Hei.
Tuolla alempana käytiin keskustelua äitiyden ja yrittäjyyden yhdistämisestä ja siellä osallistuin keskusteluun.
Keskustelu kuitenki lähti ainakin omassa mielessäni rönsyilemään syntyihin syvempiin ja laitankin tähän oman aloitukseni aiheesta.
Milloin ollaan "yrittäjiä" ja onko se enää sama kuin joskus aikaisemmin?
Anna palaa!
Lainaan omaa viestiäni tuolta alempaa keskustelun herättämiseksi.
"juuri tätä tarkoitin...
Kirjoittanut: yrittäjä-äiti 10.1.2007 klo 01.02
... kun sanoin asioiden riippuvan niin monesta seikasta. Tuo kuullostaa siltä entiseltä koti-äiti ajalta, jolloin lapset olivat pieniä ja sitä tuli kaiket yöt värkättyä jotain. Milloin se oli remonttia kotona, tai ompelutöitä omille ja vähän toistenkin lapsille. Hommaa riitti urheiluseuroissa, hyväntekeväisyydessä, nuorisotyössä ja milloin missäkin.
Yrittäjänä oleminen on kuitenkin mielestäni ihan eri juttu. Minulle se tarkoittaa vakavasti otettavaa tulonlähdettä, kuluja yrittämisen pyörittämisestä, kodin ulkopuolisia tiloja käyttäen. Vuotuinen liikevaihto yrityksessäni on n. 120 000 euroa ja sen teen yksin omalla työpanoksellani. Ei siinä ole mahdollisuuksia samaan aikaan sivussa hoidella lapsia.
Minusta "yrittäjyys" ei ole enää sama asia, kuin se on joskus ollut. Siitä on käsitteenä kadonnut uskottavuus, sillä kuka tahansa voi keksiä alkavansa yrittäjäksi.
Mielestäni vasta silloin yritys on yritys ja sitä pyörittävä henkilö yrittäjä, kun yritys tuotollaan suoriutuu sille asetetuista velvotteista (verot, vakuutukset ym.)sekä pystyy ylläpitämään tiloja, palveluja ja takaa työntekijälle kunnollisen palkan jolla saattaa tulla toimeen. Sana elinkeino on tarkoituksenmukaisempi, se kuvaa sitä tehtävää, mikä yrityksellä tulisi olla.
Vielä jokin aika taaksepäin yrittäjiä pidettiin tärkeinä ja arvostettuina ihmisinä. Heidän sanallaan oli tietynlainen arvopohja ja heihin suhtauduttiin vakavastiotettavina päättäjinä.
Nykypäivänä olen pahimmoillaan kuullut yrittäjiä rankattavan B-luokan kansalaisiksi.
Mistähän johtunee?
Tuolla alempana käytiin keskustelua äitiyden ja yrittäjyyden yhdistämisestä ja siellä osallistuin keskusteluun.
Keskustelu kuitenki lähti ainakin omassa mielessäni rönsyilemään syntyihin syvempiin ja laitankin tähän oman aloitukseni aiheesta.
Milloin ollaan "yrittäjiä" ja onko se enää sama kuin joskus aikaisemmin?
Anna palaa!
Lainaan omaa viestiäni tuolta alempaa keskustelun herättämiseksi.
"juuri tätä tarkoitin...
Kirjoittanut: yrittäjä-äiti 10.1.2007 klo 01.02
... kun sanoin asioiden riippuvan niin monesta seikasta. Tuo kuullostaa siltä entiseltä koti-äiti ajalta, jolloin lapset olivat pieniä ja sitä tuli kaiket yöt värkättyä jotain. Milloin se oli remonttia kotona, tai ompelutöitä omille ja vähän toistenkin lapsille. Hommaa riitti urheiluseuroissa, hyväntekeväisyydessä, nuorisotyössä ja milloin missäkin.
Yrittäjänä oleminen on kuitenkin mielestäni ihan eri juttu. Minulle se tarkoittaa vakavasti otettavaa tulonlähdettä, kuluja yrittämisen pyörittämisestä, kodin ulkopuolisia tiloja käyttäen. Vuotuinen liikevaihto yrityksessäni on n. 120 000 euroa ja sen teen yksin omalla työpanoksellani. Ei siinä ole mahdollisuuksia samaan aikaan sivussa hoidella lapsia.
Minusta "yrittäjyys" ei ole enää sama asia, kuin se on joskus ollut. Siitä on käsitteenä kadonnut uskottavuus, sillä kuka tahansa voi keksiä alkavansa yrittäjäksi.
Mielestäni vasta silloin yritys on yritys ja sitä pyörittävä henkilö yrittäjä, kun yritys tuotollaan suoriutuu sille asetetuista velvotteista (verot, vakuutukset ym.)sekä pystyy ylläpitämään tiloja, palveluja ja takaa työntekijälle kunnollisen palkan jolla saattaa tulla toimeen. Sana elinkeino on tarkoituksenmukaisempi, se kuvaa sitä tehtävää, mikä yrityksellä tulisi olla.
Vielä jokin aika taaksepäin yrittäjiä pidettiin tärkeinä ja arvostettuina ihmisinä. Heidän sanallaan oli tietynlainen arvopohja ja heihin suhtauduttiin vakavastiotettavina päättäjinä.
Nykypäivänä olen pahimmoillaan kuullut yrittäjiä rankattavan B-luokan kansalaisiksi.
Mistähän johtunee?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun katsellaan taaksepäin ja mennään tuonne 80-luvun kulta-aikaan, on yrittäjyyden kuva täysin eri kuin tänä päivänä. Silloin oli kaikki mahdollista. Yrittäjillä meni hyvin, kilpailu, hintojen alaspolku ym. olivat enemmän vieraita käsitteitä kuin tänä päivänä. Monikaan yrittäjä nykyisin ei ole kovin erikoistunut tai erilailla fokusoitunut, kuten ennen. Johtunee varmaan siitä, että kilpailua riittää. Erikoisosaamisella on valttia, mikäli kysyntää riittää. Monella alalla on enemmän tarjontaa kuin asiakkaita.
Lama-aikana yrittäjyys heitti ne häränpyllyt. Liiankin moni yrittäjä menetti jopa koko omaisuutensa. Sinne jäi varmasti joukko, joka ei koskaan enää halua yrittäjäksi uudelleen ja arvostus yrittäjyyttä kohtaan meni kokonaan. On helpompaa ja turvallisempaa olla toisella töissä, riskit tulivat selväksi.
Luulen, että tuosta lannistuksesta on jäänyt yksi tai kaksikin sukupolvea, jotka eivät voi kovin avoimin mielin sanoa arvostavan yrittäjyyttä. He näkivät mitä riskin otto pahimmillaan voi olla.
Muistan omat yrittäjä-vanhempani, jotka myös elelivät kulta-aikaansa. Yrityksillä meni erittäin hyvin, matkusteltiin. Oli hienot autot, talot, kesämökit ja kaikki...kunnes lama tuli ja vei kaiken. He palasivat alkujuurilleen. Meille lapsille, jotka silloin olivat teini-iässä, opetettiin ettei yrittäjyys kannata. Vaikka yrittäjiä molemmista lapsista sitten tulikin..
Itse arvostan yrittäjyyttäni. Olen ylpeä siitä mitä olen saanut itse aikaan. Olen onnellinen siitä, että saan elantoni yritykseni kautta, kuten siitä saa myös 6 muuta henkilöä perheilleen. Lapsenkin olen kerennyt tässä välissä tekemään.
Silti kaikella tällä on varjopuolensa. Tiedän, ettei tästä tule nauttia liikaa, koska kaikki voi muuttua minusta riippumatta. Olen myös valmistautunut siihen, että kenties jossakin vaiheessa elämääni teen jotakin muuta työtä. Sen verran kolhaisi minunkin elämääni tuo lama-aika ja vanhempieni omaisuuden menetys, etten vielä tänä päivänäkään osaa olla pelkäämättä sitä, mikä tilanne voi olla esim. vuoden päästä. Se tekee nöyräksi.
Niin, asenteestahan se lähtee. Mielestäsi yritys ei ole yritys ennenkuin toimii täysillä. Ethän siis itsekään arvosta yrittäjyyttä sitten. Muistat j tiedät varmaan sen, ettei monikaan yritys toimi välttämättä heti. Menot ovat usein suuremmat kuin tulot. Monellakaan ei ole mahdollista käynnistää yrityksen ennakkomarkkinointia ennen rahoitusta. Myös referenssien saaminen toiminnan vakuuttamiseksi syntyy yrityksen toiminnan aikana, jolloin luodaan uskoa hyödykkeen luotettavuudesta.
Meillä yrittäjillä tulisi olla mielestäni positiivinen asenne kaikkia yrittäjiä kohtaan. Myös heitä, jotka vasta aloittelevat. Kaikki eivät voi menestyä, sehän on selvä fakta ja luonnonlaki.
Yrittäjyyden arvostus lähtee siitä, ettei kategorioida yritystä sen suuruuden tai pienuuden takia "huonompaan". Eikä myöskään sen mukaan, kuinka vanha tai uusi yritys on kyseessä. Jokainen meistä yrittäjistä tietää sen, että kovaa työtä se on joka tapauksessa aina.
Kyllä minä arvostan yrittäjyyttä. Ja edelleen olen sitä mieltä, että yritys on yritys ja yrittäjä oikea yrittäjä, vasta sitten kun voi sanoa elättävänsä minimissään edes itsensä. Se taas ei ole mahdollista täällä Suomessa, ellei samalla suoriudu kaikista yritykselle kuuluvista velvoitteista.
Positiivinen asenne toisia yrittäjiä kohtaan on tietenkin paikallaan, eikä siihen tokikaan vaikuta yrityksen koko, tai ikä.
Millainen on yritys jossa menot ovat suuremmat kuin tulot? Entinen yritys, sanoisin. Entä miten elätät itsesi yrityksellä joka pyörii miinuksella. Käsittääkseni toisen, tai toisten kustannuksella. Kunnollinen liiketoiminta suunnitelma on välttämätön ennen yrityksen perustamista, ettei tule yllätyksiä. Ja silti niitä tulee.
Olen toisen polven yrittäjä. 30 vuotta vanha yrityksemme on työllistänyt parhaimmillaan n. 40 henkeä, tällä hetkellä meitä on 21, olen joutunut irtisanomaan viimeisen 1,5 vuoden aikana 14 hyvää ystävääni eli meidän henkilökuntaa. Ei ole ollut mitenkään kivaa hommaa, mutta pakko jotta lopuilla duuni säilyisi! Palkkiona tästä sain AY-liikkeeltä ja yhteiskunnalta haukut huonosta johtajuudesta ja riisto kapitalismistä! Meidän perhe on normaalia tyhmempi porukka kun tämän 30 vuoden aikana olemme kaiken yrityksemme tuoton käyttäneet investointeihin ja yrityksen kehittämiseen emme ole ottaneet itsellemme osinkoja tms. ja henkilökohtaiset palkkammekin olemme pitäneet normaalien palkkojen tasalla. Olis pitänyt pumpata yritys puhtaaksi ja muuttaa Espanjaan! Mutta kun aina on oltu rehellisiä niin ei siitä ominaisuudesta oikein pääse eroon! Yrittäjä historiani (17 vuotta)pahin kommentti demarihallituksen taholta oli kun Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki julisti että Yritys ja Yrittäjä on kaksi täysin eri asiaa!!??? Siihen lausuntoon kiteytyy Suomen valtion ja hallitsevan poliittisen suuntauksen arvostus yrittäjiä (työnantajia) kohtaan. AY-liikkeen ja demarien mielestä yrittäjiä (työnantajia) ei tarvita mihinkään. Kysymys kuuluukin jos ei ole työnantajia niin tarvitaanko sitten työntekijöitäkään?
T: Myimme ulkomaiselle ostajalle!
yrittämistä. Ehkä käytän sanaa 'yrittäjyys' väärin tässä yhteydessä; en ole asunut Suomessa pitkään aikaan, ja kieli muuttuu, ja asenteet. Mutta kutsun itseäni yrittäjäksi. Yritykseni toimii kotonani, asiakkaat ovat ympäri maailmaa. Saan toimeentuloni omalla työlläni. Työntekijöitä en ole palkannut, vaikka melkein jo voisi. Sen sijaan työskentelen seitsemän päivää viikossa, aamuviidestä iltayhdeksään, mutta teen sen rehkimättä. Rakastan työtäni.
En tiedä, miten Suomessa onnistuisi. Täällä muualla työstä jää suhteellisen paljon käteenkin.
Minusta yrittäjä on ihminen, joka elää omalla työllään. Palkansaaja työskentelee toisen yrityksen hyväksi. Ai niin, onhan sitten se 'yksityinen ammatinharjoittaja', mutta se on niin pitkä termi.
Oikeassa olet! Ei arvosteta, paitsi nyt tällä hetkellä kun on vaalit tulossa. Mutta ole huoleti arvostus katoaa samoin tein kun vaalihuoneistot sulkeutuu. Puolueista huomaa hyvin että mitä suurempi hallitusvastuu (megapopulismi) sitä helpommin yrittäjistä tehdään syntipukkeja kurjuuteen! Pörssiyhtiön suuret irtisanomiset on tietty yrittäjien syytä! Yleistyksellä demarit ja piilokommunistit saavat ihmisten äänet itselleen ja saman aallon harjalla saadaan kaikki yhteiskunnan epäkohdat kohdistettua työnantajiin! Eikä kukaan siinä tohinassa huomaa että demarit on olleet vallassa viimeiset 16 vuotta ja kurjuus vain lisääntyy! Voisko siinä olla jokin yhteneväisyys vai onko sekin yrittäjien (työnantajien) salajuoni? Ilmeisesti!!
Yrityksen täytyy toki suoriutua sille annetuista velvotteista, mutta on mielestäni aivan aiheellinen kysymys että ovatko nämä Suomessa pienyrityksiä kohtaavat velvoitteet oikeudenmukaisia?
Itse tiedän että yrityksemme ja perheemme voisi paljon paremmin jos meillä olisi pienen yrityksen verokohtelu esim. Ranskan tai Britannian tasolla. Monilla aloilla me suomalaiset yrittäjät olemme puun ja kuoren välissä kun monet myös paljon koulutusta vaativat hommat valuvat alhaisten verojen ja elinkustannusten Viroon. Kilpaile siinä sitten Suomalaisin velvoittein ja elinkustannuksin!
Sitten vielä yksi asia mitä ei tietenkään moni toitota on se että Suomessa moni yrittäjä on pakko-yrittäjä. Ja niin monia työnnetään yrittäjyyteen koska muuta tapaa työllistyä ei ole. Tähän tilanteeseen ei valtiovalta ole vastannut niinkuin asiaan kuuluisi.