enkä pidä sapattia lainkaan, en lauantaina enkä sunnuntaina, enkä koskaan. Tällöin en kumarra myöskään advarien pelottavaa petoa.
Kun kaikki ympärileikatut israelilaiset, joita sapattikäsky koski, ovat kuolleet jo ainakin 1900 vuotta sitten, niin "virallisia" sapatin viettäjiä ei enää ole, koska he ovat tuonelassa.
Ollaan varmaan tästä sama mieltä?
Kun kaikki ympärileikatut israelilaiset, joita sapattikäsky koski, ovat kuolleet jo ainakin 1900 vuotta sitten, niin "virallisia" sapatin viettäjiä ei enää ole, koska he ovat tuonelassa.
Ollaan varmaan tästä sama mieltä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sapatti on merkki josta Jumala tuntee omansa. Sinä olet valinnut selvästi pakanuuden.
Pedon merkki on kaikkien niiden osa jotka eivät ole kuuliaisia Jeesuksen sapatille. olet nyt selvästi tunnustanut olevasi Jeesusta vastaan. Sinun ei kannattaisi keskustella täällä kristittyjen parissa pakanuudestasi. Siitä ei kukaan meistä ole kiinnostunut.
sillä kuten kerroin, olen ympärileikkaamaton pakana, joka uskon Jeesuksen Kristukseen ja olen vastaanottanut kasteen.
Sinulle sanoisin, että et ole kenenkään tuomari, et minun etkä kenenkään muunkaan, koska meidän kaikkien lopullinen tuomari on Jeesus. Jos olet adventisti, niin et itse noudata Jeesuksen antamaa suurinta käskyä, " rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ".
En näe rakkauden hiventäkään vastauksesasi.
Lisäksi en voi viettää sapattia muutenkaan, koska se pitää aloittaa perjantai-iltana auringonlaskun aikaan. Meillä aurinko on laskenut marraskuun lopussa, ja nousee seuraavan kerran tammikuun puolenvälin jälkeen. Siis kaamosta koko ajan.
Juhannuksen aikaan taas aurinko ei laske ollenkaan, vaan se näkyy viikkoja ympäri vuorokaudet. Joten eipä se onnistu silloinkaan.
Itsepä aloittelet rettelöimään.
Voisit pitää vaikkapa turpaasi pienemmällä, niin antaisit itsestäsi paremman kuvan.
sanonut sulle mitään, joten taidat olla ihan pihalla näistä asioista.
Miksi adventistit repäisevät vain muutamia lakeja Vanha liiton laista (sapatti, ruokalaki, kymmenykset), mutta sivuuttavat suurimman osan Mooseksen laista, eivätkä itsekään noudata kaikkia lakeja. Mooseksen laki on kokonaisuus, josta ihminen ei voi sekä juutalaisen teologian että apostoli Paavalin opin mukaan valita jotain noudatettavaksi ja sivuuttaa muita kohtia: joka haluaa noudattaa Mooseksen lakia on velvollinen pitämään koko lain. Epäjohdonmukaista teologiaa.
Sapatti eräänä pelastusopillisena sivukeskuksena ja "Jumalan sinettinä" adventismissa
Sapatin pitäminen omaksuttiin adventismissa vuonna 1846 seitsemännen päivän baptisti Joseph Batesin (1792-1872) sekä EGW:n saaman hurmosnäyn vaikutuksesta. Sapatin pitämisen tärkeys ja sapatin asema pelastumiseen yhteydessä olevana eskatologisena "Jumalan sinettinä" on myös selkeä adventismin oppi. Sunnuntain pitäminen tulee olemaan "pedon merkki" ja sapatin pitäminen "kuuliaisuuden koe" ns. lopunajan koetuksessa, jossa EGW:n mukaan kiistakysymys tulee olemaan sapatin ja sunnuntain välinen.
te sitten ollenkaan koska on päivä tai yö, kun sanoit että on vain jotain kaamosta josta en tiedä ollenkaan, ei tullut käytyä suomessa ollessa pohjoisessa.Onko siellä adventisteja ollenkaan, kun sanoit ettei voi pitää sapattia, kun ei tiedä koska se on, tiedätkös muistakaan päivistä milloin mikin päivä on menossa kyselen vain siksi koska en tunne pohjolan elämää.
"Et ole Jeesuksen joukoissa
Sapatti on merkki josta Jumala tuntee omansa. Sinä olet valinnut selvästi pakanuuden.
Pedon merkki on kaikkien niiden osa jotka eivät ole kuuliaisia Jeesuksen sapatille. olet nyt selvästi tunnustanut olevasi Jeesusta vastaan."
Näin kirjoittaa adventisti kristitylle!
EVANKELIUMI JA LAKI, VAPAUS JA PAKKO
Jatkuva kamppailun aihe Jumalan seurakunnassa on evankeliumin lahjaluonteen ja sen tuoman vapauden säilyminen Jumalan lasten sydämessä. Jokaisen ihmisen oma järki ja sisin sekä Raamatussa olevat käskyt, kiellot, säännöt ja ohjeet vaatimalla vaativat tekemään jotain, olemaan kuuliaisia ja yrittämään vilpittömästi. Siksi tuntuu mahdottomalta, että täysin ilmainen, vain lahjana annettu evankeliumi ja sen tuoma vapaus voisi olla oikeaa ja kannatella koko uskonelämää. Usein vain lyhyeksi hetkeksi kirkastuu evankeliumin lahjaluonne ja sen tuoma vapaus. Pian jälleen laki ja lainomainen julistus valtaavat uskovien mielen. Evankeliumin julistama vapaus tuntuu liian yksinkertaiselta ja helpolta ja se näyttää johtavan vain lihalliseen vapauteen.
Mikä käsittämätön voima onkaan lailla ja lakihenkisyydellä. Lain hengen hallitessa ihminen kokee lain Jumalan tahdon korkeimpana ilmoittajana. Alituisesti on tarkistettava, että kaikessa elää Jumalan tahdon mukaisesti. Sitä varten on saatava tarkkoja ohjeita siitä, miten pitää käyttäytyä. Suhde Jumalaan muuttuu lapsen suhteesta orjan suhteeksi. Joka asiaan on saatava Jumalalta lupa. Uskonelämää leimaa pakko eikä enää vapaus.
Syntyy voimakas tarve vetää muutkin kristityt mukaan samaan henkeen ja käyttäytymiseen. Vasta silloin tuntee itsensä turvalliseksi, jos koko uskonyhteisö ajattelee ja toimii samalla tavalla.
Lainomaisuus vapauttaa tekemästä vaikeita ja itsenäisiä päätöksiä elämän monimutkaisissa ja usein niin ainutkertaisissa tilanteissa. Toiset ovat ajatelleet kaiken valmiiksi. Auktoriteetit ratkaisevat ongelmat. On vain toteltava liikoja kyselemättä.
Meille on ehkä opetettu, että lukiessamme Raamattua ja tutkiessamme omaa elämäämme Jumalan edessä meidän on osattava sekä asettaa rinnakkain että erottaa oikealla tavalla laki ja evankeliumi Hyväksymme ehkä itsestään selvänä senkin, että lain ja evankeliumin toisistaan erottaminen luo erikoisen kirkasta valoa Jumalan sanan oikein ymmärtämiseen. Tiedämme, ettei lakia ja evankeliumia saa sekoittaa toisiinsa. Evankeliumista ei saa tehdä lakia.
Kuljen kaidalla tiellä, mutta jotkut täällä yrittävät kulkea kahta tietä yhtä aikaa.
Jos joku ei suostu luottamaan yksin Kristukseen pelastajana, hänen on silloin luotettava lakiin ja ennen kaikkea omaan kykyynsä ja voimaansa noudattaa lakia. Silloin ihminen itse pelastaa omilla teoillaan itsensä. Minkäänlainen osittelu tai sovittelu näiden kahden pelastustien, lain ja armon välillä ei ole mahdollinen. On vain joko - tai. Molempia teitä ei voi kulkea samanaikaisesti. Lain tiellä vanhurskaus on vasta edessäpäin. Se saavutetaan, jos pystyään vaeltamaan johdonmukaisesti kaikessa laille kuuliaisena. Armon tie alkaa lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Se vie perille, jos vain pysytään uskossa Jeesukseen.
ja ovat ainoastaan sen KRISTUS TIEN kulkijoita,heille on kaikki täysin selvää ja puhdasta,kun ei tarvitse mitään jättää raamatusta pois,eikä mitään siihen lisätä,vaan saa kulkea kaikessa mestarin askelissa,sinne saakka,kunnes tämäkin raamatun lause on täyttynyt:Ilm.14:12."Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä,niiltä jotka noudattavat JUMALAN KÄSKYJÄ ja uskovat Jeesukseen."Aamen,aamen,aamen!
adventistit noudattavat vääräin profeettain ennnustuksia ja ihmisoppien järkeilyjä, kuten vuosi 1844. Samoin tekevät Jehovan Todistajat.
Adventisti-liikkeen vaikutus Jehovan todistajat -järjestön (ts. Vartiotorniseuran) syntymiseen on ollut merkittävä. Liikkeen perustaja Charles T. Russell (1842-1916) varttui hartaassa amerikan skotlantilaisessa presbyteeriperheessä. Häneen vaikutti erityisesti Calvinin tuotannon kuvaukset helvetintulesta, joka sai hänet kirjoittamaan julkisia varoituksia ihmisille. Kuitenkin myöhemmin Russelin rationaalinen ajattelu johti hänet kysymään miten rakastava Jumala voisi mitenkään kiduttaa ihmisiä helvetintulella. Tämän kysymyksen ja Jumalan rakkauden välinen ristiriita ajoi nuoren Russelin lähes hylkäämään uskonsa.
Näihin aikoihin Charles tapasi 17-vuotiaana kiertävän adventtipastorin Jonas Wendellin, jonka saarna teki häneen vaikutuksen. Myöhemmin Russelin perustaessa omaa raamattupiiriään, hänen opetuksiinsa olivat vaikuttamassa kaksi miestä: George Stetson ja George Storrs. Näillä molemmilla miehillä oli pitkä adventistitausta. Adventismiin tärkeänä osana kuului Jeesuksen toisen tulemisen odottaminen, jonka oli ennustettu tapahtuneen vuonna 1844 (Raamatun mukaan tämä tapahtui Jeesuksen kuolemassa 31 jKr; ks. Hepr. 9:11, 12, 24, 25). Ennustuksen täyttymättä jättäminen aiheutti näihin aikoihin adventistiliikkeen kohdalla vakavan kriisin ja liike hajosi erillisiin ryhmittymiin oppikysymysten kohdalla.
Seuraavassa adventtikirkon esittelyssä on otettu esille niitä asioita, joita voidaan pitää huolestuttavana siksi, että ne muistuttavat kovasti läheisestä opillisesta yhteydestä Jehovan todistajat -järjestöön. Adventtikirkon asema maailman kristillisissä piireissä on edelleen epäselvä. Syitä siihen miksi kristilliset yhteisöt ympäri maailmaa suhtautuvat Adventtikirkkoon varauksella, on olemassa useita. Ensiksikin aikaisemmat opetukset ovat olleet kristikunnasta poikkeavia ja toiseksi Adventtikirkko uskottelee jäsenilleen, että Ellen Whiten palvelutyössä vaikutti profetoimisen lahja. Seurakuntalaiset, jotka eivät kunnioita ja ota vaarin Whiten kirjoista saamaa "ohjausta", katsotaan hylkäävän profeetan siunaukset jakeen Matt. 10:41 sanoin. Kirkon ottama kanta on tässä suhteessa epäraamatullinen, sillä White ei elinaikanaan täyttänyt Raamatun mainitsemia profeetan ominaisuuksia. Raamatun mukaan profeetta on henkilö, joka puhuu Jumalan suulla, eikä puhu omiaan. Profeetta on Raamatun mukaan erehtymätön, sillä hän on Jumalan airut. Useissa kirjoissa ja sivustoilla on todistettu miten Ellen G. Whiten profeetalliset näyt eivät pidä yhtä Raamatun sanan kanssa. Yhtenä esimerkkinä hänen kuuluisa suljetun oven -oppinsa, jossa White julisti saaneensa enkeliltä kautta jumalallisen näyn, jossa pelastuksen ovi suljettiin kaikilta ihmisiltä vuonna 1844. Asiaa on perusteellisesti tutkinut professori Linden kirjassaan "1844 and the Shut Door Problem" (Uppsala: Almqvist & Wiksell International, 1982).
Periaatteessa kirkon johto tunnustaa Raamatun ensisijaisuuden, mutta käytännössä Ellen G. Whiten vaikutus ja hänen opetukset ovat voimakkaasti sekoittaneet Adventtikirkon näkemyksiä muista kristillisistä kirkoista poikkeviksi. Esimerkiksi opetus laista - sapatista - pelastuksen ehtona ei perustu Raamatun omaan ilmoitukseen (vrt. Matt. 7:12; Luuk. 16:16; Joh. 1:17, 7:19; Apt. 13:39; Room. 3:20, 9:31, 10:4; Hepr. 7:18, 19, 8:7, 13, 11:31; Gal. 3:13). Raamatun tutkimista seurakunnassa johdatellaan erillisen "Raamatun Sanoma" -vihkosen opastuksella, jossa on lainauksia Ellen Whiten kirjoituksista.
Apollonios Tyanalaisen Pakanamaailma Kristus uskoon. Tämä Henkilö on oikea pakanamaailman Kristus. Tämä Jeesushan on vain muukalaisia varten jotka haluavat liittyä Herraan.
Tämä Pakanamaailman Kristus on varattu kaikkia
Juutalaisuuden ulkopuolisia varten, Hän on varmasti se pelastaja jota etsit. Eikä tämä
pakonoiden Jumala tee sinulle mitään turhia lakejakaan. Kunhan vain elät maasi lakien puitteissa. Hän on varmasti se jota etsit.
Rukoile häntä hän kuulee sinua. Herra saapuu
Pakanoille.
liittyä mihinkään, sillä riittää Jumalan sana ja usko. Niin se riittää muillekin, jotka uskovat Jeesuksen sanoja.
ja kaikki muutkin asiat, jotka Jumala välitti Raamatun aikana ja sanoa, että koska olen pakanauskovainen, niin ne eivät minua koske. Kaikki olette kaiketi kanssani samaa mieltä? Mihin ajautuisit? Raamattu ei koske minua eikä meitä? Mitä meille sitten jäisi jäljelle? Siinä menee Jeesuskin! Kaikki Vanhan testamentin messiaaniset profetiat ja niiden uustestamentillinen täyttymys, miten niille kävisi? Huhhuh!
Pakanoita vaiko päinvastoin. Hirvasta en pidä pakanana vaan kristittynä, oman tunnustuksensa mukaan.
Sunnuntai on pakanapyhä, joka on muutettu viikon ensimmäisestä päivästä viikon seitsemänneksi päiväksi eli sapatiksi. Tämä kalenterista!
Olen asunut Ivalossa 6 vuotta, enkä ole katsellut auringon laskuja, vaan revontulija.
Ilta tulee klo 18 olipa aurinko missä tahansa ja sitä voi pitää sapatin alkuna jos haluaa.
Hirvas älä satuta jalkaasi kirveellä kun on hämärää.
ne jotka ovat olleet pakanoita, mutta vastaanottaneet Jeesuksen julistaman Jumalan sanan, eivät enää ole pakanoita, vaan kristittyjä. Tietysti Jeesus ei ole itse sitä julistanut kuolemansa jälkeen, vaan apostolit, lähetyssaarnaajat ym. Ja sitä saarnataan yhä.
Ja pakanat eivät voi olla kristittyjä siinä tapauksessa, jos he eivät tunne lainkaan evankeliumia. Jos heille ei kukaan ole sitä koskaan opettanut, niin he elävät vielä pakanuudessa ja palvovat omia jumaliaan.
Mitä tulee sunnuntaihin, niin kristityt ovat pyhittäneet sen Jeesuksen kuolleista herättämisen
muistoksi. Sunnuntai oli ensimmäinen päivä jälkeen sapatin. Sunnuntaita ei kutsuta sapatiksi, joka on eurooppalaisessa kalenterissa on viikon seitsemäs päivä.
Juutalaiset viettävät oman kalenterinsa mukaan sapattia lauantaina, joka heidän kalenterinsa mukaan on viikon seitsemäs päivä.
Kyllä Ivalossakin on ollut aurinko pimennossa ja on vieläkin muutaman päivän. Siis sinällään sillä ei ole mitään merkitystä, jos viettää sapattia. Itse en sitä vietä, koska se ei sido enää uuden liiton pakanakristittyjä.
Yritän olla käyttämättä kirvestä, jollei näe kunnolla.