Jos olisin buddhalainen ja teen syntiä, se johtuu siitä, että Jumaluus tahtoo niin, koska tehtyäni syntiä ymmärrän sen missä olen erehtynyt. Siispä Jumaluus loputtomassa hyvyydessään ei estä minua tekemästä syntiä, joten minun tulee olla kiitollinen siitä, että minun pitää syntyä uudelleen kokemaan karmaani ja yrittämään...loputtomasti - ehkä.
Jos olisin muslimi ja tappaisin jonkun, se johtuu siitä että Allahin käsi olisi minua ohjannut. Ellei Allah olisi tahtonut minun tappavan, Hän olisi estänyt tekoni. Ja koska Hän ei minua estänyt tappamasta, voin olla vakuuttunut, että se silloin Allahin tahto ja Hän käytti minua välikätenään ja näin ollen kaikki vastuu on Allahilla. Ja minä olen vain Hänen vaatimaton palvelijansa matkalla paratiisiin.
Jos olisin kristitty jolla on vapaa tahto tehdä tai olla tekemättä syntiä, mutta Jumala kaikkitietävyydessään on tiennyt jo maailman luomisesta saakka, että minä lankean ja teen syntiä, epäilen eli uskoni ei ole luja...ja siitä huolimatta Hän on luonut minutkin , joten ei ole minun syyni, jos joudun helvettiin. (Joo, joo! Keksittiin Jeesustarina, että tässä jotain "järkeä" olisi, mutta sittenkin...?)
Jos olisin ateisti, niin mitä tahansa teen tai olen, se kaikki loppuu kuolemassani. Jos teen rikoksen, niin todennäköisesti kärsin seuraukset maan lakien mukaisesti ja sen jälkeen olen sujut muun maailman suhteen, joten uskovaisten helvetti ei minua odota.
MIKSI sitten helvetti olisi olemassa, jos se olisi totta?
Jos olisin muslimi ja tappaisin jonkun, se johtuu siitä että Allahin käsi olisi minua ohjannut. Ellei Allah olisi tahtonut minun tappavan, Hän olisi estänyt tekoni. Ja koska Hän ei minua estänyt tappamasta, voin olla vakuuttunut, että se silloin Allahin tahto ja Hän käytti minua välikätenään ja näin ollen kaikki vastuu on Allahilla. Ja minä olen vain Hänen vaatimaton palvelijansa matkalla paratiisiin.
Jos olisin kristitty jolla on vapaa tahto tehdä tai olla tekemättä syntiä, mutta Jumala kaikkitietävyydessään on tiennyt jo maailman luomisesta saakka, että minä lankean ja teen syntiä, epäilen eli uskoni ei ole luja...ja siitä huolimatta Hän on luonut minutkin , joten ei ole minun syyni, jos joudun helvettiin. (Joo, joo! Keksittiin Jeesustarina, että tässä jotain "järkeä" olisi, mutta sittenkin...?)
Jos olisin ateisti, niin mitä tahansa teen tai olen, se kaikki loppuu kuolemassani. Jos teen rikoksen, niin todennäköisesti kärsin seuraukset maan lakien mukaisesti ja sen jälkeen olen sujut muun maailman suhteen, joten uskovaisten helvetti ei minua odota.
MIKSI sitten helvetti olisi olemassa, jos se olisi totta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuonpuoleiset asiat, että jos olet ollut yltäkylläisyydessä ja toisten kiusana elämäsi aikana, niin seuraavassa elämässäsi sinusta voi tulla oikein köyhä ja halveksittu. Ja toinen puoli jos olet ollut kanssaihmisillesi hyvä ja auttavainen, tulee seuraavassakin elämässä sinulla oleva hyvä ja onnellinen elämä. Jos et sitten taas ratkea pahaksi ja ahneeksi.
Jos...mutta kun en ole!
En kulu mihinkään uskonlahkoon, enkä usko yhdenkään lahkon syntikäsitteeseen saati heidän tarinakirjojen juttuihin. Joten en tee syntiä missään muodossa. En myöskään usko mihinkään juttuun taivas vs. helvetti, koska niitä ei ole olemassa.
Olen siis synnitön! En silti elä kuin siat pellossa, vaan noudatan edelleenkin sekä lakia, että yleisiä ja kirjoittamattomia moraalisäännöksiä. Nämä säännökset estävät minua vaikkapa piereksimästä työpaikan lounaalla tai syljeksimästä kotona seinille. Kyse ei kuitenkaan ole mistään synnistä tms.