NATO Ymmärrettävää...

Onko Ranska, Italia, Espanja, Tanska, Norja, Englanti, Islanti, Portugali, Saksa, Hollanti, Belgia, Kreikka jne ENTISIÄ ITÄ- BLOGIN MAITA?

selittelyä!! kirjoitti:

Onko Ranska, Italia, Espanja, Tanska, Norja, Englanti, Islanti, Portugali, Saksa, Hollanti, Belgia, Kreikka jne ENTISIÄ ITÄ- BLOGIN MAITA?

Natoon kuuluu vielä Bulgaria, Romania, Unkari, Slovenia, Tsekki, Puola, Liettua, Latvia, Viro!

selittelyä!! kirjoitti:

Onko Ranska, Italia, Espanja, Tanska, Norja, Englanti, Islanti, Portugali, Saksa, Hollanti, Belgia, Kreikka jne ENTISIÄ ITÄ- BLOGIN MAITA?

Kyseiset valtiot taas ovat perustaneet puolustuspolitiikkansa ennaöltaehkäisevään toimintaa (joukkojen käyttö oman maan ulkopuolella). Mukavahan se on ajatella että omat joukot voivat taistellla muissa maissa eikä omalla mantereella. Suomella tällaista vaihtoehtoa ei ole, sillä välissä ei ole mitään... Me olemme se ranskan ja saksan taistelutantere. Tyydymmekö siihen?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Baltian_ilmavalvonta

selittelyä!! kirjoitti:

Onko Ranska, Italia, Espanja, Tanska, Norja, Englanti, Islanti, Portugali, Saksa, Hollanti, Belgia, Kreikka jne ENTISIÄ ITÄ- BLOGIN MAITA?

Onko Ranska,

- Britannia auttoi muodollisesti, Saksa miehitti. Oma ydinase

Italia,

- Ei ole selvinnyt juuri mistään sitten Rooman päivien.

Espanja,

- 27 000 miehen armeija ja lentotukialus, joista puuttuu värväyksestä noin 8 0000.

Tanska,

- luopunut maanpuolustuksesta jo 1970-luvulla ja puolustaa yhden pataljoonan vahvuisena yhdsyvaltalaista ideologiaan Aasiassa Irakissa brittien rinnalla Basrassa.

Norja,

- aluepuolustusta pohjoisessa, kävi Irakissa ja tuli pian takaisin. Afganistnaissa. Oikeita otteita.

Englanti,

- 100 000 miestä, ei riitä kaikkeen imperiumissa.

Islanti,

- itsenäistyi Yhdysvaltian miehittämänä

Portugali,

- suuri menneisyys, hävisi siirtomaansa 70-luvulla.

Saksa,

- maa, josta ei haluta veroistaan sotilasmahtia

Hollanti,

- vasallivaltio, jonka Yhdysvallat pakotti ottamaan rintamavastuun Etelä-Afganistanissa

Belgia,

- jakautunut

Kreikka

- kommunistien maata Yhdysvaltain tukemaan porvarien sisällissotaan saakka

jne ENTISIÄ ITÄ- BLOGIN MAITA?

selittelyä!! kirjoitti:

Onko Ranska, Italia, Espanja, Tanska, Norja, Englanti, Islanti, Portugali, Saksa, Hollanti, Belgia, Kreikka jne ENTISIÄ ITÄ- BLOGIN MAITA?

mikäli luit oikein, mitä käsittääkseni et tehnyt, niin kirjotin siis entisistä itäblokin maista. en länsimaista.
Kylmän sodan aikana NATOoon liittyminen oli ihan perusteltua, uhka oli todellinen. Entäs nyt? Venäjän uhka on teoreettinen. Nää virot, latvit, puolat ja sun muut liitty natoon täysin vääristä syistä. Ne on toki suvereeneja valtiota, joten päätös on niitten. Mut niille "faktoille", joiden turvin päätettiin liittyä natoon ooli aika kaukaa haettu.

"Ikävä tosiasia on se, että valtion puolustusbudjettia on leikattu viimeisen 15 vuoden aikana joka budjetissa eikä nykyisellä tulopohjalla ole mahdollista ylläpitää uskottavaa puolustusta enää vuosien kuluttua."

"Tulevaisuudessa armeijalta yksinkertaisesti loppuu rahat, koska Suomen sosiaalirakenne vaatii rahan siirtoa sosiaalipolitiikan käyttöön."

Onko kyseessä tosiasia? Onko kirjoittaja laskenut eurot, panssarivaunut ja tehnyt analyysesjä taktiikasta? Miksi esität, että budjetti ei riitä? Riitä mihin? kuka on vihollinen?------- Vai onko kuitenkin käynyt niin että ainaiset masentavat säästöuutiset televisiosta ovat aiheuttaneet yleisnegatiivisen asenteen joka ilman todellista tietoa vastapainona purkautuu itsevarmana väitteenä "EI RIITÄ"? Toivotaan kuitenkin että vielä toistaiseksi riittää ja pyritään siihen että riittää jatkossakin. Ei heitetä kirvestä vielä kaivoon. Puolustusbudjetti on muistaakseni (enpä jaksanut tarkistaa...) euromääräisesti kasvanut (euron aikana) joka budjetissa (kuten kasvavalla taloudella voi odottaakin...). Ongelma on siinä että pitäisi kasvaa samassa tahdissa asejärjestelmien hintojen ja toimintamenojen kanssa.... Nimenomaan näiden kustannuspuolen asioiden takia on erinomaisen tärkeää säilyttää edullinen asevelvolisuus. Suurin huoleni NATO kysymyksessä on se että jäsenyys hivuttaisi meidät tahtomattamme romuttamaan nykyisen järjestelmän...

Jatkuvasti on mukava huomata että ihmiset ottavat turvallisuuskysymykset vakavasti. Negatiivisetkin lausunnot kertovat että asioista ollaan huolissaan...

CGMBR kirjoitti:

"Ikävä tosiasia on se, että valtion puolustusbudjettia on leikattu viimeisen 15 vuoden aikana joka budjetissa eikä nykyisellä tulopohjalla ole mahdollista ylläpitää uskottavaa puolustusta enää vuosien kuluttua."

"Tulevaisuudessa armeijalta yksinkertaisesti loppuu rahat, koska Suomen sosiaalirakenne vaatii rahan siirtoa sosiaalipolitiikan käyttöön."

Onko kyseessä tosiasia? Onko kirjoittaja laskenut eurot, panssarivaunut ja tehnyt analyysesjä taktiikasta? Miksi esität, että budjetti ei riitä? Riitä mihin? kuka on vihollinen?------- Vai onko kuitenkin käynyt niin että ainaiset masentavat säästöuutiset televisiosta ovat aiheuttaneet yleisnegatiivisen asenteen joka ilman todellista tietoa vastapainona purkautuu itsevarmana väitteenä "EI RIITÄ"? Toivotaan kuitenkin että vielä toistaiseksi riittää ja pyritään siihen että riittää jatkossakin. Ei heitetä kirvestä vielä kaivoon. Puolustusbudjetti on muistaakseni (enpä jaksanut tarkistaa...) euromääräisesti kasvanut (euron aikana) joka budjetissa (kuten kasvavalla taloudella voi odottaakin...). Ongelma on siinä että pitäisi kasvaa samassa tahdissa asejärjestelmien hintojen ja toimintamenojen kanssa.... Nimenomaan näiden kustannuspuolen asioiden takia on erinomaisen tärkeää säilyttää edullinen asevelvolisuus. Suurin huoleni NATO kysymyksessä on se että jäsenyys hivuttaisi meidät tahtomattamme romuttamaan nykyisen järjestelmän...

Jatkuvasti on mukava huomata että ihmiset ottavat turvallisuuskysymykset vakavasti. Negatiivisetkin lausunnot kertovat että asioista ollaan huolissaan...

ja myös muita mietittäviä ja sisäistettäviä tosiasioita sinulle tässä! Suosittelen lukemaan tarkkaan ja ymmärtämään tässä esiintyvät asiat! Tämä on tosiasia tämän päivän Suomesta ja sen puolustuksen tasosta! Ei ole järkevää vastailla sitten tähänkään tyyliin: "olisi pitänyt tehdä niin ja näin" ym vastaavaa. Tämä on tilanne ja vaihtoehdot on esitetty myös tältä pohjalta. Mitä kansa sille voi, että maamme poliittinen johto (joka puheissaan on Natovastainen)ja virkamieseliitti vie meitä määrätietoisin ottein Natoon??? Minä en vastusta Natoa, koska siitä on laajaa hyötyä monellakin tavalla Suomelle (ei pelkästään sotilaallista tukea). Hyödyt ovat haittoja suuremmat ja vallitsevassa tilanteessa se on jo nyt ainut vaihtoehto! Mutta siis lue ja ymmärrä missä mennään!!!

Puolustusministeriön edelinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Matti Ahola luennoi 27. lokakuuta Tampereella Täyttä Asiaa-seminaarissa Suomen puolustuksen nykytilasta. Uskottavuuden heikkeneminen ja suorastaan sen menettäminen eri näkökulmista tarkasteltuna oli Aholan esitelmän keskeisenä huolenaiheena.

Seuraava artikkeli on kirjoitettu Aholan esitelmästä ja on julkaistu Siivet Wings lehden 7/2006 numerossa.


Puolustuskyky säilyy vain Naton avulla

Lisää rahaa puolustukseen, tai liittoutuminen Naton kanssa, mutta silloinkin on lisärahan tarvetta, latasi puolustusministeri Seppo Kääriäinen poikkeuksellisen suorassa kannanotossaan puolustuksemme tulevaisuudesta.
Lausunto sai, ja tulee saamaan paljon säpinää puolustuskeskusteluumme eduskuntavaalien alla. Tuleeko vaaleista sittenkin osittain Nato-vaalit, vaikka liittoutumiskysymystä on useiden poliittisten johtajien vetoomuksin pyritty siirtämään vaalien jälkeiseen aikaan?
Ministeri Kääriäisen mukaan puolustustamme uhkaa näivettyminen, suorastaan kääpiöityminen ja sitä kautta umpikuja. Kun ministeri on puhunut ensi vuosikymmenen tilanteesta, on sotaväen kautta julki tullut näkemys, että umpikuja uhkaisi jo seuraavalla eduskuntakaudella eli uusi hallitus olisi heti alkuun tapahtuneen tosiasian edessä.

Hallitus leikkaa määrärahoja

Päätöksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sovituista resursseista luopumisesta teki hallitus pääministeri Matti Vanhasen johdolla jo heti selonteon hyväksymisen jälkeen.
- Vastaavaa päätöstä ei itsenäisen Suomen historia tunne, toteaa vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtynyt puolustusministeriön edellinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Matti Ahola, ihmetellessään poliittisessa päätöksenteossa tapahtunutta linjamuutosta.
Pääministeri Vanhasen hallituksen toimesta on selonteossa sovittujen toimenpiteiden ja muutosten rahoittamisesta livetty ja puolustusbudjettiamme on leikattu joka vuosi ja vuoden 2007 osalta jopa kahteen kertaan. Selonteossa hyväksyttiin yksimielisesti, että budjetti pidetään vuosina 2005 – 2008 jo aikaisemmin päätetyllä tasolla, sekä reaaliarvoltaan samanlaisena vuosina 2009 – 2012.
- Puolustusbudjettia ei avattu kertaakaan Paavo Lipposen kummankaan hallituksen aikana, Ahola vahvistaa.
Puolustusvoimissa on jo vuosia jatkunut rauhanajan voimakkain rakennemuutos. Vaikka turvallisuuspolitiikkamme julistetaan edelleen liturgiamaisesti on taustalla käynnissä selkeä kehitys, joka on suunnitelmallisesti johtamassa meitä valmiuteen liittoutua muiden demokraattisten länsimaiden kanssa Natoon.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen kertasi 8.10.2006 lehtensä kannan jo vuodelta 2004, jolloin Hesari oli kirjoittanut muun muassa näin: ”Kukahan virittäisi Mäntyniemen ja Merikasarmin hälytyskellot. Kuka auttaisi huolehtimaan, että yleisönkin kuva turvallisuuspolitiikasta saataisiin ajan tasalle?”.
Tätä suoremmin ei asiaa kai voida niin sanotusti sivistynein ilmaisuin valtakunnan ylimmälle johdolle esittää.

Suomen puolustus nojaa länteen

Puolustusvoimiamme on rajulla kädellä tietoisesti leikattu, jotta meidän on ollut ja on mahdollista panostaa sellaisiin uusiin rakenteisiin ja asehankintoihin, joilla uskottavuudelle ollaan hankkimassa uutta katetta. Pelkkä miesmäärä ei sitä luo, vaikka sillä onkin suuri merkitys kansan puolustustahtoon.
On itsestään selvää, että Suomen puolustus on ilmapuolustuksen ja jatkossa myös maavoimien valmiusyhtymien uuden aseistuksen osalta täysin länsi- ja USA-riippuvainen, joilla päätöksillä sotilaallisen puolustuksemme kehitystä on tietoisesti poliittisesti ohjattu.
Leikkaukset puolustuksen määrärahoissa ovat johtaneet siihen, että meillä on parlamentaarisesti hyväksytyn selonteon päätöksiin nähden vuositasolla noin 80 – 100 miljoonan euron rahoitusvaje. Kaiken läpikäyvässä saneeraus- ja kehitysvaiheessa edelleen olevat puolustusvoimamme eivät kykene vastaamaan uskottavuuden vaatimuksiin.
Nyt on jo jouduttu karsimaan varusmiesten koulutusta muun muassa ammuntojen osalta, kertausharjoitukset on keskeytetty, sotaharjoituksia ei järjestetä, suojajoukkoihin sijoitetut reserviläiset jäävät kouluttamatta.
Uskottavuuden osalta on tapahtumassa suuri vahinko. Puolustukseemme muodostuu tältä osin aukko, jota ei näiden sotilaiden ja joukkojen osalta enää pystytä paikkaamaan.
- Suomen asevelvollisuusarmeijan suorituskyvyn ja uskottavuuden osalta on kysymys siitä, että tämä kaikki on myös ulkomaalaisten sotilasasiamiesten ja sitä kautta ulkovaltojen poliittisten johtajien tiedossa. Ne ovat ne tahot, jotka todella punnitsevat väitteemme uskottavuudestamme. (Ei suomalaiset itse)
Aholaa harmittaa myös se, että koko selontekoprosessilta on putoamassa pohja pois ja puolustusvoimien toteuttamista muutostoimenpiteistä saatava hyöty on näin jäämässä kyseenalaiseksi.
- Esimerkiksi Hawk-kalusto siirrettiin Kauhavalle, jotta lennostoissa voitaisiin tuottaa sovittu Hornet-kaluston lentotuntien lisäys. Sen tavoitteena oli luoda edellytykset ilmavoimien uusille tehtäville, ohjaajien valmiustason nostaminen ja lentoturvallisuuden korostaminen. Puolustusvoimat teki muutoksen, mutta hallitus perui Hornet-tunteihin luvatut rahat.
Hornetien modifikaatioilta ja koneiden uusilta asehankinnoilta on siis putoamassa pohja pois, jos sovittuja lentotunteja ei saada ja ohjaajia lähtee taas motivaation puuttuessa siviiliin. Finnair on pikaisesti palkkaamassa noin sata uutta ohjaajaa. Tästä on syntymässä uusi uskottavuuteemme liittyvä aukko.
Myös viimeinen tutkintaraportti Hornetien yhteenajosta kertoi Aholan mielestä osaltaan ohjaajien huonosta lentotuntumasta.
- Maailmalla ja Natossa ovat ohjaajien minimilentotunnit suurempia. Meillä korjausmenetelmänä on lisätä tehtäviä, vähentää lentotunteja ja savustaa osa ohjaajista siviiliin.
Viimeistään nyt tämä poliittinen kupla on alkanut puhjeta, kun puolustusministeri Seppo Kääriäinen joutui tosiasioiden edessä raottamaan puolustuksemme uskottavuuden huolestuttavaa tulevaisuuskuvaa.
Kenraali Arto Räty näki (Aamulehti 4.11.) puolustusministeriössä jo kertaalleen tehdylle Nato-selvitykselle pikaisen uusinnan tarpeen. Räty koki tähdellisenä myös sen, että seuraavassa selonteossa puhuttaisiin oikeista asioista.
Ahola laskeskelee, että seuraavan selonteon valmistelu käynnistyy loppukesällä 2007. Vasta ensi vuonna asetettavan turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän työ on jo nyt armotta myöhässä ja sen viivästyminen tulee vaikuttamaan selonteon aikatauluun. Jos hallitus saisi selontekonsa eduskunnalle syyskuussa 2008, niin tuolloin on jo jätetty budjettiesitys vuodelle 2009.
Selonteon vaikutukset ehtivät vaikuttaa aikaisintaan vuodesta 2010 alkaen. Leikkausmahdollisuuksia ei enää toimintamenopuolella ole, joten materiaalihankinta on jälleen lykättävä ja rahoitusta on siirrettävä toimintaan.
- Asioiden lykkääminen ja lakaiseminen maton alle nakertavat molemmat suorituskykyämme. Samaan aikaan poistuu pääjoukkojen materiaali. Asevoimien teoreettinen SA-vahvuus on laskettava alle 250 000 miehen ja rahat riittävät tuskin 150 000 vahvuuden ylläpitämiseen. Aluepuolustuksesta ja koko maan puolustamisesta vain omin voimin on tällöin luovuttava.

Uskottavuus ei ole liturgiaa

Uskottavan puolustuksen ylläpitämiseen tarvittavat rahat ovat loppumassa 2009, jota perustoimintojenkin pikaiset supistamiset ilmentävät, eikä vasta ensi vuosikymmenellä, kuten puolustusministeri Kääriäinen on julkisuudessa esittänyt.
- Sotilaallisen uskottavuuden määritteleminen on kaikille sotilasorganisaatioille tuttu prosessi. Osatekijöinä ovat sotavarustuksen matemaattisesti määritetty suorituskyky, henkilöstön ammattitaito sekä koulutuksessa, valmiustarkastuksissa ja harjoituksissa tositettu kyky toimia joukkona ja käyttää varustustaan, Ahola määrittelee.
Reservin kertausharjoitukset ovat henkilöstön osalta keskeisin uskottavuuden mittari – ei varusmieskoulutus. Kun kertausharjoituksia ei ole, ei myöskään uskottavuudesta kannata SA-joukkojen osalta puhua.
Edellisen selonteon aikoihin Venäjän sotilaallinen alennustila sai suurta huomiota osaksen. Niinpä muun muassa Ruotsi arvioi poliittisesti, ettei Venäjästä ole teoreettista uhkaa ainakaan kymmeneen vuoteen ja ajoi maanpuolustuksensa pikaisesti alas. Ruotsi on sittemmin epävirallisesti myöntänyt erehtyneensä.
Alasajon rajuus ja kertakaikkisuus johti muun muassa Presidentti Halosen kitkerään mielenilmaisuun. Suomen läntinen selkänoja on Ruotsin osalta nyt paljolti poistunut. Länteen on tällä kehityksellä meidän näkökulmastamme jäämässä siten vain Nato. EU ei ole, eikä siitä näköpiirissä olevana aikana tule todellista uskottavaa puolustusliittoa.

Huoltovarmuus ehto puolustuskyvylle

Niin sotilaallinen kuin siviilihuoltovarmuuskin ovat itsenäiselle kansakunnalle elintärkeä. Erilainen tavaroiden ja varaosien varastointi Suomessa on vähentynyt ja osin jopa loppunut kokonaan. Logistiikka hoitaa tarpeemme useimmiten suoraan Euroopan suurista varastokeskittymistä. Sama koskee laajemmassa määrin myös sotaväen varusteita, varaosia ja aseistusta.
Tiedossamme on, että kriisitilanteissa Nato sulkee rajansa ja varaa kaiken mahdollisen materiaalin vain omaan käyttöönsä. Pelkän materiaaliavunkin saaminen edellyttää Naton yksimielistä hyväksyntää, jäsenyyden hyväksymisestä puhumattakaan. Päätöksenteko kestäisi nopeutettunakin kuukausia. EU:lla ei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa tilannetta omilla toimenpiteillään, luonnehtii Ahola.
Ilmapuolustuksemme on kriisitilanteessa aina kuitenkin rajallinen resursseiltaan. Usein onkin sanottu, että juuri ulkopuolinen ilmavoimien tuki on juuri se mitä me todella tarvitsemme avuksemme.
- Valitettavasti kuitenkaan apua ei ole saatavissa kuvatuista päätöksentekovaikeuksista ja suorituskykypuutteista johtuen muista Euroopan maista. Vain Yhdysvallat omaa kyvyn ilmatuen antamiseen.
Olemme ilmiselvästi tulleet tilanteeseen, jossa puolustusministeri Kääriäisen lisäksi muunkin valtiojohdon on uskallettava sanoa julki se, mitä he tilanteestamme tietävät ja millaisiin päätöksiin tieto on jo pidempään johtanut, mutta kyseisistä faktoista ei kansakunnalle ole haluttu kaikkea avoimesti kertoa.
Johtopäätös on selvästikin se, että Suomi ei kykene ylläpitämään riittävää sotilaallista puolustusta, jolloin ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi jää Nato-jäsenyys.

naton peruskirjaan? Ootko ite tutustunu? Epäilen...Jos kerta on niin et NATO on ratkasu, ni enää pitää selvittää mikä on ongelma. Suomea on yleisesti pidetty puolueettomana maana, mitä se nyt ei enää taida olla, ni eiks oo järkevää olla puuttumatta isojen poiken leikkeihin. Miten Suomi voi vaikuttaa tsetsenian tai irakin tilanteeseen? No vastaus on aika simppeli: "Paheksumalla". Sehän ratkasee kaikki mailman ongelmat. Jos ei mitään muuta sanottavaa ku "paheksumme", ni eiks kannata vaan olla hiljaa, enne ku tulee omaan nokkaan. Kaiken lisäks nykyään kaikki konfliktit käydään siihen osallistuvien maiden kansallisesta intresseistä. Onkohan yhteensattuma et Bush ja Karzai on tuttuja jo 70- luvalta, ne meinaan teki öljybisnestä. Entä onkohan yhteensattuma et Cheney oli ennen varapresidenttiyttä Halliburtonin hallituksen jäsen, ja nykyään omistaa sen osakkeita. Ja yks kaks Halliburton saa satojen miljoonien eestä projekteja, joita ei edes kilpailuteta.
Sota on miljardin luokan bisnestä. NATO on nykyään USAn voittojen maksimoimista. Mitä jos tulee konkreettinen tilanne? En epäile, etteikö NATO auttais, mut mis skaalas?

vastaus kysymykseesi kirjoitti:

ja myös muita mietittäviä ja sisäistettäviä tosiasioita sinulle tässä! Suosittelen lukemaan tarkkaan ja ymmärtämään tässä esiintyvät asiat! Tämä on tosiasia tämän päivän Suomesta ja sen puolustuksen tasosta! Ei ole järkevää vastailla sitten tähänkään tyyliin: "olisi pitänyt tehdä niin ja näin" ym vastaavaa. Tämä on tilanne ja vaihtoehdot on esitetty myös tältä pohjalta. Mitä kansa sille voi, että maamme poliittinen johto (joka puheissaan on Natovastainen)ja virkamieseliitti vie meitä määrätietoisin ottein Natoon??? Minä en vastusta Natoa, koska siitä on laajaa hyötyä monellakin tavalla Suomelle (ei pelkästään sotilaallista tukea). Hyödyt ovat haittoja suuremmat ja vallitsevassa tilanteessa se on jo nyt ainut vaihtoehto! Mutta siis lue ja ymmärrä missä mennään!!!

Puolustusministeriön edelinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Matti Ahola luennoi 27. lokakuuta Tampereella Täyttä Asiaa-seminaarissa Suomen puolustuksen nykytilasta. Uskottavuuden heikkeneminen ja suorastaan sen menettäminen eri näkökulmista tarkasteltuna oli Aholan esitelmän keskeisenä huolenaiheena.

Seuraava artikkeli on kirjoitettu Aholan esitelmästä ja on julkaistu Siivet Wings lehden 7/2006 numerossa.


Puolustuskyky säilyy vain Naton avulla

Lisää rahaa puolustukseen, tai liittoutuminen Naton kanssa, mutta silloinkin on lisärahan tarvetta, latasi puolustusministeri Seppo Kääriäinen poikkeuksellisen suorassa kannanotossaan puolustuksemme tulevaisuudesta.
Lausunto sai, ja tulee saamaan paljon säpinää puolustuskeskusteluumme eduskuntavaalien alla. Tuleeko vaaleista sittenkin osittain Nato-vaalit, vaikka liittoutumiskysymystä on useiden poliittisten johtajien vetoomuksin pyritty siirtämään vaalien jälkeiseen aikaan?
Ministeri Kääriäisen mukaan puolustustamme uhkaa näivettyminen, suorastaan kääpiöityminen ja sitä kautta umpikuja. Kun ministeri on puhunut ensi vuosikymmenen tilanteesta, on sotaväen kautta julki tullut näkemys, että umpikuja uhkaisi jo seuraavalla eduskuntakaudella eli uusi hallitus olisi heti alkuun tapahtuneen tosiasian edessä.

Hallitus leikkaa määrärahoja

Päätöksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sovituista resursseista luopumisesta teki hallitus pääministeri Matti Vanhasen johdolla jo heti selonteon hyväksymisen jälkeen.
- Vastaavaa päätöstä ei itsenäisen Suomen historia tunne, toteaa vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtynyt puolustusministeriön edellinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Matti Ahola, ihmetellessään poliittisessa päätöksenteossa tapahtunutta linjamuutosta.
Pääministeri Vanhasen hallituksen toimesta on selonteossa sovittujen toimenpiteiden ja muutosten rahoittamisesta livetty ja puolustusbudjettiamme on leikattu joka vuosi ja vuoden 2007 osalta jopa kahteen kertaan. Selonteossa hyväksyttiin yksimielisesti, että budjetti pidetään vuosina 2005 – 2008 jo aikaisemmin päätetyllä tasolla, sekä reaaliarvoltaan samanlaisena vuosina 2009 – 2012.
- Puolustusbudjettia ei avattu kertaakaan Paavo Lipposen kummankaan hallituksen aikana, Ahola vahvistaa.
Puolustusvoimissa on jo vuosia jatkunut rauhanajan voimakkain rakennemuutos. Vaikka turvallisuuspolitiikkamme julistetaan edelleen liturgiamaisesti on taustalla käynnissä selkeä kehitys, joka on suunnitelmallisesti johtamassa meitä valmiuteen liittoutua muiden demokraattisten länsimaiden kanssa Natoon.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen kertasi 8.10.2006 lehtensä kannan jo vuodelta 2004, jolloin Hesari oli kirjoittanut muun muassa näin: ”Kukahan virittäisi Mäntyniemen ja Merikasarmin hälytyskellot. Kuka auttaisi huolehtimaan, että yleisönkin kuva turvallisuuspolitiikasta saataisiin ajan tasalle?”.
Tätä suoremmin ei asiaa kai voida niin sanotusti sivistynein ilmaisuin valtakunnan ylimmälle johdolle esittää.

Suomen puolustus nojaa länteen

Puolustusvoimiamme on rajulla kädellä tietoisesti leikattu, jotta meidän on ollut ja on mahdollista panostaa sellaisiin uusiin rakenteisiin ja asehankintoihin, joilla uskottavuudelle ollaan hankkimassa uutta katetta. Pelkkä miesmäärä ei sitä luo, vaikka sillä onkin suuri merkitys kansan puolustustahtoon.
On itsestään selvää, että Suomen puolustus on ilmapuolustuksen ja jatkossa myös maavoimien valmiusyhtymien uuden aseistuksen osalta täysin länsi- ja USA-riippuvainen, joilla päätöksillä sotilaallisen puolustuksemme kehitystä on tietoisesti poliittisesti ohjattu.
Leikkaukset puolustuksen määrärahoissa ovat johtaneet siihen, että meillä on parlamentaarisesti hyväksytyn selonteon päätöksiin nähden vuositasolla noin 80 – 100 miljoonan euron rahoitusvaje. Kaiken läpikäyvässä saneeraus- ja kehitysvaiheessa edelleen olevat puolustusvoimamme eivät kykene vastaamaan uskottavuuden vaatimuksiin.
Nyt on jo jouduttu karsimaan varusmiesten koulutusta muun muassa ammuntojen osalta, kertausharjoitukset on keskeytetty, sotaharjoituksia ei järjestetä, suojajoukkoihin sijoitetut reserviläiset jäävät kouluttamatta.
Uskottavuuden osalta on tapahtumassa suuri vahinko. Puolustukseemme muodostuu tältä osin aukko, jota ei näiden sotilaiden ja joukkojen osalta enää pystytä paikkaamaan.
- Suomen asevelvollisuusarmeijan suorituskyvyn ja uskottavuuden osalta on kysymys siitä, että tämä kaikki on myös ulkomaalaisten sotilasasiamiesten ja sitä kautta ulkovaltojen poliittisten johtajien tiedossa. Ne ovat ne tahot, jotka todella punnitsevat väitteemme uskottavuudestamme. (Ei suomalaiset itse)
Aholaa harmittaa myös se, että koko selontekoprosessilta on putoamassa pohja pois ja puolustusvoimien toteuttamista muutostoimenpiteistä saatava hyöty on näin jäämässä kyseenalaiseksi.
- Esimerkiksi Hawk-kalusto siirrettiin Kauhavalle, jotta lennostoissa voitaisiin tuottaa sovittu Hornet-kaluston lentotuntien lisäys. Sen tavoitteena oli luoda edellytykset ilmavoimien uusille tehtäville, ohjaajien valmiustason nostaminen ja lentoturvallisuuden korostaminen. Puolustusvoimat teki muutoksen, mutta hallitus perui Hornet-tunteihin luvatut rahat.
Hornetien modifikaatioilta ja koneiden uusilta asehankinnoilta on siis putoamassa pohja pois, jos sovittuja lentotunteja ei saada ja ohjaajia lähtee taas motivaation puuttuessa siviiliin. Finnair on pikaisesti palkkaamassa noin sata uutta ohjaajaa. Tästä on syntymässä uusi uskottavuuteemme liittyvä aukko.
Myös viimeinen tutkintaraportti Hornetien yhteenajosta kertoi Aholan mielestä osaltaan ohjaajien huonosta lentotuntumasta.
- Maailmalla ja Natossa ovat ohjaajien minimilentotunnit suurempia. Meillä korjausmenetelmänä on lisätä tehtäviä, vähentää lentotunteja ja savustaa osa ohjaajista siviiliin.
Viimeistään nyt tämä poliittinen kupla on alkanut puhjeta, kun puolustusministeri Seppo Kääriäinen joutui tosiasioiden edessä raottamaan puolustuksemme uskottavuuden huolestuttavaa tulevaisuuskuvaa.
Kenraali Arto Räty näki (Aamulehti 4.11.) puolustusministeriössä jo kertaalleen tehdylle Nato-selvitykselle pikaisen uusinnan tarpeen. Räty koki tähdellisenä myös sen, että seuraavassa selonteossa puhuttaisiin oikeista asioista.
Ahola laskeskelee, että seuraavan selonteon valmistelu käynnistyy loppukesällä 2007. Vasta ensi vuonna asetettavan turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän työ on jo nyt armotta myöhässä ja sen viivästyminen tulee vaikuttamaan selonteon aikatauluun. Jos hallitus saisi selontekonsa eduskunnalle syyskuussa 2008, niin tuolloin on jo jätetty budjettiesitys vuodelle 2009.
Selonteon vaikutukset ehtivät vaikuttaa aikaisintaan vuodesta 2010 alkaen. Leikkausmahdollisuuksia ei enää toimintamenopuolella ole, joten materiaalihankinta on jälleen lykättävä ja rahoitusta on siirrettävä toimintaan.
- Asioiden lykkääminen ja lakaiseminen maton alle nakertavat molemmat suorituskykyämme. Samaan aikaan poistuu pääjoukkojen materiaali. Asevoimien teoreettinen SA-vahvuus on laskettava alle 250 000 miehen ja rahat riittävät tuskin 150 000 vahvuuden ylläpitämiseen. Aluepuolustuksesta ja koko maan puolustamisesta vain omin voimin on tällöin luovuttava.

Uskottavuus ei ole liturgiaa

Uskottavan puolustuksen ylläpitämiseen tarvittavat rahat ovat loppumassa 2009, jota perustoimintojenkin pikaiset supistamiset ilmentävät, eikä vasta ensi vuosikymmenellä, kuten puolustusministeri Kääriäinen on julkisuudessa esittänyt.
- Sotilaallisen uskottavuuden määritteleminen on kaikille sotilasorganisaatioille tuttu prosessi. Osatekijöinä ovat sotavarustuksen matemaattisesti määritetty suorituskyky, henkilöstön ammattitaito sekä koulutuksessa, valmiustarkastuksissa ja harjoituksissa tositettu kyky toimia joukkona ja käyttää varustustaan, Ahola määrittelee.
Reservin kertausharjoitukset ovat henkilöstön osalta keskeisin uskottavuuden mittari – ei varusmieskoulutus. Kun kertausharjoituksia ei ole, ei myöskään uskottavuudesta kannata SA-joukkojen osalta puhua.
Edellisen selonteon aikoihin Venäjän sotilaallinen alennustila sai suurta huomiota osaksen. Niinpä muun muassa Ruotsi arvioi poliittisesti, ettei Venäjästä ole teoreettista uhkaa ainakaan kymmeneen vuoteen ja ajoi maanpuolustuksensa pikaisesti alas. Ruotsi on sittemmin epävirallisesti myöntänyt erehtyneensä.
Alasajon rajuus ja kertakaikkisuus johti muun muassa Presidentti Halosen kitkerään mielenilmaisuun. Suomen läntinen selkänoja on Ruotsin osalta nyt paljolti poistunut. Länteen on tällä kehityksellä meidän näkökulmastamme jäämässä siten vain Nato. EU ei ole, eikä siitä näköpiirissä olevana aikana tule todellista uskottavaa puolustusliittoa.

Huoltovarmuus ehto puolustuskyvylle

Niin sotilaallinen kuin siviilihuoltovarmuuskin ovat itsenäiselle kansakunnalle elintärkeä. Erilainen tavaroiden ja varaosien varastointi Suomessa on vähentynyt ja osin jopa loppunut kokonaan. Logistiikka hoitaa tarpeemme useimmiten suoraan Euroopan suurista varastokeskittymistä. Sama koskee laajemmassa määrin myös sotaväen varusteita, varaosia ja aseistusta.
Tiedossamme on, että kriisitilanteissa Nato sulkee rajansa ja varaa kaiken mahdollisen materiaalin vain omaan käyttöönsä. Pelkän materiaaliavunkin saaminen edellyttää Naton yksimielistä hyväksyntää, jäsenyyden hyväksymisestä puhumattakaan. Päätöksenteko kestäisi nopeutettunakin kuukausia. EU:lla ei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa tilannetta omilla toimenpiteillään, luonnehtii Ahola.
Ilmapuolustuksemme on kriisitilanteessa aina kuitenkin rajallinen resursseiltaan. Usein onkin sanottu, että juuri ulkopuolinen ilmavoimien tuki on juuri se mitä me todella tarvitsemme avuksemme.
- Valitettavasti kuitenkaan apua ei ole saatavissa kuvatuista päätöksentekovaikeuksista ja suorituskykypuutteista johtuen muista Euroopan maista. Vain Yhdysvallat omaa kyvyn ilmatuen antamiseen.
Olemme ilmiselvästi tulleet tilanteeseen, jossa puolustusministeri Kääriäisen lisäksi muunkin valtiojohdon on uskallettava sanoa julki se, mitä he tilanteestamme tietävät ja millaisiin päätöksiin tieto on jo pidempään johtanut, mutta kyseisistä faktoista ei kansakunnalle ole haluttu kaikkea avoimesti kertoa.
Johtopäätös on selvästikin se, että Suomi ei kykene ylläpitämään riittävää sotilaallista puolustusta, jolloin ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi jää Nato-jäsenyys.

Kiitos hienosta vastauksesta! Jos suinkin maltat niin mielelläni saisin vastauksen myös tähän viestiin....

Ahola luennoi Tampereella ansiokkaasti ja asiantuntevasti Suomen puolustuksen ongelmista (ei... en ollut läsnä). Samanlaisen puheen rahoitus ja suunnitteluongelmista voisi pitää jokaisen maan (ml. USA) armeijan edustaja rauhan aikana. Sota-aikanahan ongelmia rahan suhteen ei yleensä ole... Olen huomannut että sotilailla ei ole tapana keskustella hyvin menneistä asioista vaan työskennellä ongelmien parissa (hyvä!).Ongelmia siis on ja on aina ollut. Hyvä että ne tunnistetaan ja niitä ratkotaan. Ahola mielipiteineen itse on kuitenkin erinomainen esimerkki juuri siitä, mitä me NATO-vastustajat pelkäämme:

Ahola toteaa että on olemassa rahoitusvaje ja sitä tulisi ratkoa NATO jäsenyydellä. Hän sanoo melko suoraan että Suomen ilmapuolustuksen tulisi tukeutua USA:n ilmavoimiin. Tällaisen virallisen puolustuspoliittisen linjauksen seurauksenahan olisi että jo valmiiksi pieniä ilmavoimien resursseja karsitaan entisestään. Tämän esimerkin mukaisesti tapahtuisi koko puolustusvoimillemme, mikäli nojautuminen NATO:n otetaan viralliseksi kannaksi (eli jos NATO:n liitytään).

Tästä voi olla seurauksena se pelkäämämme tilanne (mielestäni jopa todennäköinen): Suomi liittyy NATO:n ja perkaa omaa kansallista puolustuskykyään. Maailmanpoliittisen tilanteen johdosta NATO ja venäjä (liittolaisineen) aloittavat laajamittaiset taistelut koko "rintaman" leveydeltä. NATO joukkoja käytetään painopistesuunnassa itä-euroopassa ja sivusuunnassa oleva Suomi joutuu toteamaan että nyt ei sitten ole mitään pelimerkkejä käytössä...

Toisessa vaihtoehdossa koko NATO lakkautetaan (sen perkaamisen jälkeen) ja mitä sitten? Tällaisia ratkaisuja ei tule tehdä päiväm poliittisen tilanteen mukaan. Heti huomenaamulla tuntemamme maailma voi olla muuttunut (ihmiset tekevät politiikkaa) WTC tornien kaatuminen aiheutti sen että historian suurin sotavoima siirtyi maapallon toisellepuolelle (Afganistan). "Yhdessä yössä" maapallon sotilaallinen tasapino (kartalta katsottuna) muuttui täysin. Mitä huomenna tapahtuu?

Valitettavasti puolustuksellemme tehtäviä vahinkoja ei pystytä yhdessä yössä paikkaamaan. Jos nyt luovumme olemassa olevasta järjestelmästä, emme sitä koskaan saa takaisin. Seuraavaan sotaan lähdetään niillä pelimerkeillä mitä meillä on. Minkälainen pitää tilanteen olla että puolustukseen aletaan uudestaan satsaamaan? Onko silloin jo myöhäistä? Se kokemus, kalusto, miehistö ja koko kansan voimavaroihin perustuva puolustusjärjestelmä joka NATO:n liityttäessä menetetään ei enää uudestaan nouse.

Perusongelma on siis se että ainoa johon voimme varmasti luottaa, on se mitä meillä on. Oli se kuinka vähän tahansa, riittää se tai ei, niin se on enemmän kuin NATO:n liittymisen jälkeen. Nykyinen linjaus siitä että pidetään NATO optio auki on erinomainen! Pidämme kiinni omasta kansallisesta puolustuskyvystämme, mutta pidämme mahdollisuutta liittymiseen.

Puolustusvoimat ovat ennenkin kärsineet rahapulasta (aina), mutta niin ovat muutkin (Suomalaiset lentävät paljon Venäläisiä enemmän). Tilanteen kiristyessä on helppo ostaa muutama tankki ja ohjus lisää (kuten sanoin niin rahaa kyllä löytyy ja jos NATO koneita riittäisi tänne jonkin sopimuksen mukaan lentelemään niin kyllä niitä rahallakin saa), mutta osaamista, henkilöstöä ja järjestelmää ei pystytä enää uusimaan...




Lopuksi mainitsen vielä omaksi mielipiteekseni sen että kun sotatoimet alkavat ei vanhoilla sopimuksilla ole väliä. Uudet solmitaa kulloisenkin strategisen tilanteen mukaan ja niistä päättävät sotilaat poliitikkojen asemasta. Historia on niin usein toistanut itseään tässä asiassa. Eli NATO auttaa jos niille sopii. Sopimusta tai ei.

CGMBR kirjoitti:

Kiitos hienosta vastauksesta! Jos suinkin maltat niin mielelläni saisin vastauksen myös tähän viestiin....

Ahola luennoi Tampereella ansiokkaasti ja asiantuntevasti Suomen puolustuksen ongelmista (ei... en ollut läsnä). Samanlaisen puheen rahoitus ja suunnitteluongelmista voisi pitää jokaisen maan (ml. USA) armeijan edustaja rauhan aikana. Sota-aikanahan ongelmia rahan suhteen ei yleensä ole... Olen huomannut että sotilailla ei ole tapana keskustella hyvin menneistä asioista vaan työskennellä ongelmien parissa (hyvä!).Ongelmia siis on ja on aina ollut. Hyvä että ne tunnistetaan ja niitä ratkotaan. Ahola mielipiteineen itse on kuitenkin erinomainen esimerkki juuri siitä, mitä me NATO-vastustajat pelkäämme:

Ahola toteaa että on olemassa rahoitusvaje ja sitä tulisi ratkoa NATO jäsenyydellä. Hän sanoo melko suoraan että Suomen ilmapuolustuksen tulisi tukeutua USA:n ilmavoimiin. Tällaisen virallisen puolustuspoliittisen linjauksen seurauksenahan olisi että jo valmiiksi pieniä ilmavoimien resursseja karsitaan entisestään. Tämän esimerkin mukaisesti tapahtuisi koko puolustusvoimillemme, mikäli nojautuminen NATO:n otetaan viralliseksi kannaksi (eli jos NATO:n liitytään).

Tästä voi olla seurauksena se pelkäämämme tilanne (mielestäni jopa todennäköinen): Suomi liittyy NATO:n ja perkaa omaa kansallista puolustuskykyään. Maailmanpoliittisen tilanteen johdosta NATO ja venäjä (liittolaisineen) aloittavat laajamittaiset taistelut koko "rintaman" leveydeltä. NATO joukkoja käytetään painopistesuunnassa itä-euroopassa ja sivusuunnassa oleva Suomi joutuu toteamaan että nyt ei sitten ole mitään pelimerkkejä käytössä...

Toisessa vaihtoehdossa koko NATO lakkautetaan (sen perkaamisen jälkeen) ja mitä sitten? Tällaisia ratkaisuja ei tule tehdä päiväm poliittisen tilanteen mukaan. Heti huomenaamulla tuntemamme maailma voi olla muuttunut (ihmiset tekevät politiikkaa) WTC tornien kaatuminen aiheutti sen että historian suurin sotavoima siirtyi maapallon toisellepuolelle (Afganistan). "Yhdessä yössä" maapallon sotilaallinen tasapino (kartalta katsottuna) muuttui täysin. Mitä huomenna tapahtuu?

Valitettavasti puolustuksellemme tehtäviä vahinkoja ei pystytä yhdessä yössä paikkaamaan. Jos nyt luovumme olemassa olevasta järjestelmästä, emme sitä koskaan saa takaisin. Seuraavaan sotaan lähdetään niillä pelimerkeillä mitä meillä on. Minkälainen pitää tilanteen olla että puolustukseen aletaan uudestaan satsaamaan? Onko silloin jo myöhäistä? Se kokemus, kalusto, miehistö ja koko kansan voimavaroihin perustuva puolustusjärjestelmä joka NATO:n liityttäessä menetetään ei enää uudestaan nouse.

Perusongelma on siis se että ainoa johon voimme varmasti luottaa, on se mitä meillä on. Oli se kuinka vähän tahansa, riittää se tai ei, niin se on enemmän kuin NATO:n liittymisen jälkeen. Nykyinen linjaus siitä että pidetään NATO optio auki on erinomainen! Pidämme kiinni omasta kansallisesta puolustuskyvystämme, mutta pidämme mahdollisuutta liittymiseen.

Puolustusvoimat ovat ennenkin kärsineet rahapulasta (aina), mutta niin ovat muutkin (Suomalaiset lentävät paljon Venäläisiä enemmän). Tilanteen kiristyessä on helppo ostaa muutama tankki ja ohjus lisää (kuten sanoin niin rahaa kyllä löytyy ja jos NATO koneita riittäisi tänne jonkin sopimuksen mukaan lentelemään niin kyllä niitä rahallakin saa), mutta osaamista, henkilöstöä ja järjestelmää ei pystytä enää uusimaan...




Lopuksi mainitsen vielä omaksi mielipiteekseni sen että kun sotatoimet alkavat ei vanhoilla sopimuksilla ole väliä. Uudet solmitaa kulloisenkin strategisen tilanteen mukaan ja niistä päättävät sotilaat poliitikkojen asemasta. Historia on niin usein toistanut itseään tässä asiassa. Eli NATO auttaa jos niille sopii. Sopimusta tai ei.

Hyviä perusteluja ja keskustelua, mutta tuota viimeistä kommenttia en oikein ymmärrä... Mistä tulee tämä Suomalainen pessimismi? Karkeasti sanottuna olet siis sitä mieltä että jos muualle hyökätään, me auttaisimme, mutta jos meidän kimppuun hyökätessä muut yrittäisivät irtautua sopimuksesta ja jättäisivät meidät yksin? Koko Nato rakentuu avunantopykälän päälle, joten en usko että kellään olisi pokkaa viedä tätä perusasiaa puolustusliiton alta.

-I- kirjoitti:

Hyviä perusteluja ja keskustelua, mutta tuota viimeistä kommenttia en oikein ymmärrä... Mistä tulee tämä Suomalainen pessimismi? Karkeasti sanottuna olet siis sitä mieltä että jos muualle hyökätään, me auttaisimme, mutta jos meidän kimppuun hyökätessä muut yrittäisivät irtautua sopimuksesta ja jättäisivät meidät yksin? Koko Nato rakentuu avunantopykälän päälle, joten en usko että kellään olisi pokkaa viedä tätä perusasiaa puolustusliiton alta.

Tarkoitin tähän tyyliin...

Mikä on tilanne muualla euroopassa mikäli NATO joukkoja joskus tarvitaan Suomen puolustamiseen? Todennäköisesti itä / keskieuroopan tilanne on sillä hetkellä jo sen verran kriittinen että toimintojen painopiste on siellä. Ja kun sota kolkuttaa suurten NATO maiden omalla ovella niin paljonko joukkoja mahtaa Suomelle herua? Vai voiko joku kuvitella että Suomi epäonnistuisi ulkopolitiikassaan niin että yksin olisimme konfliktivaltio Venäjän kanssa?

Suomi saa mielestäni apua ilmankin. Onko jossain päin maailmaa joskus käyty joku sota, jolloin joku paperilappu olisi estänyt tai mahdollistanut sotatoimien aloittamisen?(päinvastaisia esimerkkejä kyllä löytyy) Jos isojen valtioiden intresseihin sopii Suomen auttaminen, niin apua saa kyllä ilman aiempia sopimuksiakin. Jos apu taas ei käy intresseihin niin turha vedota niihin lappusiin...

vastaus kysymykseesi kirjoitti:

ja myös muita mietittäviä ja sisäistettäviä tosiasioita sinulle tässä! Suosittelen lukemaan tarkkaan ja ymmärtämään tässä esiintyvät asiat! Tämä on tosiasia tämän päivän Suomesta ja sen puolustuksen tasosta! Ei ole järkevää vastailla sitten tähänkään tyyliin: "olisi pitänyt tehdä niin ja näin" ym vastaavaa. Tämä on tilanne ja vaihtoehdot on esitetty myös tältä pohjalta. Mitä kansa sille voi, että maamme poliittinen johto (joka puheissaan on Natovastainen)ja virkamieseliitti vie meitä määrätietoisin ottein Natoon??? Minä en vastusta Natoa, koska siitä on laajaa hyötyä monellakin tavalla Suomelle (ei pelkästään sotilaallista tukea). Hyödyt ovat haittoja suuremmat ja vallitsevassa tilanteessa se on jo nyt ainut vaihtoehto! Mutta siis lue ja ymmärrä missä mennään!!!

Puolustusministeriön edelinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Matti Ahola luennoi 27. lokakuuta Tampereella Täyttä Asiaa-seminaarissa Suomen puolustuksen nykytilasta. Uskottavuuden heikkeneminen ja suorastaan sen menettäminen eri näkökulmista tarkasteltuna oli Aholan esitelmän keskeisenä huolenaiheena.

Seuraava artikkeli on kirjoitettu Aholan esitelmästä ja on julkaistu Siivet Wings lehden 7/2006 numerossa.


Puolustuskyky säilyy vain Naton avulla

Lisää rahaa puolustukseen, tai liittoutuminen Naton kanssa, mutta silloinkin on lisärahan tarvetta, latasi puolustusministeri Seppo Kääriäinen poikkeuksellisen suorassa kannanotossaan puolustuksemme tulevaisuudesta.
Lausunto sai, ja tulee saamaan paljon säpinää puolustuskeskusteluumme eduskuntavaalien alla. Tuleeko vaaleista sittenkin osittain Nato-vaalit, vaikka liittoutumiskysymystä on useiden poliittisten johtajien vetoomuksin pyritty siirtämään vaalien jälkeiseen aikaan?
Ministeri Kääriäisen mukaan puolustustamme uhkaa näivettyminen, suorastaan kääpiöityminen ja sitä kautta umpikuja. Kun ministeri on puhunut ensi vuosikymmenen tilanteesta, on sotaväen kautta julki tullut näkemys, että umpikuja uhkaisi jo seuraavalla eduskuntakaudella eli uusi hallitus olisi heti alkuun tapahtuneen tosiasian edessä.

Hallitus leikkaa määrärahoja

Päätöksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sovituista resursseista luopumisesta teki hallitus pääministeri Matti Vanhasen johdolla jo heti selonteon hyväksymisen jälkeen.
- Vastaavaa päätöstä ei itsenäisen Suomen historia tunne, toteaa vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtynyt puolustusministeriön edellinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Matti Ahola, ihmetellessään poliittisessa päätöksenteossa tapahtunutta linjamuutosta.
Pääministeri Vanhasen hallituksen toimesta on selonteossa sovittujen toimenpiteiden ja muutosten rahoittamisesta livetty ja puolustusbudjettiamme on leikattu joka vuosi ja vuoden 2007 osalta jopa kahteen kertaan. Selonteossa hyväksyttiin yksimielisesti, että budjetti pidetään vuosina 2005 – 2008 jo aikaisemmin päätetyllä tasolla, sekä reaaliarvoltaan samanlaisena vuosina 2009 – 2012.
- Puolustusbudjettia ei avattu kertaakaan Paavo Lipposen kummankaan hallituksen aikana, Ahola vahvistaa.
Puolustusvoimissa on jo vuosia jatkunut rauhanajan voimakkain rakennemuutos. Vaikka turvallisuuspolitiikkamme julistetaan edelleen liturgiamaisesti on taustalla käynnissä selkeä kehitys, joka on suunnitelmallisesti johtamassa meitä valmiuteen liittoutua muiden demokraattisten länsimaiden kanssa Natoon.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen kertasi 8.10.2006 lehtensä kannan jo vuodelta 2004, jolloin Hesari oli kirjoittanut muun muassa näin: ”Kukahan virittäisi Mäntyniemen ja Merikasarmin hälytyskellot. Kuka auttaisi huolehtimaan, että yleisönkin kuva turvallisuuspolitiikasta saataisiin ajan tasalle?”.
Tätä suoremmin ei asiaa kai voida niin sanotusti sivistynein ilmaisuin valtakunnan ylimmälle johdolle esittää.

Suomen puolustus nojaa länteen

Puolustusvoimiamme on rajulla kädellä tietoisesti leikattu, jotta meidän on ollut ja on mahdollista panostaa sellaisiin uusiin rakenteisiin ja asehankintoihin, joilla uskottavuudelle ollaan hankkimassa uutta katetta. Pelkkä miesmäärä ei sitä luo, vaikka sillä onkin suuri merkitys kansan puolustustahtoon.
On itsestään selvää, että Suomen puolustus on ilmapuolustuksen ja jatkossa myös maavoimien valmiusyhtymien uuden aseistuksen osalta täysin länsi- ja USA-riippuvainen, joilla päätöksillä sotilaallisen puolustuksemme kehitystä on tietoisesti poliittisesti ohjattu.
Leikkaukset puolustuksen määrärahoissa ovat johtaneet siihen, että meillä on parlamentaarisesti hyväksytyn selonteon päätöksiin nähden vuositasolla noin 80 – 100 miljoonan euron rahoitusvaje. Kaiken läpikäyvässä saneeraus- ja kehitysvaiheessa edelleen olevat puolustusvoimamme eivät kykene vastaamaan uskottavuuden vaatimuksiin.
Nyt on jo jouduttu karsimaan varusmiesten koulutusta muun muassa ammuntojen osalta, kertausharjoitukset on keskeytetty, sotaharjoituksia ei järjestetä, suojajoukkoihin sijoitetut reserviläiset jäävät kouluttamatta.
Uskottavuuden osalta on tapahtumassa suuri vahinko. Puolustukseemme muodostuu tältä osin aukko, jota ei näiden sotilaiden ja joukkojen osalta enää pystytä paikkaamaan.
- Suomen asevelvollisuusarmeijan suorituskyvyn ja uskottavuuden osalta on kysymys siitä, että tämä kaikki on myös ulkomaalaisten sotilasasiamiesten ja sitä kautta ulkovaltojen poliittisten johtajien tiedossa. Ne ovat ne tahot, jotka todella punnitsevat väitteemme uskottavuudestamme. (Ei suomalaiset itse)
Aholaa harmittaa myös se, että koko selontekoprosessilta on putoamassa pohja pois ja puolustusvoimien toteuttamista muutostoimenpiteistä saatava hyöty on näin jäämässä kyseenalaiseksi.
- Esimerkiksi Hawk-kalusto siirrettiin Kauhavalle, jotta lennostoissa voitaisiin tuottaa sovittu Hornet-kaluston lentotuntien lisäys. Sen tavoitteena oli luoda edellytykset ilmavoimien uusille tehtäville, ohjaajien valmiustason nostaminen ja lentoturvallisuuden korostaminen. Puolustusvoimat teki muutoksen, mutta hallitus perui Hornet-tunteihin luvatut rahat.
Hornetien modifikaatioilta ja koneiden uusilta asehankinnoilta on siis putoamassa pohja pois, jos sovittuja lentotunteja ei saada ja ohjaajia lähtee taas motivaation puuttuessa siviiliin. Finnair on pikaisesti palkkaamassa noin sata uutta ohjaajaa. Tästä on syntymässä uusi uskottavuuteemme liittyvä aukko.
Myös viimeinen tutkintaraportti Hornetien yhteenajosta kertoi Aholan mielestä osaltaan ohjaajien huonosta lentotuntumasta.
- Maailmalla ja Natossa ovat ohjaajien minimilentotunnit suurempia. Meillä korjausmenetelmänä on lisätä tehtäviä, vähentää lentotunteja ja savustaa osa ohjaajista siviiliin.
Viimeistään nyt tämä poliittinen kupla on alkanut puhjeta, kun puolustusministeri Seppo Kääriäinen joutui tosiasioiden edessä raottamaan puolustuksemme uskottavuuden huolestuttavaa tulevaisuuskuvaa.
Kenraali Arto Räty näki (Aamulehti 4.11.) puolustusministeriössä jo kertaalleen tehdylle Nato-selvitykselle pikaisen uusinnan tarpeen. Räty koki tähdellisenä myös sen, että seuraavassa selonteossa puhuttaisiin oikeista asioista.
Ahola laskeskelee, että seuraavan selonteon valmistelu käynnistyy loppukesällä 2007. Vasta ensi vuonna asetettavan turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän työ on jo nyt armotta myöhässä ja sen viivästyminen tulee vaikuttamaan selonteon aikatauluun. Jos hallitus saisi selontekonsa eduskunnalle syyskuussa 2008, niin tuolloin on jo jätetty budjettiesitys vuodelle 2009.
Selonteon vaikutukset ehtivät vaikuttaa aikaisintaan vuodesta 2010 alkaen. Leikkausmahdollisuuksia ei enää toimintamenopuolella ole, joten materiaalihankinta on jälleen lykättävä ja rahoitusta on siirrettävä toimintaan.
- Asioiden lykkääminen ja lakaiseminen maton alle nakertavat molemmat suorituskykyämme. Samaan aikaan poistuu pääjoukkojen materiaali. Asevoimien teoreettinen SA-vahvuus on laskettava alle 250 000 miehen ja rahat riittävät tuskin 150 000 vahvuuden ylläpitämiseen. Aluepuolustuksesta ja koko maan puolustamisesta vain omin voimin on tällöin luovuttava.

Uskottavuus ei ole liturgiaa

Uskottavan puolustuksen ylläpitämiseen tarvittavat rahat ovat loppumassa 2009, jota perustoimintojenkin pikaiset supistamiset ilmentävät, eikä vasta ensi vuosikymmenellä, kuten puolustusministeri Kääriäinen on julkisuudessa esittänyt.
- Sotilaallisen uskottavuuden määritteleminen on kaikille sotilasorganisaatioille tuttu prosessi. Osatekijöinä ovat sotavarustuksen matemaattisesti määritetty suorituskyky, henkilöstön ammattitaito sekä koulutuksessa, valmiustarkastuksissa ja harjoituksissa tositettu kyky toimia joukkona ja käyttää varustustaan, Ahola määrittelee.
Reservin kertausharjoitukset ovat henkilöstön osalta keskeisin uskottavuuden mittari – ei varusmieskoulutus. Kun kertausharjoituksia ei ole, ei myöskään uskottavuudesta kannata SA-joukkojen osalta puhua.
Edellisen selonteon aikoihin Venäjän sotilaallinen alennustila sai suurta huomiota osaksen. Niinpä muun muassa Ruotsi arvioi poliittisesti, ettei Venäjästä ole teoreettista uhkaa ainakaan kymmeneen vuoteen ja ajoi maanpuolustuksensa pikaisesti alas. Ruotsi on sittemmin epävirallisesti myöntänyt erehtyneensä.
Alasajon rajuus ja kertakaikkisuus johti muun muassa Presidentti Halosen kitkerään mielenilmaisuun. Suomen läntinen selkänoja on Ruotsin osalta nyt paljolti poistunut. Länteen on tällä kehityksellä meidän näkökulmastamme jäämässä siten vain Nato. EU ei ole, eikä siitä näköpiirissä olevana aikana tule todellista uskottavaa puolustusliittoa.

Huoltovarmuus ehto puolustuskyvylle

Niin sotilaallinen kuin siviilihuoltovarmuuskin ovat itsenäiselle kansakunnalle elintärkeä. Erilainen tavaroiden ja varaosien varastointi Suomessa on vähentynyt ja osin jopa loppunut kokonaan. Logistiikka hoitaa tarpeemme useimmiten suoraan Euroopan suurista varastokeskittymistä. Sama koskee laajemmassa määrin myös sotaväen varusteita, varaosia ja aseistusta.
Tiedossamme on, että kriisitilanteissa Nato sulkee rajansa ja varaa kaiken mahdollisen materiaalin vain omaan käyttöönsä. Pelkän materiaaliavunkin saaminen edellyttää Naton yksimielistä hyväksyntää, jäsenyyden hyväksymisestä puhumattakaan. Päätöksenteko kestäisi nopeutettunakin kuukausia. EU:lla ei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa tilannetta omilla toimenpiteillään, luonnehtii Ahola.
Ilmapuolustuksemme on kriisitilanteessa aina kuitenkin rajallinen resursseiltaan. Usein onkin sanottu, että juuri ulkopuolinen ilmavoimien tuki on juuri se mitä me todella tarvitsemme avuksemme.
- Valitettavasti kuitenkaan apua ei ole saatavissa kuvatuista päätöksentekovaikeuksista ja suorituskykypuutteista johtuen muista Euroopan maista. Vain Yhdysvallat omaa kyvyn ilmatuen antamiseen.
Olemme ilmiselvästi tulleet tilanteeseen, jossa puolustusministeri Kääriäisen lisäksi muunkin valtiojohdon on uskallettava sanoa julki se, mitä he tilanteestamme tietävät ja millaisiin päätöksiin tieto on jo pidempään johtanut, mutta kyseisistä faktoista ei kansakunnalle ole haluttu kaikkea avoimesti kertoa.
Johtopäätös on selvästikin se, että Suomi ei kykene ylläpitämään riittävää sotilaallista puolustusta, jolloin ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi jää Nato-jäsenyys.

Haluavat ymmärtää!