uusimmat aatteeni

...enkä tahtoisi puhaltaa korttitaloasi nurin :)

Tosiasia on kuitenkin niin, että "miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie". Tuo oli suora lainaus Sananlaskuista.

Olemme kaikki tavallaan aarteenetsijöitä täällä ajassa.

Ei tilanne ole kuitenkaan niin, että Korkein olisi jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan Hän on ihmisrakkaudessan ja sääliväisyydessään lähestynyt meitä Poikansa urotyön kautta ja monenlaisten sellaisten ihmeitten kautta, jotka usein selitämme itsellemme sattumiksi.


Eräs tapaus sellaisita tuli mieleeni yli 20 vuoden takaa:

Asuin silloin Fredalla, Hesassa ja olin istumassa iltaa erään tutun uskovan perheen luona. Ilta oli jo hyvin myöhäinen ja ihmettelin, että miksi tuo rouva koko ajan puhui ja puhui ja puhui selvästi huokaillen välillä ja minä ehdin sanoa jo monta kertaa, että kyllä minun nyt täytyy lähteä kotiin, että he ja itsekin ehdin nukkua edes jonkin verran ennen seuraavaa työpäivää.

Tilanne oli mielestäni YLILUONNOLLINEN, sillä kyseinen rouva ei todellakaan ole mikään suupaltti. Tajusin, että nyt Herralla on jokin erityinen syy viivyttää minun lähtöäni ja sanoin sen myös heille ja odotin kärsivällisesti aina siihen saakka, kunnes kyseinen rouva oli sanottavansa sanonut ja lähdin kävellen kotiani kohti kellon ollessa noin 23.30.

Kun kuljin katua eräässä risteyksessä, niin ikäänkuin kuulin Herran sanovan: "Kulje viistoon vasemmalle ja mene aivan tuon nuoren tytön luo, sillä hänellä on sinulle asiaa." Kun pysähdyin tytön kohdalla, niin hän arasti ja ujostellen alkoi puhua minulle selvällä murteella sanoen: "Missäköhän täällä on Liisankatu ?"

Sanoin, että aivan toisella puolella keskustaa ja tarjouduin viemään hänet kävellen sinne, koska bussilla meno olisi ollut liian hankalaa selittää, sillä bussia olisi pitänyt vaihtaa. Kävellessämme sinne Sinikka kertoi olevansa ensi kertaa Helsingissä ja että Hänen äitinsä asuu Liisankatu 26:ssa. Kun tulimme perille, niin totesimme, ettei Liisankadulla ole noin suurta talon numeroa, vaan suurin numero oli 16 ja sinne ei voinut mennä, koska portit oli suljettu !

Sinikalla ei ollut äitinsä puhelin numeroa mukanaan ja se oli kuulemma salainen eikä hän ollut edeltä kertonut äidilleen tulostaan. Kun katsoin lähemmin Sinikkaa, niin huomasin hänen värisevän kylmästä, sillä oli jo syksy ja hän oli kevyesti vaatetettu.

Mulle tuli sääli tuota tyttöä ja ehdotin: "Kuulehan Sinikka, on jo yli puolenyön ja täällä ulkona on kylmä. Tule mitään pelkäämättä ensi yöksi luokseni, sillä olen uskovainen, enkä voi jättää Sinua yksin kadulle, sillä joku saattaa ryöstää Sinut tai tehdä Sulle seksuaalista väkivaltaa.

Joka tapauksessa palelisit täällä ulkona. Älä pelkää minua, sillä en tee Sinulle mitään pahaa. Annan Sulle kotoani kaupungin kartan ja neuvon, miten huomisaamuna löydät äitisi työpaikkaan, josta minulle kerroit ja annan Sulle jotain evästäkin, koska et ole syönyt lähes vuorokauteen."

Sinikka oli hyvin arka ja mietti kauan ennenkuin rohkeni lopulta lähteä luokseni. Jätin hänet kotonani nukkumaan aamulla, kun menin varhain töihini.

Noin kuukautta myöhemmin sain Sinikalta kauniin kiitoskortin Mäntästä, ja siinä hän kertoi löytäneensä äitinsä silloin Hesassa käydessään ja että kaikki sujui oikein kivasti. Hän ei ollut tavannut sitä ennen äitiänsä pitkiin aikoihin. Hän toivotti minulle Korkeimman siunausta !


Siunausta Yeshuan etsimisessä !