On se jo aika huvittavaakin miten asiakaspalvelijoiden suhtautuminen muuttuu täysin päälaellensa, kun asioinnin aikana selviää että elät yhteiskunnan varoilla, eli esim. kelan työttömyyskorvauksella ja sossun toimeentulotuella! Esim. eräässä fysioterapialaitoksessa, kun kävi selväksi että haen maksua toimeentulotuen yhteydessä, niin palvelu muuttui halveksuvaksi, huokailtiin ja pudisteltiin päätä ym käsittämätöntä käytöstä! Ennen sitä palvelu oli normaalia. Vaadittiin jopa maksua heti siinä, vaikka aikaisemmin oli käytäntö että saa laskun mukaansa. Raivostuttavaa ja samalla tosi surullista. Toisaalta säälin näitä ihmisiä, eivät selvästikään tiedä mitä elämä työttömänä voi olla. Enkä minäkään ole työttömänä huvin vuoksi, tällä hetkellä raskaana, joten työpaikan saanti täysi mahdottomuus.
Kyllä on vaikea välillä itse käyttäytyä tuollasissa tilanteissa, missä et saa minkäännäköistä ihmisarvoista kohtelua. Välillä menee hermo ja tulee vajottua samalle surkealle tasolle näiden "ihmisten" kanssa. Onneksi voin olla köyhyydestäni huolimatta ylpeä siitä, etten itse luokittele ihmisiä mihinkään kastiin. Ystäväpiiri koostuu sekä köyhistä että vähemmän köyhistä ja hyvä niin :) Olis kiva tietää onko muilla samanlaisia kokemuksia. Uskon että on.
Kyllä on vaikea välillä itse käyttäytyä tuollasissa tilanteissa, missä et saa minkäännäköistä ihmisarvoista kohtelua. Välillä menee hermo ja tulee vajottua samalle surkealle tasolle näiden "ihmisten" kanssa. Onneksi voin olla köyhyydestäni huolimatta ylpeä siitä, etten itse luokittele ihmisiä mihinkään kastiin. Ystäväpiiri koostuu sekä köyhistä että vähemmän köyhistä ja hyvä niin :) Olis kiva tietää onko muilla samanlaisia kokemuksia. Uskon että on.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, on ihmisiä, jotka kuvittelevat olevasa korvaamattomia. Mut joskus myös kiree työtahti, pomon haukut tai pelko tai tieto oman työn mettämisestä saa ihmiset halveksumaa toisia. Mun ei tarvi edes mennä mihinkään, oma mieheni haukkuu minua päivittäin siitä kun olen työtön ja tuottamaton ja velkainen, katkeraksi vetää, kai kuolema olis paras vaihtoehto?
Jos ei miehesi sinua arvosta.ala itse arvostamaan itseäsi.Jätä sellainen mies,mitä sinä sillä teet?
Epäilemättä Suomessakin on jo muodostumassa suoranaisia kasteja. Etenkin pitkäaikaistyöttömien lapsilla on varmasti ongelmia Suomessa.
Itseni tapaus on hieman tuon kaltainen. Vanhempani jäivät laman aikaan työttömäksi ja ovat olleet siitä saakka pääosin ilman työtä. En nyt sanoisi, että tämä olisi lapselle/nuorelle se paras mahdollinen kasvuympäristö. Olennaista olisi luonnollisesti käydä koulua, mutta mahdolliset ongelmat kotona ja vanhempien välinpitämättömyys opiskelujen suhteen ei anna mitenkään hedelmällistä lähtökohtaa tulevaisuudelle.
Ikää kun alkaa karttumaan saa kuulla minkä takia sinulla on aina samat vaatteet päällä ja miksi et ole mukana menoissa. Monissa tapauksissa sosiaalinen eristäytyminen muista on väistämätöntä, lapset kun osaavat olla julmia toisille. Myöhemmin et välttämättä pääse kesätöihin, koska vanhemmilla ei ole suhteita esim. omiin työpaikkoihinsa. Mitä sitten teet kun jossain kysytään mitä vanhempasi tekevät työksesi? Tähänkin ollaan törmätty. Kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta jostainhan sitä on aloitettava. Mitä sitten jos et ole päässyt aloittamaan mistään? Ongelmat pukkaavat kasaantumaan ja saattavat vaikuttaa jopa vielä myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi opiskelujen yhteydessä.
No joo, kliseiseltähän tuo saattaa kuulostaa jonkin korvaan, mutta kierteestä voi olla vaikea päästä ulos. Minulle on lopulta käynyt ihan hyvin, mutta samaa en voi sanoa monista tutuista. Elämä on...
Asiaa kirjoitit. Noinhan se valitettavasti menee ja näyttää vaan lisääntyvän. Sääliksi käy nuoria, tuohon tilaan joutuneita.
Epäilemättä Suomessakin on jo muodostumassa suoranaisia kasteja. Etenkin pitkäaikaistyöttömien lapsilla on varmasti ongelmia.
Itseni tapaus on hieman tuon kaltainen. Vanhempani jäivät laman aikaan työttömäksi ja ovat olleet siitä saakka pääosin ilman työtä. En nyt sanoisi, että tämä olisi lapselle/nuorelle se paras mahdollinen kasvuympäristö. Olennaista olisi luonnollisesti käydä koulua, mutta mahdolliset ongelmat kotona ja vanhempien välinpitämättömyys opiskelujen suhteen ei anna mitenkään hedelmällistä lähtökohtaa tulevaisuudelle.
Ikää kun alkaa karttumaan saa kuulla minkä takia sinulla on aina samat vaatteet päällä ja miksi et ole mukana menoissa. Monissa tapauksissa sosiaalinen eristäytyminen muista on väistämätöntä, lapset ja nuoret kun osaavat olla julmia toisille. Myöhemmin et välttämättä pääse kovinkaan helposti kesätöihin, koska vanhemmilla ei ole suhteita esim. omiin työpaikkoihinsa. Mitä sitten teet kun jossain kysytään mitä vanhempasi tekevät työksesi? Tähänkin ollaan törmätty. Kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta jostainhan sitä on aloitettava. Mitä sitten jos et ole päässyt aloittamaan mistään? Ongelmat pukkaavat kasaantumaan ja saattavat vaikuttaa jopa vielä myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi jatko-opiskelujen yhteydessä.
No joo, kliseiseltähän tuo saattaa kuulostaa jonkin korvaan, mutta kierteestä voi olla vaikeaa päästä ulos. Minulle on lopulta käynyt ihan hyvin, mutta en ole oikein missään vaiheessa kokenut saaneeni samanlaisia eväitä elämään kuin monien muiden perheiden lapset. Jokainen asia on teettänyt minulle enemmän vaivaa, joka on kyllä kasvattunut luonnetta jos ei muuta sitten. Samaa en voi sanoa monista tutuista. Elämä on...
Eräs tuttuni, joka oli pitkäaikaistyötön, meni hammaslääkärille sossun maksumääräys mukanaan. Lekuri sanoi kuulema hänelle että ei hoida "tuollaisia".
No, lääkärin apulainen sai kuitenkin puhuttua lääkärin muuttamaan mielensä.
Haavat tuollainen käytös edesmenneeseesn kaveriini jätti.
Ylipäätään ihmettelen mihin tämä maa on menossa?
Että ihmisarvoa noin viedään.