Palvonnassa lienee osa ihailua.
Ihailun kohteena ihminen pitää ..
milloin itsensä, milloin ideansa,
milloin jumalansa.
Millaista on se hyvä mitä ateisti ihailee?
Vai pitääkö sanoa ettei ateisti ihaile mitään?
Koska ihailemisen voisi rinnastaa palvontaan joka
pidemmälle vietynä voitaisiin yhdistää jumaloimiseen?
No, joka tapauksessa ihanteita pitää vaalia.
Pitää ajatuksestaan kiinni ja etsiä teorialleen
tukea ympärillä vallitsevasta tilanteesta.
Ateisti pitää kiinni mielipiteestään , ettei jumalaa ole,
kaikkivoivalle luojalle ei ole käyttöä tai se on muuten vain tarpeeton.
Uskovaiselle jumala edustaa kaikkea hyvää. Koko maailmankaikkeus lepää tuon
olennon harteilla. Ilmeisesti ihmisellä on hankala ymmärtää tai pitää yllä
ajatusta maailmankaikkeudesta , sen rakenteista ka koossa pysyvyydestä ilman jumalan kaltaista supersankaria ja hänen vertauskuvallisia tovereitaan, alijumalia.
Mihin uskoo tai mitä ihailee ateisti?
Ateisti ihailee ymmärrystä, perustelua ja järkeilyä.
Nämä ihanteet vallitsevat kouluissa, virastoissa
ja kaikkialla missä tietoa tarvitaan ja julkaistaan.
Tällaisen tiedon avulla suoritetaan työ, saadaan hyvin suunnitellusta
työstä palkkaa ja pidetään tolkku asioissa ja mopo käsissään.
Uskishihhuli näkee tässä hirveän erheen. Erheen jossa toinen aivopuolisko ottaa
maailman hallittavakseen. Kuinka molemmat puolet olisivat tasapainossa sen sijaan
että maailmaa punnittaisiin, venytettäisiin ja manipuloitaisiin?
Jumala on uskovaiselle tämä suurin manipuloija. Auktoriteetti.
Ja uskova on alistuja. Ja kun mukaan tulee myös saatana on ateistin näkökulmasta homma
selvä. Keksittyä satua koko juttu. Kokonaisuus ei pysy kasassa vaan tarvitsee selityksekseen
vielä lukuisia hatusta vedettyjä selityksiä jotka lisäksi ovat huteria ja tuulesta temmattuja.
Ateistille maailma on vailla manipuloijaa ja on olemassa vain
kaaos ja tulkinta siitä, harmonia.
Kauneus on katsojan silmässä.
Jumala itsessään on mielenkiintoinen aihe. Mihin sitä tarvittiin? Ei sitä muuten olisi keksitty. Oliko maailma liian laaja muuten pysyäkseen koossa? Liian kaaottinen ilman ettei kaikelle saatu keksittyä syytä ja seurausta?
Toiko jumalat symboolein, eläimin tolkkua tähän kaikkeen?
Ilmeisesti kaikkeen on ihminen tahtonut selvityksen, sen puolesta puhuvat ihmisen tarve ennustaa ja lukea enteitä.
Ihailun kohteena ihminen pitää ..
milloin itsensä, milloin ideansa,
milloin jumalansa.
Millaista on se hyvä mitä ateisti ihailee?
Vai pitääkö sanoa ettei ateisti ihaile mitään?
Koska ihailemisen voisi rinnastaa palvontaan joka
pidemmälle vietynä voitaisiin yhdistää jumaloimiseen?
No, joka tapauksessa ihanteita pitää vaalia.
Pitää ajatuksestaan kiinni ja etsiä teorialleen
tukea ympärillä vallitsevasta tilanteesta.
Ateisti pitää kiinni mielipiteestään , ettei jumalaa ole,
kaikkivoivalle luojalle ei ole käyttöä tai se on muuten vain tarpeeton.
Uskovaiselle jumala edustaa kaikkea hyvää. Koko maailmankaikkeus lepää tuon
olennon harteilla. Ilmeisesti ihmisellä on hankala ymmärtää tai pitää yllä
ajatusta maailmankaikkeudesta , sen rakenteista ka koossa pysyvyydestä ilman jumalan kaltaista supersankaria ja hänen vertauskuvallisia tovereitaan, alijumalia.
Mihin uskoo tai mitä ihailee ateisti?
Ateisti ihailee ymmärrystä, perustelua ja järkeilyä.
Nämä ihanteet vallitsevat kouluissa, virastoissa
ja kaikkialla missä tietoa tarvitaan ja julkaistaan.
Tällaisen tiedon avulla suoritetaan työ, saadaan hyvin suunnitellusta
työstä palkkaa ja pidetään tolkku asioissa ja mopo käsissään.
Uskishihhuli näkee tässä hirveän erheen. Erheen jossa toinen aivopuolisko ottaa
maailman hallittavakseen. Kuinka molemmat puolet olisivat tasapainossa sen sijaan
että maailmaa punnittaisiin, venytettäisiin ja manipuloitaisiin?
Jumala on uskovaiselle tämä suurin manipuloija. Auktoriteetti.
Ja uskova on alistuja. Ja kun mukaan tulee myös saatana on ateistin näkökulmasta homma
selvä. Keksittyä satua koko juttu. Kokonaisuus ei pysy kasassa vaan tarvitsee selityksekseen
vielä lukuisia hatusta vedettyjä selityksiä jotka lisäksi ovat huteria ja tuulesta temmattuja.
Ateistille maailma on vailla manipuloijaa ja on olemassa vain
kaaos ja tulkinta siitä, harmonia.
Kauneus on katsojan silmässä.
Jumala itsessään on mielenkiintoinen aihe. Mihin sitä tarvittiin? Ei sitä muuten olisi keksitty. Oliko maailma liian laaja muuten pysyäkseen koossa? Liian kaaottinen ilman ettei kaikelle saatu keksittyä syytä ja seurausta?
Toiko jumalat symboolein, eläimin tolkkua tähän kaikkeen?
Ilmeisesti kaikkeen on ihminen tahtonut selvityksen, sen puolesta puhuvat ihmisen tarve ennustaa ja lukea enteitä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Saadakseen tietoa tilanteessa jossa ihmisen omat taidot ja voimat loppuivat , kysyttiin apua jumalilta.
Jumalia ja satuhahmoja tarvittiin siis tiedon välittämiseksi 'mystiseltä' puolelta.
Jumalilla olikin omia erityis osa-alueitaan ja jumala jonka puoleen käännyttiin vastasi usein aiottua tarvetta tai apua jota kaivattiin.
Mutta se mikä entisessä monijumaluudessa suhteessa nykyiseen monijumaluuteen on säilynyt on paljolti samaa.
Erilaiset jumalalliset olennot ajavat lähes samaa tehtäväänsä kuin ennenkin.
Toimivat tiedon välittäjänä 'mystiseltä' ideoiden puolelta , ratioonaliselle todellisuuden tulkitsijalle.
Ilmeisesti vastakkaisuuden , yksijumaluuden, ihmisen kykyjen ja taitojen monipuolistumisen johdosta on vastakohtaisuudet kahdenmaailman välillä kärjistyneet.
Ihminen tahtoo ymmärtää fantasioitaan. ymmärtää mystisen puolen, jotta tämä mystinen puoli, vaistonvarainen osa-alue ei orjuuttaisi häntä tai rajoittaisi hänen näkemyksiään ja ymmärrystään.
Jumalat olivat siis jotakin jotka toimivat itsenäisesti.
Jumalien suhteet, ihmisten suhteet jumalien välillä kertoo
jotakin sen ajan ihmisten maailmankuvasta, ihanteesta ja niin edelleen.
Minkä ajan? Eri aikoina oli olemassa erilaisia jumalia ja luonnollisesti
ihmisillä oli niihin erilaiset suhteet. Nyky kristityn suhde jumalaan on kuin
kuninkaan suhde alaisiinsa. Kuitenkin etäisempi , sillä jumalahan luonnollisesti
hallitsee henkimaailmaa josta ihmisellä ei ole käsitystäkään.
Kristityn jumala ja jumalan valtakunta on kuninkaan valtakunta.
Se merkitsee sitä että kuningas on tavanomaisesta erillään,
hän on paras. Kuningas käskee muita hierarkisesti, eli systeemi
ohjautuu ylhäältä alaspäin.
Tämä hierarkia ja yhteiskuntarakenne on siis ylhäältäalaspäin ohjautuva,
jossa yksi ihminen esittää oman osansa , osana toimivaa koneistoa.
Kuningas on alaisistaan erillään. Tämä kuvastaa sitä kuinka
erillään on 'hengenmaailma' normaalista realistisesta maailmastaan
ja on hyvä selittää se ikäänkuin paradoksina nyky-yhteiskunnasta.
Kuninkaan pakkovalta hengenmaailmassa ja valtakunta heijastuu
itsemääräämisoikeutena nyky-yhteiskunnassa,
mutta sisältää myös malleja kuinka muodostetaan pieniä ryhmiä ,joissa tehdään päätöksiä.
Joukosta valitaan se joka toimii johtajana.
Tässä on ristiriitana se että ihminen, yksilönä ei
luovuta johto asemaa ilman , että vakuuttuu ehdokkaan erinomaisuudesta.
Paremmuudesta suhteessa itseensä.
Mutta tämä käy yksi yhteen sen kuvan kanssa että pomo, jumala ,
keulahahmon tulee täyttää erinomaisuuden kriteerit.
Miksi sitten kahdenmaailman välinen ristiriita?
Olisiko se siksi että ihminen on omilla kyvyillään,
tiedoillaan ja taidoillaan yltänyt näiden alkeiskäsitteiden yläpuolelle?
Jumala nähdään nyt toimijana, eräänlaisena käsitteenä,
satuhahmona , joka toimitti pomon virkaa entisaikoihin,
sijaishallitsijana kunnes ihminen kehittyi itsensä herraksi.
Mutta jumala täyttää tehtävänsä huonosti nykyaikana?
Vai onko jumalasta lupuminen seurausta demokratiasta?
Vaadimme että kuningas luopuu kaikkivoipaisuudestaan jotta valta olisi kansalla?
Jos jumala on ihmisen ulkopuolella, suurena hallitsijana
mutta ihminen pyrkii nyt hallitsemaan tätä kaikkea, niin eikö se kerrokin siitä
että ihminen on ottamassa vastuuta teoistaan, hallinnastaan ja päätöksistään?
Kaikilla osa alueilla, tässä maailmassa ja henkilökohtaisesti yksilötasolla , omasta
elämästään ja hengestään huolehtimalla?
Jumala kaikkeen selityksenä, selityksien tuottajana ei toimi nykyisin.
Ainoastaan vertauskuvallisena jälkenä siitä mitä asioita jumalat ja jumala toimittivat.
Jumalan virka ja valtakausi päättyy siihen kun häntä ei enää tarvita.
"Jumalan virka ja valtakausi päättyy siihen kun häntä ei enää tarvita."
Pitkää vuodatusta väänsit. Mutta tuo lause on ainoa minkä nappaaan (sorry).
Korjaan/muunnan hieman tuota; Jumalan virka ja valtakausi päättyy siihen kun ihminen ottaa hänen paikan.
Mitä tätä meininkii on katsellu, niin kyllä me ihmiset ollaan vielä aikalailla "jäljessä" tuosta jumalasta.
Ei meillä urpoilla ole kovinkaa kummosia mahdollisuuksia tuota jeppeä kepittää (ainakaa pitkään aikaan).
jos joku kuvittelee pääsevänsä eroon "sankarista" kun perustelee sankarin sukkahousuissa kirjojenvälistä pois, niin väärässä on.
se vaikka heti, sillä sehän on olemassa vain meitä varten eli voidaan hylätä se vaikka heti tarpeettomana, tosin suuremmalla todennäköisydellä se on vain mielikuvitusta joten voitaisiin edelleenkin hylätä uskomus tarpeettomana :D
Veikkaan että koko jutun nieleellä on vaikeuksia luopua yhdestä osasta järjestelmää. Jos nappaa osan, nappaa koko koukun matoineen päivineen.
No.. nämä paratiisi hihhulit paasaavat päivät pääksytysten helvetin kauhuista suu vaahdoten.
Eikö olisi aika keskittyä olennaisimpaan eli elämään? Ei siihen mitä on kuolema. Sen näkee sitten. ^^
Kirjoitat ihan uskomattoman hyvin.
Käy hakemassa spudarilta kaks hodarii, toinen blankkona ja toinen tuplamämmeillä niin rupeat tajuamaan ;)
stiflat byygessä.
>> Nämä ihanteet vallitsevat kouluissa, virastoissa
ja kaikkialla missä tietoa tarvitaan ja julkaistaan.
Plim* sinulle on viesti taivaasta , kertoo ilosanomaa tuonut enkuli siipiään räpytellen.
Joo. Millaista on ulkona sellaista on sisällä vai päinvastoin?
Mietityttikin tässä tämä jumalan 'historia'. Kuinka jumala kehittyi apinoista ja ties millaisista otuksista kuvaamaan (yllätys yllätys) ihmistä. Kuka kertoi? Mistä tarina alunalkuen sai alkunsa? Missä on koko jutun juuri?
Narsistisen itserakkauden peilikuva johon ihminen jää ikuisesti itseään tuijottamaan.Ja ei siinä vielä kaikki, heh. Haaveilla, uneksia... paremmasta, kenties paratiisista.
Jumalan valtakunta heijastuu hierarkisuudessaan läpi keskiajan. Silloin 'herra' saneli ja ihmiset tottelivat. Tai toisinpäin , ihmiset kysyivät ja heille vastattiin. Kärsimys on seurasta siitä että olette niin itse keskeisiä ja seurausta siitä että olette niin tyhmiä, kertovat kaikki viisaat.
Veikkaan , että kehitys otti huimia askelia noihin aikoihin kun keksittiin tragedia ja näytelmä, tarinat ja runous. Samalla voitiin asioihin suhtautua objektiivisemmin ja jopa valtaapitäviä voitiin kuvata ihmisinä, kaikkine heikkouksineen.
Rikos ja rangaistus. Demokratia oli vielä hukkuneena kreikkalaisten papyryksilla.
Kuvaankin jumalaa maailmankaikkeuden kannattelijana. Olentona , jonka ihminen kuvitteli omaksi tuekseen ja turvakseen kaaoksen keskelle.
Käsitteenä siis , sellainen olento jolta kysyttiin neuvoa, ja ajan saatossa käännyttiin 'välikäsien' puoleen.
Jumalaa siis käytettiin apuna monissa tilanteissa missä valtaapitävällä meni sormi suuhun tai peukalo keskelle kämmentä.
Ja huomautuksena, noihin aikoihin muiden jumalien läsnäolo oli itsestään selvyys. Ihmisiä kiinnostivat sellaiset asiat ja etenkin se kuka on jumalista se kaikkein voimakkain. Niin syntyivät sankarit ja niin syntyivät olympialaiset.
Se on nähkääs mukavaa kuvitella , että on olemassa supersankari , jolla kaikki pysyy järjestyksessä ja homma toimii.
Palvelijoinaan kauniita hahmoja joilla on joutsenen siivet ja sädekehä päänpäällä.
Ihminen kun on niin olosuhteiden viemä ja tunteidensa sekä tarpeidensa hallitsija ja orja.
Luotiin ihanne, kauneus, totuus ja niin edelleen ja se perusteltiin ihan vaan sepittämällä uskomattomia selityksiä jotka päättyivät siten ettei niitä voi tarkistaa. Uskomattomat selitykset ovat aina tarinoissa kuvanneet 'ironiaa', sattumaa, joka puuttuu peliin kun mitään apua ei ole odotettavissa. Tämä on uskovien 'huumoria'.
Mikä on sopivaa? Määrittele 'sivistynyt' ja määrittelet sen vastakohtaisuuksilla, typeryydellä, tiedottomuudella, avuttomuudella.
Viisautta on olla kaukonäköinen. Tässäkin tapauksessa voimme muodostaa etäisyyden käsitteeseen 'jumala',ja voimme myös zoomauttaa suoraan siihen taikka seurata käsitteen kehitystä läpi tunnetun historian.
Ihme.., ihminen ihmettelee, monien ihmeiden ihminen.
Tää oli todella hyvä kirjotus.
Jos jatkat tosta pohdintaa eteenpäin ja syvemmälle, kerro ihmeessä mihin päädyit :)