USA-vastaisuuden nousu estettävä

UPDATE_7173133 kirjoitti:

.
Salolaisesta en sano mitään muuta poliitikkona kuin kertaan sen muistikuvan jossa hän hihkui kuin pikkupoika "Nyt on ETA".. ja hetkisen sen jälkeen Koiviston masinoiman EU-linjan paljastuttua hänen hölmistyneen ilmeensä paljastaessa että hänen kohdallalaan todellisuus ei kulkenut aivan samaa linjaa kuin sossujen ... ,
...muuten siviilissä kiva kaippari ja aina hyvää tarkoittava, reilu kundi.

Valkaat kuin rusnoita pullasta heitoissasi, josta esimerkkinä Tsetsenia: Miksi et parjaa aatetovereitasi Tuomiojaa ja Halosta kun he mukinoitta halailevat Putinia ja pokkaavat Venäjää tietoisena siitä että vankikuljetuksia ja aivan todellista kansanmurkaa sopisi etsiä morkattavaksi tuosta rajanaaurin puolelta, eikä repiä leukojaan sille ainoalle turvan antajalle jota maailman suur-roistot vielä pelkäävät.


Komujen kansainvälinen internationaali kuuluu sinun maailmankuvaasi kaiken edelle menevänä kulkueena. Siksi on hedelmätöntä kinastella sen paremmin "Erkki The Red'in" tuhoisuudesta kuin Jäätteenmäen teeman todellsuudesta Lipposen 9.12.2002 hämypuuhien pajastajana WDC:ssä.


Seppo Hietanen

Halonen on kyllä ollut ihan julkisesti huolissaan Venäjän kehityksestä. Siitä pitääkin olla huolissaan. Venäjä on kuitenkin USAhan verrattuna kovin vähäinen ongelma. Venäjä ei ole osoittanut mitään merkkejä puuttumisesta muiden itsenäisten valtioiden asioihin. Tästä voidaan lukea pois eräät lähivaltiot kuten Ukraina, Valko-Venäjä ja Georgia, joiden kanssa Venäjällä on lähinnä öljyyn ja maakaasuun liittyviä erimielisyyksiä. Nyt esim. Valko-Venäjä on omavaltaisesti alkanut verottamaan öljyputkea, johon Venäjä on vastannut pistämällä hanat kiinni.

Maailmassa ei ole mitään helposti erotettavissa olevia suurroistoja. Tällaisen mielikuvan USA on kyllä onnistunut luomaan ja vieläpä varsin yksipuolisen sellaisen. Jos esim. tarkastellaan sitä, mitkä valtiot ovat useimmin rikkoneet YK:n päätöslauselmia, kärjessä keikkuu Israel. Kun taas katsotaan, mitkä turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot ovat useimmin käyttäneet veto-oikeuttaan estääkseen jonkin yhteisen lausuman, kärjessä ovat USA ja Britannia. Ranska ja Venäjä tulevat kaukana perässä. Kun taas katsotaan sitä, mikä valtio on kaikkein haluttomin sopimaan asioista yhteisesti YK:ssa, ylivertainen ykkönen on USA. Se on ylipäätään haluton mihinkään kansainvälisiin sopimuksiin kuten ilmastosopimuksiin.

Komut ovat mennyttä maailmaa. Uskalla sinäkin astua tähän päivään ja tarkastella avoimin silmin maailmaa sellaisena kuin se on. Älä mene Paavo Lipposen luomaan harhaan hänen kysyessään ihmetellen, että mitä vikaa muka USAssa on. Usko tässä mieluummin Anneli Jäätteenmäkeä ja Jaakko Laaksoa. Hehän ovat muutenkin lähimpänä City-keskustalaisuutta.

Puhut tietämättömyydestä, vääristä tulkinnoista, ennakkoluuloista ja asenteellisuudesta. Aika kummallista puhetta siihen nähden, mitä toisen maailmansodan jälkeisessä historiassa on useaan otteeseen tapahtunut. Eikö näitä tapahtumia ja USAn ulkopoliittisia doktriineja tulisi käsitellä, ettei nimenomaan puhuttaisi asioista tietämättömyyden, asenteellisuuden ja ennakkoluulojen valossa.

Otetaan nyt esimerkiksi tämä hyökkäys Irakiin. Mitä ihmeen hyvää ja ihanteellista voidaan nähdä siinä, että yksi valtio tietoisesti sivuuttaa koko muun maailman mielipiteen ja tietoisen tahallaan jättää noudattamatta kansainvälisen oikeuden sääntöjä. USA on omaksunut ennakoivan turvallisuuspolitiikan strategian, mikä pitää sisällään se, että USA yksin päättää siitä, milloin se ryhtyy sotilaallisiin toimiin jotain valtiota vastaan. Kyse ei ole ennalta ehkäisevästä sodankäynnistä hyökkäystä valmistelevaa valtiota vastaan, vaan opin mukaisesta ennakoivasta sodankäynnistä.

USAn mitkään väitteet sodan oikeutukselle eivät pitäneet paikkaansa. Irakista ei löytynyt joukkotuhoaseita eikä yhteyksiä terrorismiin. USA oli päättänyt muista syistä hyökätä Irakiin ja vaihtaa maan johdon ystävällismieliseksi. Hyökkäys peiteltiin vain näennäistotuuksiin ja oikeus siihen oli samantapaista oikeutta, mitä Hitler käytti vallatessaan lähialueita. Irakhan ei joutunut ensi kertaa tällaisen laittoman hyökkäyksen kohteeksi. Israel tuhosi aikanaan yhden sen ydinvoimalan väittäessään, että siellä kehitettiin ydinasetta. Myöhemmin suoritetuissa tuhotun laitoksen tarkastuksissa puolueettomat asiantuntijat totesivat, ettei laitoksessa ollut minkäänlaisia edellytyksiä valmistaa ydinaseeseen tarvittavaa plutoniumia eikä muitakaan merkkejä ydinaseen valmistelusta voitu havaita.

USA ei suinkaan ollut laittomissa puuhissa ensi kertaa. Se on puuttunut aiemmin Etelä- ja Väli-Amerikan valtioiden sisäisiin asioihin väkivallalla ja sotilaallisin keinoin eri muodoissa. Indokiinan alueella USA on häärinyt samalla tavoin. Sen historia on näiltä osin hyvin verinen ja häpeällinen.

Nyt kun USA on ainoa sotilaallinen supervalta, pitäisi hälytyskellojen alkaa viimeistään kilistä. Uusi turvallisuuspoliittinen startegia ja YK:n täydellinen hylkääminen ovat tästä selviä merkkejä. Kehitys on hyvin huolestuttava ja muistuttaa paljossa Saksan kehitystä omavaltaiseksi suurvallaksi 30-luvulla. Vain maan sisäinen älymystö tajusi asian tilan Saksassa silloin ja niin on myös nyt USAssa. Tietämättömyyttä kannattaisi paikata nimenomaan tuon älymystön kritiikkiin tutustumalla.

USA-vastaisuus on jo terminä erittäin hieno. Tuohan se elävästi mieleen reealisosialismin ajat. Silloin puhuttiin neuvostovastaisuudesta, mikä luokiteltiin sikäläisissä ympäristöissä rikokseksi. Nyt USA-vastaisuutta on alettu vähitellen käyttää samassa merkityksessä. Kun Euroopassa arvostellaan jonkun maan hallitusta ja hallintoa, ei kenenkään mieleen tule puhua esim. Italia-vastaisuudesta. Berlusconiahan pidettiin täytenä pellenä sekä omassa maassa että ulkopuolella, mutta hän ei silti tainnut keksiä tuota Italia-vastaisuutta, vaikka mediamiehiä olikin.

Totuuden kertominen on siis sopimatonta. Ei saisi sanoa ääneen, että sotilaallinen hyökkäys oli kansainvälisen oikeuden vastainen teko. Monet ovat sitä mieltä, että Hitlerinkin valtaannousu ja häikäilemättömyys mahdollistui, kun oltiin kohteliaasti hiljaa.

Toisaalta kirjoituksesi sisältää kummallisen ristiriidan. Moitit sitä, ettei osata olla diplomaattisen kohteliaita ja heti perään kuitenkin arvostelet sitä, ettei Halosen ja Tuomiojan kantti ole riittänyt epäkohteliaaseen arvosteluun.

USAn nykyhallinnon ja sen harrastaman ulkopolitiikan arvostelu ei pohjaudu mihinkään 70-luvun aatteisiin. Tai jos pohjautuu, nuo 70-luvun aatteet ovat sitten saaneet melkein koko Euroopan pauloihinsa. On nimittäin niin, että USAn kritiikki oli Irak-operaation alun jälkeen valtaisaa. Time-lehden mielipidemittauksen perusteella peräti 80 % eurooppalaisista on näitä USA-vastaisia. USAta on pidetty eri mittauksissa ja jopa naapurivaltio Kanadassa suurimpana uhkana maailmanrauhalle, jopa suurempana kuin Al-Quedaa, Irakia ja Pohjois-Koreaa.

Erkki Tuomioja huomioi erittäin tärkeän asian. Sen esittäminen saattoi olla jonkun mittapuun mukaan epäkohteliasta, mutta sanotaan, että hyvä tarkoitus pyhittää keinot. Jos Tuomioja tällä tavoin kykeni edes pienessä määris valistamaan USAn johtoa, paljon on saavutettu. Tuomiojan sanomahan oli se, että terrorismin vastaisella sodalla näytetään enemmän siementävän terrorismia kuin tuhoavan sitä. Tuloksellisuutta arvostavassa maassa kuten USAssa luulisi tällaisen huomion purevan.

USAn toiminnan seurauksissa on myös yksi silmiinpistävä seuraus ja sellaisenaan hyvin vaarallinen. Kun USA nimesi joitain valtioita roistovaltioiksi, nämä aloittivat aktiivisesti ydinaseen kehittelyn. Pohjois-Korea on ilmoittanut tehneensä jo onnistuneen ydinasekokeen ja Iranin epäillään kehittävän ydinasetta. USA käy vain heikkojen kimppuun. Irak oli nyt erittäin heikko vastusta, jota eivät naapurivaltiot kuten Kuwait enää lainkaan pelännyt, koska Kuwaitin oma sotilaallinen voima jo ylitti Irakin resurssit toisin kuin vuonna 1990. Kun USA varoo omia tappioita, se välttää sotilaallista puuttumista siellä, missä on pelättävissä suurimittaisia vastatoimia. Tämän vuoksi Pohjois-Korea alkaa olla nyt kuivilla, mutta samalla se on ydinaseineen aiheuttanut vakavan uhan naapurustossaan. Iran on vielä heikko vastustaja ja onkin odotettavissa, että sinne tullaan kohdistamaan sotilaallinen isku ennen kuin se muodostuu mahdottomaksi. Iranin ydinase olisi sellainen pelote, jota USAkin varoisi. Asevarustelukierre on siis voimistunut USAn toiminnan seurauksena.

Toinen mahdollinen kauhuskenaario liittyy juuri tähän laajaan USA-vastaisuuteen. On mahdollista, että monet valtiot eivät suostu seuraamaan USAn hillitöntä ja omaehtoista ylivaltaa sivusta, vaan alkavat liitoutua vastavoimaksi, joka edelleen tulee lisäämään asevarustelukierrettä. Kun näiden vastavoimien joukkoon liittyvät Venäjä ja Kiina, soppa alkaa olla valmis.

mielipidepankki kirjoitti:

USA-vastaisuus on jo terminä erittäin hieno. Tuohan se elävästi mieleen reealisosialismin ajat. Silloin puhuttiin neuvostovastaisuudesta, mikä luokiteltiin sikäläisissä ympäristöissä rikokseksi. Nyt USA-vastaisuutta on alettu vähitellen käyttää samassa merkityksessä. Kun Euroopassa arvostellaan jonkun maan hallitusta ja hallintoa, ei kenenkään mieleen tule puhua esim. Italia-vastaisuudesta. Berlusconiahan pidettiin täytenä pellenä sekä omassa maassa että ulkopuolella, mutta hän ei silti tainnut keksiä tuota Italia-vastaisuutta, vaikka mediamiehiä olikin.

Totuuden kertominen on siis sopimatonta. Ei saisi sanoa ääneen, että sotilaallinen hyökkäys oli kansainvälisen oikeuden vastainen teko. Monet ovat sitä mieltä, että Hitlerinkin valtaannousu ja häikäilemättömyys mahdollistui, kun oltiin kohteliaasti hiljaa.

Toisaalta kirjoituksesi sisältää kummallisen ristiriidan. Moitit sitä, ettei osata olla diplomaattisen kohteliaita ja heti perään kuitenkin arvostelet sitä, ettei Halosen ja Tuomiojan kantti ole riittänyt epäkohteliaaseen arvosteluun.

USAn nykyhallinnon ja sen harrastaman ulkopolitiikan arvostelu ei pohjaudu mihinkään 70-luvun aatteisiin. Tai jos pohjautuu, nuo 70-luvun aatteet ovat sitten saaneet melkein koko Euroopan pauloihinsa. On nimittäin niin, että USAn kritiikki oli Irak-operaation alun jälkeen valtaisaa. Time-lehden mielipidemittauksen perusteella peräti 80 % eurooppalaisista on näitä USA-vastaisia. USAta on pidetty eri mittauksissa ja jopa naapurivaltio Kanadassa suurimpana uhkana maailmanrauhalle, jopa suurempana kuin Al-Quedaa, Irakia ja Pohjois-Koreaa.

Erkki Tuomioja huomioi erittäin tärkeän asian. Sen esittäminen saattoi olla jonkun mittapuun mukaan epäkohteliasta, mutta sanotaan, että hyvä tarkoitus pyhittää keinot. Jos Tuomioja tällä tavoin kykeni edes pienessä määris valistamaan USAn johtoa, paljon on saavutettu. Tuomiojan sanomahan oli se, että terrorismin vastaisella sodalla näytetään enemmän siementävän terrorismia kuin tuhoavan sitä. Tuloksellisuutta arvostavassa maassa kuten USAssa luulisi tällaisen huomion purevan.

USAn toiminnan seurauksissa on myös yksi silmiinpistävä seuraus ja sellaisenaan hyvin vaarallinen. Kun USA nimesi joitain valtioita roistovaltioiksi, nämä aloittivat aktiivisesti ydinaseen kehittelyn. Pohjois-Korea on ilmoittanut tehneensä jo onnistuneen ydinasekokeen ja Iranin epäillään kehittävän ydinasetta. USA käy vain heikkojen kimppuun. Irak oli nyt erittäin heikko vastusta, jota eivät naapurivaltiot kuten Kuwait enää lainkaan pelännyt, koska Kuwaitin oma sotilaallinen voima jo ylitti Irakin resurssit toisin kuin vuonna 1990. Kun USA varoo omia tappioita, se välttää sotilaallista puuttumista siellä, missä on pelättävissä suurimittaisia vastatoimia. Tämän vuoksi Pohjois-Korea alkaa olla nyt kuivilla, mutta samalla se on ydinaseineen aiheuttanut vakavan uhan naapurustossaan. Iran on vielä heikko vastustaja ja onkin odotettavissa, että sinne tullaan kohdistamaan sotilaallinen isku ennen kuin se muodostuu mahdottomaksi. Iranin ydinase olisi sellainen pelote, jota USAkin varoisi. Asevarustelukierre on siis voimistunut USAn toiminnan seurauksena.

Toinen mahdollinen kauhuskenaario liittyy juuri tähän laajaan USA-vastaisuuteen. On mahdollista, että monet valtiot eivät suostu seuraamaan USAn hillitöntä ja omaehtoista ylivaltaa sivusta, vaan alkavat liitoutua vastavoimaksi, joka edelleen tulee lisäämään asevarustelukierrettä. Kun näiden vastavoimien joukkoon liittyvät Venäjä ja Kiina, soppa alkaa olla valmis.

Moitteeni Halosta ja Tuomiojaa kohtaan johtuu havaitsemastani kieroutumasta. En toki toivo heidän yltiöpäisesti käyvän Venäjää arvostelemaan, mutta muidenkin arvostelusta on siloin pidättäydyttävä.

Kekkosenkin vaalima "olemme lääkäreitä ei tuomareita" periaate on niin Haloselta kuin Tuomiojaltakin kovasti kateissa, ainakin kun puhutaan USA suhteista. Olemme siirtyneet selvästi tuomaroimaan. Aihetta varmasti on, mutta aihetta tuomarointiin löytyisi Venäjältäkin yllin kyllin.

Ymmärrän hyvin että niin Euroopan kuin Suomenkin energiariippuvuus Venäjästä sulkee johtajiemme suut, mutta silloin olisi syytä olla hiljaa muidenkin tekemisistä.

EU:n nykyisen puheenjohtajamaan Saksan liittokansleri on ensitöikseen ilmoittanut USA suhteiden korjaamisen yhdeksi tavoitteekseen, hyvä niin, ja kertoohan se myös ettei Euroopan USA vastaisuus muualla sentään yhtä syvää ole kuin meillä. Ja kertoo tuo Merkelin tavoite epäsuorasti senkin, että Suomi epäonnistui pahasti transatlanttisten suhteiden hoidossa.

mielipidepankki kirjoitti:

USA-vastaisuus on jo terminä erittäin hieno. Tuohan se elävästi mieleen reealisosialismin ajat. Silloin puhuttiin neuvostovastaisuudesta, mikä luokiteltiin sikäläisissä ympäristöissä rikokseksi. Nyt USA-vastaisuutta on alettu vähitellen käyttää samassa merkityksessä. Kun Euroopassa arvostellaan jonkun maan hallitusta ja hallintoa, ei kenenkään mieleen tule puhua esim. Italia-vastaisuudesta. Berlusconiahan pidettiin täytenä pellenä sekä omassa maassa että ulkopuolella, mutta hän ei silti tainnut keksiä tuota Italia-vastaisuutta, vaikka mediamiehiä olikin.

Totuuden kertominen on siis sopimatonta. Ei saisi sanoa ääneen, että sotilaallinen hyökkäys oli kansainvälisen oikeuden vastainen teko. Monet ovat sitä mieltä, että Hitlerinkin valtaannousu ja häikäilemättömyys mahdollistui, kun oltiin kohteliaasti hiljaa.

Toisaalta kirjoituksesi sisältää kummallisen ristiriidan. Moitit sitä, ettei osata olla diplomaattisen kohteliaita ja heti perään kuitenkin arvostelet sitä, ettei Halosen ja Tuomiojan kantti ole riittänyt epäkohteliaaseen arvosteluun.

USAn nykyhallinnon ja sen harrastaman ulkopolitiikan arvostelu ei pohjaudu mihinkään 70-luvun aatteisiin. Tai jos pohjautuu, nuo 70-luvun aatteet ovat sitten saaneet melkein koko Euroopan pauloihinsa. On nimittäin niin, että USAn kritiikki oli Irak-operaation alun jälkeen valtaisaa. Time-lehden mielipidemittauksen perusteella peräti 80 % eurooppalaisista on näitä USA-vastaisia. USAta on pidetty eri mittauksissa ja jopa naapurivaltio Kanadassa suurimpana uhkana maailmanrauhalle, jopa suurempana kuin Al-Quedaa, Irakia ja Pohjois-Koreaa.

Erkki Tuomioja huomioi erittäin tärkeän asian. Sen esittäminen saattoi olla jonkun mittapuun mukaan epäkohteliasta, mutta sanotaan, että hyvä tarkoitus pyhittää keinot. Jos Tuomioja tällä tavoin kykeni edes pienessä määris valistamaan USAn johtoa, paljon on saavutettu. Tuomiojan sanomahan oli se, että terrorismin vastaisella sodalla näytetään enemmän siementävän terrorismia kuin tuhoavan sitä. Tuloksellisuutta arvostavassa maassa kuten USAssa luulisi tällaisen huomion purevan.

USAn toiminnan seurauksissa on myös yksi silmiinpistävä seuraus ja sellaisenaan hyvin vaarallinen. Kun USA nimesi joitain valtioita roistovaltioiksi, nämä aloittivat aktiivisesti ydinaseen kehittelyn. Pohjois-Korea on ilmoittanut tehneensä jo onnistuneen ydinasekokeen ja Iranin epäillään kehittävän ydinasetta. USA käy vain heikkojen kimppuun. Irak oli nyt erittäin heikko vastusta, jota eivät naapurivaltiot kuten Kuwait enää lainkaan pelännyt, koska Kuwaitin oma sotilaallinen voima jo ylitti Irakin resurssit toisin kuin vuonna 1990. Kun USA varoo omia tappioita, se välttää sotilaallista puuttumista siellä, missä on pelättävissä suurimittaisia vastatoimia. Tämän vuoksi Pohjois-Korea alkaa olla nyt kuivilla, mutta samalla se on ydinaseineen aiheuttanut vakavan uhan naapurustossaan. Iran on vielä heikko vastustaja ja onkin odotettavissa, että sinne tullaan kohdistamaan sotilaallinen isku ennen kuin se muodostuu mahdottomaksi. Iranin ydinase olisi sellainen pelote, jota USAkin varoisi. Asevarustelukierre on siis voimistunut USAn toiminnan seurauksena.

Toinen mahdollinen kauhuskenaario liittyy juuri tähän laajaan USA-vastaisuuteen. On mahdollista, että monet valtiot eivät suostu seuraamaan USAn hillitöntä ja omaehtoista ylivaltaa sivusta, vaan alkavat liitoutua vastavoimaksi, joka edelleen tulee lisäämään asevarustelukierrettä. Kun näiden vastavoimien joukkoon liittyvät Venäjä ja Kiina, soppa alkaa olla valmis.

Moitteeni Halosta ja Tuomiojaa kohtaan johtuu havaitsemastani kieroutumasta. En toki toivo heidän yltiöpäisesti käyvän Venäjää arvostelemaan, mutta muidenkin arvostelusta on siloin pidättäydyttävä.

Kekkosenkin vaalima "olemme lääkäreitä ei tuomareita" periaate on niin Haloselta kuin Tuomiojaltakin kovasti kateissa, ainakin kun puhutaan USA suhteista. Olemme siirtyneet selvästi tuomaroimaan. Aihetta varmasti on, mutta aihetta tuomarointiin löytyisi Venäjältäkin yllin kyllin.

Ymmärrän hyvin että niin Euroopan kuin Suomenkin energiariippuvuus Venäjästä sulkee johtajiemme suut, mutta silloin olisi syytä olla hiljaa muidenkin tekemisistä.

EU:n nykyisen puheenjohtajamaan Saksan liittokansleri on ensitöikseen ilmoittanut USA suhteiden korjaamisen yhdeksi tavoitteekseen, hyvä niin, ja kertoohan se myös ettei Euroopan USA vastaisuus muualla sentään yhtä syvää ole kuin meillä. Ja kertoo tuo Merkelin tavoite epäsuorasti senkin, että Suomi epäonnistui pahasti transatlanttisten suhteiden hoidossa.

Yksi kylähullu kirjoitti:

Moitteeni Halosta ja Tuomiojaa kohtaan johtuu havaitsemastani kieroutumasta. En toki toivo heidän yltiöpäisesti käyvän Venäjää arvostelemaan, mutta muidenkin arvostelusta on siloin pidättäydyttävä.

Kekkosenkin vaalima "olemme lääkäreitä ei tuomareita" periaate on niin Haloselta kuin Tuomiojaltakin kovasti kateissa, ainakin kun puhutaan USA suhteista. Olemme siirtyneet selvästi tuomaroimaan. Aihetta varmasti on, mutta aihetta tuomarointiin löytyisi Venäjältäkin yllin kyllin.

Ymmärrän hyvin että niin Euroopan kuin Suomenkin energiariippuvuus Venäjästä sulkee johtajiemme suut, mutta silloin olisi syytä olla hiljaa muidenkin tekemisistä.

EU:n nykyisen puheenjohtajamaan Saksan liittokansleri on ensitöikseen ilmoittanut USA suhteiden korjaamisen yhdeksi tavoitteekseen, hyvä niin, ja kertoohan se myös ettei Euroopan USA vastaisuus muualla sentään yhtä syvää ole kuin meillä. Ja kertoo tuo Merkelin tavoite epäsuorasti senkin, että Suomi epäonnistui pahasti transatlanttisten suhteiden hoidossa.

Suhteita USAhan tulee kyllä pyrkiä korjaamaan, jos voidaan vaikuttaa siihen, että USA luopuu opistaan olla välittämättä muiden valtioiden ja kansalaisten mielipiteistä. Nyt se kuitenkin on USAssa vallitseva oppisuunta enkä ymmärrä, miksi muiden pitäisi tällaista yksinvaltaista totalitarismia kannattaa. USAssa on puhuttu uudesta normistosta, jolla on korvattu entinen YK-lähtöinen normisto. Miksi USAlle pitää antaa jokin maailmanlaajuinen saneluvalta? Ainoa pidäkehän tälle on yleinen mielipide sekä median ja intellektuellien valppaus osana sitä. Kaikkein hienointa tässä valppaudessa on se, että merkittävä osa näistä intellektuelleista on itse amerikkalaisia, jotka arvostelevat jyrkästi maansa imperialistista politiikkaa ja tuntevat häpeää sen takia.

Euroopan maista Ranska on suhtautunut jyrkimmin USAn ylivaltaan. Ranskalla on tässä historiallista perinnettä, minkä vuoksi se on kulkenut jo pitkään eriseuraisena. Iso-Britannia tukee puolestaan USAta siitä riippumatta, millainen hallitus briteillä on. Muissa läntisen Euroopan maissa tuki tai kritiikki vaihtelee hallitusten mukaan. Irakin sodan aikoihin Espanja (pääministeri Aznar) ja Italia (Berlusconi) tukivat USAn Irak-politiikkaa. Vallan vaihduttua näissä maissa, myös USAn tukeminen on kadonnut. Saksassa on taas käynyt ehkä hieman päinvastoin. Mahdollisesti Ruotsikin on nykyisin vähemmän kriittinen. Itä-Euroopan maat eli USAn nimittämä uusi Eurooppa tukee varsin varauksetomasti USAta sen teoista välittämättä. Suomi on tähän saakka onnistunut olemaan melko johdonmukainen ja tuominnut kaikki omavaltaiset pyrkimykset Naton Serbiaa vastaan käymää sotaa lukuunottamatta.

Historia on osoittanut, että pienten maiden suhteellinen asema aina paranee, kun asioista sovitaan yhteisessä prosessissa kuten YK:ssa. Silloin kun suurvallat alkavat päättää asioista omavaltaisesti, pienet maat saavat varoa. Nyt ollaan siis liukumassa hyvää vauhtia samankaltaiseen tilanteeseen, mikä vallitsi ennen toista maailmansotaa, kun suurvallat alkoivat jakaa etupiirejä ja Japani toimi Indokiinassa "kaikkien yhteistä etua" vaalivana sotapoliisina kuten USA tekee maailmanlaajuisesti nyt. Myös Hitler perusteli valloituksiaan niin, että ne olivat sekä Saksan että valloitetuilla alueilla asuvien yhteinen etu. Tähän retoriikkaan kehottaisin tutustumaan ja vertaamaan sitä Bushin hallinnon vastaavaan. Löytyy aika yllättäviä samankaltaisuuksia.