ette te (muslimit) surmanneet heitä, vaan Jumala heidät surmasi; etkä sinä (Muhammed) ampunut, kun joustasi käytit, vaan Jumala ampui.” Suura 8:17
JIHAD HADITHEISSA
Haditheissa myös Muhammed kehottaa muslimeja käymään jihadia.
Muhammedilta kysyttiin kerran, mikä on parasta, mitä muslimi voi tehdä Allahiin ja Hänen lähettilääseensä uskomisen jälkeen. Hän vastasi: ”Osallistua jihadiin Allahin vuoksi.” Al Bukhari osa 1:25.
Muhammedin kerrotaan sanoneen: ”Minun on käsketty taistelemaan kansaa vastaan, kunnes he sanovat, ettei ketään muuta tule palvoa kuin Allahia.” Al Bukhari osa 4:196.
Muhammed sanoi myös: ”Joka osallistuu (pyhiin taisteluihin) Allahin asian puolesta eikä mikään muu pakota häntä siihen paitsi hänen uskonsa Allahiin ja Hänen profeettaansa, hänet Allah palkitsee, antaa hänelle osan sotasaaliista (jos hän jää henkiin) tai ottaa hänet paratiisiin (jos hän kuolee).” Al Bukhari osa 1:35.
MUHAMMEDIN ESIMERKKI
Kun islamin profeetta alkoi saarnata uutta uskontoaan Mekassa, hän suhtautui sovinnollisesti kristittyihin ja juutalaisiin. Hän sanoi heille: ”Me uskomme siihen, mikä on meille ylhäältä lähetetty ja mikä myös teille on lähetetty, ja meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on sama.” Suura 29:46. Tämä asenne muuttui täydellisesti sen jälkeen kun Muhammed vahvistui ja sai enemmän valtaa. Silloin Allah käskee häntä: ”Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen (kristityt ja juutalaiset), -- eivät tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.” Suura 9:29.
Mitä kristittyihin ja juutalaisiin tulee, näyttäisi siltä, kuin Muhammed olisi vihannut juutalaisia enemmän. Elämänsä aikana hän näki paljon vaivaa päästäkseen eroon juutalaisista. Muhammedin kerrotaan sanoneen: ”Tietäkää (te juutalaiset), että maa kuuluu Allahille ja Hänen Apostolilleen ja minä tahdon karkottaa teidät tästä maasta (Arabian niemimaalta), joten jos jollakulla on omaisuutta, saa hän myydä sen.”
Muhammedin aikana Medinassa eli kolme juutalaista heimoa. Kaksi niistä, Banu Qaynuqa ja Banu Nadir -heimot, joutuivat Muhammedin joukkojen piirittämiksi. Juutalaisilta estettiin pääsy omille ruokavarastoilleen, kunnes he suostuivat Muhammedin ehtoihin: heidän henkensä säästettäisiin, mikäli he lähtisivät Medinasta ja jättäisivät kaiken omaisuutensa tiettyyn paikkaan, josta ne sitten jaettaisiin muslimeille.
Kolmas juutalaisheimo, Banu Qurayza, ei ollut yhtä onnekas. Vuonna 627 käytiin ns. vallihaudan taistelu, jossa Muhammed joutui Abu Sufyanin johtamien quraishilaisten piirittämäksi. Taistelun jälkeen jotkut väittivät, että Banu Qurayza -heimo olisi lupautunut auttamaan Abu Sufyania taistelussa Muhammedia vastaan lähettämällä joukkoja tämän avuksi. Vaikka näitä apujoukkoja ei koskaan ilmaantunutkaan ja vaikka piiritys lopulta päättyi, ei Muhammed antanut juutalaisheimolle anteeksi sen väitettyä halukkuutta auttaa hänen vihollisiaan.
Muslimit kääntyivät Banu Qurayzaa vastaan ja sulkivat heidän katunsa 25 päivän ajaksi.
Juutalaisheimo ilmoitti hyväksyvänsä samat antautumisehdot, jotka kaksi muuta juutalaisheimoa oli saanut, eli omaisuutensa luovuttamisen ja turvallisen pääsyn pois.
Muhammed ei kuitenkaan suostunut tähän, vaan määräsi asian sovittelijaksi Saad iben Moazin, jonka tiedettiin olevan huonoissa väleissä Banu Qurayzan kanssa. Saad päätti, että kaikki Banu Qurayzan miehet tuli tappaa katkaisemalla heidän kaulansa, kaikki naiset ja lapset tuli myydä orjiksi ja koko heidän omaisuutensa tuli jakaa muslimien kesken.
Medinan basaarille kaivettiin hautoja, jotta päästäisiin eroon niistä 900 juutalaisen ruumiista, jotka Muhammed oli teurastanut yhden yön aikana. (Ibn Hisham: The Prophet’s Biography: vol. 2 pp. 40,41.)
Nämä historialliset tapahtumat, jotka tapahtuivat 1400 vuotta sitten, edustavat islamilaisen ajattelutavan vaarallista taipumusta väkivaltaan. Mikä pahinta, äärimuslimit pyrkivät toistamaan näitä väkivallantekoja 2000-luvulla.
19. lokakuuta 1994
”Pommi, joka oli ilmeisesti arabien ja Israelin välisiä rauhanneuvotteluja vastustavien islamistien asettama, räjäytti linja-auton aamuruuhkan aikaan Tel Avivissa, Israelissa, tappaen 22 ja haavoittaen 48 ihmistä.”
18. heinäkuuta 1995
”Voimakas pommi tuhosi seitsemänkerroksisen rakennuksen Buenos Airesin keskustassa Argentiinassa. Rakennuksessa asui kaksi juutalaisryhmää. Ainakin 26 ihmistä kuoli ja 127 loukkaantui.”
26. helmikuuta 1993
”Valtava maanalainen räjähdys vavisutti 110-kerrroksisia World Trade Centerin kaksoistorneja Manhattanilla New Yorkissa. Räjähdyksen uskotaan aiheutuneen pommista. Ainakin viisi ihmistä on kuollut ja yli 1000 loukkaantunut, ja tuhannet rakennuksessa olleet työntekijät joutuivat pakenemaan henkensä edestä savun täyttämiä porraskäytäviä pitkin.”
4. huhtikuuta 1992
”Islamilaiset fundamentalistit ampuivat 13 kristittyä egyptiläistä Mansheit Nasserissa Egyptissä. Kymmenen kristittyä maanviljelijää joutui väijytykseen ja heidät murhattiin, kun he olivat töissä pelloillaan. Kristitty opettaja ammuttiin paikallisessa koulussa, kun hän oli opettamassa kymmenvuotiaita oppilaita. Kristitty lääkäri ammuttiin kotinsa ulkopuolella.”
Tässä on vain muutama esimerkki tuhansista terroristi-iskuista, joilla kaikilla on yksi yhteinen tekijä: niiden tekijät olivat äärimuslimeja. Totta kai muissakin ryhmittymissä on väkivaltaan turvautuvia fundamentalisteja, mutta näyttäisi siltä, että islamistien tekemät väkivallanteot ovat yleisempiä kuin kaikkien muiden ryhmittymien väkivalta yhteensä.
Tähän listaa voisi lisätä myös pommi-iskun Espanjassa ja 9.11. isku New Yorkissa.
MIKSI ÄÄRIMUSLIMIT TURVAUTUVAT VÄKIVALTAAN?
Ovatko äärimuslimit syntyjään epäinhimillisiä, raakoja ja pahoja? Eivät tietenkään. Muslimit ovat tavallisia ihmisiä niin kuin kuka tahansa meistä. He ovat jonkun isiä, veljiä ja poikia. He voivat olla lääkäreitä, insinöörejä tai lakimiehiä. He ovat työkavereitasi ja naapureitasi.
Mitä heidän mielessään siis liikkuu, kun he käyttäytyvät väkivaltaisesti? Jotta voisi löytää vastauksen tähän kysymykseen, tulee ymmärtää eräs tärkeä mutta vaarallinen islamin opetus, ”jihad” (eli pyhä sota).
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että jokainen arabi ei ole muslimi, jokainen muslimi ei ole arabi eikä jokainen muslimi ole fundamentalisti. Tämän artikkelin tarkoitus ei ole hyökätä uskontoa vastaan. Tarkoituksena on paljastaa erään uskonnon eräs opetus, jolla voi olla vakavia seurauksia.
On myös tärkeää tietää, että kun äärimuslimit osallistuvat jihadiin, he eivät välttämättä ajattele yrittävänsä julmasti vahingoittaa toisia vaan ainoastaan tottelevansa Allahin käskyjä. Ja kun he tekevät näin, he varmistavat paikkansa paratiisissa.
JIHAD (Pyhä sota)
Jihad on yksi muslimin pyhimmistä velvollisuuksista. Sana ”jihad” tulee arabiasta ja se tarkoittaa ”kamppailua”. Tässä mielessä jihad on kamppailua islamin levittämisen puolesta, keinolla millä hyvänsä, siis myös väkivallan avulla. Tämän tyyppiseen jihadiin viitataan usein termillä ”pyhä sota”.
Väkivaltaan turvautuvan muslimin ei ole vaikea löytää teoilleen oikeutusta Koraanista (jonka muslimit uskovat olevan Allahin sana) tai haditheista (Al Bukharin tallentamista Muhammedin sanoista). Molemmista löytyy jakeita, jotka eivät pelkästään suvaitse väkivaltaa, vaan suorastaan vaativat sitä.
JIHAD KORAANISSA
Koraanissa Allah käskee muslimeja terrorisoimaan ei-muslimeja puolestaan.
”Ja varustakaa (muslimit) heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne.” Suura 8:60
”Taistelkaa heitä (ei-muslimeja) vastaan (tai: tappakaa heidät), Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne ja saattaa heidät häpeään.” Suura 9:14
” Ette te (muslimit) surmanneet heitä, vaan Jumala heidät surmasi; etkä sinä (Muhammed) ampunut, kun joustasi käytit, vaan Jumala ampui.” Suura 8:17
JIHAD HADITHEISSA
Haditheissa myös Muhammed kehottaa muslimeja käymään jihadia.
Muhammedilta kysyttiin kerran, mikä on parasta, mitä muslimi voi tehdä Allahiin ja Hänen lähettilääseensä uskomisen jälkeen. Hän vastasi: ”Osallistua jihadiin Allahin vuoksi.” Al Bukhari osa 1:25.
Muhammedin kerrotaan sanoneen: ”Minun on käsketty taistelemaan kansaa vastaan, kunnes he sanovat, ettei ketään muuta tule palvoa kuin Allahia.” Al Bukhari osa 4:196.
Muhammed sanoi myös: ”Joka osallistuu (pyhiin taisteluihin) Allahin asian puolesta eikä mikään muu pakota häntä siihen paitsi hänen uskonsa Allahiin ja Hänen profeettaansa, hänet Allah palkitsee, antaa hänelle osan sotasaaliista (jos hän jää henkiin) tai ottaa hänet paratiisiin (jos hän kuolee).” Al Bukhari osa 1:35.
MUHAMMEDIN ESIMERKKI
Kun islamin profeetta alkoi saarnata uutta uskontoaan Mekassa, hän suhtautui sovinnollisesti kristittyihin ja juutalaisiin. Hän sanoi heille: ”Me uskomme siihen, mikä on meille ylhäältä lähetetty ja mikä myös teille on lähetetty, ja meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on sama.” Suura 29:46. Tämä asenne muuttui täydellisesti sen jälkeen kun Muhammed vahvistui ja sai enemmän valtaa. Silloin Allah käskee häntä: ”Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen (kristityt ja juutalaiset), -- eivät tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.” Suura 9:29.
Mitä kristittyihin ja juutalaisiin tulee, näyttäisi siltä, kuin Muhammed olisi vihannut juutalaisia enemmän. Elämänsä aikana hän näki paljon vaivaa päästäkseen eroon juutalaisista. Muhammedin kerrotaan sanoneen: ”Tietäkää (te juutalaiset), että maa kuuluu Allahille ja Hänen Apostolilleen ja minä tahdon karkottaa teidät tästä maasta (Arabian niemimaalta), joten jos jollakulla on omaisuutta, saa hän myydä sen.”
Muhammedin aikana Medinassa eli kolme juutalaista heimoa. Kaksi niistä, Banu Qaynuqa ja Banu Nadir -heimot, joutuivat Muhammedin joukkojen piirittämiksi. Juutalaisilta estettiin pääsy omille ruokavarastoilleen, kunnes he suostuivat Muhammedin ehtoihin: heidän henkensä säästettäisiin, mikäli he lähtisivät Medinasta ja jättäisivät kaiken omaisuutensa tiettyyn paikkaan, josta ne sitten jaettaisiin muslimeille.
Kolmas juutalaisheimo, Banu Qurayza, ei ollut yhtä onnekas. Vuonna 627 käytiin ns. vallihaudan taistelu, jossa Muhammed joutui Abu Sufyanin johtamien quraishilaisten piirittämäksi. Taistelun jälkeen jotkut väittivät, että Banu Qurayza -heimo olisi lupautunut auttamaan Abu Sufyania taistelussa Muhammedia vastaan lähettämällä joukkoja tämän avuksi. Vaikka näitä apujoukkoja ei koskaan ilmaantunutkaan ja vaikka piiritys lopulta päättyi, ei Muhammed antanut juutalaisheimolle anteeksi sen väitettyä halukkuutta auttaa hänen vihollisiaan.
Muslimit kääntyivät Banu Qurayzaa vastaan ja sulkivat heidän katunsa 25 päivän ajaksi.
Juutalaisheimo ilmoitti hyväksyvänsä samat antautumisehdot, jotka kaksi muuta juutalaisheimoa oli saanut, eli omaisuutensa luovuttamisen ja turvallisen pääsyn pois.
Muhammed ei kuitenkaan suostunut tähän, vaan määräsi asian sovittelijaksi Saad iben Moazin, jonka tiedettiin olevan huonoissa väleissä Banu Qurayzan kanssa. Saad päätti, että kaikki Banu Qurayzan miehet tuli tappaa katkaisemalla heidän kaulansa, kaikki naiset ja lapset tuli myydä orjiksi ja koko heidän omaisuutensa tuli jakaa muslimien kesken.
Medinan basaarille kaivettiin hautoja, jotta päästäisiin eroon niistä 900 juutalaisen ruumiista, jotka Muhammed oli teurastanut yhden yön aikana. (Ibn Hisham: The Prophet’s Biography: vol. 2 pp. 40,41.)
Nämä historialliset tapahtumat, jotka tapahtuivat 1400 vuotta sitten, edustavat islamilaisen ajattelutavan vaarallista taipumusta väkivaltaan. Mikä pahinta, äärimuslimit pyrkivät toistamaan näitä väkivallantekoja 2000-luvulla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.