Punikkilan lukunurkka

Kansanvalistaja kirjoitti:

Lukuehdotus raadille.

Kirja Kuoleman divisioona
Anatoli Gordijenko

Gummerus

Ote alkusanoista

”Isänmaamme historiassa on sivu,josta ei saanut puhua eikä kirjoittaa totuutta eikä edes mainita koko asiaa.Se on Suomen ja Neuvostoliiton sota,talvisota,”rajakahakka”,vuosien 1939-1940 ”vähäinen sota,joka tuotti paljon surua neuvostoliittolaisille ja suomalaisille”

Kirja sivu 138 otsake 7.-8.tammikuuta 1940

Poliittisen osaston tehtävä:Kaikkien on mentävä joukkojen keskuuteen,työskenneltävä sanalla ja rautakangella,kaivettava maata,kaivaiduttava lumeen.Tulenjohtokorsut,käytävät ja taisteluhaudat voivat pelastaa meidät.

Älkäämme unohtako ilmavoimia.Näinä päivinä on ollut pilvistä.Heti kun sää selkenee,on odotettavissa ilmahyökkäys.Tosin kutsumamme ”haukat” saattavat karkottaa hyökkääjät.

Lopuksi Razumov sanoi,että siirtyminen pienenettyihin ruokanormeihin ei saa levittää masennusta.(.armeijan uusi komentaja Grigori Mihailovits on luvannut toimittaa divisioonalle ilmateitse kaikkea tarpeellista,ruokaa,lääkkeitä ja patruunoita.

Lisäksi Razunov kertoi,että Kondrasov oli tänään allekirjoittanut kolmen miehen teloitusmääräyksen:kahden sotilaskarkurin,jotka olivat ampuneet käteensä puseron läpi ja yhden vartipaikalleen nukahtaneen naissotilaan.
-Te olette kollegojani ja tovereitani,Razumov vetosi meihin ja nousi paikaltaan.- Kondrasov on päättänyt heidät rivistön edessä.Mitä sanotte toverit ? Minä en ole vielä allekirjoittanut määräystä.Tarvitsemmeko näytösteloitusta tällaisessa tilanteessa.
…..

Parin tunnin kuluttua ilmoitettiin järjestäytyminen,mutta se peruuttiin kranaattitulen johdosta.Ja väki saatiin koolle vasta hähärän laskeudettua:esikuntaamme vartioiva toimitusjoukkue,34. prikaatin vartiojoukkue,pioneerit ja remonttimiehet.
Minun ei olisi tarvinnut mennä sinne,mutta jalkani veivät minut itsestään kitukasvuiseen matalaan metsikköön pitkän vajan taakse.

Heitä vietiin kädestä pitäen,heidän silmänsä ja suunsa oli peitetyt takaperin vedetyllä lakilla,jote he katsoivat tätä maailmaa viimeisen kerran takaraivollaan.Pakkasesta huolimatta heillä oli vain pusero ilman vyötä ja kengät ilman jalkarättejä.

Toimitusjoukkueen kivääriryhmä järjestäytyi heitä vastapäätä jostain syystä vain viiden metrin päähän.Pelkäsivätkö ampuvansa ohi,pelkäsivätkö käsiensä nytkähtävän,kun piti lopettaa omia tovereita.

Luettiin määräys,ja kun olivat kaikuneet sen viimeiset sanat ”Kuolema katalille Isänmaan pettureille !”,syylliset alkoivat kiljua vimmatusti.Kaikesta en saanut selvää,koska heidän suunsa oli tiukasti tukittu lakin niskaläpillä.Vasemmalla kämmensiteessä seisova huusi täyttä huutoa_
-   Komissaari Razumov,armahtakaa ! Tappavat teidän komsolilaisenne,mallioppilaanne…
… He eivät kaatuneet kaikki samalla tavalla:kasi heistä kaatui selälleen kuin rintaan töytäisystä,mutta tämä Razumoviin vedonnut itsensäsilpoja lyyhistyi polvilleen ja ikää kuin kumarsi meille kaikille,koko rivistölle,maahan asti,valkeaan maahan poljettuun veriseen lumeen asti….

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä