Herra Jeesus vaatii meitä tunnustamaan jokaisen ihmisen oikeudet. Ihmisten yhteiskunnalliset oikeudet ja heidän oikeutensa kristittyinä on otettava huomioon. Kaikkia on kohdeltava hienotunteisesti ja tahdikkaasti Jumalan poikina ja tyttärinä.
Kristinusko tekee miehestä todellisen herrasmiehen. Kristus oli kohtelias vieläpä vainoojiaankin kohtaan, ja hänen todelliset seuraajansa tulevat osoittamaan samaa henkeä. Katso Paavalia, kun hänet vietiin hallitusmiesten eteen. Hänen puheensa Agrippalle on esimerkki sekä todellisesta kohteliaisuudesta, että vakuuttavasta kaunopuheisuudesta. Evankeliumi ei kannusta maailmassa vallalla olevaan muodolliseen kohteliaisuuteen vaan todelliseen sydämestä lähtevään ystävällisyyteen.
Ulkonaisten sopivuussääntöjen huolellisinkaan noudattaminen ei riitä estämään kaikkea ärtyisyyttä, terävää arvostelua ja sopimatonta puhetta. Todellinen hienostuneisuus ei pääse ilmenemään niin kauan kuin omaa minää pidetään kaikkea muuta tärkeämpänä. Rakkauden tulee asua sydämessä. Tunnollisen kristityn toiminnan vaikuttimet kumpuavat hänen syvällisestä rakkaudestaan Mestariinsa. Hänen rakkautensa Kristukseen synnyttää hänessä epäitsekkään mielenkiinnon veljiään kohtaan. Rakkaus antaa haltijalleen viehättävyyttä, säädyllisyyttä ja miellyttävyyttä käytökseen. Se valaisee kasvot ja pehmentää äänen; se jalostaa ja kohottaa koko olemuksen.
Elämä ei niinkään muodostu suurista uhrauksista ja ihmeellisistä saavutuksista vaan pienistä asioista. Useimmiten juuri pienet asiat, jotka tuntuvat niin vähäpätöisiltä, tuovat elämäämme eniten hyvää tai pahaa. Epäonnistuminen pikkuasioista muodostuvissa koetuksissa kehittää huonoja tapoja ja turmelee luonteen, ja kun suuret koetukset tulevat, me emme ole niihin valmiit. Vain kohtaamalla arkielämän koetukset periaatteellisesti voimme saada voiman pysyä lujina ja uskollisina kaikkein vaarallisimmissa ja vaikeimmissakin tilanteissa.
Lainaus kirjasta "Apua arkipäivään" (Ellen G. White)
Kristinusko tekee miehestä todellisen herrasmiehen. Kristus oli kohtelias vieläpä vainoojiaankin kohtaan, ja hänen todelliset seuraajansa tulevat osoittamaan samaa henkeä. Katso Paavalia, kun hänet vietiin hallitusmiesten eteen. Hänen puheensa Agrippalle on esimerkki sekä todellisesta kohteliaisuudesta, että vakuuttavasta kaunopuheisuudesta. Evankeliumi ei kannusta maailmassa vallalla olevaan muodolliseen kohteliaisuuteen vaan todelliseen sydämestä lähtevään ystävällisyyteen.
Ulkonaisten sopivuussääntöjen huolellisinkaan noudattaminen ei riitä estämään kaikkea ärtyisyyttä, terävää arvostelua ja sopimatonta puhetta. Todellinen hienostuneisuus ei pääse ilmenemään niin kauan kuin omaa minää pidetään kaikkea muuta tärkeämpänä. Rakkauden tulee asua sydämessä. Tunnollisen kristityn toiminnan vaikuttimet kumpuavat hänen syvällisestä rakkaudestaan Mestariinsa. Hänen rakkautensa Kristukseen synnyttää hänessä epäitsekkään mielenkiinnon veljiään kohtaan. Rakkaus antaa haltijalleen viehättävyyttä, säädyllisyyttä ja miellyttävyyttä käytökseen. Se valaisee kasvot ja pehmentää äänen; se jalostaa ja kohottaa koko olemuksen.
Elämä ei niinkään muodostu suurista uhrauksista ja ihmeellisistä saavutuksista vaan pienistä asioista. Useimmiten juuri pienet asiat, jotka tuntuvat niin vähäpätöisiltä, tuovat elämäämme eniten hyvää tai pahaa. Epäonnistuminen pikkuasioista muodostuvissa koetuksissa kehittää huonoja tapoja ja turmelee luonteen, ja kun suuret koetukset tulevat, me emme ole niihin valmiit. Vain kohtaamalla arkielämän koetukset periaatteellisesti voimme saada voiman pysyä lujina ja uskollisina kaikkein vaarallisimmissa ja vaikeimmissakin tilanteissa.
Lainaus kirjasta "Apua arkipäivään" (Ellen G. White)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varsinkin tuo viimeinen kappale on juuri sitä, mihin aivan varmasti jokainen arkipäivinänsä törmää. Voimme lukea Raamatusta hienoja ohjeita, miten tulisi elää, voimme kuunnella monenlaista opetusta siitä, miten tulisi elää. Sitten kun elämme sitä omaa arkipäiväämme saattaa jokin pieni ponnistus, vaikkapa kärsivällisyyden osoittamisessa, osoittautua ylivoimaiseksi ja huomaamme "uppoavamme taas samaan vanhaan suohon".
Itsekin olen taas tänään törmännyt itsessäni kovuuteen, anteeksiantamattomuuteen, kärsimättömyyteen, vahingoniloon - ties mihin.
Silti, uskon, että kun Jeesus on minut kerran kutsunut seuraamaan Häntä, niin kyllä Hän minua rakastaa ja pikkuhiljaa pääsen lähemmäksi sitä, missä voisin joka päivä kirkastaa olemuksellani ja teoillani Herraani.
Osuit mielestäni naulan kantaan. Raamatun ohjeet ja tosielämä ovat joskus vähän kaksi eri asiaa, koska kahta täsmälleen samanlaista elämäntilannetta tai sanoisinko lähimmäisenkohtaamista ei taida olla edes olemassa. Ja tällöin on aina vaara erehtyä, esim. suuttua kun ei pitäisi tai sitten jättää suuttumatta kun pitäisikin vähän suuttua. Tämmöisestä vähän vikaan osuneesta käytöksestä jää sitten vähäksi aikaa "kivi kenkään", eikä se tunnu sieltä aina niin helpolla pois lähtevän, vaikka yritänkin viedä asian heti JEESUKSELLE, ja pyydän anteeksiantoa. Ehkä sitä ei osaa antaa itselleen anteeksi niin nopeasti kuin pitäisi, vaikka yläkerran "orkesterin" puolesta asia onkin jo loppuunkäsitelty.