Miksi ei?

Ehkä pitäisi muotoilla kysymys vielä uudelleen: miksi uskova ei voisi/saisi pitää evoluutiota totena?

Jos lukee luomiskertomusta siten, että se on vertauskuvallinen juttu, ei evoluutio tunnu mitenkään Raamatun vastaiselta. Miksi se olisi väärin?

>>1) Darwin tunnusti itse, että hänen evoluutio-oppinsa on tarkoitettu kumoamaan usko erityiseen luomiseen. Evoluutio-opilla on siis alkujaan ollut uskonnollinen tavoite.

illuminatus kirjoitti:

>>1) Darwin tunnusti itse, että hänen evoluutio-oppinsa on tarkoitettu kumoamaan usko erityiseen luomiseen. Evoluutio-opilla on siis alkujaan ollut uskonnollinen tavoite.

1-kohta vielä haussa. Voi toki olla, että kyse on Gouldin tulkinnasta Darwinin päämääristä.

Illuminatus:[Eikä pidä unohtaa sitä, että Darwin itsekin oli harras kristitty.]
Darwin:"I cannot pretend to throw the least light on such abstruse problems. The mystery of the beginning of all things is insoluble to us; and I for one must be content to remain an Agnostic."
http://www.update.uu.se/~fbendz/library/cd_relig.htm

tuttumies kirjoitti:

1-kohta vielä haussa. Voi toki olla, että kyse on Gouldin tulkinnasta Darwinin päämääristä.

Illuminatus:[Eikä pidä unohtaa sitä, että Darwin itsekin oli harras kristitty.]
Darwin:"I cannot pretend to throw the least light on such abstruse problems. The mystery of the beginning of all things is insoluble to us; and I for one must be content to remain an Agnostic."
http://www.update.uu.se/~fbendz/library/cd_relig.htm

Lue lisää

Ei hän tuossakaan sentään mistään uskonnollisista tavoitteista puhu, kuten että evoluutio-opin tarkoitus olisi ollut kumota erityinen luominen: tieteellistä totuutta hän tavoitteli. Se on kuitenkin totta, että Darwinin uskonnollinen vakaumus oli tuossa jo agnostinen - toisin kuin hänen nuoruudessaan (kuten hän itsekin tuossa mainitsee).

Darwin ei tietenkään voinut enää uskoa kirjaimelliseen raamatuntulkintaan luomisesta Lajien syntyä kirjoittaessaan, mutta kuitenkin tuon kirjan päätössanat olivat:

>>Jotakin suurenmoista on siinä ajatuksessa, että Luoja on puhaltanut elämän ja sen voimat aluksi vain muutamiin harvoihin tai yhteen ainoaan muotoon ja että kiertotähtemme kiertäessä rataansa järkähtämättömän painolain mukaisesti tuosta yksinkertaisesta alusta on kehittynyt ja edelleen kehittyy mitä kauneimpia ja ihmeellisimpiä muotoja.

illuminatus kirjoitti:

>>1) Darwin tunnusti itse, että hänen evoluutio-oppinsa on tarkoitettu kumoamaan usko erityiseen luomiseen. Evoluutio-opilla on siis alkujaan ollut uskonnollinen tavoite.

Darwin:[...so will natural selection, if it be a true principle, banish the belief of the continued creation of new organic beings...]
http://darwin-online.org.uk/content/frameset?itemID=F373&viewtype=text&pageseq=1

Käännös: niin luonnonvalinta, jos se on oikea periaate, hävittää uskon elävien olentojen jatkuvaan luomiseen.

Darwin:[...are utterly inexplicable on the theory of independent acts of creation.] (linkki yllä)
Käännös: ...ovat äärimmäisen selittämättömiä erillisten luomisaktien teorialle.
(em. tapainen lause toistuu usein Darwinilla. Nykyajan kreationisteilla ei näytä olevan suurempia ongelmia saada itseään tyydyttävä selitys useimmille noista Darwinin esittämistä kohdista, mm. katastrofismin tukemana)

Kyllä kait noita lainauksia voisi pitää myös Darwinin tavoitteena?

Ilmeisesti asian on päätellyt Gould, eikä Darwinilta löydy aivan sanatarkkaa tavoitemääritelmää?
http://www.answersingenesis.org/creation/v14/i4/darwin.asp

tuttumies kirjoitti:

Darwin:[...so will natural selection, if it be a true principle, banish the belief of the continued creation of new organic beings...]
http://darwin-online.org.uk/content/frameset?itemID=F373&viewtype=text&pageseq=1

Käännös: niin luonnonvalinta, jos se on oikea periaate, hävittää uskon elävien olentojen jatkuvaan luomiseen.

Darwin:[...are utterly inexplicable on the theory of independent acts of creation.] (linkki yllä)
Käännös: ...ovat äärimmäisen selittämättömiä erillisten luomisaktien teorialle.
(em. tapainen lause toistuu usein Darwinilla. Nykyajan kreationisteilla ei näytä olevan suurempia ongelmia saada itseään tyydyttävä selitys useimmille noista Darwinin esittämistä kohdista, mm. katastrofismin tukemana)

Kyllä kait noita lainauksia voisi pitää myös Darwinin tavoitteena?

Ilmeisesti asian on päätellyt Gould, eikä Darwinilta löydy aivan sanatarkkaa tavoitemääritelmää?
http://www.answersingenesis.org/creation/v14/i4/darwin.asp

Lue lisää

>>Kyllä kait noita lainauksia voisi pitää myös Darwinin tavoitteena?

Onko ihminen siis ainoa maapallolla oleva olento, joka kykenee ajattelemaan, tai on tietoinen itsestään?

Milloin vauva ymmärtää olevansa erillinen olento, oma yksilö eikä osa äitiä?

Miksi tietoisuus ei olisi voinut kehittyä samalla tavalla kuin ruumiskin? Meidän tunteemme ovat hyvin vahvasti sidoksissa ruumiimme tuottamiin kemiallisiin aineisiin. Helppona esimerkkinä esim. hormonit ja niiden vaikutus mielialaan. Tai adrenaliini.

Evalina kirjoitti:

Onko ihminen siis ainoa maapallolla oleva olento, joka kykenee ajattelemaan, tai on tietoinen itsestään?

Milloin vauva ymmärtää olevansa erillinen olento, oma yksilö eikä osa äitiä?

Miksi tietoisuus ei olisi voinut kehittyä samalla tavalla kuin ruumiskin? Meidän tunteemme ovat hyvin vahvasti sidoksissa ruumiimme tuottamiin kemiallisiin aineisiin. Helppona esimerkkinä esim. hormonit ja niiden vaikutus mielialaan. Tai adrenaliini.

Lue lisää

"Simpanssikin auttaa vapaaehtoisesti

Altruismia – vieraan auttamista ilman omaa hyötyä – on pidetty ihmisen ominaisuutena, mutta myös simpanssit tarjoavat auttavan kätensä, jopa ihmiselle.

Felix Warneken ja Micael Tomasello saksalaisesta Max Planck Instituutista testasivat sekä 1,5-vuotiaiden lasten että nuorten simpanssien avuliaisuutta. Tehtävissä aikuinen kasasi kirjapinoja, ripusti pyykkiä tai kurkotteli tavaroita – ja oli silmin nähden hankaluuksissa.

Tutkijoiden hämmästykseksi jo näin pienet lapset ymmärsivät, milloin toinen oli pulassa ja olivat innokkaita auttamaan jokaisessa tehtävässä. Myös simpanssit tahtoivat auttaa yltämään tavaroihin, mutta muissa askareissa niiden tukeen ei ollut luottamista. Warnekenin ja Tomasellon tulkinnan mukaan pikkulapset ja simpanssit haluavat kummatkin olla avuksi, mutta niiden kyky tulkita toisen avuntarvetta eroaa toisistaan.

Simpanssien kehittyneistä yhteistyötaidoista kertovat myös Max Planck Instituutin tutkijan Alicia Melisin tulokset. Melisin tiimi kehitti koesarjan, jossa simpanssien piti ruokaa saadakseen värvätä kumppani apurikseen. Simpanssit näyttivät pysyvän kärryillä siitä, kenen kanssa ruoanhankinta sujui tuottoisimmin. Kokeiden edetessä ne huolivat parikseen vain tehokkaaksi osoittautuneen lajikumppanin."

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2448

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/4766490.stm

tästä: kirjoitti:

"Simpanssikin auttaa vapaaehtoisesti

Altruismia – vieraan auttamista ilman omaa hyötyä – on pidetty ihmisen ominaisuutena, mutta myös simpanssit tarjoavat auttavan kätensä, jopa ihmiselle.

Felix Warneken ja Micael Tomasello saksalaisesta Max Planck Instituutista testasivat sekä 1,5-vuotiaiden lasten että nuorten simpanssien avuliaisuutta. Tehtävissä aikuinen kasasi kirjapinoja, ripusti pyykkiä tai kurkotteli tavaroita – ja oli silmin nähden hankaluuksissa.

Tutkijoiden hämmästykseksi jo näin pienet lapset ymmärsivät, milloin toinen oli pulassa ja olivat innokkaita auttamaan jokaisessa tehtävässä. Myös simpanssit tahtoivat auttaa yltämään tavaroihin, mutta muissa askareissa niiden tukeen ei ollut luottamista. Warnekenin ja Tomasellon tulkinnan mukaan pikkulapset ja simpanssit haluavat kummatkin olla avuksi, mutta niiden kyky tulkita toisen avuntarvetta eroaa toisistaan.

Simpanssien kehittyneistä yhteistyötaidoista kertovat myös Max Planck Instituutin tutkijan Alicia Melisin tulokset. Melisin tiimi kehitti koesarjan, jossa simpanssien piti ruokaa saadakseen värvätä kumppani apurikseen. Simpanssit näyttivät pysyvän kärryillä siitä, kenen kanssa ruoanhankinta sujui tuottoisimmin. Kokeiden edetessä ne huolivat parikseen vain tehokkaaksi osoittautuneen lajikumppanin."

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2448

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/4766490.stm

Lue lisää

"Luonnon persoonat uivat tieteeseen



Eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö



"Ihmiskunta on historiansa merkittävimmän identiteettikriisin edessä", väittää ranskalainen filosofi ja etologi Dominique Lestel.
"Eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa etologiassa on meneillään vallankumous, jonka laajuutta ei vielä ole oivallettu."
Tieteellisiä uskomuksia ravisteleva filosofi on kognitiivisten tieteiden professori Ecole normale supérieure -korkeakoulussa. Hän julkaisi hiljattain polemiikkia herättäneen esseen "Les origines animales de la culture" kulttuurin eläimellisestä alkuperästä.
Lestelin mielestä Aristoteleelta peritty kahtiajako ihmisen ja eläinten välillä perustuu harhaluuloihin.

Nykyinen etologia on osoittanut, etteivät eläimet olekaan valistusajan filosofin René Descartesin kuvaamia aikaan ja paikkaan sidottuja, refleksien ohjaamia eloonjäämiskoneita. Nyt eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö, joka yltää tietoiseen elämään.
"Usko siihen, että ihmisen ja eläimen välillä on selkeä raja-aita, on turmiollinen. Se johtaa oletukseen, että on olemassa jonkinlainen kognitiivinen puuttuva rengas ja laadullinen hyppy ylempään olomuotoon", Lestel sanoo.
"Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa - joka määrittelee itsensä joukolla eroja muihin eläimiin verrattuna."

Lestelin mukaan
ihmisen moraalisuuden perustana olevat tunteet ja kognitiiviset kyvyt olivat olemassa ennen kuin lajimme ilmestyi maapallolle.
Vastaavasti myös kulttuurin juuret ulottuvat kauas evoluution historiaan.
Mikäli kulttuuri määritellään opitun käyttäytymisen välittymiseksi sukupolvelta toiselle, varsin moni karvainen toverimme omaa kultturellin ulottuvuuden. Ihmisapinoiden lisäksi useat lintulajit ja valaseläimet ovat osoittautuneet monivivahteisiksi olennoiksi.
Ne turvautuvat monenlaisiin työkaluihin alasimista ja pistimistä alkaen.
Nuorten eläinten oppiminen perustuu jäljittelyyn. Jopa aktiivisesta opetuksesta löytyy esimerkkejä simpansseilta ja miekkavalailta.
Monilla linnuilla esiintyy paikallisia murteita. Ja valaiden merenalaiset sinfoniat eivät ole vielä paljastaneet läheskään kaikkia salojaan tutkijoille.

Kulttuuria ei voi kuitenkaan syntyä ilman itsestään tietoista, ympäristön ja henkilökohtaisen historian muovaamaa persoonaa. Lestelistä joidenkin eläinlajien edesottamukset osoittavat selkeästi, että ne ovat "yksilöityneitä lajeja".
"Simpanssien sivistys tuli entistä uskottavammaksi, kun tutkijat havaitsivat, ettei niiden keskuudesta löytynyt yhtään universaalia käyttäytymisrakennetta", Lestel selittää.
Pelkästään siitä, kuinka simpanssi käyttäytyy ja millaisia työkaluja se valmistaa, etologit pystyvät päättelemään, miltä alueelta se on kotoisin.
"Norsunluurannikolla sijaitsevassa Taï-metsässä on 200-500 vuotta vanhoja simpanssien 'pajoja'. Apinat ovat jättäneet jälkeensä satoja kiviliuskoja, kun ne ovat rikkoneet pähkinöitä alkeellisilla työkaluillaan. Arkeologit ovat löytäneet vastaavia liuskoja noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten eläneen kivikauden ihmisen jätöksistä," Lestel toteaa.
Karvaiset serkkumme osaavat ilmeisesti turvautua myös metatyökaluun (työkalua parantava työkalu), mitä on pidetty mahdollisena ainoastaan Homo-suvun jäsenille. Apinakulttuuri kannustaa tarkastelemaan ihmisen esihistoriaa uudesta näkökulmasta.

Nuori tieteenala
etologia hakee tieteellistä vakuuttavuutta.
Monet eläinten parissa työskentelevät tutkijat mieltävät yhä tutkimuksensa kohteen jonkinlaisiksi edistyneiksi roboteiksi. Ärsyke-vastaus-kaavioihin ympätyn eläinobjektin käyttäytyminen pysyy silloin pakostakin alkeellisella tasolla.
Perinteisessä etologiassa myös anekdootit ovat pannassa. Nämä harvat sattumat antavat kuitenkin lisäpotkua mielen uusien ulottuvuuksien ennakkoluulottomalle kartoittamiselle. Kun norsu yrittää pelastaa useaan otteeseen liejuun juuttuneen virtahevon poikasen tämän emon hyökkäyksista huolimatta, taustalla on mitä ilmeisimmin monentasoisia henkisiä toimintoja hallitseva persoona.
Vastaavia tarinoita on kuitenkin turha hakea tieteellisistä julkaisuista, Lestel huomauttaa.

Empiirisesti rikas mutta käsitteellisesti köyhä eläintutkimus on vielä lastenkengissään. Karvaisen mielen tutkiminen vaatii käsitteellistä vallankumousta: jos eläinten kognitiiviset kyvyt ovat ihmiseen verrattuna vastaavanlaisessa jatkumossa kuin fyysiset ominaisuudet, etologia tulee liittää osaksi sosiaalitieteitä.
Lisäksi karvaisten persoonien esiinmarssi edellyttää turvautumista uuteen tieteenlajiin: eläinetnologiaan.
"Itsestään tietoisen elämän yllättävä monimuotoisuus aiheuttaa neljännen kolhun ihmisen narsismiin Kopernikuksen, Darwinin ja Freudin jälkeen . . . Monien tutkijoiden on vaikea niellä nöyryytystä!"



Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja asuu Ranskassa.



ANNELI AIRAKSINEN
[email protected] "

Evalina kirjoitti:

Onko ihminen siis ainoa maapallolla oleva olento, joka kykenee ajattelemaan, tai on tietoinen itsestään?

Milloin vauva ymmärtää olevansa erillinen olento, oma yksilö eikä osa äitiä?

Miksi tietoisuus ei olisi voinut kehittyä samalla tavalla kuin ruumiskin? Meidän tunteemme ovat hyvin vahvasti sidoksissa ruumiimme tuottamiin kemiallisiin aineisiin. Helppona esimerkkinä esim. hormonit ja niiden vaikutus mielialaan. Tai adrenaliini.

Lue lisää

Kyllä, mutta, jos "mind" on täysin "bodyn" funktio, niin silloin "mind" tuntuu jotenkin tarpeettomalta ja on hyvät perustelut väittää, ettei sitä edes ole olemassa. Aivan kuin maapallo olisi täynnä orgaanisia robotteja. Vai onko todella olemassa kuvaus olemassaolevasta "body":sta olemassaolevaan "mind":n?

poimimalla: kirjoitti:

"Luonnon persoonat uivat tieteeseen



Eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö



"Ihmiskunta on historiansa merkittävimmän identiteettikriisin edessä", väittää ranskalainen filosofi ja etologi Dominique Lestel.
"Eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa etologiassa on meneillään vallankumous, jonka laajuutta ei vielä ole oivallettu."
Tieteellisiä uskomuksia ravisteleva filosofi on kognitiivisten tieteiden professori Ecole normale supérieure -korkeakoulussa. Hän julkaisi hiljattain polemiikkia herättäneen esseen "Les origines animales de la culture" kulttuurin eläimellisestä alkuperästä.
Lestelin mielestä Aristoteleelta peritty kahtiajako ihmisen ja eläinten välillä perustuu harhaluuloihin.

Nykyinen etologia on osoittanut, etteivät eläimet olekaan valistusajan filosofin René Descartesin kuvaamia aikaan ja paikkaan sidottuja, refleksien ohjaamia eloonjäämiskoneita. Nyt eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö, joka yltää tietoiseen elämään.
"Usko siihen, että ihmisen ja eläimen välillä on selkeä raja-aita, on turmiollinen. Se johtaa oletukseen, että on olemassa jonkinlainen kognitiivinen puuttuva rengas ja laadullinen hyppy ylempään olomuotoon", Lestel sanoo.
"Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa - joka määrittelee itsensä joukolla eroja muihin eläimiin verrattuna."

Lestelin mukaan
ihmisen moraalisuuden perustana olevat tunteet ja kognitiiviset kyvyt olivat olemassa ennen kuin lajimme ilmestyi maapallolle.
Vastaavasti myös kulttuurin juuret ulottuvat kauas evoluution historiaan.
Mikäli kulttuuri määritellään opitun käyttäytymisen välittymiseksi sukupolvelta toiselle, varsin moni karvainen toverimme omaa kultturellin ulottuvuuden. Ihmisapinoiden lisäksi useat lintulajit ja valaseläimet ovat osoittautuneet monivivahteisiksi olennoiksi.
Ne turvautuvat monenlaisiin työkaluihin alasimista ja pistimistä alkaen.
Nuorten eläinten oppiminen perustuu jäljittelyyn. Jopa aktiivisesta opetuksesta löytyy esimerkkejä simpansseilta ja miekkavalailta.
Monilla linnuilla esiintyy paikallisia murteita. Ja valaiden merenalaiset sinfoniat eivät ole vielä paljastaneet läheskään kaikkia salojaan tutkijoille.

Kulttuuria ei voi kuitenkaan syntyä ilman itsestään tietoista, ympäristön ja henkilökohtaisen historian muovaamaa persoonaa. Lestelistä joidenkin eläinlajien edesottamukset osoittavat selkeästi, että ne ovat "yksilöityneitä lajeja".
"Simpanssien sivistys tuli entistä uskottavammaksi, kun tutkijat havaitsivat, ettei niiden keskuudesta löytynyt yhtään universaalia käyttäytymisrakennetta", Lestel selittää.
Pelkästään siitä, kuinka simpanssi käyttäytyy ja millaisia työkaluja se valmistaa, etologit pystyvät päättelemään, miltä alueelta se on kotoisin.
"Norsunluurannikolla sijaitsevassa Taï-metsässä on 200-500 vuotta vanhoja simpanssien 'pajoja'. Apinat ovat jättäneet jälkeensä satoja kiviliuskoja, kun ne ovat rikkoneet pähkinöitä alkeellisilla työkaluillaan. Arkeologit ovat löytäneet vastaavia liuskoja noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten eläneen kivikauden ihmisen jätöksistä," Lestel toteaa.
Karvaiset serkkumme osaavat ilmeisesti turvautua myös metatyökaluun (työkalua parantava työkalu), mitä on pidetty mahdollisena ainoastaan Homo-suvun jäsenille. Apinakulttuuri kannustaa tarkastelemaan ihmisen esihistoriaa uudesta näkökulmasta.

Nuori tieteenala
etologia hakee tieteellistä vakuuttavuutta.
Monet eläinten parissa työskentelevät tutkijat mieltävät yhä tutkimuksensa kohteen jonkinlaisiksi edistyneiksi roboteiksi. Ärsyke-vastaus-kaavioihin ympätyn eläinobjektin käyttäytyminen pysyy silloin pakostakin alkeellisella tasolla.
Perinteisessä etologiassa myös anekdootit ovat pannassa. Nämä harvat sattumat antavat kuitenkin lisäpotkua mielen uusien ulottuvuuksien ennakkoluulottomalle kartoittamiselle. Kun norsu yrittää pelastaa useaan otteeseen liejuun juuttuneen virtahevon poikasen tämän emon hyökkäyksista huolimatta, taustalla on mitä ilmeisimmin monentasoisia henkisiä toimintoja hallitseva persoona.
Vastaavia tarinoita on kuitenkin turha hakea tieteellisistä julkaisuista, Lestel huomauttaa.

Empiirisesti rikas mutta käsitteellisesti köyhä eläintutkimus on vielä lastenkengissään. Karvaisen mielen tutkiminen vaatii käsitteellistä vallankumousta: jos eläinten kognitiiviset kyvyt ovat ihmiseen verrattuna vastaavanlaisessa jatkumossa kuin fyysiset ominaisuudet, etologia tulee liittää osaksi sosiaalitieteitä.
Lisäksi karvaisten persoonien esiinmarssi edellyttää turvautumista uuteen tieteenlajiin: eläinetnologiaan.
"Itsestään tietoisen elämän yllättävä monimuotoisuus aiheuttaa neljännen kolhun ihmisen narsismiin Kopernikuksen, Darwinin ja Freudin jälkeen . . . Monien tutkijoiden on vaikea niellä nöyryytystä!"



Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja asuu Ranskassa.



ANNELI AIRAKSINEN
[email protected] "

Lue lisää

Milenkiintoisia näkemyksiä:)

Vastasin jo tänään klo 18 jälkeen, mutta ilmeisesti edellinen kirjoitukseni katosi jonnekin teknisen vian vuoksi. Tässä muutama kommentti.

"Nykyinen etologia on osoittanut, etteivät eläimet olekaan valistusajan filosofin René Descartesin kuvaamia aikaan ja paikkaan sidottuja, refleksien ohjaamia eloonjäämiskoneita."

Olen lukenut, että nykyisin useimmiten väitetään ihmisenkin olevan refleksien ohjaama eloonjäämiskone.

"Monet eläinten parissa työskentelevät tutkijat mieltävät yhä tutkimuksensa kohteen jonkinlaisiksi edistyneiksi roboteiksi."

Nykyisen väitetään ihmisenkin olevan jonkinlainen edistynyt robotti.

"Itsestään tietoisen elämän yllättävä monimuotoisuus aiheuttaa neljännen kolhun ihmisen narsismiin Kopernikuksen, Darwinin ja Freudin jälkeen . . . Monien tutkijoiden on vaikea niellä nöyryytystä!"

Näitä narsismi juttuja en kyllä ymmärrä.
Kirjoitan kohta lisää ... ja yritän muistaa mitä kirjoitin silloin 18 jälkeen.

poimimalla: kirjoitti:

"Luonnon persoonat uivat tieteeseen



Eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö



"Ihmiskunta on historiansa merkittävimmän identiteettikriisin edessä", väittää ranskalainen filosofi ja etologi Dominique Lestel.
"Eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa etologiassa on meneillään vallankumous, jonka laajuutta ei vielä ole oivallettu."
Tieteellisiä uskomuksia ravisteleva filosofi on kognitiivisten tieteiden professori Ecole normale supérieure -korkeakoulussa. Hän julkaisi hiljattain polemiikkia herättäneen esseen "Les origines animales de la culture" kulttuurin eläimellisestä alkuperästä.
Lestelin mielestä Aristoteleelta peritty kahtiajako ihmisen ja eläinten välillä perustuu harhaluuloihin.

Nykyinen etologia on osoittanut, etteivät eläimet olekaan valistusajan filosofin René Descartesin kuvaamia aikaan ja paikkaan sidottuja, refleksien ohjaamia eloonjäämiskoneita. Nyt eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö, joka yltää tietoiseen elämään.
"Usko siihen, että ihmisen ja eläimen välillä on selkeä raja-aita, on turmiollinen. Se johtaa oletukseen, että on olemassa jonkinlainen kognitiivinen puuttuva rengas ja laadullinen hyppy ylempään olomuotoon", Lestel sanoo.
"Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa - joka määrittelee itsensä joukolla eroja muihin eläimiin verrattuna."

Lestelin mukaan
ihmisen moraalisuuden perustana olevat tunteet ja kognitiiviset kyvyt olivat olemassa ennen kuin lajimme ilmestyi maapallolle.
Vastaavasti myös kulttuurin juuret ulottuvat kauas evoluution historiaan.
Mikäli kulttuuri määritellään opitun käyttäytymisen välittymiseksi sukupolvelta toiselle, varsin moni karvainen toverimme omaa kultturellin ulottuvuuden. Ihmisapinoiden lisäksi useat lintulajit ja valaseläimet ovat osoittautuneet monivivahteisiksi olennoiksi.
Ne turvautuvat monenlaisiin työkaluihin alasimista ja pistimistä alkaen.
Nuorten eläinten oppiminen perustuu jäljittelyyn. Jopa aktiivisesta opetuksesta löytyy esimerkkejä simpansseilta ja miekkavalailta.
Monilla linnuilla esiintyy paikallisia murteita. Ja valaiden merenalaiset sinfoniat eivät ole vielä paljastaneet läheskään kaikkia salojaan tutkijoille.

Kulttuuria ei voi kuitenkaan syntyä ilman itsestään tietoista, ympäristön ja henkilökohtaisen historian muovaamaa persoonaa. Lestelistä joidenkin eläinlajien edesottamukset osoittavat selkeästi, että ne ovat "yksilöityneitä lajeja".
"Simpanssien sivistys tuli entistä uskottavammaksi, kun tutkijat havaitsivat, ettei niiden keskuudesta löytynyt yhtään universaalia käyttäytymisrakennetta", Lestel selittää.
Pelkästään siitä, kuinka simpanssi käyttäytyy ja millaisia työkaluja se valmistaa, etologit pystyvät päättelemään, miltä alueelta se on kotoisin.
"Norsunluurannikolla sijaitsevassa Taï-metsässä on 200-500 vuotta vanhoja simpanssien 'pajoja'. Apinat ovat jättäneet jälkeensä satoja kiviliuskoja, kun ne ovat rikkoneet pähkinöitä alkeellisilla työkaluillaan. Arkeologit ovat löytäneet vastaavia liuskoja noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten eläneen kivikauden ihmisen jätöksistä," Lestel toteaa.
Karvaiset serkkumme osaavat ilmeisesti turvautua myös metatyökaluun (työkalua parantava työkalu), mitä on pidetty mahdollisena ainoastaan Homo-suvun jäsenille. Apinakulttuuri kannustaa tarkastelemaan ihmisen esihistoriaa uudesta näkökulmasta.

Nuori tieteenala
etologia hakee tieteellistä vakuuttavuutta.
Monet eläinten parissa työskentelevät tutkijat mieltävät yhä tutkimuksensa kohteen jonkinlaisiksi edistyneiksi roboteiksi. Ärsyke-vastaus-kaavioihin ympätyn eläinobjektin käyttäytyminen pysyy silloin pakostakin alkeellisella tasolla.
Perinteisessä etologiassa myös anekdootit ovat pannassa. Nämä harvat sattumat antavat kuitenkin lisäpotkua mielen uusien ulottuvuuksien ennakkoluulottomalle kartoittamiselle. Kun norsu yrittää pelastaa useaan otteeseen liejuun juuttuneen virtahevon poikasen tämän emon hyökkäyksista huolimatta, taustalla on mitä ilmeisimmin monentasoisia henkisiä toimintoja hallitseva persoona.
Vastaavia tarinoita on kuitenkin turha hakea tieteellisistä julkaisuista, Lestel huomauttaa.

Empiirisesti rikas mutta käsitteellisesti köyhä eläintutkimus on vielä lastenkengissään. Karvaisen mielen tutkiminen vaatii käsitteellistä vallankumousta: jos eläinten kognitiiviset kyvyt ovat ihmiseen verrattuna vastaavanlaisessa jatkumossa kuin fyysiset ominaisuudet, etologia tulee liittää osaksi sosiaalitieteitä.
Lisäksi karvaisten persoonien esiinmarssi edellyttää turvautumista uuteen tieteenlajiin: eläinetnologiaan.
"Itsestään tietoisen elämän yllättävä monimuotoisuus aiheuttaa neljännen kolhun ihmisen narsismiin Kopernikuksen, Darwinin ja Freudin jälkeen . . . Monien tutkijoiden on vaikea niellä nöyryytystä!"



Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja asuu Ranskassa.



ANNELI AIRAKSINEN
[email protected] "

Lue lisää

Ilmeisesti tämä itsestään tietoinen elämä osaa myös monet kehittyneet huijaamisen menetelmät?

poimimalla: kirjoitti:

"Luonnon persoonat uivat tieteeseen



Eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö



"Ihmiskunta on historiansa merkittävimmän identiteettikriisin edessä", väittää ranskalainen filosofi ja etologi Dominique Lestel.
"Eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa etologiassa on meneillään vallankumous, jonka laajuutta ei vielä ole oivallettu."
Tieteellisiä uskomuksia ravisteleva filosofi on kognitiivisten tieteiden professori Ecole normale supérieure -korkeakoulussa. Hän julkaisi hiljattain polemiikkia herättäneen esseen "Les origines animales de la culture" kulttuurin eläimellisestä alkuperästä.
Lestelin mielestä Aristoteleelta peritty kahtiajako ihmisen ja eläinten välillä perustuu harhaluuloihin.

Nykyinen etologia on osoittanut, etteivät eläimet olekaan valistusajan filosofin René Descartesin kuvaamia aikaan ja paikkaan sidottuja, refleksien ohjaamia eloonjäämiskoneita. Nyt eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö, joka yltää tietoiseen elämään.
"Usko siihen, että ihmisen ja eläimen välillä on selkeä raja-aita, on turmiollinen. Se johtaa oletukseen, että on olemassa jonkinlainen kognitiivinen puuttuva rengas ja laadullinen hyppy ylempään olomuotoon", Lestel sanoo.
"Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa - joka määrittelee itsensä joukolla eroja muihin eläimiin verrattuna."

Lestelin mukaan
ihmisen moraalisuuden perustana olevat tunteet ja kognitiiviset kyvyt olivat olemassa ennen kuin lajimme ilmestyi maapallolle.
Vastaavasti myös kulttuurin juuret ulottuvat kauas evoluution historiaan.
Mikäli kulttuuri määritellään opitun käyttäytymisen välittymiseksi sukupolvelta toiselle, varsin moni karvainen toverimme omaa kultturellin ulottuvuuden. Ihmisapinoiden lisäksi useat lintulajit ja valaseläimet ovat osoittautuneet monivivahteisiksi olennoiksi.
Ne turvautuvat monenlaisiin työkaluihin alasimista ja pistimistä alkaen.
Nuorten eläinten oppiminen perustuu jäljittelyyn. Jopa aktiivisesta opetuksesta löytyy esimerkkejä simpansseilta ja miekkavalailta.
Monilla linnuilla esiintyy paikallisia murteita. Ja valaiden merenalaiset sinfoniat eivät ole vielä paljastaneet läheskään kaikkia salojaan tutkijoille.

Kulttuuria ei voi kuitenkaan syntyä ilman itsestään tietoista, ympäristön ja henkilökohtaisen historian muovaamaa persoonaa. Lestelistä joidenkin eläinlajien edesottamukset osoittavat selkeästi, että ne ovat "yksilöityneitä lajeja".
"Simpanssien sivistys tuli entistä uskottavammaksi, kun tutkijat havaitsivat, ettei niiden keskuudesta löytynyt yhtään universaalia käyttäytymisrakennetta", Lestel selittää.
Pelkästään siitä, kuinka simpanssi käyttäytyy ja millaisia työkaluja se valmistaa, etologit pystyvät päättelemään, miltä alueelta se on kotoisin.
"Norsunluurannikolla sijaitsevassa Taï-metsässä on 200-500 vuotta vanhoja simpanssien 'pajoja'. Apinat ovat jättäneet jälkeensä satoja kiviliuskoja, kun ne ovat rikkoneet pähkinöitä alkeellisilla työkaluillaan. Arkeologit ovat löytäneet vastaavia liuskoja noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten eläneen kivikauden ihmisen jätöksistä," Lestel toteaa.
Karvaiset serkkumme osaavat ilmeisesti turvautua myös metatyökaluun (työkalua parantava työkalu), mitä on pidetty mahdollisena ainoastaan Homo-suvun jäsenille. Apinakulttuuri kannustaa tarkastelemaan ihmisen esihistoriaa uudesta näkökulmasta.

Nuori tieteenala
etologia hakee tieteellistä vakuuttavuutta.
Monet eläinten parissa työskentelevät tutkijat mieltävät yhä tutkimuksensa kohteen jonkinlaisiksi edistyneiksi roboteiksi. Ärsyke-vastaus-kaavioihin ympätyn eläinobjektin käyttäytyminen pysyy silloin pakostakin alkeellisella tasolla.
Perinteisessä etologiassa myös anekdootit ovat pannassa. Nämä harvat sattumat antavat kuitenkin lisäpotkua mielen uusien ulottuvuuksien ennakkoluulottomalle kartoittamiselle. Kun norsu yrittää pelastaa useaan otteeseen liejuun juuttuneen virtahevon poikasen tämän emon hyökkäyksista huolimatta, taustalla on mitä ilmeisimmin monentasoisia henkisiä toimintoja hallitseva persoona.
Vastaavia tarinoita on kuitenkin turha hakea tieteellisistä julkaisuista, Lestel huomauttaa.

Empiirisesti rikas mutta käsitteellisesti köyhä eläintutkimus on vielä lastenkengissään. Karvaisen mielen tutkiminen vaatii käsitteellistä vallankumousta: jos eläinten kognitiiviset kyvyt ovat ihmiseen verrattuna vastaavanlaisessa jatkumossa kuin fyysiset ominaisuudet, etologia tulee liittää osaksi sosiaalitieteitä.
Lisäksi karvaisten persoonien esiinmarssi edellyttää turvautumista uuteen tieteenlajiin: eläinetnologiaan.
"Itsestään tietoisen elämän yllättävä monimuotoisuus aiheuttaa neljännen kolhun ihmisen narsismiin Kopernikuksen, Darwinin ja Freudin jälkeen . . . Monien tutkijoiden on vaikea niellä nöyryytystä!"



Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja asuu Ranskassa.



ANNELI AIRAKSINEN
[email protected] "

Lue lisää

Toimiikohan tämä palsta? Tuntuu ettei viestit lähde kunnolla.