RitariOlevainen ?

Puhut nyt omias taas eli sitä kutsutaan valehteluksi.
En ole kertaakaan nimitellyt Niiloa enkä puhunut valheita.
Se mitä olen kertonut voi lukea Miettisen väitöskirjasta tai muista luotettavista tietolähteistä.

"--ainainen rukaus aiheen esittäjä kaikkien ihmisten puolesta, että pakastuisivat."

Peku ` kirjoitti:

Puhut nyt omias taas eli sitä kutsutaan valehteluksi.
En ole kertaakaan nimitellyt Niiloa enkä puhunut valheita.
Se mitä olen kertonut voi lukea Miettisen väitöskirjasta tai muista luotettavista tietolähteistä.

Lue lisää

tarpeeksi pahasti Niilosta, monasti tällä palstalla, että en valehtele yhtään.
Koska minä tunnen ja tiedän mikä ja kuka Niilo oli, ja sun siedonlähtees ei tiedä mitään, muuta kuin pahaa ja Niiloa häpäistä.

Muista nyt vaan, kun Rean kanssa kilpaa panettelitte Niiloa harhaoppisuudesta ja hyptonisoinnista, tai sitten on kaksi Pekua täällä kritisoimassa !

Työmies2 kirjoitti:

"--ainainen rukaus aiheen esittäjä kaikkien ihmisten puolesta, että pakastuisivat."

kun noita kirjoitus vireitä sattuu, että en nyt edes loukkaanu vitsistäsi !

Pitää olla. ""--ainainen rukous aiheen esittäjä kaikkien ihmisten puolesta, että pelastuisivat."

Työmies2 kirjoitti:

"--ainainen rukaus aiheen esittäjä kaikkien ihmisten puolesta, että pakastuisivat."

Minä olen jo hyvin pitkälti oppinut tulkitsemaan noita hieroglyfejä kuten raamattuakin.

RitariOlevainen kirjoitti:

tarpeeksi pahasti Niilosta, monasti tällä palstalla, että en valehtele yhtään.
Koska minä tunnen ja tiedän mikä ja kuka Niilo oli, ja sun siedonlähtees ei tiedä mitään, muuta kuin pahaa ja Niiloa häpäistä.

Muista nyt vaan, kun Rean kanssa kilpaa panettelitte Niiloa harhaoppisuudesta ja hyptonisoinnista, tai sitten on kaksi Pekua täällä kritisoimassa !

Lue lisää

Minä en edes muista ketään Rea-nimistä mutta löysin Nimimerkin kun etsin.
Olenpa ollut sen verran vähän aikaa tällä palstalla kirjoittelemassa että ei pidä väittees vieläkään paikkaansa ja muitakaan Pekuja en löytänyt.

Kuuntelin toissa iltana saarnanetistä Niilon saarnan Jeesuksen toisesta tulemuksesta vuodelta 1977 syksyltä.oli todella väkevää tekstiä.Todalla Jumalla mies,antoi kaiken kunnian Jeesus Kristuskselle.Niin myö uskovaiset emme saisi haukkua ketään Jumalan voideltua,vaan päinvastoin siunata ja rukoilla.Totta kai astian makua on joukossa,mut myö kaikki ollaan vajavaisia ennen kun Jeesus hakee meidät pilviin.siunausta tälle palstalle toivotaavi:Aksu

RitariOlevainen, sinä olet sitten nähnyt Niilon parhainta aikaa, se on arvokas muisto ja kokemus, tuollaista vanhanajan helluntailaisuutta ei nykyisin enää paljoakaan ole.


Juttelin kerran yhden vanhemman naisen kanssa, joka nuorena tyttönä tuli uskoon pohjanmaalla, Niilo Yli-Vainion kokouksessa. Hän kehui ja kertoi miten tarkka mies Niilo oli, miten hän nuhteli häntäkin kun hän oli käherryttänyt hiuksensa.

Tämä vanha nainen kertoi miten hänen mielestään Niilosta tuli jollakin tavoin lepsumpi, kun hän palasi Australiasta 1977 ja hän kysyikin itse Niilolta miksi Niilo ei enää ole niin tarkka, Niilo sanoi, hiukan vältellen, ettei hän ehdi.

Mä olen kuunnellut kaksi Niilon puhetta ennen vuotta 1977 ja useita kymmeniä puheita vuoden 77 jälkeen.

Mun mielestä ne vanhat puheet olivat enemmän raamattutunteja ja sisälsivät vahvempaa opetusta.
Silloin Niilo Yli-Vainio oli hyvä vanhanajan helluntaisaarnaaja, jollaisia tämäkin aika tarvisi, mutta he ovat jo melko harvinaisia.

Niilo Yli-Vainio muuttui jollakin tavoin Australiassa, niinkuin Saarnaaja-elämänkerta kirjassa ja tuon ajan hengellisissä lehdissä kerrotaan.

Mä olen usein miettinyt, mitä siellä Australiassa oikein tapahtui, Niilolle se oli aika suuri muutos, alkoi saarnaamaan ja toimimaan eri tavalla. Saarnaaja-elämänkerta kirjakaan ei anna tuohon asiaan selvää vastausta.

RitariOlevainen, Huomasitko sä hänessä mitään muutosta ?

Angde81 kirjoitti:

RitariOlevainen, sinä olet sitten nähnyt Niilon parhainta aikaa, se on arvokas muisto ja kokemus, tuollaista vanhanajan helluntailaisuutta ei nykyisin enää paljoakaan ole.


Juttelin kerran yhden vanhemman naisen kanssa, joka nuorena tyttönä tuli uskoon pohjanmaalla, Niilo Yli-Vainion kokouksessa. Hän kehui ja kertoi miten tarkka mies Niilo oli, miten hän nuhteli häntäkin kun hän oli käherryttänyt hiuksensa.

Tämä vanha nainen kertoi miten hänen mielestään Niilosta tuli jollakin tavoin lepsumpi, kun hän palasi Australiasta 1977 ja hän kysyikin itse Niilolta miksi Niilo ei enää ole niin tarkka, Niilo sanoi, hiukan vältellen, ettei hän ehdi.

Mä olen kuunnellut kaksi Niilon puhetta ennen vuotta 1977 ja useita kymmeniä puheita vuoden 77 jälkeen.

Mun mielestä ne vanhat puheet olivat enemmän raamattutunteja ja sisälsivät vahvempaa opetusta.
Silloin Niilo Yli-Vainio oli hyvä vanhanajan helluntaisaarnaaja, jollaisia tämäkin aika tarvisi, mutta he ovat jo melko harvinaisia.

Niilo Yli-Vainio muuttui jollakin tavoin Australiassa, niinkuin Saarnaaja-elämänkerta kirjassa ja tuon ajan hengellisissä lehdissä kerrotaan.

Mä olen usein miettinyt, mitä siellä Australiassa oikein tapahtui, Niilolle se oli aika suuri muutos, alkoi saarnaamaan ja toimimaan eri tavalla. Saarnaaja-elämänkerta kirjakaan ei anna tuohon asiaan selvää vastausta.

RitariOlevainen, Huomasitko sä hänessä mitään muutosta ?

Lue lisää

kieltää hiusten kähertämisen?

Työmies2 kirjoitti:

kieltää hiusten kähertämisen?

Ennen uskovien keskuudessa oltiin paljon tarkempia pukeutumisen ja ulkonaisen olemuksen suhteen.   

1.Pietarin kirje 3:3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
3:4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
3:5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;
3:6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.
3:7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.


Mutta nykyisin minihameeseen pukeutuneet napa näkyvissä olevat rintaliiveissä olevat ylistys/tanssi tytöt menevät läpi monessa seurakunnassa ohjelmanumerona. Samaten ei ole epätavallista, että seurakunnan nuorten bändin soittajista ei helpolla tunnista, ovatko he tyttöjä vaiko poikia, hiusten ollessa jopa pidempiä pojilla kuin tytöillä.

Yleensä terve ja raamatullinen ohje pukeutumiseen on ettei ole loukkaukseksi kenellekkään ja että on hmm siveästi pukeutunut, eikä puolialasti. Muissa tilaisuuksissa seurakuntien ulkopuolella, voivat ihmiset harrastaa erilaista pukeutumista, jos tahtovat.

Angde81 kirjoitti:

RitariOlevainen, sinä olet sitten nähnyt Niilon parhainta aikaa, se on arvokas muisto ja kokemus, tuollaista vanhanajan helluntailaisuutta ei nykyisin enää paljoakaan ole.


Juttelin kerran yhden vanhemman naisen kanssa, joka nuorena tyttönä tuli uskoon pohjanmaalla, Niilo Yli-Vainion kokouksessa. Hän kehui ja kertoi miten tarkka mies Niilo oli, miten hän nuhteli häntäkin kun hän oli käherryttänyt hiuksensa.

Tämä vanha nainen kertoi miten hänen mielestään Niilosta tuli jollakin tavoin lepsumpi, kun hän palasi Australiasta 1977 ja hän kysyikin itse Niilolta miksi Niilo ei enää ole niin tarkka, Niilo sanoi, hiukan vältellen, ettei hän ehdi.

Mä olen kuunnellut kaksi Niilon puhetta ennen vuotta 1977 ja useita kymmeniä puheita vuoden 77 jälkeen.

Mun mielestä ne vanhat puheet olivat enemmän raamattutunteja ja sisälsivät vahvempaa opetusta.
Silloin Niilo Yli-Vainio oli hyvä vanhanajan helluntaisaarnaaja, jollaisia tämäkin aika tarvisi, mutta he ovat jo melko harvinaisia.

Niilo Yli-Vainio muuttui jollakin tavoin Australiassa, niinkuin Saarnaaja-elämänkerta kirjassa ja tuon ajan hengellisissä lehdissä kerrotaan.

Mä olen usein miettinyt, mitä siellä Australiassa oikein tapahtui, Niilolle se oli aika suuri muutos, alkoi saarnaamaan ja toimimaan eri tavalla. Saarnaaja-elämänkerta kirjakaan ei anna tuohon asiaan selvää vastausta.

RitariOlevainen, Huomasitko sä hänessä mitään muutosta ?

Lue lisää

jo ennen australiaan lähtöäänkin.

Hän koki kovan murroksen elämässään ja uskossaan. Tuntui kuin Jumala olisi koetellut hänen uskoaan yli kestorajan, niin katkerat oli läksyt Niilola. Meni metsäänkin jo sitävarten, ettei enää tule sieltä takaisin.

Mutta tuli kuitenkin, ja kesti sen äärettömän paineen, kaikki tavallaan hylkäsi hänet, hän koki yksinäisyyden tummat lonkerot, ja ne oli viedä hänet tuhoon.

Hän koki myös tuossa tilassa ollessaan itsesäälin kurjuuden.
Niin paljon herätyksen eteen tehneenä, koki tulleensa hylätyksi herätyksen puolelta, siinä oli miehellä kestämistä.

Austraalain matka muutti kaiken.
Hän sanoi itse, että nyt Niilo maalaa eriväreillä kuin ennen australian matkaa.

Ja niin hän tekikin, hän ei enää mitannut kenenkään hiuksien pituutta, eikä sitä, oliko kiharat vai ei, hänelle selvisi se, että Jeesuskaan ei katso niin kovin ulkonaiseen, vaan sisäiseen olemukseen, mitä sydämessä liikkuu, mutta ei hän koskaan mennyt ylisen mitä piti tärkeimpänä, ja tärkein hänelle oli Jeesus Kristus, Hän Niilo ylisti, Hänestä Niilo saarnasi, Hänen tykönsä Niilo kutsui ihmiset , ensi kädessä pelastumaan, se oli ehdottomasti tärkein, parantumisia alkoi ensin tapahtumaan itsestään, kuulijat kokivat parantuvansa penkeissä istuessaan, täyttyivät Pyhällä Hengellä aidosti penkissä istuessaan, kielilläpuhumisineen, se oli aitoa Pyhän Hengen toimintaa.

Sitten olosuhteiden pakosta piti ruveta jäjestämään rukousjonoja, ja siitä se kaatuileminenkin alkoi, Niilo ei ketään kaatanut, ja sitä hän aina painottikin, että kaataja on Pyhä Henki, ei hänelllä itsellään ole mitään tekemistä kaatumisten kanssa, ja niin oli loppuun asti, hän antoi täyden kunnian Jeesukselle ja taivaan Jumalalle kaikesta, Niilo oli nöyrämies Herransa edsssä.

Angde81 kirjoitti:

RitariOlevainen, sinä olet sitten nähnyt Niilon parhainta aikaa, se on arvokas muisto ja kokemus, tuollaista vanhanajan helluntailaisuutta ei nykyisin enää paljoakaan ole.


Juttelin kerran yhden vanhemman naisen kanssa, joka nuorena tyttönä tuli uskoon pohjanmaalla, Niilo Yli-Vainion kokouksessa. Hän kehui ja kertoi miten tarkka mies Niilo oli, miten hän nuhteli häntäkin kun hän oli käherryttänyt hiuksensa.

Tämä vanha nainen kertoi miten hänen mielestään Niilosta tuli jollakin tavoin lepsumpi, kun hän palasi Australiasta 1977 ja hän kysyikin itse Niilolta miksi Niilo ei enää ole niin tarkka, Niilo sanoi, hiukan vältellen, ettei hän ehdi.

Mä olen kuunnellut kaksi Niilon puhetta ennen vuotta 1977 ja useita kymmeniä puheita vuoden 77 jälkeen.

Mun mielestä ne vanhat puheet olivat enemmän raamattutunteja ja sisälsivät vahvempaa opetusta.
Silloin Niilo Yli-Vainio oli hyvä vanhanajan helluntaisaarnaaja, jollaisia tämäkin aika tarvisi, mutta he ovat jo melko harvinaisia.

Niilo Yli-Vainio muuttui jollakin tavoin Australiassa, niinkuin Saarnaaja-elämänkerta kirjassa ja tuon ajan hengellisissä lehdissä kerrotaan.

Mä olen usein miettinyt, mitä siellä Australiassa oikein tapahtui, Niilolle se oli aika suuri muutos, alkoi saarnaamaan ja toimimaan eri tavalla. Saarnaaja-elämänkerta kirjakaan ei anna tuohon asiaan selvää vastausta.

RitariOlevainen, Huomasitko sä hänessä mitään muutosta ?

Lue lisää

Ausralian matkan jälkeen, ja oikeastaan jo sitä ennen hän oli syvässä masennus tilassa.
Meni metsäänkin sillä mielellä, ettei tule sieltä takaisin.

Mutta tuli kuitenkin. Syy masennukseen lähinnä kun herätys tavallaan hylkäsi hänet, syytä en tiedä!

Hän koki sen raskaana kun vanhat saarnaaja veljet jättivät yksin kriisitilanteessa, hän sairasti vakavaa sydäntautia, ja oli vähällä kuolla, mutta parani sitten ihmeen kautta Jumalan voimasta.

Sairastui kuitenkin uudelleen ylirasituksen vuoksi, yksin rakensi rukoushuonetta ja piti kokoukset määräaikoina.
Sitten tuli tilanne, ettei enää jaksanut, silloin ei kukaan tullut edes katsomaan vanhoista veljistä joiden kanssa oli nähty monenlaista.

Ausralian jälkeen hän itse sanoi, että nyt Niilo maalaa aivan eriväreillä kuin aikaisemmin.
Ja todella väreihin tuli elämän myönteinen iloisempi väritys, kielikuvaa käyttäen.

Kun hän sitten alkoi pitämään kokouksia, ihmiset alkoi parantua yksikseen ja itsekseen penkeissä, Niilon siihen mitenkään vaikuttamatta, he vaan kokivat parantumisen, ja täyttyivät Pyhällä Hengellä aidosti kielilläpuhumisineen.
Putosivat penkeiltä istualtaan ilman, että Niilo siihen kajosi millään tavalla.

Se ilmiö aiheutti sitten sen, että oli pakko alkaa järjestämään rukousjonoja, ja se osoitti sen, että Jumala nosti Niilon sille paikalle missä hän sitten uskollisesti oli loppuun asti, heikko sydän vaan luonnollisesti ei kestänyt enää sitä menemistä, ja vielä se ruumiillinen "treenaaminen" siellä espanjan vuorilla oli sitten liikaa Niilon fysiikalle, ja niin hän pääsi kirkkauteen täysin palvelleena. 61 vuotiaana, olisi tosin iän puolesta voinut elää vaikka vielä tänäkin päivänä, mutta eihän yhdenmiehen sydän voi kestää enempää kuin se on sallittu. Niiloa on ikävä, ainakun hänestä tulee puhetta. Hyvä mies kertakaikkiaan !

RitariOlevainen kirjoitti:

Ausralian matkan jälkeen, ja oikeastaan jo sitä ennen hän oli syvässä masennus tilassa.
Meni metsäänkin sillä mielellä, ettei tule sieltä takaisin.

Mutta tuli kuitenkin. Syy masennukseen lähinnä kun herätys tavallaan hylkäsi hänet, syytä en tiedä!

Hän koki sen raskaana kun vanhat saarnaaja veljet jättivät yksin kriisitilanteessa, hän sairasti vakavaa sydäntautia, ja oli vähällä kuolla, mutta parani sitten ihmeen kautta Jumalan voimasta.

Sairastui kuitenkin uudelleen ylirasituksen vuoksi, yksin rakensi rukoushuonetta ja piti kokoukset määräaikoina.
Sitten tuli tilanne, ettei enää jaksanut, silloin ei kukaan tullut edes katsomaan vanhoista veljistä joiden kanssa oli nähty monenlaista.

Ausralian jälkeen hän itse sanoi, että nyt Niilo maalaa aivan eriväreillä kuin aikaisemmin.
Ja todella väreihin tuli elämän myönteinen iloisempi väritys, kielikuvaa käyttäen.

Kun hän sitten alkoi pitämään kokouksia, ihmiset alkoi parantua yksikseen ja itsekseen penkeissä, Niilon siihen mitenkään vaikuttamatta, he vaan kokivat parantumisen, ja täyttyivät Pyhällä Hengellä aidosti kielilläpuhumisineen.
Putosivat penkeiltä istualtaan ilman, että Niilo siihen kajosi millään tavalla.

Se ilmiö aiheutti sitten sen, että oli pakko alkaa järjestämään rukousjonoja, ja se osoitti sen, että Jumala nosti Niilon sille paikalle missä hän sitten uskollisesti oli loppuun asti, heikko sydän vaan luonnollisesti ei kestänyt enää sitä menemistä, ja vielä se ruumiillinen "treenaaminen" siellä espanjan vuorilla oli sitten liikaa Niilon fysiikalle, ja niin hän pääsi kirkkauteen täysin palvelleena. 61 vuotiaana, olisi tosin iän puolesta voinut elää vaikka vielä tänäkin päivänä, mutta eihän yhdenmiehen sydän voi kestää enempää kuin se on sallittu. Niiloa on ikävä, ainakun hänestä tulee puhetta. Hyvä mies kertakaikkiaan !

Lue lisää

aiheutti tupla vastauksen! Mutta toinen on vähän erilainen kuin ensimmäinen, niin olkoon tässä!

RitariOlevainen kirjoitti:

Ausralian matkan jälkeen, ja oikeastaan jo sitä ennen hän oli syvässä masennus tilassa.
Meni metsäänkin sillä mielellä, ettei tule sieltä takaisin.

Mutta tuli kuitenkin. Syy masennukseen lähinnä kun herätys tavallaan hylkäsi hänet, syytä en tiedä!

Hän koki sen raskaana kun vanhat saarnaaja veljet jättivät yksin kriisitilanteessa, hän sairasti vakavaa sydäntautia, ja oli vähällä kuolla, mutta parani sitten ihmeen kautta Jumalan voimasta.

Sairastui kuitenkin uudelleen ylirasituksen vuoksi, yksin rakensi rukoushuonetta ja piti kokoukset määräaikoina.
Sitten tuli tilanne, ettei enää jaksanut, silloin ei kukaan tullut edes katsomaan vanhoista veljistä joiden kanssa oli nähty monenlaista.

Ausralian jälkeen hän itse sanoi, että nyt Niilo maalaa aivan eriväreillä kuin aikaisemmin.
Ja todella väreihin tuli elämän myönteinen iloisempi väritys, kielikuvaa käyttäen.

Kun hän sitten alkoi pitämään kokouksia, ihmiset alkoi parantua yksikseen ja itsekseen penkeissä, Niilon siihen mitenkään vaikuttamatta, he vaan kokivat parantumisen, ja täyttyivät Pyhällä Hengellä aidosti kielilläpuhumisineen.
Putosivat penkeiltä istualtaan ilman, että Niilo siihen kajosi millään tavalla.

Se ilmiö aiheutti sitten sen, että oli pakko alkaa järjestämään rukousjonoja, ja se osoitti sen, että Jumala nosti Niilon sille paikalle missä hän sitten uskollisesti oli loppuun asti, heikko sydän vaan luonnollisesti ei kestänyt enää sitä menemistä, ja vielä se ruumiillinen "treenaaminen" siellä espanjan vuorilla oli sitten liikaa Niilon fysiikalle, ja niin hän pääsi kirkkauteen täysin palvelleena. 61 vuotiaana, olisi tosin iän puolesta voinut elää vaikka vielä tänäkin päivänä, mutta eihän yhdenmiehen sydän voi kestää enempää kuin se on sallittu. Niiloa on ikävä, ainakun hänestä tulee puhetta. Hyvä mies kertakaikkiaan !

Lue lisää

Ihmiset pitävät erilaisista asioista ja tyyleistä. Mä pidän enemmän vanhan Niilon tapaisista saarnaajista, jotka puhuvat voimakasta evankeliumin tekstiä. Yhden kerran olin Niilon kokouksessa, joskus 80-luvulla. Niilosta ja hänen puheista huomaa rakkaudellisuuden.

Yhdessä vanhassa Konferenssi kasetissa, joku Niilon aikainen tunnettu saarnamies, kehui Niiloa ja mutta sanoi silti kaipaavansa sitä vanhaa jämerää Niiloa.

RitariOlevainen, Oletko koskaan miettinyt miksi Niilon kokouksissa väki alkoi kaatumaan ?

Mikähän sai sen aikaan ja miksi niin täytyi tapahtua.

Kaataminen ja kaatuminen on vaikea asia monelle Helluntailaiselle vielä nykyisinkin.

Kaatuminen kokouksissa sitä ennen oli melko harvinaista, sellaista tapahtui yleensä vain ulkomailla, Kathryn Kuhlmanin kokouksissa ja William Branhamin, joihin Niiloa ei voi verrata.

Sen vuoksi monet helluntailaiset ja muut eivät oikein tienneet miten suhtautua siihen että väkeä kaatuu kokouksissa. Monet helluntaiherätyksen johtavat saarnaajat, antoivat kuitenkin lopulta hyväksyntänsä Niilon toiminnalle, vaikka hetken näytti siltä, että Niilo perustaisi oman herätysliikkeensä. Ei se ollut Helluntaiherätykselle yksimielinen asia ja helppo päätös.

Ennen uudistusta Niilo oli mies jonka kokouksissa paljon ihmisiä tuli uskoon, Jumala siunasi Niilon tapaa toimia ja saarnata silloin. Hedelmä oli hyvää. Niilo kamppaili sairauksia vastaan ja hänen vaimonsakin, se piti hänet nöyränä.

Tietämättä ja ymmärtämättä kaikkea, ajattelen että Niilo olisi voinut jatkaa parannuttuaan vanhalla tyylillään, jolloin väkeä ei olisi kaatunut, mutta olisi kuitenkin tullut uskoon ja Niilo olisi voinut perustaa uusia seurakuntia sinne missä niitä ei ollut.

RitariOlevainen kirjoitti:

Ausralian matkan jälkeen, ja oikeastaan jo sitä ennen hän oli syvässä masennus tilassa.
Meni metsäänkin sillä mielellä, ettei tule sieltä takaisin.

Mutta tuli kuitenkin. Syy masennukseen lähinnä kun herätys tavallaan hylkäsi hänet, syytä en tiedä!

Hän koki sen raskaana kun vanhat saarnaaja veljet jättivät yksin kriisitilanteessa, hän sairasti vakavaa sydäntautia, ja oli vähällä kuolla, mutta parani sitten ihmeen kautta Jumalan voimasta.

Sairastui kuitenkin uudelleen ylirasituksen vuoksi, yksin rakensi rukoushuonetta ja piti kokoukset määräaikoina.
Sitten tuli tilanne, ettei enää jaksanut, silloin ei kukaan tullut edes katsomaan vanhoista veljistä joiden kanssa oli nähty monenlaista.

Ausralian jälkeen hän itse sanoi, että nyt Niilo maalaa aivan eriväreillä kuin aikaisemmin.
Ja todella väreihin tuli elämän myönteinen iloisempi väritys, kielikuvaa käyttäen.

Kun hän sitten alkoi pitämään kokouksia, ihmiset alkoi parantua yksikseen ja itsekseen penkeissä, Niilon siihen mitenkään vaikuttamatta, he vaan kokivat parantumisen, ja täyttyivät Pyhällä Hengellä aidosti kielilläpuhumisineen.
Putosivat penkeiltä istualtaan ilman, että Niilo siihen kajosi millään tavalla.

Se ilmiö aiheutti sitten sen, että oli pakko alkaa järjestämään rukousjonoja, ja se osoitti sen, että Jumala nosti Niilon sille paikalle missä hän sitten uskollisesti oli loppuun asti, heikko sydän vaan luonnollisesti ei kestänyt enää sitä menemistä, ja vielä se ruumiillinen "treenaaminen" siellä espanjan vuorilla oli sitten liikaa Niilon fysiikalle, ja niin hän pääsi kirkkauteen täysin palvelleena. 61 vuotiaana, olisi tosin iän puolesta voinut elää vaikka vielä tänäkin päivänä, mutta eihän yhdenmiehen sydän voi kestää enempää kuin se on sallittu. Niiloa on ikävä, ainakun hänestä tulee puhetta. Hyvä mies kertakaikkiaan !

Lue lisää

Niilo Yli-Vainion henkilöhahmoa ei kannattaisi enää juuri puntaroida, ellei hän olisi ollut uuden ajan airut karismaattis-helluntaiselle aallolle Suomessa. Mies oli reilu ja aito pohjalainen, ahkera työntekijä Herran elovainiolla.

Ristiriita henkilökuvaan tulee juuri tuosta muutoksesta vanha/uusi Yli-Vainio. Seurasin miehen puhetta aikanaan 70-luvun puolivälin murrosvaiheessa Helsingin Saalemissa. Huomasin erityisesti miten antautunut hän oli osoittamaan palvontaa Herralle kokousestradilla.

Muistan hyvin, etten silloin kokenut tarvetta eläytyä Niilon tavalla palvontamenoon. Siinä oli sellaista "maagisen tai hypnoottisen" tuntuista devotion'ia, jota itse vierastin. Olen aina kammonnut sitä, että jotkut suostuvat alistumaan toisen ihmisen harjoittamaan manipulointiin tai suggestioon.

Kun Niilo noihin aikoihin piti massakokouksen Messuhallissa, en lähtenyt paikan päälle, vaikka mielenkiintoa suuren show:n seuraamiseen vähän tunsinkin. Varovaisuus piti nuoren miehen erillään tuosta tilaisuudesta.

Olen sitä mieltä, että Yli-Vainion kaatamiskokoukset ja koko loppuvuosien julkkistoiminta oli sekoitus toisaalta vanhaa saarnaajarutiinia ja toisaalta vieraiden henkien temmellystä. Mahtoiko Niilo itse tietää kenen voimat ko. kokouksissa jylläsivät?

Vaikka Yli-Vainio oli aloittamassa uutta ja ainakin minulle vastenmielistä uskonnollista kehitystä, oli hän kaikesta päätellen syvästi inhimillinen ja lämmin persoona. Jumala on vanhurskas ja armollinen tuomari meille kaikille.

kelpo saarnaaja... kirjoitti:

Niilo Yli-Vainion henkilöhahmoa ei kannattaisi enää juuri puntaroida, ellei hän olisi ollut uuden ajan airut karismaattis-helluntaiselle aallolle Suomessa. Mies oli reilu ja aito pohjalainen, ahkera työntekijä Herran elovainiolla.

Ristiriita henkilökuvaan tulee juuri tuosta muutoksesta vanha/uusi Yli-Vainio. Seurasin miehen puhetta aikanaan 70-luvun puolivälin murrosvaiheessa Helsingin Saalemissa. Huomasin erityisesti miten antautunut hän oli osoittamaan palvontaa Herralle kokousestradilla.

Muistan hyvin, etten silloin kokenut tarvetta eläytyä Niilon tavalla palvontamenoon. Siinä oli sellaista "maagisen tai hypnoottisen" tuntuista devotion'ia, jota itse vierastin. Olen aina kammonnut sitä, että jotkut suostuvat alistumaan toisen ihmisen harjoittamaan manipulointiin tai suggestioon.

Kun Niilo noihin aikoihin piti massakokouksen Messuhallissa, en lähtenyt paikan päälle, vaikka mielenkiintoa suuren show:n seuraamiseen vähän tunsinkin. Varovaisuus piti nuoren miehen erillään tuosta tilaisuudesta.

Olen sitä mieltä, että Yli-Vainion kaatamiskokoukset ja koko loppuvuosien julkkistoiminta oli sekoitus toisaalta vanhaa saarnaajarutiinia ja toisaalta vieraiden henkien temmellystä. Mahtoiko Niilo itse tietää kenen voimat ko. kokouksissa jylläsivät?

Vaikka Yli-Vainio oli aloittamassa uutta ja ainakin minulle vastenmielistä uskonnollista kehitystä, oli hän kaikesta päätellen syvästi inhimillinen ja lämmin persoona. Jumala on vanhurskas ja armollinen tuomari meille kaikille.

Lue lisää

mieltä, mutta siinä on se, että hän ei itse aloittanut tätä "showta, vaan aitoa parantumista ja Pyhällä Hengellä täyttymistä alkoi tapahtua ilman, että Niilo itse olisi siihen vaikuttanut millään tavalla, vaan hänen saarnansa aikana tätä alkoi tapahtua, ja Niilo saarnasi tosissaan Jeesuksesta, eikä pyrkinyt ihmeisiin ja kaatumisiin , koska ei voinut tietää näistä aatumisita itsekään mitään.
Vai onko minulta jäänyt jotain olennaista huomaamatta Niilon toiminnassa, en usko siihenkään.

Nykyinen karsimaatio kyllä sivuaa Niilon toimintaa, mutta ei se ole samaa, tässä tämänpäivän touhussa haetaan nimenomaan ihmeitä ja muuta jubileerausta.

aksu521 kirjoitti:

Kuuntelin toissa iltana saarnanetistä Niilon saarnan Jeesuksen toisesta tulemuksesta vuodelta 1977 syksyltä.oli todella väkevää tekstiä.Todalla Jumalla mies,antoi kaiken kunnian Jeesus Kristuskselle.Niin myö uskovaiset emme saisi haukkua ketään Jumalan voideltua,vaan päinvastoin siunata ja rukoilla.Totta kai astian makua on joukossa,mut myö kaikki ollaan vajavaisia ennen kun Jeesus hakee meidät pilviin.siunausta tälle palstalle toivotaavi:Aksu

Lue lisää

sorry

RitariOlevainen kirjoitti:

Ausralian matkan jälkeen, ja oikeastaan jo sitä ennen hän oli syvässä masennus tilassa.
Meni metsäänkin sillä mielellä, ettei tule sieltä takaisin.

Mutta tuli kuitenkin. Syy masennukseen lähinnä kun herätys tavallaan hylkäsi hänet, syytä en tiedä!

Hän koki sen raskaana kun vanhat saarnaaja veljet jättivät yksin kriisitilanteessa, hän sairasti vakavaa sydäntautia, ja oli vähällä kuolla, mutta parani sitten ihmeen kautta Jumalan voimasta.

Sairastui kuitenkin uudelleen ylirasituksen vuoksi, yksin rakensi rukoushuonetta ja piti kokoukset määräaikoina.
Sitten tuli tilanne, ettei enää jaksanut, silloin ei kukaan tullut edes katsomaan vanhoista veljistä joiden kanssa oli nähty monenlaista.

Ausralian jälkeen hän itse sanoi, että nyt Niilo maalaa aivan eriväreillä kuin aikaisemmin.
Ja todella väreihin tuli elämän myönteinen iloisempi väritys, kielikuvaa käyttäen.

Kun hän sitten alkoi pitämään kokouksia, ihmiset alkoi parantua yksikseen ja itsekseen penkeissä, Niilon siihen mitenkään vaikuttamatta, he vaan kokivat parantumisen, ja täyttyivät Pyhällä Hengellä aidosti kielilläpuhumisineen.
Putosivat penkeiltä istualtaan ilman, että Niilo siihen kajosi millään tavalla.

Se ilmiö aiheutti sitten sen, että oli pakko alkaa järjestämään rukousjonoja, ja se osoitti sen, että Jumala nosti Niilon sille paikalle missä hän sitten uskollisesti oli loppuun asti, heikko sydän vaan luonnollisesti ei kestänyt enää sitä menemistä, ja vielä se ruumiillinen "treenaaminen" siellä espanjan vuorilla oli sitten liikaa Niilon fysiikalle, ja niin hän pääsi kirkkauteen täysin palvelleena. 61 vuotiaana, olisi tosin iän puolesta voinut elää vaikka vielä tänäkin päivänä, mutta eihän yhdenmiehen sydän voi kestää enempää kuin se on sallittu. Niiloa on ikävä, ainakun hänestä tulee puhetta. Hyvä mies kertakaikkiaan !

Lue lisää

Vertailen tässä Ritarin viestiä ja Niilosta liikkuneita muita juttuja jotka pääsi johonkin lehteenkin kun tuntuu vieläkin siltä että "virallista" totuutta Niilosta väännetään vaan väkisin helluntalaissuulla ja hänen muista toimistaan ei helluntalaisten keskuudessa haluta puhua.

Vieläköhän joku muistais mitä tapahtui ennen Australian matkaa kun sitä ennen Niilo oli masentunut ja vanhat saarnaajaveljetkin jättäneet.
Ei ystävät noinvain idoliaan jätä vaan on tapahtunut jotain mistä vanhat tiesi mutta Ritarilla ei ollut tietoa.

Ihankuin Niilo olisi silloin tehnyt "Paavolat" ja palas kun hommat vähän raukes ja siihen aikaan ei juuri skandaalilehtiä ollut ja homot oli kaapissa.

Ja siitä espanjan jutustakin on kaksi versiota?