"Full metal jacket":sta

On

On

Usko

On

Katso

On

Jos Vietnam-aiheiset elokuvat kiinnostavat
vähääkään etkä ole vielä nähnyt Full Metal
Jacketia, kannattaa katsoa huolellisesti.
Stanley Kubrickin ajatuksia tuskin kukaan täysin
ymmärtää, mutta tämän elokuvan sanoma ei juuri
tulkintaa tarvitsekaan.
Harvoissa hyvissä rooleissa nähty Matthew Modine
tekee muistettavimman suorituksensa Stm. Jokerina, vaikka jääkin lähinnä tarkkailijaksi
muita henkilöhahmoja esiteltäessä. Elokuvan ensimmäinen osio jää parhaiten mieleen. R. Lee
Ermey huutaa ja kiroilee pikakoulutustukikohtaan
saapuville värvätyille niin persoonallisesti, ettei muiden sotaelokuvien upseerihahmoista löydy
mitään vastaavaa. Toinen osio kuvaa itse sotaa
Vietnamissa epätavallisilla kohtauksilla mm.
harvemmin nähdystä kaupunkisodasta. Musiikiksi on
itseoikeutetusti valittu sodan aikana levytettyä
60-luvun pop-musiikkia(ei lainkaan klassista,
epätavallista Kubrickille).
Jos et anna mainoskatkojen rikkoa tunnelmaa,
muistat Full Metal Jacketin varmasti parhaiden
sotaelokuvien joukossa sen nähtyäsi.

Full Metal Jacket ei ole Kubrickin parhaita elokuvia. Oikeastaan se on ehkä tavanomaisinta Kubrickia, mutta hyvä elokuva se on silti.

Full Metal Jacket on kaksijakoinen elokuva. Ensimmäinen puolisko keskittyy koulutukseen ja on oikeastaan kasarmielokuvaa ja vasta jälkimmäisessä puoliskossa kuvataan sotaa.

luultavasti huomaat ettei se ole tavallinen, verellä ja väkivaltaefekteillä mässäilevä tekele, vaan hyvinkin omalaatuinen ja "kubrickmainen" filmi. Se ei ehkä pyrikään vaikuttamaan suoraan ja välittömään eläytymiseen perustuen, vaan on jonkinlainen korostetusti rakenteellinen kokonaisuus, jossa asiat saavat merkityksensä siitä miten niistä rakennetaan kokonaiskuva. Katsoja jää siihen vähän onnettomaan asemaan, että kuva alkaa rakentua hänen päässään vasta jälkikätreen, sitten kun hän on ensin nähnyt kaiken ja filmin loputtua jää mieli vähän tyhjänä aprikoimaan mistähän tässä nyt oli oikeastaan kyse.

Rakenteellisuus korostuu siinä, että filmi jakautuu selvästi kahteen eriviritteiseen jaksoon. Ensimmäisessä jaksossa kerrotaan siitä miten ihmisestä tehdään sotilas - jopa kaikkein toivottomimmistakin tapauksista. Ensimmäinen todellinen sotilallinen konflikti päättää ensimmäisen osan. Kysymys siinä on pelkästään siitä mitä merkitsee olla sotilas, välienselvittelyllä ei tosiaankaan ole mitään tekemistä edes vihollisen kanssa.

Toinen osa tuo sitten mukaan kuvaan sodan - tämän tietyn sodan jossa tietyt sodan ominaisuudet oudosti korostuvat. Taistelut ovat omituisia, kuin tyhjän päällä tapahtuvia, koska kenelläkään ei ole sodan vastustajasta tarkkaa käsitystä. Kun ensimmäinen osa loppuu sen seikan havainnollistamiseen mistä on kyse kun ihmisestä tehdään sotilas, toinen osa vastaavalla tavalla tuo havainnollisesti esiin sen mikä todellisuudessa on "vihollinen". Ja viholliseksi osoittautuu joku aivan muu kuin vastapuolen rambo. Vihollinen ammutaan lopulta säälistä ja armosta.

"Full metal jacket" on erinomainen ja ajatuksia herättävä elokuva, aivan toisenlainen sotaelokuva. Sen materiaali on sotaelokuvalle perinteistä, on hyviä näyttelijäsuorituksia ja herjaakin heitetään, mutta missään vaiheessa katsojan ei anneta tuntea samaistuvansa jollekin puolelle, ei kokea mitään mitä voisi pitää esim. sotaelokuville niin tyypillisenä heroismina, sankaruutena.

Ehdottoman suositeltava elokuva, ehdottomasti kaiken ennakkomainonnan ansaitseva ja sen arvoinen. Ehdottomasti myös pitkät jälkipohdiskelut ja -puinnit tarvitseva, sitten kun niiden aika tulee.

Katsomisen arvoinen? Ei missään nimessä... älä vaan kato. Tyhmä kysymys?