Vastaattehan mulle

sanoisin niin, että miksi epäilet?

Jos uskova lankeaa niin silloin tulee epätietoisuus pelastuksesta. Kuitenkin synnit tunnustamalla saa anteeksi ja voi jatkaa uudelleen Kristuksen omana. On hyvä jos joku toinen uskova rukoilee silloin ja julistaa synnit anteeksi annetuksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä.

Jos jostain muusta syystä tunnet epäilyä pelastuksesta niin lue kohtia joissa Jeesus itse sanoo, että joka Hänen luokseen tulee, sitä Hän ei heitä pois ja muita rohkaisevia kohtia. Myös Psalmit ovat rohkaisevia.

Vaikka Sinun syntisi olisivat veriruskeat tulevat ne villan valkoisiksi sanotaan Raamatussa. Jos aikaisemmin olet joskus tehnyt syntejä ja "isojakin" niin älä niitä murehdi vaan usko armo kohdallesi. KAIKKI synnit annetaan anteeksi.

Raamatullinen.
Sitä on ähän vaikea tietää, miten sen toiselle sanoo, kun sen tosiasiassa pitäisi jokaisen uskovaisen tietää itse, kysymättä.

"Henki todistaa rinnassa henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi"! Näin sanoo Raamattu, ja Raamattu sanoo myös, asian näin, Henki rinnassa sanoo, "Abba Isä"!

Vaikka on näin vahva todistus uskosta, niin kyllä joskus tulee , ikäänkuin hätääntynyt ja hämmentytnyt tunne"!
Silloin on paras olla vaan, ja kiittää siinäkin tilassa.
Lauluntekijä kuvaa sitä mielestäni hyvin.

"Hän hetkeksi lymyy, ja sumuhun peittää, mutt tien jälleen taas kirkastuttaa!"
Tämä on Siinonvirsi, etsi lalu käsiisi se on ainakin miua auttanut monet kerrat.

Olemme vajavaisia ja asumme tässä kuoleman ruumiissa, niin on luonnollista, että joskus voi tulla ajatuksiakin ,joihin ei Jumala mielisty, silloin vaan ei saa tehdä mitään tyhmää,pitää vaan rukoilla ja odottaa, kas kun uskoamme myös koetellaan, siksikin, tulee sumuisia hetkiä uskon kirkkaalle taivaalle.

Usein toistettu, mutta hyvä vertaus, "aurinkokin menee pilveen, eikä aina näy, mutta se paistaa siellä pilvien takana kuitenkin, niin on uskomme Jeesukseenkin, Hän on aina lähellämme, Hän ei katoa minnekkään, vaikka joskus siltä tuntuisikin.
Rukoile paljon ja lue vointisi mukaan Raamattua, kiitä joka tilassa, kehoittaa Paavali.

Ihmisen kuolinhetkellä Jumala vahvistaa ihmisen heikon uskon, että voi jättää tämän maallisen sillattoman virran tälle puolelle ja "laskeutua" Aabrahamin helmaan. Olethan kuitenkin saanut uudestisyntyä ja tunnet omat pahuutesi ja virheesi jotka Jeesus Kristus on sinunkin puolesta sovittanut, sinulle jää vain uskoa tämä evankeliumi omalle kohdallesi.

Uskovainen ihminen ei tunne kovinkaan usein sitä pelastusvarmuutta, koska sielujemme vihollinen perkele kiusaa meitä ja yrittää estää meitä uskomasta vapaasti ilman mitään ehtoja. Perkele asettaa meille kaikenlaisia ehtoja esim. ethän sinä ole edes hyvä uskovainen, sinulla on niitä ja niitä pahoja ajatuksia muita kohtaan jnejne.

Mutta se on taivaan tosi:
Niin kauan kuin perkele kiusaa sinua ja sinulla on epäilyksiä omasta vanhurskaudesta tai oliko se pelastusvarmuudesta, olet Jumalan lapsi ja täysin armoitettu.
Saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Mutta sinun kannattaa jättää itsesi Jumalan käsiin ja rukoilet iltarukouksissa Taivaan Isän johdatusta.

Mehän elämme kuitenkin täällä maan päällä aivan normaalia elämää, joten jäädään Jumalan rauhaan ja Herran haltuun, hän meidät johdattaa lopulta Isän kotiin kun meidän aikamme tulee.

T: yksi syntinen ja epäilevä, silti Jumalan lapsi

Pelastusvarmuus on juuri vapaitten suuntien viljelemä termi, joka ei ole raamatusta vaan "kaiken tietävien" muihin ihmisiin kohdistama peloittelusana. Vasta viimeisellä tuomiolla selviää, kuka pelastuu ja sitten pitää muistaa myös hellareiden unohtama käsite ARMO. Armosta meillä on mahdollisuus periä Jumalan valtakunta, ei hellareiden keksimien termien takaa. Helluntailaiset ovat korottaneet itsensä Jumalan asemaan ja yläpuolelle. Kumpa Jeesus olisi nyt henkilönä täällä, moni hellari saisi tuntea mitä ovat kirjanoppineet ja muut "kaiken tietävät". Kirjoittaja saa uskoa, että Jumalan armosta saat periä Jumalan valtakunnan. Älä käytä sanaa pelastusvarmuus, koska vain yksin taivaan isä tietää sen.Täällä ajassa me emme kukaan voi tietää, mitä iäisyydessä.

Tervens

Lukemattomien uskovien - mukaanlukien itseni - yhteinen kokemus on se, että varmuutta pelastuksesta ei voi saavuttaa niin kauan kuin uskoo sen jotenkin riippuvan omista teoista tai sydämen olotiloista.

Pelastus on hengellinen asia, olet saanut uskon häneen joka on täydellinen Jumalan edessä - Jeesukseen. Näinollen Jeesuksen ansiot Jumalan edessä luetaan sinun hyväksesi. Sinua ei enää tuomita tekojesi mukaan, vaan olet armahdettu. Olet syntynyt Jumalan lapseksi, joka saa periä valtakunnan, ei omin ansioin, vaan Jeesuksen ansiosta.

Sydämesi, omatuntosi ja tunteesi voivat väittää täysin päinvastaista - monista eri syistä. Tärkeää oman mielenrauhan kannalta on ettei luota omiin tunteisiinsa, vaan Kristukseen - häneen joka on täydellinen sinun puolestasi. Kysymykseesi saako uskovalla olla epäilyjä, vastaus on yksiselitteisesti: kyllä saa, epäilykset ovat vain tunteita ja tunteet ovat ne jotka tekevät meistä ihmisiä, olentoja joiksi Jumala meidät loi.

Jumala voi parantaa myös tunteemme luottamaan häneen, mutta se työ ei tee meistä pelastuneita. Et pelastu olemalla varma pelastuksestasi, vaan voit olla varma siitä koska se on varma asia - taivaaseen mennään 100% armosta tai sinne ei menisi kukaan ;)