Jehovan todistajiksi alkaneet ovat eronneet aiemmista kirkoistaan (paitsi tietenkin jehovantodistaja kodeissa kasvaneet) - ts. he ovat LUOPUNEET aiemmista uskonkäsityksistään.
He kertovat mielellään, kuinka heillä oli aiemmin vääriä käsityksiä ja papitkaan eivät osanneet vastata heidän kysymyksiinä. Heille oli mielestään jopa valehdeltu, niinpä he kutsuvatkin uutta uskontoaan totuudeksi. Voidaanko jehovan todistajia kutsua luopioiksi suhteessa aiempiin uskonkäsityksiinsä?
Luopio = luopio Henkilö joka jättää veljeskunnan uskollisuudenvalan jälkeen. Yleisesti valastaan tai puolestaan luopunut, petturi, esim. uskonluopio. (Suomen kielen perussanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1990. ISBN 951-861-433-4)
Kaikista uskonnoista eroaa ihmisiä eri syistä myös jehovantodistajista. He käyttävät uskonnostaan eronneista surutta sanaa luopio varsinkin jos jehovantodistajat jättänyt henkilö kritisoi entistä uskonkäsitystään.
Mitä mieltä olette Jehovan todistajat, oletteko mielestänne luopioita suhteessa aiempiin uskonkäsityksiinne? Entä sinä, joka tunnustat tai et tunnusta jotain muuta uskontoa, pidätkö jehovantodistajia luopiona suhteessa heidän aiempiin uskontoihin?
Valehtelevatko mielestäsi luopioiksi kutsutut aina? Voisiko luopioksi kutsuttu puhua totta?
Jos eroaa uskonnostaan ja on liittymässä johonkin muuhun uskontoon, niin onko hyväksi lukea juuri siitä uskonnosta luopuneen kritisoivia näkemyksiä, miten itse toimisit?
He kertovat mielellään, kuinka heillä oli aiemmin vääriä käsityksiä ja papitkaan eivät osanneet vastata heidän kysymyksiinä. Heille oli mielestään jopa valehdeltu, niinpä he kutsuvatkin uutta uskontoaan totuudeksi. Voidaanko jehovan todistajia kutsua luopioiksi suhteessa aiempiin uskonkäsityksiinsä?
Luopio = luopio Henkilö joka jättää veljeskunnan uskollisuudenvalan jälkeen. Yleisesti valastaan tai puolestaan luopunut, petturi, esim. uskonluopio. (Suomen kielen perussanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1990. ISBN 951-861-433-4)
Kaikista uskonnoista eroaa ihmisiä eri syistä myös jehovantodistajista. He käyttävät uskonnostaan eronneista surutta sanaa luopio varsinkin jos jehovantodistajat jättänyt henkilö kritisoi entistä uskonkäsitystään.
Mitä mieltä olette Jehovan todistajat, oletteko mielestänne luopioita suhteessa aiempiin uskonkäsityksiinne? Entä sinä, joka tunnustat tai et tunnusta jotain muuta uskontoa, pidätkö jehovantodistajia luopiona suhteessa heidän aiempiin uskontoihin?
Valehtelevatko mielestäsi luopioiksi kutsutut aina? Voisiko luopioksi kutsuttu puhua totta?
Jos eroaa uskonnostaan ja on liittymässä johonkin muuhun uskontoon, niin onko hyväksi lukea juuri siitä uskonnosta luopuneen kritisoivia näkemyksiä, miten itse toimisit?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuota olen itsekin ajatellut. Mutta ainakaan luterilaisuudessa koko "luopio"-käsite on vieras. Puhumme mieluiten eronneista tai kirkosta eronneista, mikäli nyt yleensä tarvitsee jota kuta johonkin kategorisoida. Diakoniatyössä koko kysymystä ei tarvitse edes käsitellä, koska avun tarve sanelee ehdot.
Mitä taas valehteluun tulee, se on varsin inhimillinen piirre riippumatta siitä kuka on.
Kuuntelemisesta olen sen oppinut, että kaikkia osapuolia tulee kuulla, jos mahdollista.
Hyvin otaksuttavasti uskonnollisesta tai muusta yhteisöstään eronneet tai erotetut tuntevat yhteisönsä. Lähden siitä, että ihmiset pääsääntöisesti puhuvat totta, joskin vastakkaistakin kokemusta tiedän olevan. Asiayhteys ja henkilön mielenlaatu /-tila tämän verrattain helposti kertovat.
Aina ei edes voi puhua valehtelusta, vaikka ihminen ei totta puhuisikaan. Tämäntyyppisen käyttäytymisen takana voi olla moniakin eri syitä.
>>Voisiko luopioksi kutsuttu puhua totta?
Tähän asiaan on tulossa tarkennus, oletan. Jehovantodistajaksi mieltämäni nimmari esitti, että unohdusraja on viisi vuotta. Siis viiden vuoden jälkeen entinen jehovantodistaja ei tämän mukaan muista/tiedä enää mitään jehovantodistajuudesta.
Siis jos tämä entinen jehovantodistaja esittää jotain viiden vuoden jälkeen, niin silloin hän todennäköisesti valehtelee.
Olen kuullut samaa tai sinne päin jo jt aikoinani, kait seuralla on tästäkin jonkinmoinen virallinen kanta, milloin entiset eivät tiedä enää mitään "totuudesta" tai kuten he mielellään käyttävät ilmaisua "vailla pyhää henkeä".
Voisin kyllä mennä hyvin muistikokeeseen, sillä mielestäni jehovantodistajana olemisen merkitys ja heidän kirjallisuus ovat kirkkaana mielessä, olen mielestäni asioita pohtiessa saanut jopa syvällisemmän kannan. Tosin on vapauttavaa tarkastella ulkopuolelta "totuutta".
Olen miettinyt myös tähän voimakkaaseen tapaamme ilmaista asioita Markku ja monet muut jehovantodistajien "luopioiksi" nimittämät,että kumpi on todella aitoa totuudenkaipuuta se, että kritisoimme näkemiämme epäkohtia vai se, että olisimme täysin välinpitämättömiä?
Mieleeni tulevat raamatun sanat "koska et ole kylmä etkä kuuma olen oksentava sinut suustani" tai jotenkin tuohon sävyyn se kohta on...
Eli kun ottaa totuuden puolesta aidon kannan, on se parempi kuin "haalea" ts. tulee mieleen välinpitämättömyys...
>>... kuten he mielellään käyttävät ilmaisua "vailla pyhää henkeä".
Pelkkää omien psyykkausta
>>Voisin kyllä mennä hyvin muistikokeeseen,
Minä muistan joitakin pieniä yksityiskohtia 1950-luvun kokouksista, eivätkä Vt-seuran tarkat säännöt ole mihinkään unohtuneet. Puhe jostain erillisestä omasta unohdusmekanismista on täyttä puppua.
>>.. kumpi on todella aitoa totuudenkaipuuta se, että kritisoimme näkemiämme epäkohtia vai se, että olisimme täysin välinpitämättömiä?
Ateistina en koe mitään uskoon liittyvää totuudenkaipuuta sinänsä, kunhan käytän aikaani ja kertynyttä tietoa tavalla, joka antaa "toisen mielipiteen", kertoo esimerkiksi sen mitä Vt-seura jättää käännytettävälle kertomatta.
Ja jos sen sen tehtyä pääasiassa Vt-seuran omalla materiaalilla, niin mikä sen parempi.
Mitä taas tulee kirjoitustyyliin, niin tällä tyylillä olen kirjoitellut jo silloin kun vielä uskoin Vt-seuraan.
>>Mieleeni tulevat raamatun sanat "koska et ole kylmä etkä kuuma olen oksentava sinut suustani" tai jotenkin tuohon sävyyn se kohta on...
Tällaiset kielikuvat ovat hieman pettäviä. Jo nuoresta ihmettelin tätä kielikuvaa, koska ihmettelin oliko haussa kylmä vai kuuma? Jos haussa oli kuuma, niin haalea oli joka tapauksessa parempi kuin kylmä jne.
Kielikuvan takana voi olla jokin vanhan ajan jekku, jota en tunne.