Babylonin uskonto elää vielä tänä aikana miljoonien ihmisten elämässä. Babylon oli aikanaan valtakuntien kuningatar. Sen vaikutus oli suunnaton. Se oli kaiken epäjumalanpalveluksen alku ja äiti. Babylonin maljasta ovat kaikki kansat juoneet.
Miljoonat ihmiset noudattavat kristinuskoon kuuluvia tapoja ja oppeja, joista Raamatussa ei puhuta sanaakaan. On viisi tärkeää oppia, joita Raamattu ei tunne, mutta joihin kristikunnassa uskotaan yleisesti:(tässä vain kaksi ensimmäistä)
Ensimmäinen on sielunkuolemattomuus-oppi. Onko Raamatussa kertaakaan sanottu, että sielu on kuolematon?. Hämmästyttävä tosiasia on, ettei tällaista käsitystä ole sen lehdillä. Kuolemattomuus voidaan saada ainoastaan Kristukselta, iankaikkisen elämän antajalta, uskon kautta. Mistä sielunkuolemattomuusoppi on päässyt kristikuntaan? Luterilainen teologi Stange sanoo: "pakanallinen oppi sielun kuolemattomuudesta ei sodi ainoastaan kaikkea kokemusperäistä tietoa vastaan ihmisen luontoon nähden, vaan vieläpä kristillisen uskon etuihin kuuluu, ettei tälle ajatukselle anneta sijaa." Sielunkuolemattomuus-oppi on pakanuudesta, joka syrjäyttää Kristuksen elämän antajana. Se on spiritismin, teosofian ja lukuisten harhaoppien perustuksena. Siitä huolimatta siitä pidetään sitkeästi kiinni, vaikka osa aikamme jumaluusoppineista on sen hylännyt.
Toinen tällainen käytännössä oleva oppi on sunnuntainvietto. Onko Raamatussa käsketty viettää sunnuntaita lepopäivänä? Siinä ei ole missään tällaista kehoitusta annettu. Jälleen saamme todeta merkillisen seikan: Raamatun tukea vailla olevaa lepopäivää puolustetaan mitä innokkaimmin, ja kaikki ne, jotka evankelisina kristittyinä haluavat pitää Raamatun käskemää, Jeesuksen pitämää, seitsemättä viikonpäivää, sapattina, lepopäivänään, joutuvat ankarien hyökkäysten ja vääristelyjen kohteeksi. Tämä siitä huolimatta, että sunnuntai ammoisista ajoista lähtien on ollut auringolle pyhitetty päivä. Jo toisella vuosisadalla viettivät Rooman valtakunnassa persialaista auringonjumalaa Mitraa palvovat pakanat sunnuntaita pyhäpäivänä. Konstantinus Suuri, joka tunsi mitraismin hyvin, määräsi koko valtakunnan lepopäiväksi sunnuntain eli auringonpäivän. Raamattu ei kehota viettämään sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska kristillinen kaste ja jokapäiväinen oman minän kuolettaminen ja uuteen elämään nouseminen oli asetettu sen muistoksi.
Miljoonat ihmiset noudattavat kristinuskoon kuuluvia tapoja ja oppeja, joista Raamatussa ei puhuta sanaakaan. On viisi tärkeää oppia, joita Raamattu ei tunne, mutta joihin kristikunnassa uskotaan yleisesti:(tässä vain kaksi ensimmäistä)
Ensimmäinen on sielunkuolemattomuus-oppi. Onko Raamatussa kertaakaan sanottu, että sielu on kuolematon?. Hämmästyttävä tosiasia on, ettei tällaista käsitystä ole sen lehdillä. Kuolemattomuus voidaan saada ainoastaan Kristukselta, iankaikkisen elämän antajalta, uskon kautta. Mistä sielunkuolemattomuusoppi on päässyt kristikuntaan? Luterilainen teologi Stange sanoo: "pakanallinen oppi sielun kuolemattomuudesta ei sodi ainoastaan kaikkea kokemusperäistä tietoa vastaan ihmisen luontoon nähden, vaan vieläpä kristillisen uskon etuihin kuuluu, ettei tälle ajatukselle anneta sijaa." Sielunkuolemattomuus-oppi on pakanuudesta, joka syrjäyttää Kristuksen elämän antajana. Se on spiritismin, teosofian ja lukuisten harhaoppien perustuksena. Siitä huolimatta siitä pidetään sitkeästi kiinni, vaikka osa aikamme jumaluusoppineista on sen hylännyt.
Toinen tällainen käytännössä oleva oppi on sunnuntainvietto. Onko Raamatussa käsketty viettää sunnuntaita lepopäivänä? Siinä ei ole missään tällaista kehoitusta annettu. Jälleen saamme todeta merkillisen seikan: Raamatun tukea vailla olevaa lepopäivää puolustetaan mitä innokkaimmin, ja kaikki ne, jotka evankelisina kristittyinä haluavat pitää Raamatun käskemää, Jeesuksen pitämää, seitsemättä viikonpäivää, sapattina, lepopäivänään, joutuvat ankarien hyökkäysten ja vääristelyjen kohteeksi. Tämä siitä huolimatta, että sunnuntai ammoisista ajoista lähtien on ollut auringolle pyhitetty päivä. Jo toisella vuosisadalla viettivät Rooman valtakunnassa persialaista auringonjumalaa Mitraa palvovat pakanat sunnuntaita pyhäpäivänä. Konstantinus Suuri, joka tunsi mitraismin hyvin, määräsi koko valtakunnan lepopäiväksi sunnuntain eli auringonpäivän. Raamattu ei kehota viettämään sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska kristillinen kaste ja jokapäiväinen oman minän kuolettaminen ja uuteen elämään nouseminen oli asetettu sen muistoksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vakavissasi tuolla julistuksellasi?
Ihmisen ei kannata liittyä mihinkään kirkkoon. Elämä Raamatun mukaan on ainut oikea tapa.
täsmälleen samaa mieltä. Jokaisella uskonnolla on joku ihmisperustaja. Jumala lähetti ainoan Poikansa maan päälle julistamaan sitä pyhä sanaa, jolla pelastutaan. Mutta ihmiset ei usko sitä.
Se ei kelpaa, vaan tilalle on vääntämällä väännetty ihmisten keksimiä teorioita, laskelmia ajoista ja päätelmiä Jumalan olemuksesta.
Ne kaikki ovat tuhoon tuomittuja vääriä oppeja, joiden profeetat saavat palkkansa tulijärvessä.
Itse olen jättänyt suuret babyloniat, ja voin palvella ja kiittää Jumalaa ilman ainuttakaan pastoria tai vänkääjää aivan vapaasti.
Usko Jeesukseen ja Pyhä Henki ohjaavat aivan varmasti oikeaa tietä.
Ei päivistä kannata kiistellä, tuomita, eikä kiihkoilla. Tällaisen yhteenvedon saa aikanaan mm.erään Apostoli Paavalin kirjeistä.
Eikös adventistit lue Whiten ohella Paavalin kirjeitä lainkaan, vaan onko ohitus vallitsevaa ja sallivaa vielä pitkään Whiten kirjoitusten sanelemana?
tosi selkeästä aloituksesta! Tämä on totuutta Pyhän Hengen valaisemana!!
"""""""""Jeesuksen pitämää, seitsemättä viikonpäivää, sapattina, lepopäivänään, joutuvat ankarien hyökkäysten ja vääristelyjen kohteeksi. """"" Mutta ettehän te adventistit pyhitä sapattia Raamatun Sanan muksisella tavalla. Miksi ette? Ei teidän sapatinvietossanne ole mikääm pyhää. Teillä on pelkästään suuret puheet itsestänne.
uskonto niin mikäpä siinä. Pitäkää kaikin mokomin mielipiteenne. Kyllähän maailmaan mielipiteitä mahtuu.
Tosiasiassa mitään pakanallisuudesta puhdasta kristinuskoa ei ole koskaan eikä missään ollutkaan. Uskonnolliset ainekset ovat aina ja kautta aikain sekaantuneet toisiinsa - niin jo aikanaan Israelin uskonnossa ja juutalaisuudessa kuin myös kristinuskossa. Mutta jos totuus asioiden oikeasta laidasta ei jollekin kelpaa niin olkoon kaikin mokomin kelpaamatta.