Tämän saman kysymyksen voisi kysyä kaikilta, erityisesti Kok.-Keskusta-ja demareilta?
Yhteiskunta ja rakenteet ovat muuttuneet hyvin paljon -80 luvun alusta.
Tavalliset työtätekevät ihmiset on poljettu maan rakoon. Miksi?
Terveydenhuollosta PUHUTAAN paljon mutta mitään ei tehdä asioille. On paljon ihmisiä jotka todellakin kärsivät tässä maassa.
Kertokaa nyt keskustan väki, miten se teitä liikuttaa kun yksinäinen eläkeläinen tekee itsemurhan? Tekee sen siksi että ei ole rahaa vuokraan saatikka sitten lääkkeisiin?
Yhteiskunta ja rakenteet ovat muuttuneet hyvin paljon -80 luvun alusta.
Tavalliset työtätekevät ihmiset on poljettu maan rakoon. Miksi?
Terveydenhuollosta PUHUTAAN paljon mutta mitään ei tehdä asioille. On paljon ihmisiä jotka todellakin kärsivät tässä maassa.
Kertokaa nyt keskustan väki, miten se teitä liikuttaa kun yksinäinen eläkeläinen tekee itsemurhan? Tekee sen siksi että ei ole rahaa vuokraan saatikka sitten lääkkeisiin?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kysy kuule eläkeläisten asioista ministeri Hyssälältä. Mielummin kuitenkin ennen vaaleja.
vaaleihin on vielä aikaa. Siksipä juuri haluankin herätellä keskustelua, jos keskustelutaitoisia olisi löytynyt. :)
Kepulaisuuteen kasvaminen on Sika-Nauta Anttilan "kaikki mulle ja muut lakoon" -mentalitettin oppimista.
totuuden häivä väittämässäsi.
Kaikki poliitikot välittää. Tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen.
Ei millään kansan-osalla ole niin paljon "ystäviä", seuraavina kuukausina, kuin pientä eläkettä saavilla ja muilla pienituloisilla.
Sitten taan poliitikot odottavat lähes neljävuotta, hoitaako "luonnollinen poistuma" onjelman, vai pitääkö siitä taas alkaa "huolestua".
juna kulkee.
Siksikin aloin kirjoitella palstoille että jos ME voisimme tehdä asialle jotain. Tiedän, turhauttavaltahan se tuntuu mutta yritetään edes.
Valitaan omat edustajamme ilman ennakkoluuloa, vaikka uusia kasvoja olisivat.
Entiset ovat näyttäneet jo mihinkä eivät pysty.
Tiedän puoluekurin jne.... äänestetään vaikka pienistä puolueista edustajia. Se ei ota jos ei annakaan. Vanha meno on jo nähty.
Kysymys, kuka välittää vähempiosaisista? on erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Inhimillistä myötäeloa voimme kokea keskuudessamme, mutta miten sen välitämme päättäjiin niin, että oikeasti työtä tekevät saavat kunnianllisesti ansaitsemansa sairaus- ja vanhuuden turvan.
Monille äänestäjille on varmaan vaikea varmistua siitä mille puolueelle äänensä antaa.
Yksi vinkki on tässä. Tutustu keskustapuolueen 100 vuotiseen poliittiseen historiaan. Sieltä selviää paljon asioita jotka todistavat vääjäämättömästi, mitään salaamatta ja muuttamatta se totuus, että Keskustapuolue on ollut aina vastuussa vaikeina aikoina. Keskustapuolue on SUOMALAISIN puolue. Ja vaikeinakin aikoina seisonut järkkymättä suomalaisten etuja valvoen. Tätä samaa ei voida sanoa KEPU:n lisäksi muista kuin KOK:ta.
mutta itse en teihin oikein enää luota.
Taustastani sen verran että elin lapsuuteni ja osan nuoruuttani keskustaperheessä. Puolue, puolue ja puolue Jumalankin nimeen aina sama.
En tiedä miksi, mutta mieleeni juuri juolahti erään edesmenneen taiteilijan laulusta pätkä. "Kai oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää..."
henkilökohtaisesti. Arvostan mielipidettäsi, vaikka minulla on ollut köyhä koti, mutta se ei ole vain keskustasta johtuvaa. Minä taas olen löytänyt keskustasta enemmän todellista inhimillistä vaikeuksissa olevan lähimmäisen ymmärrystä ja aitoa tukea enemmän, kuin mistään muualta.
Jos oikein totuutta halutaan tuossa asiassa etsiä, niin kannattaa tutustua maalaisliitto/kepun ja sdp:n historiaan rinnan. Silloin pian selviää, kumpi noista puolueista onkaan ollut vähäosaisen asialla. Alkion kehotukset seuraajilleen "älkää unohtako köyhän asiaa" ovat jääneet enemmänkin puolueen juhlatilaisuuksissa toistelluksi korulauseeksi kuin käytännön toimintaohjeeksi. Sdp:n historia sen sijaan kertoo puolueen muistaneen köyhän asian myös tekojen tasalla.
Eläkeläisten asiassa tänä päivänä mikään puolue ei ole juuri toistaan parempi. Olen ollut pari vuotta mukana eräässä aktiivisesti toimineessa eläkeläisjärjestössä ja perehtynyt melkoisesti asiaan, josta olen esittänyt täälläkin pitkiä, monin tilastoin perusteltuja esityksiä. Ihmetellyt olen sitä, että suuria puolueita ei juuri kiinnosta 1,35 miljoonaa äänestäjää muulloin kuin vaalien alla. Ilmeisesti ne luottavat eläkeläisten lyhytmuistisuuteen, heidän solidaarisuuteensa jälkipolviaan kohti ja myös siihen, että osa heistä aina kuolee pois vaalikauden aikana.
Kolmesta suurimmasta puolueesta ainoastaan kokoomus on puoluekokouksessaan ottanut ohjelmaansa eläkeläisten aseman parantamisen heitä väärin kohtelevien verotuksellisten epäkohtien poistamisella ja ns. puoliväli-indeksin palauttamisella eläkkeiden korotusten perusteena. Vuodesta 1996 asti kun eläkkeitä on tarkistettu indeksillä, jossa elinkustannusindeksin painoarvo on 80 % ja palkkaindeksin vain 20 %, ja se on ollut automaatio, joka on taannut eläkkeiden jatkuvan jälkeenjäännin palkoista. On mielenkiintoista nähdä, mitä kokoomus käytännössä tekee asian hyväksi. Siksi toivoisin puolueen pääsevän seuraavaan hallitukseen.
Ihan loogista toisaalta on, että nimenomaan keskustalle palkansaajista eläkeläisiksi tulleiden asia on silakoita, kun palkansaajista on myös keskustan äänestäjiä vähemmän kuin kahden muun suurpuolueen. Ja kyllä kai kepun asenne kaupunkien muihinkin vähäosaisiin on varsin nuiva, kun niissäkin lienee varsin vähän kepun äänestäjiä.
lähestulkoon pakko tuumailla että mies kirjoittaa asiaa.
Muistutan, en omista minkään puolueen jäsenkirjaa.
...että Kokoomus oli itse hallituksessa ajamassa eläkkeisiin tuota ns. taitettua indeksiä. Poliittisen muistin lyhyyteen uskoen puolue on nyt itse propagandistisesti vaalien alla esittämässä korjausta asiaan jonka itse ajoi läpi Sauli Niinistön ollessa valtiovarainministerinä. Se on kokoomuspolitiikkaa!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000022574597
kun ei tuo poliittinen syntymäsi saanut minua "mukaansa".
Yritän keskittyä siihen ehkä joskus toiste.
Minun elämäni netissä on jo kuitenkin niin julkinen että en ymmärrä miksi pitäisi hävetä.
Tuo oli esipuhe sille miksi vanhukset ovat niin lähellä sydäntäni. Olen tullut aina toimeen paremmin vanhempien ihmisten kanssa.
Lisäksi HUOM!
Olemme joutuneet muuttamaan työmme vuoksi.
Esim. Dementoitunut Äitini elää 700km. ylöspäin, eli kohti lappia.
Työn vuoksi on pakko muuttaa, ja jättää rakkaat ihmiset kotiseudulle. Ei se olisi niin raskasta jos olisi kyse terveistä vanhemmista, mutta kun kannat huolta sairaasta niin ei siitä samana yönä tai päivänä ponkaista apuun.
Elikkä alkaa jurppia jo pahasti toistenkin vanhojen puolesta!
Lipposen aluepolitiikka oli ihmisten poistamista luonnollisesta elinpiiristään Helsingin seudun pelloille rakennettujen asumiskoneiden täyttämiseen ja markettien s-korttien höyläämiseen.
Kun juuriltaan irtirevityt ihmiset etsivät vaalikopissa jotakin, heidän oletetaan äänestävän demareita tai kokoomusta.
Kuka siis välittää vähempiosaisesta? Vain ihan muutamat teoissaan. Veikko Hursti oli sellainen. Puheissaan vähempiosaisesta välittävät monetkin, kuten papit saarnoissaan ja poliitikot vaalien alla.
Jeesus välitti vähäosaisista ja opetti muitakin välittämään, mutta hänen opetuksensa eivät näy käytännössä uskovaistenkaan teoissa. Edes toinen vähäosainen ei välitä toisesta vähäosaisesta, kun hänellä on mielestään vielä vähemmän, tai ei ainakaan halua jakaa vähäänsä toisen kanssa.
Vähäosaisen turva on vain hänessä itsessään ja Jumalassa.
Yhteiskunnan arvojärjestelmä on muuttunut. Ihminen nähdään enemmän kuin aikaisemmin tuotannontekijänä eikä yhteisön jäsenenä. Ihmisen arvon mittana on siis kasvavassa määrin se, kuinka paljon hän kykenee kasvattamaan kansantuloa. Tämä näkökulma, joka on hyvin kyyninen, näkee erityisesti vanhukset kulueränä. Lapsiin suhtaudutaan toisin, mutta vain sen takia, että he ovat tulevaisuuden tuottajapotentiaalia. Puhutaan siitä, että kuka maksaa eläkkeemme.
Máterialistis-taloudellinen ajattelutapa näkyy esim. siinä, että eläkeikää halutaan nostaa, jotta ihmisestä rutistettaisiiin viimeisetkin mehut kansatulon hyväksi ennen kuolemaa. Jotta vanhuksista ei olisi niin paljon riesaa yhteiskunnalle, on alettu puhua omaishoidosta ja kohta aletaan markkinoida käsitettä omaisvastuu. Näin palataan pikkuhiljaa moderniin versioon syytinkiläisistä. Lapsuutta ja nuoruutta halutaan myös lyhentää esikouluilla ja nopeuttamalla opiskelua.
Tällaisessa materialismin kierteessä olemme sen vuoksi, että haluamme aineellista elintasoa. Mitä enemmän sitä haluamme, sitä enemmän näitä tehokkuus- ja tuottavyysguruja ja muita taloususkon poppamiehiä kuunnellaan. Materialismikierteen jalkoihin jäävät eritoten sellaiset vanhukset kuten kotiäidit, joilla oli vähäinen työkokemus ja siten pieni eläke.
Asiantilan muuttaminen edellyttäisi moraalikoodiston muuttumista ja elämisen uudelleenarviointia filosofiselta pohjalta. Se tarkoittaisi liukumista materialismista kohden yhteisöllisyyttää. Välineurheilun sijaan pitäisi alkaa harrastaa taas pihapotkupalloa ja lentopalloa. Kauppakeskusten sijaan pitäisi taas odotella pikkukylien kauppa-autoja ja siinä odotellassa käsitellä yhteisön ongelmakysymyksiä ja hoitaa ne saman tien. Jos joku on sairaana, hänellekin tuodaan eväät. Tämä on utopia, johon en valitettavasti usko itsekään.
Eräänlainen välimuoto ääritehokkuuden ja ihmismäisemmän elämisen välillä olisi tulonjakopolitiikan entistäkin suurempi korostaminen. Tämä on politiikkaa ja talouselämä haraa koko ajan sitä vastaan. Tasaiseen tulonjakoon voisi kuulua kaikkien työikäisten ja työhön kykenevien työllistäminen. Jos tingitään tehokkuusvaatimuksista, tämä on mahdollista - teoriassa. Sen ohella voitaisiin työelämän ulkopuolella olevien osalta siirtyä perustulomalliin, missä esim. ei sallita lakiin perustuvia ansiosidonnaisia työeläkkeitä. Sen sijaan nykyinen kansaneläke olisi osa perustuloa ja riittävä suuri peruselämiseen. Jokainen saisi sitten tavallaan ja halutessaan omin avuin kohentaa tuota perustuloa.
Yhteiskunnassa voi olla kyllä tehostamisen tarpeita, vaikka ihmisen rutistamista vähennettäisiinkin. Olemme esim. totutelleet osana elintasoa ja kulutushysteriaa väljiin asumismuotoihin, mikä tarkoittaa suuria energiakustannuksia ja suuria infrastrktuurikuluja. Tällä tavoin ihmiset pakotettaan esim. ajamaan pitkiä matkoja autoilla ja autoista tehdään välttämättömyyshyödykkeitä. Olen itse elänyt aikaa, jolloin kaupungissa tuli vallan hyvin toimeen ilman omaa autoa.
Savotta on siis suuri ja mutkikas kokonaisuus. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että pohdittaisiin ensin, mitä oikein halutaan: Lisää ja lisää elintasoa vai ihmisarvoista elämää, mitä ei määrää materialistinen taloususko pelkästään.
...kuvauksesi nykyisestä elämänmenosta on sanottu hyvin, samoin on kuvattu hyvin muutostarpeet tarvittavine toimenpiteineen. Mutta niin suuri idealisti et ole sinäkään, että ennustaisit ihennekuvasi toteutumista. Ei niin tule tapahtumaan. Ihmiskunta menee vaikka perikatoonsa, kun se vain tapahtuu sillä komeudella, jota sen tosiasiallaiset käytännön ihanteet edellyttävät!
Mutta ei se tuho tapahdu vielä meidän aikanamme. Ja ei ehkä piankaan, jos taas tulee maailmansota, jossa selviytyminen antaa kylliksi muuta ajateltavaa ja sodan seurausten paikkaaminen taas välttämättä tarvittavaa tärkeämpää työtä entistä niukemman elämän jotenkin ylläpitämiseksi.
No, meidän joutumistamme sotaan en silti toivo, ja juuri siksi kannatankin Nato-jäsenyyttä. Ehkäpä tuo Naton voima varjelee muunkin maailman sodalta, joten oravanpyörä saa pyöriä yhä vinhempaa vauhtia ja jälkeemme tulevat siinä mukana.