Äijälä, ykköskuski, finbulli ym. dorkat. Mikä on suurin nopeutenne mitä olette ajaneet? Yli vai alle 100 km/h ihanneolosuhteissa. Seuraava kysymys: pelottiko?
Kuinka kovaa uskallatte ajaa?
speed king
191267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joskus on ohitustilanteessa tainnut mittarinviisari nousta 140 km/h hujakoille, eli melkein täysiä olen kai sitten ajanut, mutta miten uskallus ja pelko tähän liittyy? Yleensä kyllä ajelen suunnilleen rajoitusten mukaan, tarvittaessa hitaamminkin, muitakin liikennesääntöjä noudattaen...
PS. Olen ajatellut hankkiutua moottoriradalle autoineni, jos joskus tulee tunne, että pitää koittaa missä nopeudessa alkaa pelottaa tai paljonko auto kulkee. Suosittelen muillekin. Ei leikitä tuolla liikenteessä.
No 80km/h koska alla on kuormauto.Tulot on sen verran että kannattaa ajaa 80km/h. En uskalla ajaa kovemmin.
Mää ajan yleensä kolmeasataa kelissä kuin kelissä ja kellokin on kohta kuusikymmentä.
Joo voi niitä aikoja.
Edellä menevän (tutun) auton mittarin mukaan vanha lintta kulki 225 km/h, mikä sitten lieneekään todellinen nopeus ollut... Mutta ko autolle se oli ainakin sen aikaisessa kuosissaan aivan kunnioitettava saavutus.
Tosin nykyään pitäisi ko auton kulkea huomattavasti lujempaa, mutta kun en ole vaan viitsinyt kokeilla... Ilmeisestikin se järki vaan kasvaa iän myötä...
http://www.moottori.fi/kolarit.asp
Ei hetkauta, mää ajankin vaan Nasun kaa puolen hehtaarin metsässä ja syön hinajaa.
Arvostan sinua huomaavaisuudestasi.
Mä muistan, että ajoin n.150 -160km/h helsingissä itäväylällä joskus 1970 luvulla.
Olin ns, kännikuskina ja porukka yllytti minua painamaan lämän tiskiin. Se auto oli chrysler, joka nielaisi 20 litraa bensaa satasella.
Vauhtia oli mielestäni aivan tarpeeksi ja kovempaa en olisi uskaltanut ajaa, eikä olisi ehtinytkään, kun oltiin jo herttoniemen risteyksessä.
Sensijaan olen itse ollut kyydissä, sekä auton, että moottoripyörän, jonka kuski painoi paria sataa, mikä onkin jo aivan mahdoton vauhti ja jossa pelkää kuollakseen.
Jos ei kovassa vauhdissa pelkää, on osoitus siitä, ettei kyseisellä henkilöllä pelaa itsesuojeluvaisto.
Vaan en ole moottoripyörän kyytiin sen jälkeen lähtenyt, kun sain maistaa hirveätä menoa.
Kaveri löysäsi, minkä pyörästään sai irti ja minä pidin rystyset valkeana kiinni istumesta.
Huusin ja kiljuin kuin eläin kauhusta. Pidin silmiä kiinni ja luin isää meidän rukousta.
Erehyin kerran lähtemään porukan kyytiin. Kaveri oli tullut kesälomalle uudehkolla volvollaan, jota tietysti lähdettiin koeajamaan.
Päästyämme valtatielle kuski nosti autonsa nopeuden 180,een ja kurvasi kaikista ohi äkkinäisillä käännöksillä.
Minua alkoi hirvittää kuultuani, että hän aikoo nostaa vielä nopeutta, kunhan saa kiihdytettyä ensin kunnolla.
Toiset vaan nautti vauhdin hurmasta, mutta minä aloin nyyhkiä, ettei tämä hyvin kyllä pääty.
Aijotko mennä tuosta rekasta eille, huudahtin, kun samalla näin, että edestä lähestyy joku kuormuri. Ehdin kyllä ja samassa volvomme suhahti 200.n vauhdissa ohi ja ehti kurvata takaisin omalle kaistalle. Tunsin kyllä samalla, kuinka renkaat ulvoi ja auto nytkähti.
Minä haluan jäädä pois kyydistä, sanoin kovalla äänellä. Hyvä, hyvä, sanoivat toiset matkustajat, lisää ohituksia.
Saatanan hullut ja kahjot, jatkoin kiljumistani.
Se volvo kulki kahtasataa ja maisemat vilisi silmissä.
Ajo jatkui, kunnes rinnalle ilmaantui kilpailija. Joku toinen kaahari halusi kokeilla, kumman pelillä pääsee nopeampaa. Se ilmestyi taakse ja heti kun edessä tuli vapaata, se alkoi kiilaamaan rinnalle.
Tämä tästä nyt vielä puuttui, että oikein kilpa.-ajo. Volvon kuskillamme oli talla pohjassa, mutta se ei mennyt lujempaa ja mikä lie ollut merkki se toinen näytti menevän ohi.
Volvokuskimme alkoi estämään siirtyen keski kaistalle, jolloin perässä tulija alkoi tehdä ohitusyrityksiä vuoroin oikealta, vuoroin vasemmalta.
Onneksi tultiin risteykseen, jossa oli pakko pysähtyä. Tempaisin oven auki ja syöksyin ulos. Kaverit jatkoi matkaansa. Myöhemmin kuulin, että perässä kilpaa ajanut oli suistunut metsään, auto oli syttynyt tuleen ja kuski menehtynyt.
Sen pituinen se.
Hyvä tarina. Löytyyko muilla lisää tämmöisiä?
sä voit lukkiutua siihen vuokra-soluusi ja kantaa metallista valettua sateenvarjoa ulkona ettei meteoriitti vaan iske ja tapa sua. Mutta jos tulee isompi meteoriitti,ni se tappaa sut vaikka pelkäisit kuinka.
Anna muiden elää ja tuntea elävänsä, pidä sä huoli omista asioistasi ja muuta vaikka pommisuojaan,sinne ei keskikokoinenkaan meteoriitti yllä. Mutta edeleen,se vielä isompi voi iskeä hui ;) Tajusit varmaan pointin eiksjee..
aikahienootextiiheittäähämeenpoikakuoikeenjurmuttaajaottaapiähäntonäijälänjutut... plääh... jateknariikiontulluluettuukutosissaatietääetmeteristiititonmetallisttehty...
..piti puhua kovaa ajamisesta. Sä menit nyt asian vierestä täysin. Meteoriitteja en nimittäin pelkää ollenkaan, mutta hullun kovassa vauhdissa.
Peko on ihmisen suojautumismekanismi ja jos se ei pellaa ollenkaan, ovat asiat huonosti ja riski joutua turmaan, on sitä suurempi, mitä vähemmän pelkää. Vaarallisissa ammateissa tulee hullunrohkeaksi, tiedän sen, kun monasti näkee rakennustyömaalla, miten urheillaan varomattomasti tellingeillä. Silloin Äijälän pitää viheltää peli poikki, että stop tykkänään, ei jatketa, ennenkuin turvavaljaat on kiinnitettyinä
Järki se on joka nopeutta rajoittaa. Jos järkeä ei ole jää vain uskallus ja silloinhan mennään vaikka kuinka kovaa.
Tunsin minäkin kerran yhden järjettömillä nopeuksilla rehentelevän tyypin. Loppui jutut siihen kun rullasi turbo Volvonsa tukevan kuusen ympärille. Monosen pojat kävivät sitten kaapimassa arkkuun mitä jäljelle jäi ...
itseajamana mittarinopeus 250 km/h jossa rajoitin keskeyttää ilon ;) Upea tunne,adrealiini virtaa,tunnet todella eläväsi kun pelkäät kuolevasi kuten on sanottu jo antiikissa. Ja ennenkuin sohvaperunat-citimaasturi-alinopeuskukkahattusedät ja tädit moralisoi,niin mä ainakin olen kokenut sen tunteen mistä te ette tiedä mitään eli älkää puhuko kun ette tiedä. Hienointa mitä mies voi housutpäällä tehdä,on ajaa äärirajoilla ja tuntea voima ja tuntea se joka solullaan!
GPS:n mukaan. Pelotti kyllä,mutta se tuntui oudolla tavalla hyvältä (lienee samaa fiilistä kun vanhaan aikaan kovat cowboyt otti kiinni mustangeja preerialla ja nyhveröt leikki aaseilla takapihalla).
itse ratissa 225 mittarinopeutta, vanhanmallisella kutosaudilla. Sen verran se jaksoi kelata ennenkuin oilin lämmöt oli "riittävän" kauan 120 astetta jotta piti lopettaa. Tämä entisessä kotimaassani Teutooniassa; missä tosin nopeusmittari käväisi 200 km/h tuntumassa harva se päivä työmatkalla.
en halua mitenkään kerkailla asialla, mutta kerran kesäyönä tyhjällä moottoritiellä juuri kortin saatuani ajoin hetken 130km/h. Kadun tekoa, olisin ansainnut menettää korttini.
suunnattu kysymys. Olen ajanut 167 km/h (rajoitus 100). Kyllä se vähän pelotti.
ilmeisemmin aikas lujaa kun kaikki on aina tien tukkeena.